Posts Tagged 'isäntämaasopimus'

Venäjä-moralisointi ei auta

”Juuri niin käynnistettiin valtava Ukraina-mustamaalaus – ja juuri niin voitaisiin aloittaa Kremlin niin halutessa isompi Suomen demonisointi. ” (Ilta-Sanomien pääkirjoitus 9.6.2020)

Näin IS analysoi Venäjän poliittisten toimijoiden, ennen kaikkea Venäjän sotahistoriallisen seuran harjoittamaa historian uudelleenkirjoitusta.  Pahoittelen, että kommenttini on blogiksi  kovin pitkä.

Noin viiden vuoden aikana Venäjällä on vainottu Stalinin terrorin teloitus- ja joukkohautapaikan Sandarmohin löytäjää ja tutkijaa Juri Dmitrieviä, yritetty kaivauksin osoittaa, että uhrit ovat  suomalaisten miehittäjien 1941-44 joukkoteloittamia sotavankeja. Tuloksien puute ei estänyt kirjasen julkaisemista suomalaisen kohudosentin kustantamana. Professori Kujala on kritisoinut sitä.

Venäjän rikostutkintakomitea on käynnistänyt tutkimuksen suomalaisten miehittäjien Karjalassa suorittamasta kansanmurhasta polttouuneineen ja elävältä hautaamisineen, joskin hanke pian katosi viraston nettisivulta. Kontupohjaan aiotaan pystyttää  elokuvan teosta jääneistä lavasteista lasten keskitysleiri, puuhaajat ovat saaneet valtiolta miljoonien ruplien apurahan.  Paikalla ei ole ollut lasten keskitysleiriä, ja kaupunkilaiset vastustavat hanketta, joka turmelisi keskeisen virkistysalueen.

Uusin ”uutinen” ovat suomalaisten piiritettyyn Leningradiin pudottelemat tappavat lelut. En ole selvillä Suomen lentopommituksista Leningradiin, ehkä niitä tehtiin. Tappavat lelut tuovat kuitenkin mieleen toisaalta Stalinin aikaiset väitteet lelunalleihin pannusta lasimurskasta, toisaalta nykyajan rypälepommit, joissa käytetään maastoon leviäviä pikkuesineitä. Räjähtäessään ne vammauttavat uteliaita lapsia.

Näin räikeään historiapolitiikkaan emme ole tottuneet. Neuvostoliitto/Venäjä ei ole korostanut sodan tapahtumia vaan rakentanut naapurisuhteita tähdäten siihen, ettei Suomi uhkaisi sitä. Muut kuin tutkijat ja hyvin vanhat suomalaiset eivät tiedä 1930-40-lukujen ”ryssävihasta” ja sotapropagandasta. Ei liioin Itä-Karjalan miehityshallinnosta, joka kokosi venäjänkielisiä leireille lähetettäviksi sinne, minne Kolmas valtakunta myöhemmin määrää. Joukkoteloituksista saati polttouuneista ei ole tutkimustietoa. Tuhannet sotavangit ja keskitysleirien asukkaat kuolivat nälkään, kylmään, tauteihin ja raskaaseen työhön, myös lapset. Vepsäläisiä ja karjalaisia taas suomalaistettiin mm. kouluissa.

Rikostutkintavirasto nojautuu syytöksissään turvallisuusviranomaisten (NKVD / KGB / FSB) raportteihin. Niiden luotettavuuden näkee 1950-luvun rehabilitaatioista, joissa satojen tuhansien uhrien syytteet kumottiin ”koska rikosta ei ole tapahtunut”. Syyte oli ilmiantajan tai kuulustelijan sepite, jonka kidutettu uhri allekirjoitti. Sodan aikana ja jälkeen miehityksen alla eläneitä ja sotavankeja kohdeltiin maanpettureina, joten heillä oli vahva motiivi liioitella kokemiaan kauhuja kuulustelijoille.

