Posts Tagged 'ilmastokriisi'

Tarvitaan hyödyllisiä harjoituksia

(mielipide, julk. Karjalaisessa 15.9.2018)

Hallitus on tehnyt tarjouspyynnön 64 hävittäjästä Hornetien tilalle. Hinta nousee 7-10 miljardiin euroon, päivityksineen ja varusteineen kymmeniin miljardeihin. Se on niin valtava summa, että eduskuntaa ja veronmaksajia pehmitetään julkaisemalla lööppejä sodan uhkasta ja järjestämällä taistelunäytöksiä juhlakentillä ja kaupunkisotaharjoituksia keskustassa.

Sitä meille ei kerrota, miksi tänne hyökättäisiin: puuttuuko siis (Venäjältä) pusikkoa, vesistöjä, sellupuuta, elementtitaloja vai Itämeren rantaa? Vai onko Kreml sotahullu ja kyvytön laskemaan kustannuksien ja hyödyn suhdetta? Viittaukset Syyriaan ja Ukrainaan/Krimiin ontuvat: niissä on Venäjän sotilastukikohtia, meillä ei. Niitä sotilaalliset suurvallat puolustavat keinoja kaihtamatta.

Joukot, kuljetusvaunut ja pauke panivat miettimään, uhkaako meitä tosiaan kaupunkisota. Eikö viranomaisten pitäisi varautua toimintaan sään ääri-ilmiöiden kohdatessa ja ilmaston koetellessa infraa? Maantiet murenevat jo nyt. Entä jos tulee pitkiä lojusateita, talvisateita viemärien ollessa jäässä, ankaria helteitä, myrskytuulia sähkökatkoksineen, peruna- ja viljasatojen menetyksiä kuivuuden tai sateitten takia? Hinnannousu ei ole ratkaisu, eihän rahaa voi syödä, ja kun ilmastonmuutos on globaali ilmiö, ruuasta tulee vielä pula.

Viranomaisten sietäisikin kartoittaa yhteistyötään ilmastonmuutoksen kannalta, suunnitella keinoja sen pysäyttämiseksi ja omien päästöjensä alentamiseksi. Turhat sotaharjoitukset päästöineen nyt ainakin heikentävät turvallisuutta.

Sodasta ei ole muuta havaintoa kuin jatkuva propaganda. Tosin sotaministerimme kutsuu tänne Nato-maiden joukkoja tuon tuostakin, mikä voi muuttaa kuvaa vaarallisesti.

Ilmastonmuutos on joka tapauksessa realiteetti ja vaatisi viranomaisten laaja-alaista varautumista. Sen lisäksi että yksilöinä pohdimme elämänvalintoja (kasvissyönti, lentämisen ja yksityisautoilun välttäminen, kestävät kulutustarvikkeet) ja esitämme firmoille ja valtiovallalle vaatimuksia kehityksen kääntämiseksi.

Vai eikö kakaroille jätetä?

pakistan aiti ja lapsi

kuva: Wikimedia Commons

Mainokset

Pyssyleikkien aika on ohi

Viime vuosina Etelä-Euroopassa ja Kaliforniassa on ollut laajoja maastopaloja, tänä vuonna Ruotsissa ja Suomessakin. Kuivuus ja lämpeneminen kasvattavat hiekka-aavikoita etelään ja pohjoiseen ja sulattavat vuoristojäätiköitä. Meillä MTK järjesti kriisikokouksen, sillä katovuosi on jo toinen: viime vuonna kylmää ja märkää, nyt kuumaa ja kuivaa.

Ilmastonmuutoksesta on odotettu hyötyjä, mutta sään ääri-ilmiöt ja uudet tuholaiset näyttävät perivän voiton. Kun Välimeren ympäristön maanviljelys ja puutarhanhoito vaikeutuu, ruoan hinta tulee nousemaan. Tulipalot, viljelysmaan ja makean veden puute voivat myös  aiheuttaa ilmastopakolaisuutta Afrikan lisäksi Etelä-Euroopasta.

