Posts Tagged 'ympäristökriisi'

Tarpeellista luettavaa ja pohdittavaa

Kustantamo Vastapaino ja toimittajat Pertti Koistinen ja Ilpo Salonen ovat kiitettävän nopeassa tahdissa julkaisseet kirjan Ukrainan sota ja maailma sen jälkeen (Vastapaino 2022). Eri alojen asiantuntijat arvioivat siinä sodan tilannetta ja ulospääsyä, samoin sen jälkien korjaamista. Artikkelien välissä on prof. emer. Pertti Koistisen runoja.

Teoksen ensimmäiset artikkelit kyseenalaistavat sotaa ja sotavarustelua. TAPRIn pitkäaikainen tutkija Unto Vesa pohtii, olisiko sota ollut vältettävissä toisenlaisella politiikalla, Sia Spillopoulou Åkermark Ahvenanmaan rauhaninstituutista tarkastelee asevoimien demokraattista kontrolloimista Natossa. Lapin yliopiston emeritusprofessori Lassi Heininen pohtii asevaraista ”turvallisuutta” etenevän ympäristökriisiin oloissa. Artikkelit ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme uudessa tilanteessa hyödyllisiä sekä kansalaistoimijoille että eduskuntaehdokkaille.

Kirjan toinen osa sisältää artikkelit sodan kuvastosta mm. videopeleissä, pakolaisuudesta Euroopassa, joka on globaalisti pakolaisuuden pientoimija Afrikkaan ja Lähi-itään verraten. Sotakokemusten käsittelemisestä kirjoittaa prof. emer. Raija-Leena Punamäki, joka kuvaa valaisevasti traumakuvastoa, jolla suomalaiset säikyteltiin pelkäämään sotaa ja käymään uudelleen talvisotaa. Ja etsimään turvaa sotilasliitosta! Vuodesta 1945 lähtien hyvin toimineen rauhanpolitiikan sijaan – sen ansiosta Neuvostoliitto palautti Porkkalan tukikohta-alueen jo 1955 eikä meitä uhkaa samanlainen vaara kuin Sevastopolin suuren sotilastukikohdan alueen omistajaa Ukrainaa: ensin Krimin anneksio ja nyt sota.

Kolmannessa osassa on Pertti Koistisen ja Heikki Hiilamon artikkeli sosiaalipolitiikasta rauhanpolitiikkana; se on kehittynyt maailmansotien jälkiä korjattaessa. Valitettavasti artikkeli ei oikein aseta kysymystä varustelukierteen ja mm. Suomen asevarustelun nielemistä miljardeista, jotka uhkaavat viedä sosiaalipolitiikalta rahoituksen. Tästä näkyy mielestäni jo merkkejä asennoitumisessa maahanmuuttajiin, etenkin Venäjältä tuleviin opiskelijoihin ja pakolaisiin.

Tarja Väyrynen tarkastelee sodan ja rauhan vaikutuksia ympäristöön ja sen suojeluun ja Sirkka Ahonen viholliskuvien ja väkivaltaisuuksien luoman katkeruuden voittamista aselevon ja rauhan jälkeen. Nato-prosessissa olemme nähneet, ettei Talvisodasta kuluneet 82 vuotta riittäneet tähän.

Ongelma tulee olemaan erittäin vaikea Venäjän ja Ukrainan kohdalla. Kremlin propagandistit ovat lietsoneet vihaa ja levittäneet valheita Ukrainan tilanteesta vuodesta 2014 lähtien. Taustalla on vielä venäläisten perinteinen väheksyntä ukrainalaisten etnistä identiteettiä ja kielen itsenäisyyttä kohtaan. Ukrainan kielen kehittäminen taantuikin Stalinin vainoista 1935 alkaen itsenäistymiseen 1991 saakka. Nyt hyökkäyssota, sen kauhut ja ryöstely ovat paitsi yhdistäneet ukrainalaiset kansaksi myös lietsoneet nationalismia ja nostattaneet vihaa hyökkääjiä ja muitakin venäläisiä kohtaan. Ulospääsy tilanteesta tulee olemaan tuskallista, semminkin kun joka kymmenennellä venäläisellä on lähisuvussaan ukrainalaisia. Ukrainan asukkailla osuus on vielä korkeampi.

