Posts Tagged 'DCA-sopimus'

Nyt on turvallista?

Valtio, jonka kanssa meillä on DCA-tukikohtasopimus ja joka johtaa sotilasliittoamme, sai uuden presidentin 20. tammikuuta. Hän pani heti töpinäksi esittämällä aluevaatimuksia Panamalle ja liittolaisilleen Tanskalle/Grönlanti ja Kanadalle. Viime mainittua hän arvioi kuin Putin Ukrainaa: turha valtionraja joutaa poistaa. Venäjän johtava ajattelija Dugin tukee laajenemisaikeita avoimesti, Putin varovaisemmin.

Tanska mykistyi, ja grönlantilaiset haluavat itsenäisyyden, ei uusia siirtomaaisäntiä. Kanadan Trudeau sanoi, että helvetti jäätyy ennen kuin Kanada liittyy USAan.

Trump kertoi, että aluelaajennuksissa voidaan käyttää myös asevoimaa. Niinpä armeijallemme ja upseereillemme voi aueta uusia uranäkymiä ja toimintakenttiä mutta myös pulmia: puolustaako Natossa Tanskaa vai DCA:ssa Yhdysvaltoja. Joka tapauksessa olemme välillisesti mukana Trumpin politiikassa, ainakin kansainvälisen diplomatian näkökulmasta.

Sekä presidentti, pääministeri että ulkoministeri ovat olleet huomattavan varovaisia kommentoidessaan Trumpin puheita. Sananvapauden airuet, iltistoimittajat Ristimäki ja Nurmi kehottavat meitä pitämään suuta supullaan jatkossakin. Oli se YYA-aika ja suomettuminen kauheaa, onneksi nyt on toista!

Trump on avannut Grönlanti-vaatimustaan ja laajentanut sitä Pohjois-Euroopan suuntaan: meillä on strategisia mineraalivaroja. Siis niitä joita Musk tarvitsee sähköauto-, Starlink- ja Space-X-hankkeissaan, ja kiinnostavat ne muitakin. Liittyiköhän DCA ja tukikohtien luominen Fennoskandiaan paitsi Arktiksen kontrolliin (siis Koillisväylän ja Arktiksen öljy- ja kaasuvarojen) myös alueen kaivoshankkeisiin mm. Lapissa?

Kiovan euromaidania muistellen olen leikkinyt ajatuksella, että Venäjän ja Kiinan johtajat, ”kerryt, nulandit ja ashtonit” matkustaisivat Ottawaan ja Panamaan kannustamaan Yhdysvaltojen vastaisia esiintymisiä ja lupaamaan tukea ja BRICS-jäsenyyttä. Miten siihen reagoitaisiin?

Onko tulossa Pax Americana? Syyrian Assad pakeni jo taannoin Moskovaan, kun Venäjän armeija ei joutanut tukemaan häntä. Israelin hallitus suostui tulitaukoon ja panttivankien vaihtoon Hamasin kanssa, kun ei ollut täyttä varmuutta asetuen jatkumisesta Trumpin aikana. Putin istuu odottamassa Ukraina-puhelua Valkoisesta talosta. Varulta hän jo liittyi Trumpin tukijoiden väiteisiin vaalien varastamisesta 2020. Ehkei meitä silti odota rauha, vaan pöytää puhdistetaan Kiinaan keskittymistä varten.

Vaalien varastamisen osalta Putin tietää mistä puhuu, onhan hänellä 20 vuoden kokemus vaaleista, joissa vahvat vastaehdokkaat on suljettu listalta, vaaliväittelyissä on vain statisteja ja valtion media mainostaa avoimesti Putinia. Yhdysvalloissa ei olla läheskään näin pitkällä, mutta kaksipuoluejärjestelmä ja äänestäjäöksi rekisteröitymisen hankaluus syö demokratian pohjaa. Oligarkkien omistus sosiaalisessa ja muussakin mediassa ja somen algoritmit vaarantavat aidon sananvapauden toteutumisen.

