Posts Tagged 'infosota'

Rauhanliikkeestä puhutaan

Rauhanjärjestöjä on viime aikoina syytetty siitä, että ne eivät protestoi Venäjän sotaharjoituksia vastaan, vaan ainoastaan Nato-maiden, Ruotsin ja Suomen yhteisharjoituksia. Yle liittyi kuoroon otsikoimalla, että ”tämä on harvinaista”, siis sotaharjoitusten vastustaminen.

Syyttelijät eivät huomaa, että protestien kohteena on muiden maiden sotavoimien harjoittelu Suomessa, maasta riippumatta. Se, että maahan päästetään toistuvasti vieraita joukkoja, joita eivät komenna suomalaiset. Voisi kysyä ilkeästi, lähtevätkö ne vapaaehtoisesti, vai pitääkö ne ajaa, kuten 1944-45? Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto ehdotti yhteisharjoituksia 1978, mutta silloisella valtiojohdolla oli rohkeutta ja viisautta kieltäytyä.

Tietenkin rauhanliikkeen ja etenkin ympäristöliikkeen sietäisi vastustaa kaikkia sotaharjoituksia kaikkialla, merkitseväthän ne sodan valmistelun lisäksi ympäristön pilaamista, CO₂-päästöjä, energia- ym. resurssien hukkakäyttöä. Voimavarat vain eivät riitä, eivätkä kaikki rauhanpuolustajat edes ole yhtä kriittisiä armeijaa kohtaan.

Protestejamme pilkataan ja haukutaan, mutta kun harjoittelu johtaa loogiseen tulokseensa sotaan, huudetaan: ”miksei rauhanliike tee mitään?!” Ei rauhanliike ole palokunta vaan nuohooja, me ponnistelemme estääksemme sotia. Ja toki kannustamme rauhanneuvotteluihin asettumatta osapuolten asianajajiksi tai demonisoijiksi.

Se, että propagandasota puhkesi 6.6. juuri twitterissä, on loogista: eihän 140 merkissä pysty sanomaan mitään monimutkaista, siis keskustelemaan. Sopiva media sille, jonka mielestä konfliktien taustojen ja kytkösten analysointi on ”whataboutismia” tai mutkuttelua ja osapuolten motiivien hahmottaminen merkitsee niiden hyväksymistä.

Lähtölaukauksen twitter-sodalle taisi antaa ”rauhantyön vankkumaton tukija” HS.  Nato-johtoisen Baltops-maihinnousuharjoituksen aikana se pelotteli Venäjän sotalaivoilla, jotka ajetaan kuukauden kuluttua Suomenlahtea Pietariin. Kookkaat kuvamanipulaatiot antoivat käsityksen, että valtava sukellusvene tulee Helsinkiin, ja moni tviittaaja taisi niellä syötin. Niin ACE17 kuin Baltops 2017 -sotaharjoitukset taas on uutisoitu positiivisesti, rauhan turvaamisena.

Sotilaallisesti ei EU:ta uhkaa kukaan eikä mikään. Silti isoja aseostoja teetetään jäsenmailla ja koko EU:lla, jotta asebisnes pyörii. EU:n yhteistä puolustusta kehitellään aseostot edellä. Meille siinä on muitakin ansoja: ensinnäkin itäeurooppalaisten jäsenmaiden sokea Venäjän-vastaisuus – vaikka se on ymmärrettävää niiden historian valossa, niin viisasta se ei ole, ja Saksan-vastaisuuteen olisi jokseenkin samat perusteet. Toiseksi EU:n päätökset tehdään Atlantin rannikolla, kaukana meidän realiteeteistamme. Ukrainan EU-kumppanuussopimus läpivienteineen syksyllä 2013 ja sen seuraukset ovat pelottava näyte EU:n kansainvälispoliittisesta ”osaamisesta”. [Suosittelen jyrkästi Richard Sakwan kirjaa Taistelu Ukrainasta ja esittelen sitä lähiaikoina.]

EU:n todellinen ongelma on ilmastonmuutos ja mm. sen kiihdyttämä pakolaisuus, ja niitä asetuotanto ja sotiminen vain kasvattavat. Ja lisäävät terrori-iskuja.