Jelena Tšižova kuvaa syksyllä ilmestyvässä romaanissaan Muistista piirretty kaupunki, kuinka terveet turvallisuusmiehet sepittivät piiritetyssä Leningradissa vihollisten merkinantajia, paniikin lietsojia yms. osoittakseen tarpeellisuutensa ja välttääkseen rintamapalveluksen. Rikostutkintakomitean käyttämät tietolähteet eivät siis ole luotettavia.

* * *

Miksi Venäjä sitten uudelleenkirjoittaa jatkosodan historiaa? Arja Paananen ja moni muu tyytyy moralisoimaan Putinin ja Kremlin pahuudesta ja ennustaa hyökkäystä Suomeen ja/tai EU:n hajottamista (tarvitaankohan siihen Venäjää). Suomea verrataan suoraan Ukrainaan. Kreml ei ole myöntänyt Sevastopolin ydintukikohdan ratkaisevaa vaikutusta Krimin laittomaan anneksioon 2014 ja sekaantumiseensa Ukrainan sisällissotaan. Se puhuu venäjänkielisten asemasta, ja täkäläinen media näyttää nielevän valheen. Jopa Suomen venäjänkielisiä aletaan epäillä. Tärkein unohdus on kuitenkin sotilaallinen: meillä ei ole Venäjän sotilastukikohtia, ja Kreml tarkastelee meitä itseensä kohdistuvan uhkan näkökulmasta. Juuri siinä on tapahtunut muutos.

IS:n pääkirjoituksessa mainitaan Makarovin Nato-lausunto ja presidentti Niinistön vastaus – vuonna 2012. Sen jälkeen Suomi on solminut Naton kanssa isäntämaasopimuksen 2014, Naton ydinasemahtien Yhdysvaltojen ja Englannin kanssa sotilaallisen aiesopimuksen 2018 (minkä Venäjä tulkitsi lähes Nato-jäsenyydeksi ), liittynyt Nato-vetoisiin JEFF-joukkoihin 2018. Suomessa järjestetään vuosittain kymmeniä sotaharjoituksia, joihin osallistuu Nato-maiden joukkoja ja joiden käsikirjoituksessa vihollinen on käytännössä Venäjä. Tämä kaikki tiedetään Moskovassa.

Keväällä 2019 Yhdysvallat osallistui 2 kk Arctic Challenge-harjoitukseen samaan aikaan kun meillä pidettiin eduskunta- ja EU-vaalit.  Silti ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ollut taaskaan vaalikysymys, ja niinpä hävittäjähankinta ja liukuminen Natoon sai edetä armeijan ohjauksessa.

Laaja yleisö on Venäjällä suhtautunut Suomeen lähes idealisoiden ja pitänyt hyvänä naapurina. Nyt tilannetta muutetaan aktiivisesti. Nato ja Yhdysvallat on Venäjän päävastustaja, Venäjä taas Naton. Kun Suomi ujuu Natoon, meistä tulee vihollismaa ja tämä halutaan saattaa venäläisten tietoon. Tämä vastasiirto olisi  kannattanut ottaa huomioon, kun tehtiin siirtoja kothi Natoa.

Suomen imagoa muokkaavat nyt painavammat tahot kuin maksettu kodudosentti: hallintoa lähellä oleva sotahistoriallinen seura, rikostutkintavirasto, virallinen RIA Novosti. Suurimpia ongelmiamme eivät olekaan pakolaisvyöry (1), tonttikaupat (2) tai valheet lastensuojelusta (3). Saati Pietarin trollitehdas (4), jossa tuskin on suomentaitoisia -– mistäpä heitä löytyisi?

Alafuzoffin työryhmän Venäjä-raportti kannattaisi lukea tästä näkökulmasta: jos Suomi on nyt Venäjän turvallisuuspolitiikassa vähemmän merkittävä maa kuin kylmän sodan aikana, se on oikein hyvä. Nuo neljä vuosientakaista vasta-argumenttia joutaa unohtaa, pulmat ovat hankalampia. Hybridisodan asiantuntijat tekisivät järkevästi, jos miettisivät niiden sijasta Naton puuhia Lapissa, Murmanskin naapurissa. Ja Rissalassa, josta  lennellään jatkuvasti Venäjän rajalle. Kysykää vaikka Nurmeksen ja Lieksan asukkailta.