Vasen kätemme tietää kaiken tämän, media ja poliitikot puhuvat huolestuneeseen sävyyn. Samaan aikaan oikea käsi kuitenkin satsaa hävittäjähankintoihin, sotaharjoituksiin ja sotaisiin uhkakuviin. Ikään kuin ne tuottaisivat turvaa. Rajallisella maapallolla vannotaan talouskasvun nimeen , ”kakkua pitää kasvattaa jotta olisi jaettavaa”, vaikka ongelma on olevan hyvän epätasainen jakautuminen.

Kakaroille ei siis jätetä – ei resursseja eikä elinkelpoista maapalloa.

Armeija muokkaa mielipiteitä suopeiksi asehankinnoille järjestämällä PR-tilaisuuksina kalustonäyttelyitä, konsertteja ja jopa taistelunäytöksiä kaupunkien juhlakentillä (partiolaisten tapahtumassa 10.6., Porin Kirjurinluodossa 18.7., Joensuun Laululavalla 9.8.). Jos meihin kohdistuu hirmuinen uhka ja vastaus siihen ovat aseet, niin miksi armeijaa pitää mainostaa näin?

Todellinen uhka on mielestäni se, etteivät päättäjät tajua, mitä kello on lyönyt, vaikka Välimerellä on sekä ilmasto- että pakolaiskriisi. He tietävät Pariisin ilmastotavoitteet, mutta kasvattavat armeijoita, asetuotantoa ja niiden valtavia päästöjä.

Tämä on moraalinen kriisi. Raaka-aineita, energiaa, tutkimusta ja verorahaa haaskataan aseiden tuotantoon ja käyttöön sekä EU:n uudessa budjetissa että Suomen kehysbudjetin luonnoksessa. Puolustusmenojen suunnitellaan kasvavan lähivuosina 40 prosenttia.

Aserahat ovat poissa arjen turvallisuudesta ja hyödyllisestä toiminnasta. Nyt pitäisi kiireesti selvittää, millä toimilla ilmaston lämpeneminen olisi pysäytettävissä ja kehitys käännettävissä. Yksilöiden ruokavalinnat ja lentomatkailun välttäminen  ovat tärkeitä mutteivät riitä, tarvitaan ilmastovaikutuksen huomioimista kaikissa julkisen vallan ja liike-elämän ratkaisuissa – ja tähän velvoittavia lakeja. Tästä puhuu hyvin Satu Hassi, mutta armeijan päästöt unohtuvat häneltäkin.

Asevarustelu, suuret sotaharjoitukset ja taistelunäytökset vähintäänkin ovat toimintoja, joiden lopettamisesta olisi vain etua. Suomi voisi aloittaa satsaamalla kalliiden asehankintojen sijasta liennytysdiplomatiaan ja neuvottelujen edistämiseen.  

hävittäjätarra_uusi2-iso

Allekirjoita hävittäjähankintaa koskeva nettiadressi ja suosittele tuttavillekin.

  • Tarjosin tätä kirjoitusta pariin lehteen, mutta ei kelvannut.

Sodalla ei edistetä hyvää

Otsikon väite tuntuu ehkä itsestään selvältä. Kuitenkin hyökkäykset selitetään hyvillä aikeilla: ”Vastustamme väkivaltaa ja terrorismia, kostamme ne oikeudenmukaisesti,  pystytämme demokratian, takaamme ihmisoikeudet, oikean uskon ja arvot kaatamalla tuon hirmuhallituksen, puolustaudumme”. Useimmiten kohdemaassa on öljyä eikä sen hallitus tottele ylikansallisia yhtiöitä. Jos tottelee, hallinto saa olla miten hirmuinen tahansa (vrt. Saudi-Arabia).

Mutta saavutetaanko julistetut päämäärät?

I ”Terrorismin vastaista sotaa” on käyty Afganistanissa, Tšetšeniassa ja Irakissa noin vuodesta 2000 lähtien. Tuloksena on tuhansia kuolleita sotilaita, satoja tuhansia tapettuja siviilejä ja miljoonia pakolaisia lähialueilla ja kaukana, jopa Suomessa.

