Archive for the 'rauhantoiminta' Category

Toivelista Rinteen hallitukselle

Eduskunta palailee lomalta, joten nyt on ehkä sopiva hetki esittää pikku toivelista Antti Rinteen hallitukselle.

  1. Aloitetaan ilmeisen selvästä tapauksesta:  Ydinaseiden kieltosopimus on allekirjoitettava ja ratifioitava. Edellinen hallitus ei uskaltanut, koska pelkäsi Trumpin reaktiota ja koska ei ydinasevallatkaan. Nykyinen voi korjata virheen ja siten vauhdittaa tärkeää globaalia hanketta.
  2. Asehankinnat on minimoitava, mieluiten jäädytettävä. Tätä edellyttää ilmastopolitiikan uskottavuus.
    Erityisesti huippukallis taisteluhävittäjien hankinta on otettava kriittiseen tarkasteluun, ruodittava kansantaloudellisesti, ulko- ja turvallisuuspoliittisesti ja ympäristön kannalta ja lykättävä hankintapäätös vuoteen 2030. Lentokuntoisia Horneteja riittää ilmavalvontaan tarvittava määrä, ja silloin toivottavasti jo ymmärretään, että tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä globaalien ongelmien ratkomisessa, emme varustelukilpaa ja asebisneksen vauhdittamista.
  3. Asekauppa Israelin ja muiden sotaa käyvien maiden kanssa on lopetettava.
  4. Nato-isäntämaasopimus ja sen seuraukset on käsiteltävä eduskunnassa ja siitä on irtauduttava. Asian käsittelyssä kohentuisivat sekä  kaikkien kansanedustajien että kansalaisten turvallisuuspoliittiset tiedot ja ajattelu. Eihän näiden asioiden avointa käsittelyä ja perusteltuja, demokraattisia päätöksiä ole nähty lähes 30 vuoteen.
  5. On käytävä läpi kriittisesti muutkin Naton ja sen jäsenmaiden kanssa solmitut sopimukset ja niiden käsittelytapa. Niissä on ongelmia suhteessa Pariisin rauhansopimukseen, Suomen perustuslakiin ja Suomen omiin etuihin turvallisuusympäristössämme. Parlamentaarisesta demokratiasta puhumattakaan.
    Venäjä on ja pysyy naapurinamme. Tilanne voi muuttua harkitsemattoman politiikan seurauksena, mutta tuskin häviäjä silloinkaan on Venäjä.
  6. Suomen on omaksuttava aktiivisen sovittelijan rooli.
    Eurooppalainen kohde on Ukrainan konflikti pitää tarjoutua sovittelijaksi ja edistää aselepoa, Minskin sopimusten toteuttamista. On välittömästi autettava konfliktin uhreja toimittamalla humanitaarista apua vammautuneille ja lapsille.
    EU:ssa pitää toimia Ukrainan kannustamiseksi poliittisten oikeuksien ja ilmaisunvapauden takaamiseen, samoin äärioikeiston ja kansallisen syrjinnän (romanit, juutalaiset) kitkemiseen, mm. uusnatsien S14-järjestön valtionrahoituksen lopettamiseen.
    Demokratiaa, ilmaisuvapautta ja syrjimättömyyttä pitää edistää myös EU:n ulkopuolisissa suhteissa, mm. Venäjän osalta.
  7. Rauhan- ja ihmisoikeusjärjestöjen valtionapuja on nostettava 50 %. Erityisesti rauhankasvatusta on resurssoitava ja toteutettava läpäisyperiaatteella koulutuksessa.
  8. Voimavarat on suunnattava aseiden ja militarismin sijasta todelliseen ihmisten kokemaan turvallisuuteen: julkisten palvelujen kohentamiseen, työllistämiseen, sosiaalisten tulonsiirtojen korotuksiin, kulttuuriin, ympäristön suojeluun, demokratian ja osallisuuden laajentamiseen, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen päätöksenteossa ja viranomaistoimissa.
    Nämä keinot ja solidaarinen ilmapiiri patoavat äärioikeistolaisuutta ja vihapuhetta, ehkäisevät sen muuttumista teoiksi.  Hallitusohjelma sisältää positiivisia pyrkimyksiä, tärkeää on päättäväinen toteutus ja tukeutuminen kansalaisjärjestöjen asiantuntemukseen ja tukeen.