Heti 20.1. Trump antoi kymmeniä asetuksia, joilla irroitti Yhdysvallat ilmastosopimuksesta, armahti Capitolin valtaajat, aloitti paperittomien karkoitukset, perui maahanmuuttajaperheiden Yhdysvalloissa syntyneiden lasten kansalaisuuden, lopetti syrjinnänvastaisen toiminnan (DEI) julkisissa laitoksissa yms. Venäjän asioita seuraavasta meininki tuntui liiankin tutulta.

Kuitenkin meille taannoin mainostettiin Yhdysvaltoja sopivana liittolaisena ja viiteryhmänä, vakaana ja luotettavana ihmisoikeuksien ja demokratian leirin johtajana. ”Ei USA nyt sentään semmonen ole kuin Venäjä…” . Eikö tosiaan? Entä Kuuban 63-vuotinen saarto, Irak, Afganistan… Tai Gaza, jossa tehtiin kansanmurhaa jenkkiasein ja -rahoituksella. Tai Trumpin ensimmäinen viikko, jonka päätökset etenevät mm. korkeimman oikeuden republikaanienemmistön turvin. Näkymät ovat huolestuttavia.

Muuten olen sitä mieltä, että turvaa meille ja koko maailmalle tuottaisi rauhaan tähtäävä ulkopolitiikka.

Ydinaseettoman Suomen ja maailman puolesta

Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Karjalaisessa 6.8.24

Elokuun 6. päivänä maailmassa muistellaan jälleen Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommitusten uhreja, noin 150 000 pahaa-aavistamatonta siviiliä. Tilaisuuksia on Suomessa ainakin kymmenellä paikkakunnalla, myös Joensuussa (klo 19 Cederbergin aukio).

Nyt onkin erityisen ajankohtaista muistuttaa maailman päättäjiä ydinsodan peruuttamattomasta tuhosta. Yhtäältä Venäjä uhkailee ydinaseiden käytöllä Ukrainan sodan yhteydessä, toisaalta Yhdysvallat on taas tuomassa ydinaseita Saksaan – 1980-luvun alkupuolen valtavat protestit ovat unohtuneet. Venäjä ilmoittaa valmistavansa vastatoimena keskipitkänmatkan ydinohjuksia. Ydinasevaltio Israel jatkaa Gazan tuhoamista, ja sotiminen Libanonissa saattaa voimistua. Tiedemiesten ”maailmanlopun kello” ei ole koskaan näyttänyt niin lähelle puolta yötä kuin nyt.

Suomen tilanne on uusi, kun äsken hyväksytty DCA-tukikohtasopimus sallii Yhdysvaltojen tuoda halutessaan joukkoja ja aseita maamme varuskuntiin. Osa tiloista on tällöin yksin sen valvonnassa, emmekä siis tiedä, millaisia aseita maassamme on. Ydinenergialain mukaan maahamme ei ole saanut tuoda ydinaseita, mutta lain uudistuksen yhteydessä on spekuloitu niiden mahdollistamisella. On jopa haihateltu ydinasesateenvarjosta, mikä tuo mieleen kuusenoksan ”ydinlaskeuman suojakeinona”. Ydinaseet Suomessa tekisivät meistä ensi-iskun kohteen, ja niiden tulo on estettävä.

YK:ssa neuvoteltiin ja solmittiin ydinaseet kieltävä sopimus NPTW jo 2017. Se astui voimaan 2021 ja allekirjoittajina on nyt 93 valtiota. Vaikka mukana ei ole ydinasevaltoja, sopimus luo painetta niiden ydinasepolitiikkaa vastaan. Eritoten nykytilanteessa Suomen olisi tärkeää osoittaa itsenäisyyttä ja allekirjoittaa ydinasekielto.

Meidän kansalaisten kannanotot ovat välttämättömiä päättäjien taivuttamiseksi ydinasekiellon kannalle sekä Suomessa että maailmassa. Se ja aseriisunta toisivat aitoa turvallisuutta ja säästäisivät verorahat elämän parantamiseen.