Useat kirjoittajat korostavat, että sodat päättyvät yleensä neuvotteluihin tulitauosta ja aselevosta. Tätä on toivottava nytkin, kummankaan osapuolen voittoon en usko. En tietenkään halua, että Ukraina joutuisi taipumaan alueluovutuksiin, semminkään pysyviin, mutta aselepo antaisi maan asukkaille tilaisuuden turvallisuuteen ja normaalimpaan elämään. Toisaalta Venäjän voittaminen sodassa edellyttäisi Naton täyttä osallistumista siihen, siis avointa kolmatta maailmansotaa. Sitten hyvin mahdollisesti ydintalvea ja elämämme loppua. Tällaisen toivominen ei osoita humanismia eikä kypsää harkintaa.

Kirjaa Ukrainan sota ja maailma sen jälkeen voi suositella joululukemiseksi. Sen pohjalta on hyvä pohtia rauhaa, rauhanpolitiikkaa ja ympäristön pelastamista edistävää toimintaa. Niitä maailma nyt vaatii kiireesti.

[PS Prof. emer. Koistinen olisi voinut tarkistaa runoissaan eräitä nimiä: ei ”Budza” vaan Butša, eikä ”Kretchin” vaan Kertšin salmi. Ja kirjailijan sukunimeen olisi riittänyt ihan k: ei Gorgi vaan Gorki.]

Lausuntoni Nato-jäsenyydestä

Asia: VN/21891/2022. Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi

Lausunto
Eduskunnan ei pidä hyväksyä hallituksen esitystä vaan torjua Suomen liittyminen Pohjois-Atlantin puolustusliittoon, sotilasliitto Natoon.

Esityksen keväällinen taustapaperi ei sisältänyt asian vakavuuden edellyttämää tarkastelua turvallisuuspoliittisesta asemastamme eikä sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuvan ulko- ja turvallisuuspolitiikamme kehityksestä, sen saavutuksista ja ongelmista. Keski-iältään nuoren hallituksen riittävän harkinnan kannalta kunnollinen taustapaperi olisi välttämätön, eihän maassamme ole käyty laajaa julkista turvallisuuspoliittista keskustelua sitten Hornet-hankinnan 1993. Sen jälkeiset asehankinnat, varuskuntien lakkauttamiset ja sopimukset Nato-maiden kanssa on päätetty suppeassa piirissä ilman edeltävää julkista keskustelua.

Päätöksen perustelujen näkemykset Itämeren turvallisuustilanteen muutoksesta ovat ongelmallisia – meren asema Venäjän ulkomaankaupassa ja meriliikenteessä Pietariin ja Kaliningradiin on niin keskeinen, ettei ole sen intressissä horjuttaa alueen vakautta. Mustanmeren ja Krimin niemimaan tilanne on täysin toinen: Sevastopolissa on Venäjän suuri laivastotukikohta, joka v. 2014 näytti päätyvän Naton alaisuuteen. Tämä selittää laittoman anneksion, mutta vastaavaa uhkaa ei kohdistu Suomeen, tuskin Baltiaankaan. Presidentti Putinin tai edesmenneen Žirinovskin uhkailut Baltian suuntaan ovat pelkkää puhetta. Suomen liittyminen Natoon muuttaa tilannetta dramaattisesti: Pietari jää pussin perälle, mikä todella vaarantaa Itämeren vakauden.

Nato on ydinaseisiin nojautuva sotilasliitto, jonka jäsenenä Suomi joutuisi eturintamaan, mm. Venäjän ydinaseiden potentiaaliseksi maalitauluksi. Turvallisuutemme vähenisi myös täten.

Presidentti ja muut poliitikot ovat vuosien ajan vakuuttaneet, että Nato-jäsenyydestä järjestetään kansanäänestys, mutta nyt päätöstä ajetaan läpi paniikkireaktiona, ottamatta itselle ja antamatta kansalle harkinta- ja keskusteluaikaa. Päätöksen syntyprosessi todistaa, miten välttämätöntä olisi turvallisuuspolitiikkaan perehtyminen ja monipuolinen, kiihkoton keskustelu siitä.