    hävittäjätarra_uusi2-iso

Mainokset

Laajaa poliittista keskustelua?

havittajamiljarditTiistaina 6.8. kävimme ystäväni kanssa Joensuun Rauhanryhmän edustajina  pääministeri Rinteen puheilla hänen ollessaan Joensuun torilla kansan keskuudessa. Pääministerin puheen aikana pidimme esillä kylttejä ydinasekieltoa koskevaan sopimukseen liittymisestä ja hävittäjämiljardien käyttämisestä arkiseen turvaan ja ympäristön pelastamiseen.

Samoista asioista myös keskustelimme. Ydinaseiden kieltosopimusta Antti Rinne kertoi kannattavansa, mutta hallitusohjelmaan sitä ei saatu: Kepu lienee ollut edelleen vastaan.

Kiitin Rinnettä kommentista virkamiesten ja mm. armeijan johdon sooloiluun (esim. Naton isäntämaasopimuksen, Yhdysvaltojen ja brittien kanssa solmittujen aiesopimusten kohdalla). Poliittisen vastuun ja päätöksenteon on pysyttävä hallituksella.

Sitten kerroin rauhanjärjestöjen hävittäjäkampanjan vaativan, että hävittäjähankinnasta käydään kunnollinen, avoin keskustelu koskien hankkeen kansantaloudellisia, turvallisuuspoliittisia  ja ympäristöpoliittisia vaikutuksia. Vuonna 2030 pitäisi hiilidioksidipäästöjen jo olla alhaalla ja juuri silloin alkaisi uusia suurten päästöjen hävittäjäkoneita tulla maahan.

Tähän Rinne väitti, että ratkaisusta käytiin keskustelu turvallisuuspoliittisen selonteon hyväksymisen yhteydessä ja se hyväksyttiin eduskunnassa yksimielisesti. Valitettavasti en muistanut, että ko. selonteko tuotiin eduskunnan käsittelyyn joulukuun 20. päivän aikoihin 2016. Kansanedustajilla oli parin kuukauden tauko edessä, media ja kansalaisyhteiskunta hiljentyneet joulutauolle.  Niinpä selonteosta ja sen kirjauksista ei käyty silloinkaan laajaa ja avointa keskustelua. Operaatio vaikutti tarkoitukselliselta, ja kansanedustaja Mustajärvi kritisoi sitä tiukasti.

Turvallisuuspolitiikan asiakirjoja on julistettu ulkopoliittisessa ja puolustusvaliokunnassa salaisiksi, jolloin edustajat eivät voi viedä asioita edes oman eduskuntaryhmänsä käsiteltäviksi. Arhinmäki kritisoi EU:n yhteisen puolustuksen käsittelyä vuonna 2017 siitä, että asiakirjat toimitettiin salaisiksi leimattuina valiokunnan jäsenille vasta käsittelyviikolla. Isäntämaasopimusta ja aiesopimuksia ei ole tuotu eduskunnan käsittelyyn lainkaan.

Toivottavasti pääministeri Rinteen vastaus ei kuvasta hänen käsitystään laajasta ja avoimesta poliittisesta käsittelystä, vaan hävittäjähankinnasta saadaan sellainen aikaan. Hankkeen kalleuden ja turvallisuuspoliittisten vaikutusten takia se on välttämätöntä.

 

Hävittäjäkaupan suuret riskit

Suomen ilmavoimat tiedotti Yhdysvaltojen ilmavoimien komentaja David Goldfeinin vierailusta: hyvässä hengessä kuului sujuneen. Muutama päivä sitten puolustusvoimiemme eläköityvä komentaja Lindberg kävi jäähyväismatkalla Yhdysvalloissa, ja tällöin kiiteltiin, miten Suomi on auttanut Yhdysvaltojen ja Venäjän keskustelujen järjestämisessä. Todellinen syy Lindbergin palkitsemiseen kunniamerkillä lienee kuitenkin se, että hän allekirjoitti Naton isäntämaasopimuksen 2014, mikä oli iso ja epädemokraattinen ratkaisu Suomen sitomiseksi sotilasliittoon.