Pommitettu Hiroshima

Sopimus vai sanelu?

(Mielipidekirjoitus, julkaistu demarien Viikko-Pohjois-Karjalassa 20.3. Tarjosin myös Karjalaiselle ja sieltä lupailtiin julkaista, mutta ei tietääkseni ole ilmestynyt.)

Hannu Ketoharju ihmetteli Karjalaisessa 29.2., miten Suomen varuskuntien, lentokenttien ja satamien avaaminen Yhdysvaltojen armeijalle lisää maamme turvallisuutta. Kysymys on hyvä mutta vaikea. Venäjän reaktion lisäksi meitä uhkaa myös suvereniteetin kapeneminen.

Tukikohtasopimus DCA:n sisältöä on avannut kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen. Hän toteaa, että sopimus kaatuisi oikeudessa, niin yksipuolinen se on: Suomelle pelkkiä velvoitteita, sitoumuksia ja menoja, Yhdysvalloille oikeuksia ja ilmaista joukkojen ylläpitoa. Sopimuksen laatua ja noudattamista ei kuitenkaan voi käsitellä oikeudessa, sillä sopimusteksti kieltää sen.

Oikeuteen ei viedä myöskään tänne tulevien sotilaiden (tai perheenjäsenten) rikoksia – ne käsitellään USAssa. Muiden maiden kokemus on, että vain 20 % rikoksista johtaa syytteeseen, ja silloinkin 80 % tuomioista on vapauttavia. Sen sijaan amerikkalaisilla sotilaspoliiseilla on oikeus valvoa järjetystä myös tukikohtien ”lähellä”, mitä ei määritellä. Amerikkalaiset voivat käyttää halutessaan myös yksityisten ja kuntien alueita.

Amerikkalaissotilaat eivät tarvitse matkustusasiakirjoja, ei tullitarkastuksia, eivät maksa veroja, edes ALVia tai valmisteveroja (mm. tupakka, alkoholi), sähkö- tai vesilaskuja. USA sitoutuu vain valvomaan, ettei henkilöstön Suomeen tuomaa tavaraa päädy myyntiin, kunnioittamaan Suomen terveys- ja ympäristölakeja ja antamaan kohteesta poistuessaan tiedot jätteistä, jotta osaamme siivota jäljet. Vuokraa tukikohdista ei makseta, mutta jos amerikkalaisilta jää jotain rahanarvoista, Suomi maksaa siitä.

Yhdysvallat ei myöskään sitoudu puolustamaan Suomea, päin vastoin Suomi suojelee täällä olevia amerikkalaisia.
Kansanedustajien sietää perehtyä huolella sopimustekstiin ennen päätöksentekoa.

PS. Video erinomaisesta asiantuntijoiden Tuomioja, Junka-Aikio, Talvitie, Pimenoff, Kivinen, Heininen kuulemistilaisuudesta, joka pidettiin Bottalla 7.3.2024. https://youtu.be/nKfJEDek9rU Asiantuntijoiden alustuksia on myös leikattu erillisiksi noin 10 min. videoiksi, joita on mukava jakaa somessa. Niitä löytyy täältä: www.youtube.com/@Vapausvalitatoisin/videos

Putinin syöttö Naton lapaan

24.2.2022 oli ikäisilleni yksi elämämme synkimmistä päivistä. Oli vaikea uskoa, että Putin tosiaan on hyökännyt Ukrainaan, tehnyt jotain niin typerää ja tuhoon tuomittua. Pidin kai silloin ja välistä vieläkin Putinia Venäjän edustajana ja tarkastelin hänen tekojaan suhteessa Venäjän kansalaisten parhaaseen. Jutun loppupuolella pohdin, miten väärässä olin.

Naton ja Suomen Nato-piirien kannalta sota oli onnenpotku. Lauri Nurmen mukaan armeijan ylipäällikkö kutsui puoluejohtajat maanalaiseen bunkkeriin (!), jossa peloteltiin, että Venäjä voi hyökätä Suomeen vaikka heti. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan seuraaminen on meillä ollut pitkään kehnoa, joten utopistinen väite upposi poliittisiin johtajiin. Takit kääntyivät hetkessä, ja syntyi yksimielisyys liittymisestä Natoon.