Venäjän veroinen autokratia Turkki käyttää luonnollisesti hyväkseen hallituksen ilmaisemaa paniikkia. Se pakottaa Suomen ja Ruotsin tinkimään demokratiasta ja ihmisoikeuksien puolustamisesta, joista olemme olleet syystä ylpeitä ja joita Naton väitetään edustavan ja edistävän.

Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon vahvistaa sotilasliittoa ja maailman jakautumista sotilasblokkeihin. Naton vahvistaminen ei Ukrainan sotaa lopeta, puhumattakaan Jemenin, Etiopian tai Kongon taisteluista. Pikemminkin päin vastoin, se lietsoo asevarustelua ja hupenevien resurssien haaskaamista tuhoaseisiin.

Kuitenkin pandemioiden ja ympäristökriisin torjuminen ja hoitaminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä, rahan ja osaamisen suuntaamista biosfäärin pelastamiseen. Asialla on kiire. Muutoin lapsenlapsemme tulevat kiroamaan lyhytnäköistä blokkiajatteluamme hetkellä, jolla paljon olisi vielä tehtävissä maapallon pelastamiseksi.

Kirsti Era. Isoäiti, kääntäjä

Lähetä eduskunnalle oma tai järjestösi lausunto!

Kyllä leikkauksille – asemenoista

Hallituksen kehysriihi jatkuu (27.4.) kahdeksatta päivää ja riitaa on vuoden 2023 budjetin suunnittelusta. Mediassa huhutaan että kiistan aiheena on 200 miljoonan euron summa, jonka Keskusta haluaisi mahdollisesti leikata ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Kaupankäynnin kohteena sillä on ilmastotuholainen turpeenpoltto, ja peli on härskiä.

Kiista on naurettava. 300 miljoonaa euroa on alle kolmasosa (30%) vuotuisesta asemenojen lisäyksestä, jonka aiottu hävittäjähankinta vähintään aiheuttaa. Tämänhetkiset suunnitelmat (puolitoistakertainen kasvu) nostavat meidät ensi vuonna varustelumenojen kasvattajien huippumaaksi, ohi Ugandan .

Kuitenkin Hornet-hävittäjien ikää voitaisiin jatkaa. Sitä paitsi ihmisen lentämän pommikoneen merkitys muuttuu vuoteen 2030 mennessä, jolloin HX-koneiden on määrä ilmaantua. Miehittämättömiä koneita on käytetty vuosien ajan mm. Afganistanissa ja nyt Itä-Ukrainassa. Maanpuolustuksessa hävittäjäkoneita tarvitaan vain muutama – ilmavalvontaan – ja loput ovat varautumista Nato-yhteistyöhön ja tukea aseteollisuudelle. Lentokonetehtaitten intresseissä on toki myydä suomalaisille vanhat varastonsa, etteivät ne ”pala näppeihin”.

Pandemian yhä jatkuessa on sulaa hulluutta suunnitella leikkauksia julkisiin menoihin. Lisäksi sekä kunnolla toteutettu sote-uudistus että oppivelvollisuuden pidentäminen nuoria hyödyttävällä tavalla vaativat lisäsatsauksia.

Ei ole mitään perustetta kuvitella, että Covid-19 jää viimeiseksi pandemiaksi. Jo SARS ja MERS uhkasivat vastaavalla, ja jos ”maailmantalous elpyy” eli globaali kauppa, teollinen maatalous ja turismi jatkuvat laajoina, tulee uusia tauteja varmasti. Myös ympäristökriisi ja kuudes sukupuuttoaalto kiihtyvät, ja niihin varautuminen vaatii myös Suomelta taloudellisia panostuksia ja kansainvälistä aloitteellisuutta.


Hallituksessa on Kepun siis syitä panna jäitä hattuun. Se voisi myös palata realistisen, karttaa lukevan ulkopolitiikan edistäjäksi, samoin RKP. Tämä tarkoittaisi asevarustelun sijasta aktiivista liennyttävää ulkopolitiikkaa.