Toinen tulos on islamistinen terrori: Taleban, al-Qaida, al-Nusran rintama,  ISIS (Daesh) terrorisoivat naisia ja muita siviilejä, pakkovärväävät sotilaita uhaten kidutuksella ja murhalla; ne myös ovat lähes ainoita, jotka ”työllistävät” sekasortoisissa oloissa. Värväys kohdistuu myös Euroopassa ja USA:ssa asuviin muslimeihin, ja sitä helpottaa heihin kohdistuva syrjintä, vihapuhe ja väkivalta. Harvakseltaan terroristit iskevät  Eurooppaankin: Lontoo, Pariisi, Bryssel, Pietari, nyt myös Tukholma. – Ei-islamistisista terroristeista tunnetuin on Anders Brejvik.

Sodanvastustajat varoittivat sekä tuhoista ja pakolaisuudesta että terrorismin kasvusta, mutta media ja poliitikot näyttävät kuuntelevan sotilasjohtoa, vaikka se on jäävi – ja väärässä.

II Demokratiaa ja ihmisoikeuksia on ”edistetty” öljyvaltio Irakissa, jossa valtio on hajonnut eikä ole toiminut 14 vuoteen. Öljyvaltio Libyassa diktaattori Gaddafin (EU:n liittolainen siirtolaisten pysäyttämisessä) kaatamista tuettiin lentopommituksin. Diktaattori kaatuikin, mutta demokratian ja ihmisoikeuksien sijasta seurasi kaaos ja maan jakaantuminen, mikä sopii hyvin öljyfirmoille. Libyan armeijan aseet myytiin mm. Syyrian, Sudanin ja Malin sotiin.

Öljykaupalle tärkeässä Syyriassa oli 2012 demokratialiike, jota Assadin hallitus ampui; liike militarisoitui ja hajosi nopeasti mm. uskontojen perusteella. Islamistien osuus on vahva. Assadin vastaisesta demokratiaprojektista kehittyi ulkopuolisten ”avulla” lähihistorian pahin humanitäärinen katastrofi, maahan on tulvinut islamistitaistelijoita ja myös Venäjä on siellä turvaamassa tukikohtiaan.

USA:n ja Venäjän koneet pommittivat ISISin alueita, mutta 6.4. USA ampui 59 ohjusta Assadin tukikohtaan. Venäjä irtisanoi heti alueen lentoliikenteen koordinoinnin , on tuomassa omaa sota-alustaan paikalle. Tilanne on todella vaarallinen. Trump perusteli ohjusiskua kaasuiskulla, jonka tekijä ja kaasun alkuperä ovat epäselviä. Presidentti viittasi taannoin mahdollisuuteen, että Assad voisi jäädä Syyrian johtoon. USA:n ärsyttäminen ei siis ollut hänen etujensa mukaista, vaan opposition. Aiheen uutisoinnilta Suomessa kaipaisi sen tiedostamista, että USA ja Venäjä ovat ydinasevaltioita.

Kolmas epäonnistunut demokratiaprojekti on Ukraina. Siellä vastustettiin korruptoitunutta hallintoa talvella 2013-14 ja USA:n Kerry ja Nuland sekä EU:n korkea edustaja Ashton kävivät kannustamassa mielenosoittajia. Melkoisen kaksinaamaista, olihan hiljan  hajotettu kovaotteisesti Occupy -mielenosoituksia USA:ssa ja säädetty kovat rangaistukset poliittisista mielenosoituksista Espanjassa; paraikaa runnottiin Kreikkaa talouskurimukseen yksityistämällä satamia ja alentamalla palkkoja ja eläkkeitä.