Twitter-tilittömänä jäin vaille Lockheed-Martinin hävittäjäkonemainosta, toisin kuin toinen Rauhanpuolustajien varapj. Jouni Sirén. Se valaisee hyvin liittoutumis-kybersota-infosota-paniikkia: 10-30 miljardia turhiin/ vahingollisiin hyökkäyslaitteisiin on mieletön summa, jonka läpivienti eduskunnassa vaatii toistuvia, kovia propagandakeskityksiä. Toivon, että joku turpokeskustelijoista huomaisi tämän ja miettisi, mistä kaikesta vielä joudumme luopumaan hävittäjähankinnan takia.

Immanuel Kant sanoi: ”– – suurimmat kärsimykset, jotka rasittavat sivistyneitä kansoja, koituvat sodasta, mutta eivät niinkään parhaillaan käytävästä tai jo kestetystä sodasta kuin yhäti jatkuvasta, vieläpä lakkaamatta yltyneestä varustelusta edessä olevan varalta. Tähän tuhlataan valtion kaikki ne voimat, – –, jotka voitaisiin käyttää vielä korkeamman kulttuurin hyväksi.”

unesco-slogan

Mainokset

Infosota vai moninapaisuuden paluu?

Onko infosota uusi ilmiö tai venäläinen innovaatio? Minusta se on vain uusi nimitys perinteiselle poliittiselle propagandalle.

Ensin YYA-Suomen muistoja. Kun 1967 juhlittiin 50-vuotiasta itsenäisyyttä, koulumme historianlehtori piti pitkän esitelmän, jonka taustalla soi yhä uudelleen Jääkärinmarssi. Tuolloisessa koululaitoksessa itsenäisyyden selitys olikin jääkäriliike, työväenliikkeen itsenäisyystoiminnasta (Valtalaki 1917) ei puhuttu. Sisällissotaa sanottiin vapaussodaksi, siinä ”valkoiset taistelivat itsenäisyyden venäläisiltä ja punaisilta”. Saksan armeijan roolia ei mainittu. Ensimmäinen tutkimus, jossa kerrottiin tuhansien punaisten teloittamisesta hiekkakuoppiin ja kuolemista vankileireillä, ilmestyi 1967-68. 50 vuotta sodan jälkeen, YYA-sopimuksen oltua voimassa jo 19 vuotta.

Venäläisten vähättely tai vihaaminen, Saksan ja vielä useammin USA:n ihannointi olivat vallalla koulussa ja korkeakouluissa. Suurin osa opettajista oli läpikäynyt saman propagandan kuin Marja-Liisa Vartion päiväkirjoissa Ja sodan vuosiin sattui nuoruus kuvattu.

Valtiollisessa ulkopolitiikassa painotettiin hyviä naapurisuhteita, myös Neuvostoliittoon, ja kauppa kasvoi. Neuvostoviennin osuus oli suurimmillaan 15% v. 1989 . Pohjoismainen yhteistyö oli aktiivista, rajat ja työmarkkinat aukesivat.

Neuvostoliiton kanssa tehtävää yhteistyötä arvostelivat SDP:n tannerilaiset, Kansallinen kokoomus – etenkin Tuure Junnila – ja RKP:n Georg C. Ehrnrooth. Lehdet välttelivät kovimpia juttuja, joten tilattiin ruotsalaisesta lehdestä artikkeli ja uutisoitiin se täällä. Täten hoitui myös Vankileirien saariston suomennoksen julkaiseminen. Saksan sisäpolitiikan tarpeisiin luotua suomettumisen leimakirvestä (Finnlandisierung) huiskittiin silloinkin innolla.

Ulkopoliittisen linjan tukena oli Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL, valtaosa Kepusta ja demareista. 60-luvulta alkaen myös yleinen mielipide. Sodan tappio ja kurjuus oli muistissa, mitä kuvaa tuore kirja Rauhaton rauha.

Puolueeton Suomi toimi välittäjänä Itä- ja Länsi-Saksan suhteissa, ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous 1975 manifestoi aktiivisen rauhanpolitiikan hedelmät. Myös sosialististen maiden toisinajattelijoiden kannalta, mistä ihmisoikeuksia ajavat Helsinki-ryhmät olivat todisteena.