Yhdysvaltojen puolustusvoimien komentajat ja joukot pistäytyvät tänne nykyisin harjoittelemaan ja tervehdykselle kuin sivukonttoriinsa. Ja mikäpä ettei, onhan heillä armeijamme kanssa kahdenkeskinen aiesopimus, isäntämaasopimus ja keväällä täällä johtamansa Bold Questin (2 kk) jäljiltä ”kylmäasema” Itä-Lapissa. – Tällaiset puolustusvoimat meillä nyt on.

*  *  *

Hallituksen ja eduskunnan sietäisikin pohtia miten itsenäisen päätöksentekomme on käymässä. Pohjaksi kannattaa lukea Foreign Policyssa ilmestynyt artikkeli  F-35 Sales Are America’s Belt and Road (F-35-kaupat ovat Amerikan Silkkitie). Kirjoittajat J.D. Caverley, E.B. Kapstein ja S. Vucetic ovat professoreja MIT:ssa, Princetonissa ja Ottawassa.

Professorit vertaavat hävittäjäkone F-35-hanketta toteuttavaa Joint Strike Fighter -ohjelmaa laajuutensa, syntyvien poliittisten kytkösten ja hinnan osalta Kiinan Uuteen silkkitiehen, joka kuitenkin jää toiseksi. F-35-konetta toteutetaan yli biljoonan dollarin (miljoona miljoonaa) budjetilla ja ohjelmaan osallistuvat valtiot edustavat 46 prosenttia maailmantaloudesta. Projekti edistää USA:n vaikutusta ja etuja. Muutkin voivat laskea hyötyvänsä, mutta hankkeen synnyttämien sidosten hinta voi nousta etuja korkeammaksi.

Esimerkkinä hävittäjäohjelman aiheuttamista sitoumuksista professorit käyttävät Turkkia. Se pudotettiin keväällä ulos koneiden tulevista huoltajista ja jopa lentäjien koulutuksesta, kun maa päätti hankkia ohjusjärjestelmän Venäjältä. Itsenäisen valtion on ylipäätään järkevää ”olla panematta kaikkia munia samaan koriin” puolustuksessaan, mutta Turkki saattaa nyt menettää myös F-35-koneiden komponenttien valmistuksen. USA etsinee niille kotimaiset valmistajat, mikä voi onnistua muutamassa kuukaudessa.  Menetettävän tilauksen arvo on kahdeksan kertaa Turkin lentokoneteollisuuden vuosivienti.  Taloudellinen painostus on siis massiivista, kun pyrkimys on markkinajohtajuuteen. – Vastaavaa painostusta Yhdysvallat kohdisti v. 2005 Israeliin, joka aikoi viedä dronien osia Kiinaan mutta joutui perääntymään. Samoin Ruotsia ja Suomea painostettiin ydisasekieltoa koskevan sopimuksen kohdalla.

Muistettakoon, ettei painostus johdu Turkin epädemokraattisuudesta tai Euroopasta torpattujen pakolaisten kohtelusta – nämä ovat kelvanneet Natolle ja Yhdysvalloille. Syynä on suvereenin valtion tekemä asehankinta ”väärästä” maasta.

Herää kysymys, onko Suomellakaan faktista vapautta valita muuta konetta kuin F-35. Ainakin armeijamme ja ilmavoimiemme johto on sitonut meitä USA-yhteistyöhön tavalla, joka saattaa käytännössä rajoittaa muita vaihtoehtoja. Sietää myös miettiä, miten edullisia olisivat hävittäjähankinnan mahdolliset vastakaupat ja alihankinnat, jos Yhdysvallat panee näin kovin ottein ruotuun suurta Nato-maata Turkkia .

