Posts Tagged 'eu-puolustus'

Rauhanliikkeestä puhutaan

Rauhanjärjestöjä on viime aikoina syytetty siitä, että ne eivät protestoi Venäjän sotaharjoituksia vastaan, vaan ainoastaan Nato-maiden, Ruotsin ja Suomen yhteisharjoituksia. Yle liittyi kuoroon otsikoimalla, että ”tämä on harvinaista”, siis sotaharjoitusten vastustaminen.

Syyttelijät eivät huomaa, että protestien kohteena on muiden maiden sotavoimien harjoittelu Suomessa, maasta riippumatta. Se, että maahan päästetään toistuvasti vieraita joukkoja, joita eivät komenna suomalaiset. Voisi kysyä ilkeästi, lähtevätkö ne vapaaehtoisesti, vai pitääkö ne ajaa, kuten 1944-45? Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto ehdotti yhteisharjoituksia 1978, mutta silloisella valtiojohdolla oli rohkeutta ja viisautta kieltäytyä.

Tietenkin rauhanliikkeen ja etenkin ympäristöliikkeen sietäisi vastustaa kaikkia sotaharjoituksia kaikkialla, merkitseväthän ne sodan valmistelun lisäksi ympäristön pilaamista, CO₂-päästöjä, energia- ym. resurssien hukkakäyttöä. Voimavarat vain eivät riitä, eivätkä kaikki rauhanpuolustajat edes ole yhtä kriittisiä armeijaa kohtaan.

Protestejamme pilkataan ja haukutaan, mutta kun harjoittelu johtaa loogiseen tulokseensa sotaan, huudetaan: ”miksei rauhanliike tee mitään?!” Ei rauhanliike ole palokunta vaan nuohooja, me ponnistelemme estääksemme sotia. Ja toki kannustamme rauhanneuvotteluihin asettumatta osapuolten asianajajiksi tai demonisoijiksi.

Se, että propagandasota puhkesi 6.6. juuri twitterissä, on loogista: eihän 140 merkissä pysty sanomaan mitään monimutkaista, siis keskustelemaan. Sopiva media sille, jonka mielestä konfliktien taustojen ja kytkösten analysointi on ”whataboutismia” tai mutkuttelua ja osapuolten motiivien hahmottaminen merkitsee niiden hyväksymistä.

Lähtölaukauksen twitter-sodalle taisi antaa ”rauhantyön vankkumaton tukija” HS.  Nato-johtoisen Baltops-maihinnousuharjoituksen aikana se pelotteli Venäjän sotalaivoilla, jotka ajetaan kuukauden kuluttua Suomenlahtea Pietariin. Kookkaat kuvamanipulaatiot antoivat käsityksen, että valtava sukellusvene tulee Helsinkiin, ja moni tviittaaja taisi niellä syötin. Niin ACE17 kuin Baltops 2017 -sotaharjoitukset taas on uutisoitu positiivisesti, rauhan turvaamisena.

Sotilaallisesti ei EU:ta uhkaa kukaan eikä mikään. Silti isoja aseostoja teetetään jäsenmailla ja koko EU:lla, jotta asebisnes pyörii. EU:n yhteistä puolustusta kehitellään aseostot edellä. Meille siinä on muitakin ansoja: ensinnäkin itäeurooppalaisten jäsenmaiden sokea Venäjän-vastaisuus – vaikka se on ymmärrettävää niiden historian valossa, niin viisasta se ei ole, ja Saksan-vastaisuuteen olisi jokseenkin samat perusteet. Toiseksi EU:n päätökset tehdään Atlantin rannikolla, kaukana meidän realiteeteistamme. Ukrainan EU-kumppanuussopimus läpivienteineen syksyllä 2013 ja sen seuraukset ovat pelottava näyte EU:n kansainvälispoliittisesta ”osaamisesta”. [Suosittelen jyrkästi Richard Sakwan kirjaa Taistelu Ukrainasta ja esittelen sitä lähiaikoina.]

EU:n todellinen ongelma on ilmastonmuutos ja mm. sen kiihdyttämä pakolaisuus, ja niitä asetuotanto ja sotiminen vain kasvattavat. Ja lisäävät terrori-iskuja.

Twitter-tilittömänä jäin vaille Lockheed-Martinin hävittäjäkonemainosta, toisin kuin toinen Rauhanpuolustajien varapj. Jouni Sirén. Se valaisee hyvin liittoutumis-kybersota-infosota-paniikkia: 10-30 miljardia turhiin/ vahingollisiin hyökkäyslaitteisiin on mieletön summa, jonka läpivienti eduskunnassa vaatii toistuvia, kovia propagandakeskityksiä. Toivon, että joku turpokeskustelijoista huomaisi tämän ja miettisi, mistä kaikesta vielä joudumme luopumaan hävittäjähankinnan takia.

Immanuel Kant sanoi: ”– – suurimmat kärsimykset, jotka rasittavat sivistyneitä kansoja, koituvat sodasta, mutta eivät niinkään parhaillaan käytävästä tai jo kestetystä sodasta kuin yhäti jatkuvasta, vieläpä lakkaamatta yltyneestä varustelusta edessä olevan varalta. Tähän tuhlataan valtion kaikki ne voimat, – –, jotka voitaisiin käyttää vielä korkeamman kulttuurin hyväksi.”

unesco-slogan

”Nato ei myy, tarjotaanpa EU-puolustusta”

Matti Vanhanen puhui 28.12. Ylellä innostuneesti  EU:n yhteisen puolustuksen kehittelyn, aseteknologisen tutkimuksen EU-rahoituksen ja yhteisten asehankintojen puolesta. Kansalaisten pää ei Naton suhteen ole kääntynyt päätoimittajien lobbauksesta ja iltisten sotahysteriasta huolimatta, joten taktiikaksi valitaan puolustuksen aiesopimukset Eglannin ja USA:n kanssa, suuntautuminen puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa ja EU:n puolustusulottuvuuden kehittely. Vanhanen perusteli suuntauksen Trumpin uhkailulla, ettei USA aio puolustaa Eurooppaa jollei täällä panosteta Natoon, ja unionin suurimman sotilasmahdin Britannian  brexitillä.