Sisäpolitiikassa 60-luvulla alkoivat SDP:n, SKDL:n ja Maalaisliitto-Kepun ajamat  uudistukset: sairausvakuutus, työeläkkeet, peruskoulu, terveyskeskukset, valtion takaamat opintolainat, aborttilaki, päivähoitolaki. Kokoomus vastusti uudistuksia, mutta hävisi äänestykset, semminkin kun niitä vauhditettiin joukkotoiminnalla.

YYA-Suomesta kehittyi rauhantoimija ja hyvinvointivaltio. ”Kammottavan” verotuksen ansiosta tuloerot pienenivät aina 1980-luvun loppuun saakka. Ilmaista peruskoulua kyyteineen-kirjoineen-ruokineen-terveydenhoitoineen nykyiset 50-vuotiaat eivät varmaan hoksaakaan. Muutos oli valtava. Ei huomata myöskään opintorahaa 90-luvun alusta lähtien, päivähoitoa, eläkkeitä, työttömyystukia, vammaispalveluja… Nyt sitten SOS&EK-hallitus haluaa leikata  tai yksityistää ne.

* * *

Uutisia YYA-Suomessa välitti kaupallisen valtalehdistön omistama STT, joka käytti paljon Reutersia, UPIa, AFP:tä, kuten 60-luvun lopulla alkanut Ylen uutistoimintakin. Kirjoittelua monipuolistivat puoluelehdistö ja ulkomaan kirjeenvaihtajat. Uutisoitiin myös Neuvostoliiton kanta kiistan kohteeseen, eikä tätä nimitetty  infosodaksi. Levitettiin myös suomenkielisiä neuvostoliittolaisia lehtiä – jenkkien Valittuja Paloja vastasi Maailma ja me – mutta tilaajia oli melko vähän.

Ns. kolmannen maailman asiat uutisoitiin ensimmäisen maailman näkökulmasta, esimerkiksi Vietnamin vapautusliikettä nimitettiin 60-luvulla amerikkalaisittain ”Vietkongin sisseiksi”. Kehitysmaista kiinnostunut nuoriso perustikin tietolähteekseen Tricontin.

Neuvostoliiton hajottua 1991 toinen näkökulma maailmanpolitiikkaan katosi mediasta, Kiina kun keskittyi markkinataloutensa rakentamiseen. Niinpä Naton operaatio Gladion paljastuminen jäi vaille huomiota, USA:n lehmänkäännös Irakin tukijasta (1980-luvun ajan) sen vastustajaksi oli OK, valheellinen propagandavideo  uskottiin ja oikeutti näyttävät tv-pommitukset ja vuosien vientikiellon (puoli miljoonaa irakilaislasta kuoli). Jugoslavian hajoamissodat alkoivat kuin itsestään, ilman että ulkopuolisten rooleja tai tavoitteita analysoitiin mediassa; serbit olivat pahoja, Belgradin pommittajat hyviä. (ks. Riikka Kuusiston kirja Oikeutettu sota ja julma teurastus?). Media oli aivan yksiääninen.

Samaan aikaan YK:n välitystoiminnan ja rauhanturvaamisen tilalle kehiteltiin asebisnekselle tuottoisampaa rauhaan pakottamista, ikään kuin ongelmat ratkeaisivat lisäämällä sotimista.

* * *

Näin siis alle 50-vuotiaat ovat seuranneet mediaa, jossa kuuluu vain läntinen selitys tapahtumille. Tuttuutensa vuoksi se tuntuu objektiiviselta ja puolueettomalta ja siitä poikkeavat geopoliittiset näkemykset koetaan infosodaksi. 1990 alkaen Venäjää on kohdeltu sormi pystyssä mestaroiden. Siinä tahtoo unohtua, että oppimestari USA on nuori, oppilas taas tuhatvuotinen sivilisaatio. Venäläisten ärtymyksen voi kuvitella.

Toisenlainen geopoliittinen näkökulma ärsyttänee siksikin, että sosiaalisessa mediassa siihen törmää, keskustelua eivät rajaa yleisönosastojen toimittajat. Uudessa kylmässä sodassa valitettavan moni myös ryhtyy kiivailemaan  jommankumman sotilasleirin hyvyydestä. Säästyy älyllisiltä ponnistuksilta, jos uskoo auktoriteetteihin ja hyviksiin, mutta siinä päätyy aisankannattajaksi. Tiedän mistä puhun.