Professorien mukaan F-35 on paitsi huikeasti kallein myös tekniikaltaan ylivoimainen hävittäjä, joita Japani on tilaamassa sata, Belgia ja Singapore useita kymmeniä -–ja ”meirän nilkit painaa perässä” yhdessä Tanskan ja Norjan kanssa. Niinpä Yhdysvalloilla on varaa painostaa osanottajamaita.

Toisaalta presidentti Niinistön kannatus rauhannobelisti EU:n militarisoinnille ja vierailu hävittäjäkauppias Macronin luona (ja sotilaittemme osallistuminen Nato-maan sotilasparaatiin)  voisi vihjata, ettei Mäntyniemessä vallitsekaan samanlainen ameriikankuume kuin armeijassa. Jos näin olisi, jäisi poliittiselle keskustelulle ja rauhanliikkeen toiminnalle vielä tilaa ja vaikutusmahdollisuuksia.

*  *  *

pakistan aiti ja lapsi

kuva: Wikimedia Commons

On tietysti absurdia, että hävittäjähanketta viedään eteenpäin globaalisti, vaikka jo 30 vuoden päässä häämöttää asuinkelvoton maapallo. Presidenttimme toimii kuten kaikki poliitikot: toisesta suupielestä puhutaan ilmastokriisistä, toisesta halutaan Hornetien täysimääräistä korvaamista ja jopa avaruushankkeita. Lähtö kuuhun tai Marsiin vain ei ratkaise ongelmaa. Avaruusteknologia vain vauhdittaa tuhoisaa kehitystä.

Aseriisunta olisi konkreettinen, tuotannolle ja ihmisten arjelle kivuton tapa aloittaa ilmastotalkoot. Se ei etene, ellei joku aloita, ja Suomea ei uhkaa kukaan eikä mikään – paitsi jos liittoutumalla asetumme blokkikiistojen osapuoleksi. Tarvitaan nopea käänne aseriisunnan suuntaan, ja se lienee vielä mahdollinen.

Komentajan jäähyväiskumarrus

”Puolustusvoimainen komentaja Jarmo Lindberg muisteli käyneensä Washingtonissa 26 viime vuoden aikana vähintään kerran vuodessa.

Hän on nyt Yhdysvaltain pääkaupunkiseudulla viimeistä kertaa virkamatkalla. Lindberg jää ensi kuussa eläkkeelle.” (YLEn uutiset 10.7.2019)

Tätä Ylen uutista kuuntelin aamulla 10.7. tukka pystyssä. Itsenäisen, sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen puolustusvoimien komentaja Lindberg jää kuukauden päästä Us_legion_of_meit_commander-Fineläkkeelle. Hän kävi jäähyväisvierailulla Yhdysvaltojen puolustushaarojen yhteisen aselajineuvoston puheenjohtajan, kenraali Dunfordin luona. Minusta tapaus kuulosti jäähyväismatkalta ylikomentajan luo. Lindberg otettiin vastaan kunnialaukauksin ja palkittiin Yhdysvaltojen asevoimien kunniamerkillä  Legion of Merit. Se myönnetään poikkeuksellisista saavutuksista ja palveluksista myös ulkomaalaisille.  Edelliset kaksi komentajaa, Hägglund ja Kaskeala, ovat saaneet samanlaisen.

Kuvitellaanpa, että Meksikon puolustusvoimien komentaja ravaisi Venäjän pääesikunnassa joka vuosi ja jäähyväis- ja palkitsemiskäynnillä ennen eläköitymistään. Että Meksikossa olisi valtiollisten vaalien aikaan Venäjän johtamat kahden kuukauden sotaharjoitukset. Mitenkähän arvioitaisiin Meksikoa ja sen vaalien vapautta, miten USA reagoisi? Ehkä meitäkin arvioidaan siten ns. lännen ulkopuolella, siis suurimmassa osassa maailmaa. Emme tiedä.

