Posts Tagged 'rasismi'

Rasismista ja projektioista

Sotilasaikakauslehdessä 10/2016 ilmestyi tutkija Saara Jantusen artikkeli (pdf – lataa ja lue Asiakirjaselaimella) PsyOppia somessa – kuinka rasismista tuli strategista. Sen alkupuolisko tarkastelee ns. maahanmuuttokriitikoiden ja Venäjän trollien tekniikoita, joilla häiritään toimittajien ja asiantuntijoiden työtä, mustamaalataan heitä ja hyökkäillään henkilökohtaisesti. Esimerkkejä tästä löytää seuratessaan sosiaalisen median maahanmuuttokeskusteluja; tosin huonoa keskustelukulttuuria ja henkilöön menemistä esiintyy kaikissa internetkeskusteluissa.

Jantunen on laatinut artikkeliin luokituksen rasistien painostuskeinoista, esimerkkejä kuitenkaan mainitsematta. Hän myös viittaa Venäjän informaatiovaikuttamisen teoriaan, johon olisi kiinnostavaa perehtyä ensi käden lähteistä. Niitä ei valitettavasti mainita.

Kirjoittaja kuvaa Venäjän roolin rasistisessa keskustelussa ja toiminnassa kattavaksi ja massiiviseksi, muttei dokumentoi arviotaan. Venäjän puolustelijoiden psyykkisiä ongelmia kuvataan, muiden selitysten pohdinta puuttuu. Se on sääli, sillä venäjänkielisten rasismikokemukset kouluista ja niiden mahdollinen yhteys nykyiseen innostumiseen Putinin suuruuspropagandasta ansaitsisivat selvittelyä, jopa psykologista ymmärtämystä, vaikkemme mielipiteitä jaakaan.

Olisi tarpeen seurata venäjänkielisten suomalaisten somekeskusteluja ja selvittää, ketkä lietsovat riitaa, ketkä uskovat / haluavat uskoa Putiniin, ketkä taas kritisoivat sekä Naton ja EU:n toimia että Kremliä. Ellei erittelyä tehdä, tulevat kaikki lännen toimia arvostelevat ihmiset leimatuiksi putinisteiksi. Suoraviivainen väittäminen resonoijiksi tai Putinin hyödyllisiksi aaseiksi ei nosta keskustelun tasoa.

Artikkelin jälkipuoliskon esimerkit ja näytöt Venäjän vaikuttamistoimista eivät vakuuta. Marco de Wittin matka Donbassiin ja Putinin ihailu,  Ilja Janitskinin yhteydet Bäckmaniin ja Putkoseen, Tallinnan vihainen mummo, muttei juuri muuta. Jantunen kirjoittaa: ”Venäjän ja sen etujärjestöjen tuki Euroopan äärioikeistolle [on] hyvin tiedossa”, mutta ei juuri esitä todisteita. Mainita olisi voinut vaikkapa Marine le Penin saaman lainoituksen tai Pietarissa maaliskuussa 2015 järjestetyn äärioikeiston kokouksen, johon täältä osallistui IPUn Jukka Davidsson. Yhteistyön laajuus ja merkitys äärioikeiston etenemiselle Länsi-Euroopassa tunnetaan kaikkiaan riittämättömästi, ja heikosti perustellut kovat väitteet syövät artikkelin uskottavuutta.

Oman ikäluokkani ihmisille Putinin ja FSB:n käden näkeminen kaikkialla tuo mieleen Neuvostoliiton ja sosialistisen leirin, joissa ei ollut ongelmia, vaan vain lännen valhepropagandaa ja siihen uskovia vähämielisiä. Heitä pantiinkin pakkohoitoon. Sen politiikan tulokset tiedämme.

Rasismistrategiaa käsittelevässä artikkelissaan Jantunen on päätynyt käsittelemään myös itsenäisyyttä, hän siteeraa loukkaantuneena tallinnalaismummon tv-komenttia 10 vuoden takaa Viron itsenäisyyden menetyksestä. Mummojen vastakkaisiakin kommentteja varmaan löytyisi, jopa Tallinnasta. Hän myös kutsuu olkiukoksi käsitystä ”Suomen itsenäisyyttä kalvavasta EU:sta”. Jos ollaan tarkkoja, kansainvälisten järjestöjen jäsenyys velvoittaa aina; esim. Nato vaatii jäseniltään 2% varusteludjettia ja EU laatii direktiivejä ja kontrolloi budjetteja. Suvereniteettia rajataan näin valtion omilla päätöksillä, ja asiasta vallitsee demokratiassa eri näkemyksiä. Suomalaista EU-kritiikkiä ei liioin voida palauttaa Putiniin: vuoden 1994 EU-kansanäänestyksessä annettiin ei-ääniä 43%.

Sotilasaikakauslehti nostaa artikkelista virkkeen

”Toisin kuin Yhdysvaltojen, Venäjän vetovoima ei oikein riitä muuhun kuin pyrkimykseen näyttäytyä vähiten huonona ratkaisuna ongelmiin, joiden luomisessa Venäjä itse on ottanut aktiivisen roolin”.

Hämmentävä lause tutkijalta. Onko valtioiden ja blokkien suhteissa olennaista siis vetovoima eikä valta ja resurssien kontrolloiminen? Nähdäkseni lännen ja Venäjän konflikti on syvemmällä, sieltä löytyy mm.  Naton itälaajennus ja EU:n itäisen kumppanuusohjelman rajaus, asebisneksen intresseistä puhumattakaan. Molemmat osapuolet ovat syypäitä konfliktin kärjistymiseen. Venäjä käyttää kovaa kieltä lännestä, mutta voidaanko läntisenkään median Venäjää koskevia faktan- ja sanavalintoja pitää objektiivisina? Mielestäni propaganda on kaikkialla yhtä tarkoitushakuista, vaikka taitavuus vaihtelee.