Demarien ja kaikkien muiden on syytä lopettaa puheet talouskasvusta ja tähdätä nykyisen yltäkylläisyyden tasaisempaan jakautumiseen ja elämän pelastamiseen maapallolla. Jos kerran kannatuskriisissä olevan Kepu uskaltaa pelata upporikasta ja rutiköyhää, niin miksi eivät muut? Suomalaiset voivat tehdä paljon ilmastopolitiikkaa mm. vähentämällä osuuttamme globaalista ylikulutuksesta ja tekemällä sitä hillitseviä aloitteita EU:ssa ja WTO:ssa.

Marinin hallituksen on sekä lykättävä että supistettava hävittäjähankintaa: ehdotan 10 koneen hankintapäätöstä vuonna 2030 – jos silloin näyttää olevan tarvetta (vanhentuneelle) sotateknologialle. Tai asevaraiselle ”turvallisuudelle” ylisummaan. Säästyneet rahat voidaan käyttää hyödyllisesti: koulutus-, sote-, tutkimus- ja kulttuurimenoihin. Suomen on aktiivisesti edistettävä kansainvälisten suhteiden liennytystä, globaalia dialogia ja yhteistyötä ympäristökriisin ja pandemioiden torjumiseksi.

Lisää luettavaa:
Hävittäjähankinnan kritiikistä: https://politiikasta.fi/havittajahankinnan-kritiikin-nelja-nakokulmaa/

Militarismista ja ympäristökriisistä: https://kulttuurivihkot.fi/lehti/blogit/kasparhauser/1456-aikakauden-militarismin-tabut

Hävittäjähankinnan etenemisestä: https://rauhanpuolustajat.org/kaikkien-aikojen-asehankinta-liitaa-luottamuksen-varassa/

Kohti realistisempaa turvallisuuspolitiikkaa

Kirjoituksen laadinnassa minua auttoi Hannu Ketoharju, kiitos!
Eduskunta päätti 17.12. varata ilmavoimien vaatimat (vähintään) 10 miljardia euroa Horneteja korvaavaan hävittäjähankintaan. Vain Vasemmistoliiton Yrttiaho ja Mustajärvi äänestivät vastaan.

Blogissaan Voima-lehdessä toimittaja Pentti Sainio kuvaa johtavien poliitikkojen ja sotilas- ja virkamiespiirien vallan kasvua turvallisuuspolitiikassa. Aihepiirin käsittely on nyt lähinnä hallitusten selontekojen varassa ja tapahtuu paljolti eduskunnan valiokunnissa, osin jopa salaisena. Turvallisuuspoliittinen keskustelu jää vähälle ja epäkonkreettiseksi, puolustuspolitiikka käy ulkopolitiikan edellä. Seurauksena on ollut puolustusdoktriinin muutos, Hornet-hankinnasta lähtien ilmavoimilla on ollut puolustusbudjetissa ”ilmaherruus”. Samalla Yhdysvaltojen vaikutusvalta on kasvanut Suomen turvallisuuspolitiikassa.

Sainio arvostelee Vasemmistoliiton johtoa turhankin kärkevästi HX-hankkeen vuoksi. Vasemmistoliitto sentään yritti nostaa asiaa keskusteluun, sen hallituskumppanit ovat vaienneet täysin ja muut eduskuntapuolueet leimanneet kriitikot maanpettureiksi. Niinpä kriittistä kansalaiskeskustelua ei syntynyt riittävästi, jotta hanketta olisi lykätty ja arvioitu uudelleen, köyhät rauhanjärjestöt jäivät kritiikissään yksin. Nähdäkseni tämä johtuu asevaraisen turvallisuuskäsityksen valta-asemasta poliittisessa keskustelussa viimeisten 30 vuoden aikana – useimpien poliitikkojen koko tietoisen iän aikana.

