Rauhanveteraani Kirsti Era

Hallituksen  puolustusselonteko perustuu illuusioon asevaraisesta turvallisuudesta: suunnitellaan valtavia sotalaiva- ja hävittäjäkonehankintoja velkarahalla, armeijan miesmäärän nostamista, jopa maamiinojen palauttamista. Hallitus arvioi, ettei Venäjä uhkaa meitä, mutta perustaa johtopäätöksensä johonkin toiseen arvioon. Uhkakuvat ovat 1930-luvulta, ”turvallisuus horjuu, koska Krimin anneksio” – vaikkei meillä ole Venäjän eikä (toistaiseksi) muidenkaan sotilastukikohtia, toisin kuin Krimillä.

Turvallisuuden kannalta on outoa, että asehankintoja itsessään ei eduskunnassa kyseenalaista yksikään puolue, vaikka esim. pohjoisnapa lämpiää hälyttävästi. Pariisin ilmastosopimus ei koske asebisnestä ja sotimista harjoitteluineen, mutta niiden päästöt ovat valtavat. Pieni lohtu on, että presidentti sentään rauhoitteli Münchenin puheessaan ryntäystä Koillisväylälle ja Arktikseen juuri ekologisin ja eettisin perustein. Turvallisuus edellyttää aseriisuntaa, sotien lopettamista ja uusien ehkäisemistä.

Politiikallaan Sipilän hallitus horjuttaa yhteiskunnan vakautta:

• Se leikkaa vähävaraisimpien etuja: opintotukea, kansaneläkkeitä, lapsilisiä, lääkekorvauksia, työttömyysavustuksia. Se aikoo kytkeä työttömyystuen pakkopuuhasteluun ja palkattomaan työhön. Siten tuhotaan työtilaisuuksia, tervettä yritystoimintaa ja kulutuskysyntää. Oikeistopopulistit pääsevät taas syyttämään ihmisten ahdingosta maahanmuuttajia, perustuslakia ja ”punavihermädättäjiä”.

Punaviheroppositiolla olisikin skarppaamisen varaa: ei maamme rasismi ja oikeistopopulismi selity Putinin juonilla ja Venäjän rahoituksella, kuten Li Andersson puheessaan totesikin. Äärioikeiston pysäyttämiseksi tarvitaan johdonmukaista ja näkyvää vasemmistolaista politiikkaa niin eduskunnassa kuin kaduilla. Se ei taida tulevaisuudessakaan onnistua yhteistyössä EK-Kokoomuksen kanssa.

• Hallitus tukee EK:n politiikkaa, jolla ammattiyhdistysliike, palkansaajat lyödään polvilleen. Se painosti ay-liikkeen kilpailukykysopimukseen eli palkkojen alentamiseen ja työajan pidentämiseen. EK sai viestin, että seuraavaksi voi irtisanoa yleissopimukset, jotka turvaavat etenkin pienten ammattialojen työehtoja ja -oloja.

Työntekijöiden puolustaminen ja yhteiskunnan vakaus edellyttävät, että ay-liike jäsentensä tuella torjuu EK:n vyörytyksen. Muutoin saattaa ammatillinen järjestäytyminen vähentyä ja äärioikeiston demagogia saada lisää kuulijoita, mikä on vakava turvallisuuskysymys sekä kansalaisille että valtiolle.

• Sote-uudistuksen pääasiaksi näkyy muodostuvan yksityistäminen yhtiöittämisen kautta. Suuri osa julkisesta sektorista kiinteistöineen, siis yhteisestä omaisuudestamme uhkaa joutua veroparasiittiyhtiöiden haltuun. Samalla sosiaali- ja terveyspalvelut – ja työpaikat – keskittyvät paikallisen päätöksenteon ja valvonnan ulottumattomiin. Tämä luo ongelmia vanhuksille, vammaisille, lapsiperheille, työttömille, semminkin kun sosiaalipalvelujen koordinointi terveydenhoidon kanssa on ”Tete-uudistuksessa”pitkälle laiminlyöty. Turvattomuus lisääntyy – ja Kokoomus tarjonnee ratkaisuksi turvabisnestä.

• Niin Keskusta kuin Perussuomalaiset ovat rikkoneet vaalilupauksensa noudattaessaan hallituksessa EK-Kokoomuksen linjaa. Edellisellä vaalikaudella nykyisellä oppositiolla oli sama ongelma. Tämä vähentää etenkin vähävaraisten äänestysintoa (vaalit 2015: Kauniainen 85%, Kaavi 59%).

• Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa hallitus ajaa maata tiiviisiin liittosuhteisiin Nato-maiden kanssa vastoin kansalaisten enemmistön kantaa. Myös tämä syö luottamusta poliittiseen järjestelmään.

Hallituksen politiikka rapauttaa kansalaisten luottamusta parlamentaarisen demokratian tehoon. Tyypillinen esimerkki näkemystemme ylenkatsomisesta oli Persujen yritys estää laajasti hyväksytyn tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulo, ja Kepu ja Kokoomus sallivat tämän. Ylen komentelemisesta puhumattakaan. Näkemäni jälkeen minua kiinnostaa kunnallisvaaleissa eniten äänestysprosentti: yli vai alle 50%?

Ei tunnu nähtävän, mikä on demokratian ja parlamentarismin tila Suomessa. Venäjän uhkaa hoetaan, mutta pelkään, mitä tapahtuisi, jos meille ilmaantuisi Soinia ahkerampi ja Halla-ahoa kansanomaisempi, ahkerampi ja laaja-alaisempi oikeistopoliitikko. Nykyisellä poliittisella luokalla, kommentaattoreilla ja klikkausjournalismilla ei taitaisi olla keinoja ”Trumpin” pysäyttämiseen.

Asetan toivoni kansalaistoimijoiden yhteistyöhön ja joukkovoimaan,  mukaan kaivattaisiin myös keskustalaisia, vihreitä ja vasemmistolaisia paikallisaktiiveja. Myös rauhanliike on olennainen osa tällaista toimintaa.

edit: viimeinen kappale siirretty toiseksi.