”Niinistöllä olisi nyt hyvä hetki viheltää peliä poikki. Siitä jäisi ainakin selkeä nettijälki, sillä muuten voi käydä niin, että vaikeneminen tulkitaan myöntymisen merkiksi.” (IS 9.6.2020)

Entä jos Niinistö ei uskalla ottaa asiaa puheeksi, koska Venäjä voi alkaa kysellä Suomen Nato-sopimuksista ja -sotaharjoituksista?

Eduskunnan pitäisi kiireesti perehtyä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, ruveta käsittelemään sitä. Aloittaa voisi karttaharjoituksesta. Armeijan, PS-värisuoran ja presidentin osaaminen alkaa olla nähty.

Ja mediassa voitaisiin vaihtaa mustavalkoinen väritelkkariin.

euraasia

Karttaharjoitus: merkitse kartalle valtioiden rajat ja nimet. Korosta Nato-maiden nimet sinisellä, Shanghai-liiton maat punaisella, puolueettomat vihreällä ja harmaan vyöhykkeen maat turkoosilla.

 

Toivelista Rinteen hallitukselle

Eduskunta palailee lomalta, joten nyt on ehkä sopiva hetki esittää pikku toivelista Antti Rinteen hallitukselle.

  1. Aloitetaan ilmeisen selvästä tapauksesta:  Ydinaseiden kieltosopimus on allekirjoitettava ja ratifioitava. Edellinen hallitus ei uskaltanut, koska pelkäsi Trumpin reaktiota ja koska ei ydinasevallatkaan. Nykyinen voi korjata virheen ja siten vauhdittaa tärkeää globaalia hanketta.
  2. Asehankinnat on minimoitava, mieluiten jäädytettävä. Tätä edellyttää ilmastopolitiikan uskottavuus.
    Erityisesti huippukallis taisteluhävittäjien hankinta on otettava kriittiseen tarkasteluun, ruodittava kansantaloudellisesti, ulko- ja turvallisuuspoliittisesti ja ympäristön kannalta ja lykättävä hankintapäätös vuoteen 2030. Lentokuntoisia Horneteja riittää ilmavalvontaan tarvittava määrä, ja silloin toivottavasti jo ymmärretään, että tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä globaalien ongelmien ratkomisessa, emme varustelukilpaa ja asebisneksen vauhdittamista.
  3. Asekauppa Israelin ja muiden sotaa käyvien maiden kanssa on lopetettava.
  4. Nato-isäntämaasopimus ja sen seuraukset on käsiteltävä eduskunnassa ja siitä on irtauduttava. Asian käsittelyssä kohentuisivat sekä  kaikkien kansanedustajien että kansalaisten turvallisuuspoliittiset tiedot ja ajattelu. Eihän näiden asioiden avointa käsittelyä ja perusteltuja, demokraattisia päätöksiä ole nähty lähes 30 vuoteen.
  5. On käytävä läpi kriittisesti muutkin Naton ja sen jäsenmaiden kanssa solmitut sopimukset ja niiden käsittelytapa. Niissä on ongelmia suhteessa Pariisin rauhansopimukseen, Suomen perustuslakiin ja Suomen omiin etuihin turvallisuusympäristössämme. Parlamentaarisesta demokratiasta puhumattakaan.
    Venäjä on ja pysyy naapurinamme. Tilanne voi muuttua harkitsemattoman politiikan seurauksena, mutta tuskin häviäjä silloinkaan on Venäjä.
  6. Suomen on omaksuttava aktiivisen sovittelijan rooli.
    Eurooppalainen kohde on Ukrainan konflikti pitää tarjoutua sovittelijaksi ja edistää aselepoa, Minskin sopimusten toteuttamista. On välittömästi autettava konfliktin uhreja toimittamalla humanitaarista apua vammautuneille ja lapsille.
    EU:ssa pitää toimia Ukrainan kannustamiseksi poliittisten oikeuksien ja ilmaisunvapauden takaamiseen, samoin äärioikeiston ja kansallisen syrjinnän (romanit, juutalaiset) kitkemiseen, mm. uusnatsien S14-järjestön valtionrahoituksen lopettamiseen.
    Demokratiaa, ilmaisuvapautta ja syrjimättömyyttä pitää edistää myös EU:n ulkopuolisissa suhteissa, mm. Venäjän osalta.
  7. Rauhan- ja ihmisoikeusjärjestöjen valtionapuja on nostettava 50 %. Erityisesti rauhankasvatusta on resurssoitava ja toteutettava läpäisyperiaatteella koulutuksessa.
  8. Voimavarat on suunnattava aseiden ja militarismin sijasta todelliseen ihmisten kokemaan turvallisuuteen: julkisten palvelujen kohentamiseen, työllistämiseen, sosiaalisten tulonsiirtojen korotuksiin, kulttuuriin, ympäristön suojeluun, demokratian ja osallisuuden laajentamiseen, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen päätöksenteossa ja viranomaistoimissa.
    Nämä keinot ja solidaarinen ilmapiiri patoavat äärioikeistolaisuutta ja vihapuhetta, ehkäisevät sen muuttumista teoiksi.  Hallitusohjelma sisältää positiivisia pyrkimyksiä, tärkeää on päättäväinen toteutus ja tukeutuminen kansalaisjärjestöjen asiantuntemukseen ja tukeen.