Vielä Horneteista päätettäessä 1992 koko vasemmisto ja vihreät vastustivat eduskunnassa hävittäjäkauppaa. Onko kansantalous nyt paremmalla tolalla vai mikä on syynä muutokseen? Ilmeisesti sotilaat ovat päässeet vaikuttamaan politiikkaan Sainion kuvaamalla tavalla. Maanpuolustuskurssien merkitystä ei myöskään pidä vähätellä. Niillä poliitikot, näkyvät toimittajat, yhteiskunnan muut vaikuttajat ja upseeristo ryhmäytetään ja opetetaan sotilaallista näkökulmaa turvallisuuspolitiikkaan.

Käytännössä näin hylätään työväenliikkeen perinteiset laajan turvallisuuskäsityksen tavoitteet: rauhaa edistävä aloitteellinen ulkopolitiikka, oikeus- ja hyvinvointivaltion vahvistaminen ja ympäristön suojelu. Kuitenkin nämä tavoitteet saavat kannatusta myös Keskustan äänestäjiltä.

En käsitä lainkaan Vihreiden asettumista tukemaan kilpavarustelua ilmasto- ja ympäristökriisin pahetessa. Vihreiden ja muidenkin kannattama avoimuus on samoin loistanut poissaolollaan maamme suurimman asekaupan valmistelussa, kuten Pentti Sainio on kirjoissaan osoittanut. Hän on tehnyt valtavan työn paljastaessaan hävittäjähankintojen taustoja, salailua ja ulkopoliittisia ongelmia. Hänen turhautumisensa ja kärkevyytensä onkin ymmärrettävää.

Jatkossa on päästävä eroon pienen piirin määrittelemästä turvallisuuspolitiikasta. Tarvitaan realistista, kansalaisten aktiivisesti tukemaa politiikkaa. Niinpä on saatava entistä useammat osallistumaan kansalaiskeskusteluun ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. On nähtävä tämän hetken suurimmat, yhä pahenevat reaaliset uhkat, jotka eivät ole sotilaallisia vaan globaaleja ympäristöuhkia seuraamuksineen.

Valtiontalouden ja turvallisuuspolitiikan konkurssi on vielä torjuttavissa vaatimalla halvempien ruotsalaiskoneiden hankintaa, mieluiten vuokraamista. Ilmavalvonnan tarvitsema määrä.

Asevarustelusta ja sotaturismista

Kirjoitin pari mielipidekirjoitusta; julkaisen ne alla, jotta halukkaat voivat lukea ne muuallakin kuin Joensuussa.


Yhteistä työtä aseiden ja sodan sijaan

Ritva Mikkilä kirjoitti Heilissä 4.11. kalliita sanoja sodan ja asevarustelun järjettömyydestä. Erityisesti nyt, kun ympäristökriisi, ilmaston ääri-ilmiöt ja pandemiat koettelevat maailmaa. Uusi lintuinfluenssa on jo Hollannissa, korona leviää tuotantoeläimiin. Myrskyt, kuivuus ja maastopalot piinaavat, metaanipäästöt kasvavat kiihdyttäen ilmastokriisiä.

Tässä vaiheessa tarvittaisiin sotimisen ja asevarustelun sijasta monipuolista kansainvälistä yhteistyötä. On koottava tutkimuksen ja investoinnin voimavarat tuhoisan kehityksen pysäyttämiseksi. Pariisin ilmastosopimus on minimi, hätätila vaatii nopeampia toimia, muuten lapsenlapsemme kiroavat meidät – täysin aiheellisesti.

Kuitenkin viime vuonna tuhlattiin maailmassa asevarusteluun 1700 miljardia euroa. Hyödyn korjaavat aseteollisuuden omistajat ja asekauppiaat. SIPRIn tutkimus on osoittanut, että samat sijoitukset siviilitoimintaan tuottaisivat enemmän työpaikkoja. [Ja se työ voitaisiin suunnitella niin, että siitä hyötyisivät niin luonto kuin maailman lapset, vanhukset ja muut ihmiset. – ei ollut lehdessä ]

Toivon, että kansanedustajat muuttavat valtion budjettia: meillä ei maana eikä luomakunnan jäseninä ole varaa 54 prosentin korotukseen puolustusmenoihin, kuten nyt suunnitellaan. (Heilissä 11.11.2020)