Kansalaisia oli 2014 lähtien peloteltu iltalehtien lööpeissä, joissa kaikkivoipa Putin oli hyökkäämässä Suomeen milloin maitse, milloin digitaalisesti. Helmikuusta 2022 lähtien mediassa ja politiikassa lietsottiin talvisodan henkeä voimalla, ja kohta gallupissa kannattivat Natoa lähes kaikki. Niinpä jäsenanomus vietiin läpi pikavauhtia ja Ruotsi painostettiin tekemään samoin. Entinen vihreä rauhan- ja kehitysmaa-aktiivi Haavisto säteili allekirjoittaessaan Suomen jäsenyyden sotilasliitossa ja kiikutti historiallisen kynän museoon. Matti Wuori raukka, perintösi joutuu häpeään.

Presidentti Niinistö myönsi uudenvuodenpuheessaan 2024, ettei syynä jäsenhakemukseen todellisuudessa ollut turvallisuusuhka vaan se, että haluttiin osoittaa ”itsenäisyyttä” Naton laajenemista vastustaneelle Venäjälle. Kirjoitin tästä silloin.

Nyt itsenäisyys on todellisessa vaarassa, kun hallitus on allekirjoittanut tukikohtasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa (DCA). Siinä avataan USA:n armeijalle 15 Suomen varuskuntaa ja rajavartioasemaa, annetaan sen käyttöön korvauksetta satamat, lentoasemat, tiestö, samoin tukikohtien lähistön kunnallisia ja yksityisiä alueita, jos tarpeen. Niihin tulevat yhdysvaltalaiset eivät perheineen ole Suomen lainvalvonnan ja oikeudenkäytön alaisia, he tulevat ja menevät ilman matkustusasiakirjoja ja tullitarkastuksia, voivat kantaa asetta julkisella paikalla. Yhdysvallat ei sitoudu puolustamaan Suomea, mutta Suomi sitoutuu suojelemaan USA:n sotilaita ja laitteita, joiden laadusta (ydinaseita?) meille ei kerrota. Eduskunnan hyväksynnän vaativasta DCA-sopimuksesta on hyödyllisiä tietoja sivustolla www.eitukikohtia.fi ja sitä vastaan kerätään adressia: www.adressit.com/ei_vieraan_vallan_sotilastukikohtia_suomeen . Tietoa asiasta kannattaa levittää.

Armeija, militarismi ja asebisnes hyötyvät sodasta: varustelumenot ovat nousseet valtavasti eikä niitä uskalla vastustaa kukaan nyt, kun Markus Mustajärvi jäi pois ja Johannes Yrttiaho putosi eduskunnasta. Superkallis vanhentuvien hävittäjien hankinta etenee, vaikka on ilmeistä, ettei Suomen (tai Baltian maiden) puolustamiseen tarvita hävittäjiä vaan ilmatorjuntaa ja ehkä drooneja. Samalla huudetaan valtionvelasta ja leikataan aidosta turvallisuudesta: vähävaraisilta, kulttuurista, julkisista palveluista ja kolmannelta sektorilta.

Sota vahvistaa Putinin valtaa, Natoa ja asebisnestä

Putinin hyökkäyssodan vaikutukset Suomeen ja yli 200 vuotta puolueettomana kukoistaneeseen Ruotsiin ovat olleet tuhoisat, mutta paljon hirvittävämpää on ollut ukrainalaisten ja Ukrainan tuhoaminen ja pakolaisten kärsimys. Venäjän kansalaisia on kuollut ja vammautunut kymmeniä tuhansia, enemmän kuin yli 8 vuotta jatkuneessa Afganistanin sodassa. Pietarissa ja Moskovassa ei protestoida mm. siksi, että rintamalle on komennettu lähinnä syrjäseutujen asukkaita ja vähemmistökansojen jäseniä. Samoin vierastyöläisiä, jos erehtyvät ottamaan Venäjän kansalaisuuden.