Olen kuulemma ”Putinin trolli”, koska kritisoin suurfirmojen omistamien läntisten uutistalojen yksisilmäistä narratiivia ja etsin sotilas- ja/eli talouspolitiikasta selitystä sille, miksi Venäjä toimii kuten toimii. Olen myös ”russofobi”, kun en luota Kremlin kuvaukseen tilanteesta – eihän esim. totuutta Krimin anneksion motiiveista myönnetä vieläkään.

Mielestäni kaikki hallitukset ovat itsekkäitä, ajavat omien firmojensa etua ja käyttävät ulkopolitiikkaa mm. leikkauspolitiikkansa sumuverhona. Kärjistäen: niin Kremlissä, Natossa kuin Kiinassa toimii  militaristeja ja ahneen sotateollisen kompleksin poliittisia edustajia, jotka eivät tajua, mitä pelastumisemme edellyttää. Tai eivät välitä, kun raha ja valta puhuu.

Ympäri käydään, yhteen tullaan

Välillä taitaa unohtua, että presidenttimme on kokoomuslainen ja kannatti ennen vaalikampanjaa Nato-jäsenyyttä melko avoimesti. Tältä pohjalta voi miettiä myös hänen kommenttejaan USA:n sotaharjoituksiin.
Samalla hän varmaan tajuaa pelätä operaation seurauksia Itämeren alueen jännittyneessä ja harjoitusten takia yhä pahemmin jännittyvässä ilmapiirissä. Nyt hän yrittää ehkä pelastaa mitä on pelastettavissa. Toivottavasti edes jotain.
Hankkeen kritisoijat saavat jälleen kerran Putin-trollin leiman otsaansa – ikään kuin suomalaisilla ei voisi olla itsenäisiä Nato-kriittisiä mielipiteitä. Ja ikäänkuin Naton ja Putinin, Kiinan, Japanin, Australian militaristit eivät olisi toisiaan ja asebisnestä ruokkivia, toisistaan riippuvaisia toimijoita. Jos pidetään tämä mielessä, suurimpina Putinin tukijoina näyttäytyvätkin ne, jotka haluavat vahvistaa Natoa ja sen läsnäoloa Itämeren ympäristössä. He osoittavat venäläisille, että Kremlin kuvaama uhka on olemassa mm. Suomesta käsin, ja vastatoimet siis välttämättömiä. – Toistan tätä turhaan, mutta toistan silti.
Mitä enemmän tilanne jännittyy, sitä enemmän maat varustautuvat, samalla kasvaa armeijoiden poliittinen painoarvo. Tämän sotaharjoitusten kritisoijat varmaan laajasti näkevät. Niiden puolustajista en ole niinkään varma. Kaikkein eniten kritisoijissa on ihmisiä, joiden mielestä nyt leikitään liian vaarallisesti Suomen turvallisuudella .

Venäjän valtamediaa seuratessa nimittely maanpetturiksi, trollaajaksi tai hyödylliseksi idiootiksi  tulee tutuksi. Vieraan vallan kätyrin leima isketään sielläkin poliitikkoihin, toimittajiin, kulttuurivaikuttajiin, jotka kritisoivat Kremlin politiikkaa. Menetelmällä on vuosikymmenten perinteet. – Myös Suomessa jaettiin systeemin kriitikoille vv. 1920-1944  tuomioita ”maanpetoksen valmistelusta”.

Suomen sisä- ja ulkopoliittinen tilanne ei nyt naurata yhtään. Toisinaan sentään huvittaa, kun infosodan hiljattain löytäneet leimaavat toisinajattelijoita varsin samansävyisesti kuin kiihkeästi vihaamansa Putinin tiedotuskoneisto.

Loppukevennyksenä kuunneltakoon trollauksen alkuperäisversio:  https://www.youtube.com/watch?v=2Z4m4lnjxkY



Silent Saoghal

Kolumneja elämästä ja yhteiskunnasta

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

Rasismista ja rajoista

Maailma rasisminvastaisten tutkijoiden silmin

emmintää

Emmi welds and tells tales.