Olen pitkään toiminut rauhanliikkeessä ja vasemmistolaisessa liikkeessä, 90-luvun taitteeseen asti SKP:ssa ja SOL:ssa. Nykyisin en koe puoluetoimintaa omakseni, vaan monenkirjava kansalaistoiminta on lähinnä sydäntäni, ennen muuta Joensuun rauhanryhmä ja kohtuusliike. Ajattelen, että niin politiikan suunnan kuin puoluetoiminnankin muuttaminen on mahdollista aktiivisen kansalaistoiminnan avulla. Toimin Kohtuusliikkeessä, Joensuun rauhanryhmässä ja Suomen Rauhanpuolustajissa.
Opetin Jyväskylän ja Joensuun yliopistoissa venäjää 1979-2008, sitten olen suomentanut kirjallisuutta ja Novaja Gazetan artikkeleita. Nykyisin olen eläkkeellä, mutta jatkan pikku hiljaa käännöstöitä dementian torjumiseksi.
Lienee mielipide natosta ja venäjästä muuttunut päälaelleen viimeisen vuoden aikana?
Naton suhteen ei kantani ole muuttunut: se on sotilasliitto ja asebisneksen myynninedistämiskonttori, joka turvaa Yhdysvaltojen valta-asemia ja roolia maailmanpoliisina. Samalla toki myös eurooppalaisten ex-kolonisaattorien asemia.
Neuvostoliittoon suhtauduin liian epäkriittisesti vielä 40 vuotta sitten, mutta perestroikan ajoista (1985) lähtien olen perehtynyt paljon maan monenlaisiin ongelmiin. Asian voi tsekata siitä, millaisia teoksia olen suomentanut. Puhumattakaan Venäjästä: se on villin kapitalismin maa, jossa valtiota johtavat rahapiirit ja korruptoitunut voimakoneisto, ay-liike on hallinnon ja firmojen taskussa ja aito vasemmisto aivan marginaalissa. Militarismi ja nationalismi kukoistavat siellä, kuten monessa muussakin maassa (esim. USA), valitettavasti nyt myös Suomessa. Vaikka ympäristökriisin edetessä vauhdilla tälainen tilanne on katastrofaalinen.
Jos näkemykseni Venäjästä kiinnostaa, voi klikata asiasanaa Venäjä ja lukea, mitä olen asiasta kirjoittanut.