Mitä olivat ne poikkeukselliset saavutukset, joista komentaja Lindberg palkittiin? Hän on vieraillut vuosittain Yhdysvalloissa vuodesta 1993  –  sama ajanjakso, jona maatamme on kytketty Yhdysvaltoihin ja Natoon (ent. rauhan-) kumppanuussopimuksen, Hornet-hankinnan, Afganistanin sotayhteistyön, Lindbergin allekirjoittaman Nato-isäntämaasopimuksen,  Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa solmittujen yhteistyösopimusten kautta. Nopean reagoinnin joukkoihin JEF:iin liityttiin v. 2017.  Ja nyt liittoutumista ollaan vahvistamassa mielettömän kalliilla hävittäjäkoneiden hankinnalla (allekirjoita adressi),  jossa Nato-maiden toimittajat tuntuvat olevan vahvoilla. Tapahtumista ja salaisista asiakirjoista kertoo Pentti Sainion Minne Suomi pommittaa? (linkissä podcast-haastattelu).

Asiasta ei ole keskusteltu avoimesti hallituksessa, eduskunnassa saati kansalaisyhteiskunnassa, vaan faktinen liittoutuminen on edennyt vaivihkaa, armeijan ja puolustusministeriön ylimmän johdon päätöksillä, viime vuodet Perussuomalaisten/Sinisten johdolla. Sotilaallisen liittoutumattomuutemme uskottavuutta on murennettu, Kremlin silmissä olemme yhä vahvemmin osa Venäjän-vastaista Natoa. Naton itälaajenemisen rinnalla ja osana tämä on kiristänyt ilmapiiriä Itämerellä ja ruokkinut militarismia ja autoritäärista hallintoa Venäjällä.

Sipilän hallituksen puolustusselontekoon ( 2017) sisältyy eduskunnassa lisätty lausunto, ettei aluettamme voi kukaan käyttää kolmannen valtion uhkaamiseen. Miten uskottava se kuitenkaan on ulkopuolisten silmissä? Tänäkin vuonna pidetään näet kymmeniä yhteisiä sotaharjoituksia Yhdysvaltojen ja muiden Nato-maiden kanssa – keväällä vaalien aikaan kahden kuukauden harjoitukset, joita johti USA. Harjoiteltavana on säännöllisesti Venäjän hyökkäyksen torjuminen. Valitettavasti on olemassa vaara, että ”sitä saa mitä tilaa”, eikä hintaa silloin maksa Yhdysvallat, jota suojaa valtameri idästä ja lännestä.

Jos joku näkee Natolla olevan muita poliittisia funktioita kuin Venäjä-vastaisuus ja  USA:n globaalin herruuden tukeminen, kuulisin niistä mielelläni. Liittoutuminen sen kanssa on vaarallista, koska Suomella on 1300 km yhteistä rajaa Venäjän kanssa, joka ei paikaltaan  katoa: valloitusretkiä ovat 1600-luvulta lähtien tehneet Puola, Ruotsi, Ranska, Britannia, Saksa, mutta heikoin tuloksin.

Nuo sodat selittävät, miksi Kremlin on helppoa saada kansalaiset uskomaan ulkoiseen uhkaan.  2000-luvun operaatiot Naton laajentamiseksi eivät ole sujuneet aiotulla tavalla ja seurauksena on huono tilanne Ossetiassa ja Ukrainassa.  Venäjän kansalaisvapauksiin ja demokratiaan vaikutukset ovat olleet kielteisiä, ja tästä kantavat osavastuun ne, jotka antavat propaganda-aseita Moskovan silovikien käsiin (armeija, turvallisuuspalvelu, sisäministeriön joukot).

Tällä kaikella on myös voittajansa: militarismi-nationalismi-äärioikeistolaisuus, varusteluteollisuus ja asekauppa Venäjällä ja Kiinassa, Nato-maissa, Ruotsissa ja meillä. Demokratia, rauhanpolitiikka, sosiaalivaltio, kulttuuri ja ympäristö ovat ahdingossa joka taholla.  Hyvä esimerkki on äsken voimaan astunut tiedustelulaki. Sen laajapohjainen hyväksyminen on osoitus olemattomasta  turvallisuuspoliittisesta keskustelusta ja analyysista eduskunnassamme.