Matkailijat ansaitsevat parempaa [Ilomantsissakin – toimituksen lisäys]

Sota-alueilla avustustöitä tehnyt Tarja Tuovinen paheksui aiheellisesti (7.11.) metsän tuhoamista Ilomantsissa. Joka haluaa nähdä sodan tuhoja, voi katsoa kuvia Syyriasta, Gazasta, Vuoristo-Karabahista, Itä-Ukrainasta. Luonto ja viljelykset tuhoutuvat, vesihuolto särkyy ja saastuu, kodit, koulut, sairaalat ja kadut pommitetaan, siviilit haavoittuvat. Ei siinä ole mitään haikailtavaa.

Sodan nostaminen Ilomantsin matkailun kärkeen on riski. Venäläisiä se työntää pois, olihan Suomi jatkosodassa Natsi-Saksan aseveli. Eurooppalaisetkin muistavat natsimiehityksen, juutalais- ja romanivainot ja vastarintaliikkeen. Sotateema kääntyy näin itseämme vastaan, ei lähennä ja yhdistä, kuten matkailun pitäisi.

Kaiken lisäksi suurimmat menetykset kohtasivat suomalaisia 1860-luvun nälkävuosina, eikä niille ihmisraukoille ole yleensä pystytetty edes muistokiveä. Haudat erottuvat vain painaumina esim. Nurmeksen hautausmaalla. Muistakaamme heidän tuskaansa ja tuokaamme esiin 75-vuotisen rauhan ja demokratian hedelmiä: hyviä asuinoloja, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluja, teitä.

Ilomantsin-Lieksan-Kuhmon alue voisi kehittyä hienoksi kestävän matkailun kohteeksi kahden puolen rajaa. On nykyaikaiset palvelut mutta myös upeita metsiä, soita, järviä ja jokia, vaellusreittejä, Sissoila, Paateri, Savottaranta, Möhkön ruukkimuseo. Matkailupalveluja, jotka voivat tarjota turisteille iloa ja aitoja elämyksiä. Mekrijärven tutkimusaseman kehittäminen edulliseksi tukikohdaksi majoitus-, ruoka- ja ehkä kuljetuspalveluineen kiinnostaisi meitä, joilla ei ole omaa autoa. Kun Venäjän raja taas aukeaa, voisi kehittää yhteistyöllä retkiä sen puolen erämaihin.

Taistelualueen reunaan sen sijaan voisi pystyttää suurennetun SA-kuvan pommitetusta metsästä, jotta muistaisimme, mitä sota tekee. Ja miten luonto korjaa jäljet, jos saa rauhan. Nyt ei valitettavasti saanut. (Karjalaisessa 13.11.)

Karjalaisen uutisessa 30.10.2020 kerrottiin ihastellen puitten räjäyttämisestä. Eikö tämä jos mikä ole metsän tuhontaa?

Ei sota- vaan ekolaivoja

Puhe Joukkovoima Joensuun virtuaalivapussa (lyhennetty). Rauhanjärjestöt osallistuivat Joukkovoiman tapahtumiin Sipilän hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan, nyt esittelin pari ajankohtaista rauhanteemaa.

Nytkin puhutaan leikkauksista. Ylikulutuksen leikkaaminen on positiivista ja välttämätöntä. Toivottavasti tämän yhteiskunnallisen tuumaustauon aikana kirkastuu, mikä kaikki on joutavaa tässä tavaran, rahdin ja matkailun tulvassa.

Suuryritykset edusmiehineen puhuvat leikkauksista mm. koulutus- ja sosiaalimenoihin saadakseen itselleen lisää verorahaa. Tätä ei voi hyväksyä, toimivat julkiset palvelut ovat laajasti ymmärretyn turvallisuuden kivijalka.