Maidanin mielenosoituksissa johdon ottivat lopulta nationalistit ja ennestään tutut oligarkit. He päättivät pyrkimisestä Natoon ja EU:hun sekä venäjänkielen aseman heikentämisestä. Venäjä katsoi Nato-jäsenyyden uhkaavan Sevastopolin tukikohtaa, joten se valtasi (verettömästi) Krimin. Kielipäätös jäi allekirjoittamatta, mutta toimi silti sytykkeenä Donetskin ja Luhanskin alueiden ”itsenäistymiselle” ja sodan puhkeamiselle. Venäjä on sekaantunut sotaan asetoimituksin ja vapaaehtoisin (ainakin elokuussa 2014 myös sotilain). Länsimaat ovat rahoittaneet ja aseistaneet Ukrainan hallitusta ja sotaan on osallistunut vapaaehtoisia eri maista. (tietolähde) – Ukrainan hajoamista vastustetaan, vaikka Jugoslavian hajoamista kannatettiin.

Itä-Ukrainassa on sodittu kolme vuotta, lähes 10 000 ihmistä menehtynyt ja asukkaiden tilanne tukala. Rauhaa ei näy, koska ulkopuoliset kannustavat ja sekä Ukrainan että Venäjän johto tarvitsevat ulkoista vihollista kansan yhdistämiseen. Nationalismi rehottaa molemmin puolin, eivätkä maiden suhteet normalisoitune vuosikymmeniin. Surullista, sillä niissä asuu miljoonia toistensa kansalaisia ja ukrainalais-venäläisiä perheitä.

Tämäkin demokratia- ja ihmisoikeusprojekti tuotti siis surkean tuloksen sekä lännen toimin ukrainalaisille että Venäjän toimin venäläisille. Ukrainan muista vähemmistöistä puhumattakaan. Ulkopuolisella painostuksella ja eristämisellä ei edistetä demokratiaa ja ihmisoikeuksia myöskään Venäjällä.

III Kolme kiistatonta hyötyjää näissä sodissa on: 1) terroristijärjestöt vahvistuvat, kun eri maat lyhytnäköisistä taktisista syistä rahoittavat ja aseistavat niitä.
2) Sotilaspiirien poliittinen painoarvo kasvaa, esim. Venäjällä armeijan ja turvallisuuspalvelun asema on ratkaiseva. Pentagonilla on ollut suuri vaikutus George W. Bushin toimintaan, samoin arvattavasti Trumpiin. Obaman kaudella asevienti kasvoi suurimmilleen, 169 mrd dollariin.  Myös Suomessa puolustusministerin ja puolustusvoimien poliittinen vaikutusvalta kasvaa (virheellisten) uhka- ja viholliskuvien takia. Puolustuspolitiikka on ohittanut ulkopolitiikan vaikkapa Ulkopoliittisen instituutin turvallisuuskäsityksessä, eikä ilmastokriisiä nähdä.

3) Sotateollinen kompleksi, sotilaallinen tutkimus, asebisnes ovat voittaneet: ”Since 2001, the base defense budget has soared from $287 billion to $530 billion — and that’s before accounting for the primary costs of the Iraq and Afghanistan wars.”  USA:n puolustusbudjetti siis kaksinkertaistui 2001-2013, ja sodat mukaan lukien nousu oli vielä huimempi. Tietoa sotilasmenoista ja alan firmoista on täällä.

Samaan aikaan ilmastokriisi etenee vauhdilla, joten lapsillamme ei olisi varaa moiseen asetuotantoon, sotaharjoitteluun saati sotimiseen.

rauhanpuolustajat

Liity rauhan puolustajiin

Rauhanpanssarien paluu?

Julkaistu Karjalaisen mielipidepalstalla 18.8.

Meitä Rauhanpuolustajien aktiiveja muistutellaan ja pilkataan 70-80-luvusta: pidimme Neuvostoliiton asevarustelua puolustuksellisena, ”rauhanpanssareina”, samalla kun kritisoimme länsiliittoutuneiden varustautumista. Se olikin kaksoisstandardien käyttöä. Oikeaa rauhan puolustamista on vastustaa kaikkea asevarustelua ja sotaa, vaatia konfliktien sovittelua ja neuvotteluratkaisuja.