Kaikesta tästäkö Lindberg siis palkittiin? Rauhan, demokratian ja ympäristön näkökulmasta häntä odottanee herostraattinen kuuluisuus.

 

Ilmaista kulttuuritarjontaa asepropagandan sijaan

Puolustusvoimien kesäkiertueella 2019 on kalustonäyttely, konsertti ja hävittäjäryhmän (Midnight Hawks – mitä yöhaukat lienee?) lentonäytös. Joensuussa oli 12.6.2019 melko runsaasti yleisöä, valitettavasti myös lapsiperheitä. 
Toisaalta  yleisölle ei juuri tarjota muuta ilmaista ohjelmaa. Jos olisi ilmaisia teatteriesityksiä, tanssia, soittoa, laulua, sirkusta, museopäiviä, taidenäyttelyitä, niin väki kävisi varmaan niissä. Monet jopa mieluummin.
Nykyisin ilmaiseen kulttuuritarjontaan ”ei ole rahaa” kunnilla eikä valtiolla.
Kouluissa sotilassoitto lienee säännöllisintä ulkopuolista kulttuuriohjelmaa. Lastenteatteri Peukalopotin, Ahaa-teatterin, Perkoilan ja Ohilyöntiorkesterin kiertueiden aika on kaukana menneisyydessä. Maakuntateatterit yrittävät kiertää, mutta tulosvastuu rajoittaa niiden toimintaa.
Miksi rahaa ei riitä kulttuuriin? Muistakaamme, että hävittäjän lentotunti maksaa 10 000 euroa. Joensuun yllä niitä kieppui kolme noin vartin ajan, lisäksi tulevat edestakaiset lennot ilmeisesti Utista. Rahaa paloi siis vähintään 30 000 euroa. Sillä tuottaisi jo monta kulttuuriesitystä! Myöskään kalusto ei liiku ilmaiseksi, lähin varuskunta on nykyisin satojen kilometrien päässä Joensuusta. Ja näitä armeijan propagandatilaisuuksia järjestetään kesäkuussa kymmenessä kaupungissa, joten kulut nousevat satoihin tuhansiin euroihin. Tähänkö on varaa? 
Perusteena mainitaan nuorten kannustaminen asepalveluun ja upseerikouluun. Juuri nuoret  hahmottavat kuitenkin, etteivät aseet anna turvaa aikamme vakavimman uhkan ympäristökriisin varalta, vaan pahentavat sitä. Jos tästä seuraa heidän suuntautumisensa elämän pelastamiseen tappamisen opettelun sijasta, se on tervettä ja hyvä. Verovarojen käyttö heidän agiteeraamiseensa on epäeettistä.
Armeijankiertueen lisäksi koko kevään jatkuneeseen Nato-joukkojen Suomi-harjoitteluun kuului Helsingin kaupunkisotaharjoitus, johon osallistui myös brittisotilaita kaupunkilaisten keskeisessä luontokohteessa Keskuspuistossa. Naton kiertue Suomessa vähentää ja uhkaa turvallisuuttamme eritoten meille tärkeiden naapurisuhteiden kohdalla.
Propagandakiertueen ja lentonäytösten päätavoite on muokata veronmaksajien mielipiteitä otollisiksi kymmenien miljardien hävittäjähankinnalle ja sotalaivahankinnalle, vaikka samaan aikaan tiehankkeiden toteuttamiseksi ”ei voi ottaa velkaa”  vaan aiotaan myydä yhteistä tuottavaa omaisuuttamme. Siksi on tärkeää allekirjoittaa adressi hävittäjähankinnan uudelleenharkinnan puolesta
Toivon uuden hallituksemme miettivän, mitä lapset (ja veronmaksajat) oppivat armeijan PR-kiertueella ja kalustonäyttelyssä, mitä taas ilmaisissa kulttuuritapahtumissa. Uskon, että armeijan propagandalla ja militarismilla on yhteyttä rasistiseen väkivaltaan ja natsiasenteisiin.
Kulttuurissa, koulutuksessa, sosiaali- ja terveyspalveluissa verorahat tuottavat aitoa turvallisuutta. Satsaukset siis sille suunnalle, kiitos!
woman doing yoga

Photo by Burst on Pexels.com

Väittely hävittäjähankinnasta on normaalia demokratiaa

(Karjalaiseen lähetetty vastine, jota ei julkaistu. Otsikko on vaihdettu.)