EU:ssa tämä on selvä käänne. PAX-lehti kirjoittaa  (lihavointi minun):

Euroopan unionin vuoden 2017 budjettiin on varattu rahaa aseteollisuuden tutkimuksen ja tuotekehityksen tukemiseksi 50-100 miljoonaa euroa vuosille 2017-2020. Tämä on ensimmäinen kerta, että EU- rahaa ohjataan suoraan aseteollisuudelle. Komission valmistelema ohjelmaesitys nojaa pitkälti asiantuntijaryhmän, niin sanottujen “group of personalities”, suosituksiin.

Yli puolet ryhmän asiantuntijoista toimi aseteollisuudessa.

MEPeistämme vain Jaakonsaari, Hautala ja  Kyllönen vastustivat päätöstä. Kyllönen toteaa perustellusti, että suurin uhkamme on ilmastokriisi, joten tutkimusresurssit pitäisi suunnata sen torjumiseen, ei CO2-päästöjä kasvattaviin aseisiin.

Samaan logiikkaan liittyy minusta, ettei puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa ole oikea tie. Tarvitaan maittemme ja Itämeren rauhantoimijoiden yhteisiä poliittisia ponnisteluja jännityksen lieventämiseksi ja uuden varustelukilvan estämiseksi. On mieletöntä upottaa valtavia resursseja saastuttaviin ja vahingollisiin aseisiin, kun muita julkisia menoja samanaikaisesti leikataan.

Presidentin lisäksi maamme ulkopolitiikkaa hoitavat nyt persut. Tyypillisesti hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko tuotiin eduskunnan hyväksyttäväksi  keskellä suurinta ruuhkaa joulutauon edellä, kuten Markus Mustajärvi kesällä ennustikin:

”Hallitusohjelmaan kokoomuksen toiveista kirjattu Nato-selvitys annettiin eduskunnalle vapun aattona. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko tuotiin eduskuntaan juhannusviikolla ja jos perussuomalaiset sektoriministerit, ulkoministeri Soini ja puolustusministeri Niinistö, jatkavat samaa kansalaiskeskustelua halveksivaa linjaansa, puolustuspoliittinen selonteko annetaan eduskunnalle varmaan jouluaattona”.

Eduskunnan saati meidän mielipiteitä ja keskustelua ei siis kaivata. Tällainen on SOS-hallituksen demokratiakäsitys. Ei  mitään ”Kekkoslovakian” kähmintää ulkopolitiikassa?

Käytännössä kansanedustajia painostetaan yksimielisyyteen ulko- ja puolustuspoliittisesta selonteosta, vaikka siinä olevat muotoilut sekä Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta että Euroopan tilanteen kiristymisen syistä kaipaisivat pohdintaa. Kiristyminenhän ei alkanut  2013-14, vaan viimeistään kun  Putin ilmoitti Münchenissä 2007, että Venäjä pitää Naton laajenemista sopimusrikkomuksena ja ohjuskilpihanketta itseensä kohdistettuna. Tämän valossa oli ennakoitavissa, että Ukrainan Nato-suuntaus muuttaessaan Sevastopolin ja Krimin asemaa aiheuttaa vastareaktion. Siihenastinen Naton itälaajennus oli  edennyt ilman heikon ja köyhän Venäjän reaktioita. Tähän oli 1990-luvun lopusta totuttu niin, että Tuomiojankin kaltainen pasifisti hyväksyi sotilasliiton vahvistumisen ja piti v. 2014 Venäjän vastareaktiota odottamattomana, arvaamattomana, geopolitiikan paluuna.  Ikäänkuin Naton itälaajennus, Irakin ja Afganistanin sodat tai Libyan pommitukset olisivat olleet muuta kuin puhdasta USA:n geopolitiikkaa.

Kiristyvä tilanne ei korjaannu aseistautumalla ja eristämistoimilla vaan diplomatian avulla. Venäjän kansalaisyhteiskunnan tukala asema internetin rajoitustoimineen suorastaan huutaa vastakkainasettelun lievittämistä kaikin keinoin. Ristiretkimentaliteetti vain vahvistaa molemmilla puolilla viholliskuvia ja siis militaristien ja sotateollisen kompleksin valtaa.


Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com
Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com

Historiantutkijan näkötorni

Länsirannikolla asustavan historiantutkijan kirjoituksia menneisyydestä ja nykyhetkestä

Emilia Männynväli

(ent. Kukkala) Kirjailija, toimittaja ja kriitikko

Joonas Honkimaa

Texts on social policy and critique of economics

Kari Uusikylä

Suoraa puhetta

Sentrooppa-Santra

päivittelee elämänmenoa Itävalta-Unkari-akselilla

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

RASTER.FI

Rasisminvastainen tutkijaverkosto | ANTI-RACIST RESEARCH NETWORK

emmintää

Emmi welds and tells tales.