Nyt näyttävät ilmansuunnat kääntyneen ja ”rauhanpanssarit” palanneen: Itämerelle, Niinisaloon ja Rissalaan. Puolustusministeri Niinistö hengenheimolaisineen katsoo sotilasblokki Naton lisääntyvän aktiivisuuden ja joukkojen kasvattavan vakautta Itämerellä. Vakaus onkin käsin kosketeltavaa… Moinen ajattelu miellyttää ainakin kahta tahoa: sotilasjohtoa, jonka poliittinen vaikutus kasvaa kaikissa maissa, ja asebisnestä, joka lienee ainut menestyjä vuoden 2008 kriisin jälkeen.

Rauhanliike vaatii osapuolilta jännityksen liennytystä, neuvotteluja ja sopimuksia, aseviennin kieltämistä Lähi-itään, miehitysten ja siirtomaasorron lopettamista, sotilasblokkien purkamista ja aseidenriisuntaa. Emme usko aseiden lisäävän turvallisuutta, historia osoittaa sananparren ”jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan” aivan vääräksi. Ajankohtaisia ongelmia käsitellään Rauhanakatemiassa Tampereen Kuuslahdella 27.-28.8. Tarkempaa tietoa sivuilta rauhanpuolustajat.org.

Ilmastokriisi etenee hurjaa vauhtia. Osuutemme maapallon tämänvuotisista resursseista loppui 8.8., ja syömme nyt lasten lautaselta. Ainakin saastuttava ja resursseja hukkaava asetuotanto, sotiminen ja sen harjoittelu on saatava loppumaan.

 

Ilmastonmuutos pakottaa liikkeelle

Asetuotanto ja sotaharjoitus saati sotiminen on typerintä, mitä tässä tilanteessa voi tehdä: resurssien loismaista käyttöä ja tarpeettomia saastepäästöjä.

Joensuussa oli taannoin kaksi tärkeää tietoiskua ilmastonmuutoksesta ja pakolaisuudesta. Luonto-liitto, Itä-Suomen yliopiston öljyvapautta kampanjoiva ryhmä ja Kohtuusliike järjestivät 30.3.  Ilmastoseminaarin. Teppo Eskelinen esitteli Naomi Kleinin tärkeää teosta Tämä muuttaa kaiken, jonka suomentamiseen osallistui ja laati Suomea koskevat jälkisanat.

Mainitsen puheenvuorosta pari näkökulmaa. Ensinnäkin fossiilisen energian tuotantoa vastustavat paikalliset ympäristöliikkeet ovat alkaneet näkyä nyt, kun liuskeöljyn ja -kaasun tuotanto leviää mm. Kanadan asuinalueille. Nigeriaa, Komia, Libyaa tai Irakia on voinut liata surutta, eihän viljelysmaiden ja kaupunkien tuhoutuminen ole haitannut meitä, öljyn suurtuhlaajia ja CO2-päästöjen supervaltoja. Nyt tuotannon vastustus alkaa muodostaa globaalia verkostoa.

Toiseksi ilmastonmuutoksen vastustuksen painopiste siirtyy ongelman alkulähteille, siis kaivos- ja energiateollisuuteen ja yhtiöihin. Luonnonsuojeluliike  onkin mielestäni keskittynyt liikaa kuluttajiin, vaikkapa mainonnan rajoittaminen tuntuu olevan tabu. Tuotannossa kritiikkiä kohdistetaan lähinnä kaivoksiin, maanviljelyyn ja turpeentuotantoon. Turpeenpoltto pitäisikin kieltää ja maatalouden ympäristöpäästöjä pienentää, mutta suurfirmojen mainostusta, automarketteja, ”pyörille varastoimista” ja tavaroiden rahtaamista edes takaisin sietäisi vastustaa enemmän. Urbanismia rakastaville Vihreille ja heidän dominoimalleen luonnonsuojeluliikkeelle tämä ei taida maistua ja ovathan maajussit vaarattomampi vastustaja. Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ylikulutuksen perussyihin on kuitenkin pakko tarttua. Kapitalismiinkin.