Hävittäjähankinta on turvallisuuspoliittinen ratkaisu, kuten Karjalaisen päätoimittaja Koivumaa totesi 22.1. pääkirjoituksessaan ”Väittely hävittäjämäärästä on vaarallista leikkiä tulella”. Myyjä pystyy kontrolloimaan niiden käyttöä ja päivityksiä, joten Suomi joutuu riippuvaiseksi toimittajasta. Ahne asebisnes toki nappaa veroeuromme ja myy vanhentuvaa tekniikkaa, jos voi. USA itse kuitenkin pommittaa mm. Pakistanissa ja Afganistanissa kauko-ohjattavilla droneilla, niillä hoidetaan myös tiedustelua ja ilmavalvontaa.

Mistä tulee Koivumaan korostama ”kiveen hakattu” 64 hävittäjää? Hornet-hankinnassa Ilmavoimat pyysi kolmea laivuetta saadakseen kaksi. Ministeri Elisabeth Rehn yllättäen suostui, joten lentueita on kolme ja suurin osa seisoo tallissa. Eduskuntaa ja hallitusta harhautettiin asiassa myös lupaamalla vastaostoja ja ilmoittamalla aseistamattomien koneitten hinta, euroiksi muutettuna  1,5 miljardia; varustelu ja päivitykset ovat nostaneet hinnan noin 20 miljardiin.

Hankinnasta on kasvanut kytkös Yhdysvaltoihin: Naton kumppanuussopimus 1994, osallistuminen Afganistanin sotaan 2001-, isäntämaasopimus 2014, kahdenkeskinen ”aiejulistus” 2016. Vuonna 2016 oli USA:n sotaharjoitukset Suomen alueella, niillä se julisti näyttävänsä voimaa Venäjälle. Kahden valtameren suojassa sijaitsevalle Yhdysvalloille touhu on vaaratonta, mutta Suomi on niemi Venäjän kainalossa.

Päätökset tästä USA- ja Nato-kytkennästä on tehty pienessä piirissä ilman rehtiä keskustelua eduskunnassa saati laajemmin yhteiskunnassa. Jollei nytkään sallita keskustelua, se on vaaraksi demokratialle, jolla ei muutenkaan mene hyvin. Kaiken lisäksi Koivumaa itse väittelee hävittäjämäärästä, vaikka pitääkin ”väittelyä hävittäjämäärästä vaarallisena leikkinä tulella”.

Todella ongelmallinen on vaalien aikaan Suomessa pidettävä, Yhdysvaltojen johtama kahden kuukauden sotaharjoitus Bold Quest. Aiempiin harjoituksiin Venäjä on vastannut vain avaamalla Ala-Kurtin ja lisäämällä hävittäjälaivueen Karjalaan. On myös  nähty enemmän venäläisiä ja viimeksi Kiinankin sotalaivoja Itämerellä. Näin Shanghai-liittokin näyttää voimaa, kun Nato järjestää Pohjolassa ja Suomessa tiheästi sotaharjoituksia (mm. Trident Juncture 35 000 sotilasta, Suomesta 2000). Hyvin vaarallista leikkiä.

Kansainvälisen politiikan professorit ja tutkijat katsovat, että Venäjän tavoitteet Suomen suunnalla ovat konservatiiviset, siis tilanteen jatkuminen ennallaan. Suomen täytyy mielestäni satsata ulkopolitiikkaan ilmapiirin liennyttämiseksi Pohjolassa ja koko Euroopassa. Tällä on kiire, sillä uskottavuutemme välittäjänä hupenee joka siirrolla, jonka teemme USA:n ja Naton eduksi.