Hyökkäyssota Ukrainaan ei palvele Venäjän valtiota tai kansalaisia vaan Putinin hallintoa, sillä opposition suu on tukittu lakisääteisesti, sodanvastustajia vangittu yli tuhat, ja tuomiot ovat pitkiä. Väkivaltakoneisto kasvaa: oppositiota vastaan taistelee FSB:ssa, Rosgvardijassa, sisäministeriön joukoissa toista miljoonaa hyvin varusteltua ja palkattua ihmistä, siis enemmän kuin Ukrainan sodassa. Oppositio ja potentiaaliset vastustajat ovat paenneet ulkomaille, loput pelkäävät joutumista sotaan ja syytteitä ”armeijan halventamisesta”. Pelätään myös 6 kk sotapalvelun jälkeen armahdettuja rikollisia, jotka ovat murhanneet asukkaita eri paikkakunnilla. Uudessa budjetissa Putin satsaa aseteollisuuteen ja koneenrakennukseen. Tätä sotateollisen kompleksin jälleenrakentamista arvioi kiinnostavasti Nezavisimaja gazetan päätoimittaja Konstantin Remtšukov Živoi gvozdin haastattelussa 19.2.24.

Vuonna 2020 Putin sementoi harvainvallan muuttamalla Venäjän perustuslain entistäkin epädemokraattisemmaksi. Tuolloin hän yritti kahdesti murhata opposition keulahahmon Aleksei Navalnyin, toisella kertaa lähes onnistuen. Näyttää, että hän pelkää valtavasti kuolemaa: koronan aikaan pidettiin tapaamaan tulleita kahden viikon karanteenissa tai 10 metrin etäisyydellä. Hän myös vangitutti shamaanin, joka käveli Moskovaan noituakseen Putinin pois, eikä vieläkään uskalla lausua Navalnyn nimeä (vrt. karhun salanimet). Saatuaan tiedon Navalnyn murhan onnistumisesta 16.2.2024 hän hymyili leveästi.

Putinin sodan motiivi ei siis ole Venäjän etu tai Naton vastustaminen vaan valtaklikin edut ja valta-asemien säilyttäminen, semminkin kun 22 vuodessa on tehty rikoksia, joista kuuluisi saada pitkä tuomio. Tarkoitan Moskovan kerrostaloräjäytyksiä, veristä Tšetšenian sotaa, median kaappaamista ja opposition tuhoamista, kansalaisyhteiskunnan, sanan- ja yhdistymisvapauden tukahduttamista, militarismin ja nationalismin lietsomista, korruptiota, vähemmistökielten ja kansojen polkemista. Samaan aikaan presidentti on laiminlyönyt todellisia velvollisuuksiaan valtion johtamisessa, minkä koulujen ja sairaaloiden kunto, pakkastalvien vesi- ja lämmityskatastrofit ja maastopalot paljastavat. Rahaa on, mutta se päätyy pienen piirin taskuihin, voimakoneistolle ja sotimiseen. Sota auttaa lietsomaan yksituumaisuutta, johtajan ihailua ja sulkemaan ”veneenkeikuttajien” eli vallanpitäjiä kritisoivien suut. Ukrainan ”denatsifikaatio” ja ”demilitarisaatio” on todellisuudessa vahvistanut militarismia ja nationalismia Venäjällä ja Ukrainassa, samoin meillä.

Aseistamalla ei Ukrainan sodasta tule loppua. Ainoa tie rauhaan on neuvotella vihollisen kanssa, sanoi Desmond Tutu. Ympäristökriisi etenee vääjäämättä ja sen pysäyttämiseksi tarvitaan neuvotteluja ja kansainvälistä yhteistyötä, sotilasblokeista on vain haittaa. Myös Venäjän (ja muiden maiden) demokratian ja kansalaisvapauksien kohentamiseksi tarvitaan kiireesti jännityksen liennytystä.