* * *

Jantunen ei pohdi artikkelissaan rasismin ja oikeistopopulismin yhteiskunnallisia taustoja. Ellei sellaisia olisi, eivät edes Putin ja FSB pystyisi synnyttämään rasistisia mielenilmauksia tai kirjoittelua. Rasismi nousi Suomessa uhkaavasti jo 90-luvulla, skinit tekivät väkivaltaa mm. Joensuussa. Kuitenkin Venäjä oli heikko ja Putin Pietarin kaupunginhallinnossa. Sen sijaan meillä silloinkin oli joukkotyöttömyys ja kovaotteinen hallitus, joka harjoitti ”ainoaa mahdollista” politiikkaa. Aivan kuten nyt Sipilän hallitus, EKP, EU:n johto – ja Putin.

Yhteiskunnallinen polarisaatio ja populismi selittää senkin, että Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden kannattajia nimitetään Venäjän vaikuttaja-agenteiksi. Malliesimerkki Jantusen kuvaamasta projektiomekanismista.

Solidaarisuutta, ei vihaa

Puheeni Emme suostu pelkäämään -mielenosoituksessa Joensuussa 24.9.2016

Rasismi jkristalliuus14a kansalliskiihko ovat turvattomuuden lähde. Ne jakavat ihmisiä omiin ja vieraisiin, hyviin ja kelvottomiin, puolustettaviin ja piestäviin. Niiden tavoitteena on rakenteellinen väkivalta: eriarvoisuus, syrjintä ja siis epäoikeudenmukaisuus. Kaikkien demokraattisten  ihmisten ja järjestöjen on syytä tunnistaa nämä ihmisvastaiset aatteet ja toimia niitä vastaan. Hallituksen pitää kieltää puolisotilaalliset joukot ja rasistiset järjestöt.

Viimeisinä 20 vuotena äärioikeistolaisuus, nationalismi ja rasismi ovat voimistuneet Euroopassa pahimmilleen sitten 1930-luvun. Suuria nationalistisia puolueita on Ranskassa, Englannissa, Saksassa, Itävallassa ja Ruotsissa, itäisen Euroopan maista puhumattakaan. Eri maiden oikeistojärjestöt kokoontuvat säännöllisesti pohtimaan taktiikkaansa ja järjestävät väkivaltaisia mielenosoituksia.

Propagandassaan äärioikeisto ja rasistit hyödyntävät tyytymättömyyttä, jota joukkotyöttömyys, suuret tuloerot ja julkisten palvelujen leikkaukset aiheuttavat. Ne syyttävät ongelmista maahanmuuttajia ja muita ”vääränlaisia” ihmisiä. Ne harrastavat myös jäsentymätöntä ja valheellista eliitin ja EU:n vastaista puhetapaa hämäten näin tarkoitusperiään. Nehän tavoittelevat harvainvaltaa.

Näin äärioikeisto ja rasistit yllyttävät työttömyyden ja eriarvoisuuden kiusaamia ihmisiä taistelemaan keskenään ja estävät ongelmien ratkaisemista. Ne kylvävät vihaa ja kaunaa, uhkailevat väkivallalla ja käyttävät sitä, kuten on nähty.

Työttömät, vähävaraiset ja väärin kohdellut ihmiset saavat todellisuudessa äänensä kuuluviin vain solidaarisuuden ja yhteistyön avulla. Vain solidaarisesti toisiamme kuunnellen ja  tukien voimme vaikuttaa oikeudenmukaisten päätösten ja paremman maailman puolesta.

Nationalistista propagandaa käytetään myös tuhoisien sotien lietsomiseen ja oikeuttamiseen. Sodista hyötyvät asebisnes ja militaristit, kun taas rivi-ihmiset  joutuvat kurjuuteen ja pakomatkalle.

Me ihmiset olemme kaikkialla varsin samanlaisia. Niin Euroopassa kuin Afrikassa, Amerikassa kuin Aasiassa ihminen tarvitsee kodin, toimeentulon, terveyttä, läheistensä hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Sekä terveellisen ympäristön ja rauhan. Nämä voidaan saavuttaa vain solidaarisuuden ja yhteistoiminnan avulla. Siihen jokaisen rakentava panos kelpaa ja on tarpeen.

Saksalainen kirjailija Bertolt Brecht näki natsien valtaannousun ja joutui 30-luvun lopulla maanpakoon, josta palasi kotiin vasta sodan jälkeen. Runossaan hän varoittaa mietä sulkemasta silmiämme ja sydäntämme.

ME AJOIMME MUKAVASSA VAUNUSSA

Me ajoimme mukavassa vaunussa / sateista maantietä / kun illansuussa näimme ryysyisen ihmisen/ joka syvään kumartaen viittoi päästäkseen mukaan./ Meillä oli katto ja meillä oli tilaa ja me ajoimme ohi / ja me kuulimme minun sanovan äreällä äänellä: / ei / ketään ei voida ottaa mukaan. / Me olimme jo kaukana, ehkä päivämarssin päässä/ kun minä äkkiä pelästyin tätä ääntäni/ tätä suhtautumistani ja koko / tätä maailmaa.

Bertolt Brecht, suomennos Brita Polttila



Silent Saoghal

Kolumneja elämästä ja yhteiskunnasta

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

Rasismista ja rajoista

Maailma rasisminvastaisten tutkijoiden silmin

emmintää

Emmi welds and tells tales.