    hävittäjätarra_uusi2-iso

Askel askeleelta vaarallisempaa

Heikki sen totesi: kyse ei ole Jussi Niinistöstä, ”jalkaväkimiinojen kannattaja on vain nyt miinanpolkijana”, antaa kasvot sotilaalliseen liittoutumiseen johtavalle politiikalle. Presidentti Niinistö ja hallitus – pääministeri Sipilä, ulkoministeri Soini ja tietenkin kokoomuslaiset  – ovat linjan takana. Poliittinen vastuu sysätään kuoleville Sinisille, jotta Kepu voi vaalien alla taas esiintyä itsenäisen ulkopolitiikan kannattajana.  Kokoomus poimii oikeistopolitiikan hedelmät joka tapauksessa.

Vastattavaa ensi kevään eduskuntavaaleissa onkin, ellemme me äänestäjät ole täysiä lampaita.

  1. Stubbin hallituksen (kok, krist, RKP, Vihreät, SDP) syksyllä 2014 solmima isäntämaasopimus Naton kanssa hyväksyttiin ilman poliittista keskustelua ja harkintaa. Eduskunta ei sitä käsitellyt. Sopimus on poikinut v. 2016 lähtien yhä tiheämmin Nato-maiden sotaharjoituksia Suomen maaperällä.
  2. Parhaillaan on Niinisalossa isot panssariharjoitukset, joiden alla ulkomaiset  panssarivaunut ajelivat maanteillämme totuttaen kansalaisia vieraiden sotajoukkojen läsnäoloon.
  3. Suomi on innolla kehittämässä EU:n puolustusulottuvuutta ja budjettivarojen suuntaamista sotilaalliseen tutkimukseen. Samaan aikaan EU:n todelliset ongelmat – ilmastokriisi, sukupuuttoaalto, pakolaisuus, nuorisotyöttömyys, tuloerot – kärsivät tutkimusrahoituksen puutteesta.
  4. Hallitus on antanut aseiden vientilupia konfliktialueille, ja niinpä suomalaisia panssariajoneuvoja on nähty Jemenin sotarintamalla.  Valtionyhtiö Patrian epämääräiset toimintamenetelmät ja lahjusepäilyt eivät näytä aiheuttavan hallituksen reaktioita.
  5. Suomi on tekemässä valtavia hävittäjä- ja sotalaivakauppoja Nato-maiden kanssa, mikä tekee meistä paitsi köyhiä myös entistä riippuvaisempia  liiton ase- ja johtojärjestelmistä.
  6. Kesäkuussa aloittavat nopean toiminnan taistelujoukot JEF, joissa Suomi toimii Nato- ja ydinasevaltio Iso-Britannian alaisuudessa. Tämä on pitkä loikka kohti sotilaallista liittoutumista.
  7. Suomi ja Ruotsi ovat solmineet USA:n kanssa aiesopimuksen, jota ministeri Jussi Niinistö luonnehti  turvallisuuspolitiikan historiaan jääväksi askeleeksi, mutta silti niin mitättömäksi, että sellaisia ”ei missään länsimaisessa demokratiassa eduskunta drättää (vai dräftää ? no jokin slangisana)”.
    Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen piti sopimusta rutiiniluonteisena, mutta silti se julistettiin salaiseksi. Niinpä julkisuudessa on voitu keskustella vain menettelytavasta, josta Paavo Arhinmäki ainoana esitti vastalauseen. Pekka Haavisto, Erkki Tuomioja, Antti Rinne ym. eivät yhtyneet siihen.
    Yhdysvalloissa ministerit Niinistö ja Hultqvist saivat valtionpäämiehen kohtelun, siellä juhlitaan alueittemme ja armeijoittemme kalustoineen saamista nyt heidän käyttöönsä. Sopimus on USA:n viesti Venäjälle. Kun katsoo sotaharjoituskalenteria ja ulkopolitiikkaa – esim. ydinasekiellon jättämistä allekirjoittamatta USA:n vaatimuksesta – olemme joutuneet Donald Trumpin johtaman maan ohjaukseen ja liittolaiseksi. – 8.5. Trump muuten irtisanoi  Iranin kanssa solmitun ydinaseiden estosopimuksen*.