Sen sijaan varustelumenoja on leikattava eikä uusia pidä hyväksyä. Vasemmistoliiton kansanedustajat ja pari muutakin on ehdottanut 10 miljardin hintaisen hävittäjähankinnan lykkäämistä. Meillä ei ole valtiona varaa velkaantua ulkomaisen aseteollisuuden lihottamiseksi. 11.4. julkaistiin galluptulos, että enemmistö suomalaisista lykkäisi hävittäjähankintaa taloustaantuman takia. Pandemia on osoittanut, etteivät aseet tuo turvaa, vaan aserahat ovat pois arjen ja toimeentulon turvallisuudesta.

Hävittäjien valmistus, raaka-aineiden ja energian tuotanto myös aiheuttavat valtavia päästöjä, vauhdittavat ilmastokriisiä. Mineraalit ja öljy on parempi jättää maahan. Samoin kaikki tieteellinen ja tekninen osaaminen tarvitaan maailman ympäristö- ja terveysongelmien ratkomiseen.

10 vuoden päästä, kun uusia hävittäjiä alkaisi tulla, hallitus epäilemättä kamppailee pahojen ympäristöongelmien kanssa ja kiroilee: ”Kuka ääliö keksi sitoa kätemme ja budjettimme vanhenevaan ja vahingolliseen teknologiaan?” Vastaus on: Ilmavoimat, viisi aseteollisuuden myyntimies-kenraalia ja päättäjät, jotka herkkäuskoisesti luottivat heihin.

Jotta näin ei kävisi, on hävittäjähankinta sysättävä komeron nurkkaan ja unohdettava sinne. On investoitava ympäristön ja ihmisten kannalta hyödyllisiin kohteisiin. Kannustan lähettämään asiasta viestejä eri puolueiden kansanedustajille.

Minulla on ehdotus ympäristöä hyödyttävästä käytöstä aserahoille. On päätetty neljän sota-aluksen tilaamisesta suomalaiselta telakalta. Laivat ovat liian isoja Suomen repaleisen ja matalan rannikon puolustamiseen.Herää kysymys, ketä ja mitä varten ne hankitaan.

Ehdotankin, että laivojen käyttötarkoitusta muutetaan. Yksi laiva voi korvata merentutkimusalus Arandan. Sen voi varustella merten tilan tutkimiseksi Itämerellä ja ympäri maailman. Laivalla voi myös kouluttaa muiden maiden tutkijoita YK-järjestöjen tuella.

Maailman kalakannat hupenevat saasteiden ja teollisen ryöstökalastuksen takia, rannikkojen asukkaita uhkaa nälkä. Jäätiköiden sulamisvedet muuttavat meriveden suolapitoisuutta ja taivaalta satava noki kohottaa sen lämpötilaa. Kiireellisiä tutkimuskohteita siis riittää, ja Suomen panosta arvostettaisiin varmasti.

Loput laivat pitää varustaa siivoamaan maailman meristä muoviroskaa ja muuta saastaa. Kaikin herkuin varustettuina sotalaivoina niillä on resursseja myös kehittää puhdistustekniikoita.

Näillä ratkaisuilla saisimme takaisin positiivista roolia koko maailmassa, kun taas Nato-käyttöön tähdätyt sotalaivat ovat mielestäni junttihanke. Ehdotukseni on Greenpeacen ynnä muiden käytettävissä ja kehiteltävissä.

Käytetään karanteeniaikaa pohdintaan ja keskusteluihin paremman, aidosti kestävän maailman aikaansaamisesta. Talouskasvu, ahneus ja konfliktit pitää korvata kohtuudella ja rauhalla. Hyvää vappua ja kevään jatkoa kaikille!

wbw_vertical-720x539


Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com
Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com

Historiantutkijan näkötorni

Länsirannikolla asustavan historiantutkijan kirjoituksia menneisyydestä ja nykyhetkestä

Emilia Männynväli

(ent. Kukkala) Toimittaja, kirjailija ja kriitikko

Joonas Honkimaa

Texts on social policy and critique of economics

Kari Uusikylä

Suoraa puhetta

Sentrooppa-Santra

päivittelee elämänmenoa Itävalta-Unkari-akselilla

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

RASTER.FI

Rasisminvastainen tutkijaverkosto | ANTI-RACIST RESEARCH NETWORK

emmintää

Emmi welds and tells tales.