Kustantamo Vastapaino ja toimittajat Pertti Koistinen ja Ilpo Salonen ovat kiitettävän nopeassa tahdissa julkaisseet kirjan Ukrainan sota ja maailma sen jälkeen (Vastapaino 2022). Eri alojen asiantuntijat arvioivat siinä sodan tilannetta ja ulospääsyä, samoin sen jälkien korjaamista. Artikkelien välissä on prof. emer. Pertti Koistisen runoja.
Teoksen ensimmäiset artikkelit kyseenalaistavat sotaa ja sotavarustelua. TAPRIn pitkäaikainen tutkija Unto Vesa pohtii, olisiko sota ollut vältettävissä toisenlaisella politiikalla, Sia Spillopoulou Åkermark Ahvenanmaan rauhaninstituutista tarkastelee asevoimien demokraattista kontrolloimista Natossa. Lapin yliopiston emeritusprofessori Lassi Heininen pohtii asevaraista ”turvallisuutta” etenevän ympäristökriisiin oloissa. Artikkelit ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme uudessa tilanteessa hyödyllisiä sekä kansalaistoimijoille että eduskuntaehdokkaille.
Kirjan toinen osa sisältää artikkelit sodan kuvastosta mm. videopeleissä, pakolaisuudesta Euroopassa, joka on globaalisti pakolaisuuden pientoimija Afrikkaan ja Lähi-itään verraten. Sotakokemusten käsittelemisestä kirjoittaa prof. emer. Raija-Leena Punamäki, joka kuvaa valaisevasti traumakuvastoa, jolla suomalaiset säikyteltiin pelkäämään sotaa ja käymään uudelleen talvisotaa. Ja etsimään turvaa sotilasliitosta! Vuodesta 1945 lähtien hyvin toimineen rauhanpolitiikan sijaan – sen ansiosta Neuvostoliitto palautti Porkkalan tukikohta-alueen jo 1955 eikä meitä uhkaa samanlainen vaara kuin Sevastopolin suuren sotilastukikohdan alueen omistajaa Ukrainaa: ensin Krimin anneksio ja nyt sota.
Kolmannessa osassa on Pertti Koistisen ja Heikki Hiilamon artikkeli sosiaalipolitiikasta rauhanpolitiikkana; se on kehittynyt maailmansotien jälkiä korjattaessa. Valitettavasti artikkeli ei oikein aseta kysymystä varustelukierteen ja mm. Suomen asevarustelun nielemistä miljardeista, jotka uhkaavat viedä sosiaalipolitiikalta rahoituksen. Tästä näkyy mielestäni jo merkkejä asennoitumisessa maahanmuuttajiin, etenkin Venäjältä tuleviin opiskelijoihin ja pakolaisiin.
Tarja Väyrynen tarkastelee sodan ja rauhan vaikutuksia ympäristöön ja sen suojeluun ja Sirkka Ahonen viholliskuvien ja väkivaltaisuuksien luoman katkeruuden voittamista aselevon ja rauhan jälkeen. Nato-prosessissa olemme nähneet, ettei Talvisodasta kuluneet 82 vuotta riittäneet tähän.
Ongelma tulee olemaan erittäin vaikea Venäjän ja Ukrainan kohdalla. Kremlin propagandistit ovat lietsoneet vihaa ja levittäneet valheita Ukrainan tilanteesta vuodesta 2014 lähtien. Taustalla on vielä venäläisten perinteinen väheksyntä ukrainalaisten etnistä identiteettiä ja kielen itsenäisyyttä kohtaan. Ukrainan kielen kehittäminen taantuikin Stalinin vainoista 1935 alkaen itsenäistymiseen 1991 saakka. Nyt hyökkäyssota, sen kauhut ja ryöstely ovat paitsi yhdistäneet ukrainalaiset kansaksi myös lietsoneet nationalismia ja nostattaneet vihaa hyökkääjiä ja muitakin venäläisiä kohtaan. Ulospääsy tilanteesta tulee olemaan tuskallista, semminkin kun joka kymmenennellä venäläisellä on lähisuvussaan ukrainalaisia. Ukrainan asukkailla osuus on vielä korkeampi.
Useat kirjoittajat korostavat, että sodat päättyvät yleensä neuvotteluihin tulitauosta ja aselevosta. Tätä on toivottava nytkin, kummankaan osapuolen voittoon en usko. En tietenkään halua, että Ukraina joutuisi taipumaan alueluovutuksiin, semminkään pysyviin, mutta aselepo antaisi maan asukkaille tilaisuuden turvallisuuteen ja normaalimpaan elämään. Toisaalta Venäjän voittaminen sodassa edellyttäisi Naton täyttä osallistumista siihen, siis avointa kolmatta maailmansotaa. Sitten hyvin mahdollisesti ydintalvea ja elämämme loppua. Tällaisen toivominen ei osoita humanismia eikä kypsää harkintaa.
Kirjaa Ukrainan sota ja maailma sen jälkeen voi suositella joululukemiseksi. Sen pohjalta on hyvä pohtia rauhaa, rauhanpolitiikkaa ja ympäristön pelastamista edistävää toimintaa. Niitä maailma nyt vaatii kiireesti.
[PS Prof. emer. Koistinen olisi voinut tarkistaa runoissaan eräitä nimiä: ei ”Budza” vaan Butša, eikä ”Kretchin” vaan Kertšin salmi. Ja kirjailijan sukunimeen olisi riittänyt ihan k: ei Gorgi vaan Gorki.]
Rauhanveteraani Kirsti Era 