Keskeinen ongelma on, että Naton rauhankumppanuussopimuksesta,  isäntämaasopimuksesta, kahdenkeskisistä USA- ja Britannia-sopimuksista ei ole keskusteltu julkisesti eikä tehty harkintaa. Eduskunnassa niistä on vain puhuttu  jälkikäteen, ei päätetty. Hornet-hankintakin päätettiin  harhaanjohtavien tietojen perusteella. Armeija ohjaa liikaa turvallisuuspolitiikkaa, jolloin puolustus painottuu ulkopolitiikan kustannuksella. Keskustelun puute saattaa myös heijastua poliitikkojen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen osaamiseen.

Nato pitää Venäjää päävihollisenaan ja Venäjä Natoa.  Suomella on Venäjän kanssa 1300 km yhteistä rajaa, ja tilanteen kiristyminen on meille vaarallista. Jos blokkien kesken syntyisi aseellinen konflikti, meidän kävisi huonosti joka tapauksessa.

Yhdysvaltojen taas ei kävisi kuinkaan, kuten ei edellisissäkään maailmansodissa, ja sen  huomaa maan ulkopolitiikasta. Pearl Harborin 2000-3000 uhrista riittää elokuvia ym., koska sodat eivät ole muulloin uhanneet maan siviilien turvallisuutta (Pearl Harborkin on kaukana Havaijilla). Mikäpä on näyttäessä Venäjälle voimaa, uhitellessa ja kärjistäessä tilannetta Itämerellä, kun itse on kahden valtameren suojassa. Myös siksi USA on Suomelle sopimaton liittolainen.

Meidän kun pitäisi katsoa eteemme. Julkisen keskustelun puute ja puolueiden ja poliitikkojen mykkä alistuminen vaaralliseen kehitykseen selittänee, miksei rauhanliike ole saanut aikaan näyttäviä protesteja. Muutama ”pahan mielen osoitus” sotaharjoituksia ja isäntämaasopimusta vastaan, siinä kaikki. Kansalaiset kuitenkin vastustavat Nato-jäsenyyttä, jota nykykehitys edistää vaivihkaa, ja näkevät, miten vaarallista meno on.

Toivottavasti kampanja Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön auttaa osaltaan saamaan aidon turvallisuuspolitiikan keskusteluun ja vaaliteemaksi. Kehityksen suunta on käännettävä.

* edit. Israelin toivoma ja juhlima Trumpin päätös onkin nyt laukaissut Israelin voimakkaamman avoimen sekaantumisen Syyrian sisällissotaan, kovimmat ilmapommitukset sitten v. 1973 sodan.

turvallisuuspyramidi

 

Harmaalta vyöhykkeeltä ”Varsovan liittoon”

aserahaSuomen ilmavoimien komentokieli ei ole suomi, ruotsi saati saame, romani tai venäjä. Se on englanti, jolla ei ole maassamme virallista asemaa.

