Rauhanveteraani Kirsti Era

Heikki sen totesi: kyse ei ole Jussi Niinistöstä, ”jalkaväkimiinojen kannattaja on vain nyt miinanpolkijana”, antaa kasvot sotilaalliseen liittoutumiseen johtavalle politiikalle. Presidentti Niinistö ja hallitus – pääministeri Sipilä, ulkoministeri Soini ja tietenkin kokoomuslaiset  – ovat linjan takana. Poliittinen vastuu sysätään kuoleville Sinisille, jotta Kepu voi vaalien alla taas esiintyä itsenäisen ulkopolitiikan kannattajana.  Kokoomus poimii oikeistopolitiikan hedelmät joka tapauksessa.

Vastattavaa ensi kevään eduskuntavaaleissa onkin, ellemme me äänestäjät ole täysiä lampaita.

1. Stubbin hallituksen (kok, krist, RKP, Vihreät, SDP) syksyllä 2014 solmima isäntämaasopimus Naton kanssa hyväksyttiin ilman poliittista keskustelua ja harkintaa. Eduskunta ei sitä käsitellyt. Sopimus on poikinut v. 2016 lähtien yhä tiheämmin Nato-maiden sotaharjoituksia Suomen maaperällä.
2. Parhaillaan on Niinisalossa isot panssariharjoitukset, joiden alla ulkomaiset  panssarivaunut ajelivat maanteillämme totuttaen kansalaisia vieraiden sotajoukkojen läsnäoloon.
3. Suomi on innolla kehittämässä EU:n puolustusulottuvuutta ja budjettivarojen suuntaamista sotilaalliseen tutkimukseen. Samaan aikaan EU:n todelliset ongelmat – ilmastokriisi, sukupuuttoaalto, pakolaisuus, nuorisotyöttömyys, tuloerot – kärsivät tutkimusrahoituksen puutteesta.
4. Hallitus on antanut aseiden vientilupia konfliktialueille, ja niinpä suomalaisia panssariajoneuvoja on nähty Jemenin sotarintamalla.  Valtionyhtiö Patrian epämääräiset toimintamenetelmät ja lahjusepäilyt eivät näytä aiheuttavan hallituksen reaktioita.
5. Suomi on tekemässä valtavia hävittäjä- ja sotalaivakauppoja Nato-maiden kanssa, mikä tekee meistä paitsi köyhiä myös entistä riippuvaisempia  liiton ase- ja johtojärjestelmistä.
6. Kesäkuussa aloittavat nopean toiminnan taistelujoukot JEF, joissa Suomi toimii Nato- ja ydinasevaltio Iso-Britannian alaisuudessa. Tämä on pitkä loikka kohti sotilaallista liittoutumista.
7. Suomi ja Ruotsi ovat solmineet USA:n kanssa aiesopimuksen, jota ministeri Jussi Niinistö luonnehti  turvallisuuspolitiikan historiaan jääväksi askeleeksi, mutta silti niin mitättömäksi, että sellaisia ”ei missään länsimaisessa demokratiassa eduskunta drättää (vai dräftää ? no jokin slangisana)”.
   Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen piti sopimusta rutiiniluonteisena, mutta silti se julistettiin salaiseksi. Niinpä julkisuudessa on voitu keskustella vain menettelytavasta, josta Paavo Arhinmäki ainoana esitti vastalauseen. Pekka Haavisto, Erkki Tuomioja, Antti Rinne ym. eivät yhtyneet siihen.
   Yhdysvalloissa ministerit Niinistö ja Hultqvist saivat valtionpäämiehen kohtelun, siellä juhlitaan alueittemme ja armeijoittemme kalustoineen saamista nyt heidän käyttöönsä. Sopimus on USA:n viesti Venäjälle. Kun katsoo sotaharjoituskalenteria ja ulkopolitiikkaa – esim. ydinasekiellon jättämistä allekirjoittamatta USA:n vaatimuksesta – olemme joutuneet Donald Trumpin johtaman maan ohjaukseen ja liittolaiseksi. – 8.5. Trump muuten irtisanoi  Iranin kanssa solmitun ydinaseiden estosopimuksen*.

Keskeinen ongelma on, että Naton rauhankumppanuussopimuksesta,  isäntämaasopimuksesta, kahdenkeskisistä USA- ja Britannia-sopimuksista ei ole keskusteltu julkisesti eikä tehty harkintaa. Eduskunnassa niistä on vain puhuttu  jälkikäteen, ei päätetty. Hornet-hankintakin päätettiin  harhaanjohtavien tietojen perusteella. Armeija ohjaa liikaa turvallisuuspolitiikkaa, jolloin puolustus painottuu ulkopolitiikan kustannuksella. Keskustelun puute saattaa myös heijastua poliitikkojen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen osaamiseen.

Nato pitää Venäjää päävihollisenaan ja Venäjä Natoa.  Suomella on Venäjän kanssa 1300 km yhteistä rajaa, ja tilanteen kiristyminen on meille vaarallista. Jos blokkien kesken syntyisi aseellinen konflikti, meidän kävisi huonosti joka tapauksessa.

Yhdysvaltojen taas ei kävisi kuinkaan, kuten ei edellisissäkään maailmansodissa, ja sen  huomaa maan ulkopolitiikasta. Pearl Harborin 2000-3000 uhrista riittää elokuvia ym., koska sodat eivät ole muulloin uhanneet maan siviilien turvallisuutta (Pearl Harborkin on kaukana Havaijilla). Mikäpä on näyttäessä Venäjälle voimaa, uhitellessa ja kärjistäessä tilannetta Itämerellä, kun itse on kahden valtameren suojassa. Myös siksi USA on Suomelle sopimaton liittolainen.

Meidän kun pitäisi katsoa eteemme. Julkisen keskustelun puute ja puolueiden ja poliitikkojen mykkä alistuminen vaaralliseen kehitykseen selittänee, miksei rauhanliike ole saanut aikaan näyttäviä protesteja. Muutama ”pahan mielen osoitus” sotaharjoituksia ja isäntämaasopimusta vastaan, siinä kaikki. Kansalaiset kuitenkin vastustavat Nato-jäsenyyttä, jota nykykehitys edistää vaivihkaa, ja näkevät, miten vaarallista meno on.

Toivottavasti kampanja Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön auttaa osaltaan saamaan aidon turvallisuuspolitiikan keskusteluun ja vaaliteemaksi. Kehityksen suunta on käännettävä.

* edit. Israelin toivoma ja juhlima Trumpin päätös onkin nyt laukaissut Israelin voimakkaamman avoimen sekaantumisen Syyrian sisällissotaan, kovimmat ilmapommitukset sitten v. 1973 sodan.