* * *

6.4. oli Kohtuusklubin aiheena ympäristöpakolaisuus. Tutkija Ville Lähde esitti faktaa pakolaisten määrästä – 60 miljoonasta pakolaisesta 86% on kehittyvissä maissa; 40% kotimaansa muissa osissa, 30% naapurimaissa. Esimerkiksi Libanonin asukkaista joka neljäs on pakolainen. Kyseessä on siis köyhien maiden kriisi. EU-alueelle alkoi tulla pakolaisia vasta kun Lähi-idän leirit täyttyivät ja YK:n pakolaisavun rahat ja siis ruoka ja vesi loppuivat.

Pakolaisen määritelmä on kapea, ja sitä on tulevaisuudessa pakko laajentaa. Ihmisiä, jotka joutuvat lähtemään kotiseudultaan kuivuuden, kuumuuden tai meren pinnan nousun takia, nimitetään nyt siirtolaisiksi. Persut ja muutkin haluavat rajata heidät tuettavien piiristä, samoin Merkel Saksassa. Kuitenkin ilmastopakolaistenkin on pakko lähteä ja me olemme osaltamme vastuussa ilmastokriisistä, se on seurausta  öljyyn perustuvasta ylikulutuksesta ja päästöistä. Emme enää voi sysätä seurauksia vain köyhien kansojen kannettaviksi, kuten öljyn- ja kaivostuotannon saasteiden ja tuhojen suhteen on menetelty, samoin dumpattaessa elektronisia ym. jätteitä  Afrikkaan.

Ville Lähde toi esille myös ilmastokriisin ja konfliktien yhteyden, esimerkiksi ”arabikevään”  taustalla oli maailmanlaajuinen kato ja vehnän hinnan voimakas nousu (lisään viljan pörssikaupan vaikutuksen). Syyriassa ongelman laukaisi pitkäaikainen kuivuus, Darfurin kriisissä öljyn lisäksi kuivuus ja taistelu niukoista vesivaroista viljelijöiden ja karjanhoitajien kesken. Veden roolia Lähi-idän kriisissä käsittelee mm. tämä Olli-Pekka Haaviston artikkeli.

Ympäristökatastrofeissa Lähde erotti kolme tyyppiä:

  1. Maanjäristykset, myrskyt ym., joissa uhrien määrä ja jälkiseuraamukset riippuvat yhteiskunnan rakenteen kestämisestä.
  2. Konfliktit ja ruuan hinnan jyrkät korotukset ym. aiheuttavat nopeaa siirtolaisuutta, eikä seurauksia voida ennakoida. Nämä unohtuvat kuitenkin pian.
  3. Hidas ilmaston kuumeneminen, kuivuus, maaperän ja pohjavesien suolaantuminen meren pinnan kohotessa, maaperän saastuminen ja pölyttäjien katoaminen aiheuttavat yhteiskuntien haurastumista, turvattomuutta ja alueiden tyhjenemistä. Tämä on nyt jo käynnissä.

Usein syytetään väestönkasvua, mutta sitä koskevat ennusteet vaihtelevat, ja naisten koulutus ja terveydenhuolto voivat kääntää väestökäyrän alaspäin myös Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa kasvu toistaiseksi on suurta.

* * *

Johtopäätös ylle merkatusta on laajennettu turvallisuuskäsitys: omien rajojen tai resurssien turvaaminen ei auta, tarvitaan globaali vakaus ja ihmisten turvallisuus kotiseuduillaan. Ilmastonmuutos pakottaa myös kansalaistoimijat liikkeelle näin ymmärretyn turvallisuuden  rakentamiseksi.

page1-320px-Broken-f18-stop-all-wars-now.pdf


Follow Rauhanveteraani on WordPress.com
Mainokset

Kari Uusikylä

Suoraa puhetta

Sentrooppa-Santra

päivittelee elämänmenoa Itävalta-Unkari-akselilla

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

Rasismista ja rajoista

Maailma rasisminvastaisten tutkijoiden silmin

emmintää

Emmi welds and tells tales.