Suomella on Naton kanssa isäntämaasopimus, jonka perusteella sotilasliitto voi käyttää maksutta maamme satamia, lentokenttiä, teitä, terveydenhuoltoa…  On epäselvää, voiko Naton laitteissa olla ydinaseita ja kuka päättää joukkojen tulosta. Tuomiojan mukaan Suomi – toivotaan niin, vaikka juuri nyt ei ihan siltä näytä.

USA:n ilmavoimat aikoo tulla keväällä harjoittelemaan Rissalaan, josta on 200 km Venäjän rajalle. Me Pielisen-Karjalan ex- ja nykyasukkaat olemme seuranneet  Hornetien ylilentoja, kun ne käyvät ilmeisesti kurkkimassa naapuriin. – USA:n tankit nousevat Hangossa maihin loppukeväällä. Perinteikäs, jopa symbolinen paikka: Saksan sotilasapu valkoisille 1918, Neuvostoliiton tukikohta 1940-41.

Operaatioista ei ole eduskunnan eikä edes hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan päätöstä, kansanedustajat saivat tiedon mediasta. Puolustusministeri  ”muisteli, että Yhdysvaltain panssarit eivät olisi harjoitelleet aiemmin Suomessa.” Eipä kai, Suomihan on sotilaallisesti liittoutumaton maa.(Tosin Lapin harjoituslentoalueella ovat Naton koneet  harjoitelleet vuosia.) 

Operaatiot tapahtuvat kuulemma USA:n omasta aloitteestaVoiko siis minkä tahansa maan armeija tulla omasta aloitteestaan harjoittelemaan sotilaallisesti liittoutumattomaan Suomeen? Miksi meillä ylipäätään on Puolustusvoimat, ellei juuri tällaisten tilanteiden varalta? 

Kansanedustajat ovat aiheellisesti kyselleet hankkeen taustoista. Kansalaiset ovat erittäin huolissaan. Itse pelkään, että meistä tulee samanlainen kahden blokin ”sidostesukka” kuin Ukraina on nyt. Toki tilannettamme helpottaa se, ettei maassa ole sotilastukikohtia – ja siitä seikasta kannattaisi pitää visusti kiinni.

On helppo arvata, miltä asetelma näyttää Venäjältä katsoen, muttei ihan helppoa keksiä USA:n hankkeeseen mitään muita syitä kuin Venäjän läheisyys ja pyrkimys sitoa meidät Natoon.

Reaalielämässä pätee yhä Kekkosen lausahdus: ”Niin on, jos siltä näyttää”. Jos näyttää siltä, että Suomi kuuluu sotilasliittoon, jonka Venäjä kokee uhkaavan itseään ja joka on viimeiset 20 vuotta laajentunut sen naapurialueille, saamme varautua sen mukaiseen kohteluun Venäjän taholta. Se on turvallisuuspoliittinen siirtymä entisten Varsovanliiton maiden viisastenkerhoon. 

Sitäkö haluamme? Lapuan liikkeen ”huumoria” diggaava puolustusministeri Niinistö ilmeisesti kyllä, samoin Nato-jäsenyyttä ajava kokoomusjohto. Entä pääministeri Sipilä? Tai Kepun eduskuntaryhmän ja Paasikivi-seuran pj. Matti Vanhanen ?

PS. Eipä ihme, että PerSu apujoukkoineen yrittää pitää kansan mielenkiinnon maahanmuuttaja”kriisissä”.

 


Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com
Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com

Emilia Kukkala

Toimittaja, kirjailija, esseisti

Kari Uusikylä

Suoraa puhetta

Sentrooppa-Santra

päivittelee elämänmenoa Itävalta-Unkari-akselilla

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

RASTER.FI

Rasisminvastainen tutkijaverkosto | ANTI-RACIST RESEARCH NETWORK

emmintää

Emmi welds and tells tales.