Kannattaako Suomen ilmapuolustusta rakentaa vanhenevaan, hävittäjiin perustuvaan asejärjestelmään? Ilmavalvonnassa voidaan lähitulevaisuudessa siirtyä droneihin. Sodassa puolustus taas perustuisi erilaisiin tykistöaseisiin ja ilmatorjuntaan. Halvempaa ja tehokkaampaa, vaikkakin ulkomaiset sodat jää silloin käymättä. Ilmavoimissa se ehkä harmittaisi, kun kansainvälinen urakehitys alkaisi pätkiä.

Onko muuten kukaan koskaan kuullut armeijasta tai aselajista, joka ei vaatisi lisää rahaa ja kalustoa?

Tarvitaan hyödyllisiä harjoituksia

(mielipide, julk. Karjalaisessa 15.9.2018)

Hallitus on tehnyt tarjouspyynnön 64 hävittäjästä Hornetien tilalle. Hinta nousee 7-10 miljardiin euroon, päivityksineen ja varusteineen kymmeniin miljardeihin. Se on niin valtava summa, että eduskuntaa ja veronmaksajia pehmitetään julkaisemalla lööppejä sodan uhkasta ja järjestämällä taistelunäytöksiä juhlakentillä ja kaupunkisotaharjoituksia keskustassa.

Sitä meille ei kerrota, miksi tänne hyökättäisiin: puuttuuko siis (Venäjältä) pusikkoa, vesistöjä, sellupuuta, elementtitaloja vai Itämeren rantaa? Vai onko Kreml sotahullu ja kyvytön laskemaan kustannuksien ja hyödyn suhdetta? Viittaukset Syyriaan ja Ukrainaan/Krimiin ontuvat: niissä on Venäjän sotilastukikohtia, meillä ei. Niitä sotilaalliset suurvallat puolustavat keinoja kaihtamatta.

Joukot, kuljetusvaunut ja pauke panivat miettimään, uhkaako meitä tosiaan kaupunkisota. Eikö viranomaisten pitäisi varautua toimintaan sään ääri-ilmiöiden kohdatessa ja ilmaston koetellessa infraa? Maantiet murenevat jo nyt. Entä jos tulee pitkiä lojusateita, talvisateita viemärien ollessa jäässä, ankaria helteitä, myrskytuulia sähkökatkoksineen, peruna- ja viljasatojen menetyksiä kuivuuden tai sateitten takia? Hinnannousu ei ole ratkaisu, eihän rahaa voi syödä, ja kun ilmastonmuutos on globaali ilmiö, ruuasta tulee vielä pula.

Viranomaisten sietäisikin kartoittaa yhteistyötään ilmastonmuutoksen kannalta, suunnitella keinoja sen pysäyttämiseksi ja omien päästöjensä alentamiseksi. Turhat sotaharjoitukset päästöineen nyt ainakin heikentävät turvallisuutta.

Sodasta ei ole muuta havaintoa kuin jatkuva propaganda. Tosin sotaministerimme kutsuu tänne Nato-maiden joukkoja tuon tuostakin, mikä voi muuttaa kuvaa vaarallisesti.

Ilmastonmuutos on joka tapauksessa realiteetti ja vaatisi viranomaisten laaja-alaista varautumista. Sen lisäksi että yksilöinä pohdimme elämänvalintoja (kasvissyönti, lentämisen ja yksityisautoilun välttäminen, kestävät kulutustarvikkeet) ja esitämme firmoille ja valtiovallalle vaatimuksia kehityksen kääntämiseksi.

Vai eikö kakaroille jätetä?

pakistan aiti ja lapsi

kuva: Wikimedia Commons


Follow Rauhanveteraani on WordPress.com
Follow Rauhanveteraani on WordPress.com
Mainokset

Emilia Kukkala

Toimittaja, kirjailija ja kouluttaja.

Kari Uusikylä

Suoraa puhetta

Sentrooppa-Santra

päivittelee elämänmenoa Itävalta-Unkari-akselilla

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

Rasismista ja rajoista

Maailma rasisminvastaisten tutkijoiden silmin

emmintää

Emmi welds and tells tales.