Uhkia ja uhkakuvia

(Karjalainen julkaisi 30.11. mielipidekirjoitukseni, jossa kertaan edellisten postausten teemoja)

”Aidon turvallisuusuhkan” takia oikeuskansleri Pöysti on nyt sallinut hallituksen sulkea itärajan kokonaan. Miten tuhannet venäläisnuoret hakevat vanhemmilta opiskelurahaa, kun pankkisiirrot eivät toimi sanktioiden takia? Entä miten kansalaiset pääsevät katsomaan Venäjällä asuvia iäkkäitä omaisiaan? Nämä ovat ihmisille todellisia turvallisuusongelmia – sellaisia ei pohdita silloin, kun turvallistetaan eli kuvataan uhkaksi kaikki, mikä ei itseä miellytä.

Venäjältä tulevat pakolaiset kuvataan turvallisuusuhkaksi, vaikka heitä on alle tuhat, he ovat aseettomia ja heitä valvotaan maahan tullessa ja turvapaikkaprosessissa. Toisaalta hallitus suosittelee eduskunnalle DCA-sopimusta, jonka nojalla maahan perustetaan Yhdysvaltojen sotilastukikohtia.

Niihin tulee vahvasti aseistettuja amerikkalaissotilaita, jotka liikkuvat vapaasti maassamme. Tukikohdissa eivät päde Suomen lait eikä niitä voi valvoa, emme saa tietää, mitä aseita niissä on ja mitä niissä suunnitellaan. Suomi maksaa kuitenkin viulut, ainakin turvallisuuspoliittiset.

Kannattaa huomata, että itärajan ”pakolaiskriisi” alkoi samaan aikaan kun hallituksemme hyväksyi DCA-sopimuksen. Tässä paljastuu tukikohtien vaikutus turvallisuuteemme. Ongelmia Venäjän kanssa tullee riittämään, sillä tukikohdat tulevat Venäjän kannalta sietämättömän lähelle Pietaria ja Murmanskia.

Nato-jäsenyys ei edellytä tukikohtien päästämistä Suomeen. Natosta voi erota, mutta Kuuban Guantanamo todistaa, ettei USA:n tukikohdista pääse eroon tulevatkaan hallitukset. Sopimuksen valmistelun ja sisällön salailu antaa esimakua elämästä tukikohtamaassa.

Kansanedustajien sietää perehtyä DCA-sopimukseen ja harkita tarkoin, vaatia avointa keskustelua ja rajoittaa suvereniteetin vasta sen pohjalta, jos lainkaan. Ei nykytiedoilla eikä tällä aikataululla.
Kirsti Era, rauhanveteraani. Joensuu

Hallitus Kremliä ruokkimassa, osa n+1

( taustalla soi Sitä saa mitä tilaa )

Presidentti Niinistö arvioi viikolla ilmeisen aiheellisesti, että turvapaikanhakijoiden organisointi Venäjältä Suomeen liittyy DCA-sopimukseen, jonka hallitus viime viikon alussa hyväksyi lähetettäväksi eduskuntaan. Sopimuksella Suomi sallii Yhdysvaltojen perustaa alueelleen sotilastukikohtia, ”yhteishallinta-alueita”, joiden toiminnasta, joukoista ja aseista päättää ja tietää Yhdysvallat, ei Suomi. On selvää, että USA tähtää tukikohdat Venäjää vastaan ja Kremlissä tiedetään tämä ja reagoidaan sen mukaisesti. Tukikohdat eivät näin ollen vahvista Suomen turvallisuutta vaan heikentävät sitä. Suomi maksaa siis tukikohtien hinnan sekä taloudellisesti (tiet ja rakenteet, terveydenhoito ym.) että ulko- ja sotilaspoliittisesti. Tästä on rauhanliike varoittanut jo kauan, esimerkiksi minä ensimmäisen yhdysvaltalaisen sotaharjoituksen aikana 2016 Rissalassa (video).

Sitä hintaa maksamme jo nyt, kun ihmissalakuljettajat uskottelevat turvapaikanhakijoille Venäjän masinoimina, että Suomeen pääsee. Se myös selittää ”oudon seikan, etteivät he hae turvapaikkaa Virosta. Ettäkö Viro antaisi turvapaikan Lähi-idän pakolaisille? Huono vitsi, siellä ollaan ynseitä venäläisiäkin poliittisia pakolaisia kohtaan.

Suurimman konkreettisen hinnan maksavat harhaanjohdetut pakolaiset ja toisaalta Venäjältä Suomeen muuttaneet ihmiset, jotka eivät pääse tapaamaan läheisiään, auttamaan iäkkäitä omaisiaan. Opiskelijat eivät pääse tapaamaan vanhempiaan ja hakemaan rahaa opiskelua varten: SWIFT kun ei toimi eikä posti kulje. Kuitenkin oppilaitoksemme ovat houkutelleet ja hyväksyneet runsaasti opiskelijoita Venäjältä.

Kuten professori Scheinin toteaa, hallituksen päätös sulkea rajat on vastoin kansainvälistä ja Suomen lakia. Ihmisillä on oikeus tulla Venäjältä Suomeen ja hakea turvapaikkaa. Tällä päätöksellä Kokoomus, RKP ja kristillisdemokraatit toteuttivat vihdoin Persujen märän unelman rajojen sulkemisesta. Samalla tuli aivan PS-käsikirjan mukaisesti jälleen kerran vahvistettua Putinin, Peskovin, Zaharovan ja kohudosentti Johan B:n tarinaa siitä, miten länsi vihaa Venäjää, miten lännen ihmisoikeuspolitiikka on toden tullen tyhjää puhetta (kuten onkin, sen näkee EU-Frontexin toimista Välimerellä ja Haaviston valmiudesta myydä kurdien ihmisoikeudet Nato-jäsenyyden nimeen). On selvää, että Suomen venäjänkielisten keskuudessa luottamus Suomen hallitusta ja poliittista järjestelmää kohtaan heikkenee.

Rajojen sulkemisesta hyötyy PS, joka voi sanoa toteuttaneensa vanhat vaalilupauksensa rajojen sulkemisesta. Ja Kreml, jonka väitteet lännen vihasta ja kaksinaamaisuudesta saavat jälleen tukea.

Allekirjoita vetoomus vieraan vallan tukikohtia vastaan ja jaa tietoa siitä. Adressi
Kampanjasivusto

Levitä tietoa ja osallistu la 25.11. klo 13 mielenosoituksiin tukikohtia vastaan Helsingissä Senaatintorilta ja Joensuussa kävelykadulla Torilavan luona.

Ei vieraan vallan tukikohtia Suomeen!

Tähän aiheeseen palaan lähiaikoina.
Nyt tyydyn mainostamaan laajan, eri rauhanjärjestöjen yhteisen kampanjan nettisivuja: http://www.eitukikohtia.fi/ Lue niiltä tietoa tukikohtahankkeesta ja argumentteja hankkeen vaarallisuudesta. Levitä tietoa sivuista kanavissasi ja tuttavapiirillesi.

Maanantaiklubilla Helsingissä 6.11. käytiin informatiivista keskustelua DCA-sopimuksesta Suomen ja Yhdysvaltojen välillä ja Yhdysvaltain sotilastukikohtien riskistä. Keskustelijoina prof. Tomas Walgren, Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius ja Helsingin rauhantoimintaryhmän aktiivi, ins. Heikki Ketoharju. https://www.youtube.com/live/MUR1ldeLzOA?si=WsRg37d6nGihnyvC


Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com
Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com

Historiantutkijan näkötorni

Länsirannikolla asustavan historiantutkijan kirjoituksia menneisyydestä ja nykyhetkestä

Kari Uusikylä

Suoraa puhetta

Sentrooppa-Santra

päivittelee elämänmenoa Itävalta-Unkari-akselilla

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

RASTER.FI

Rasisminvastainen tutkijaverkosto | Anti-Racist Research Network

emmintää

Emmi welds and tells tales.