Arkisto kohteelle huhtikuu 2017

Hävittäjäkoneet vastaan turvallisuus

Armeijan hukatut miljardit -teoksen kirjoittaja Pentti Sainio kertoi Joensuussa Hornet-kaupan kokemuksista: eduskunnalta pimitettiin hankinnan todellinen hinta siten, että päätös tehtiin aseistamattomien koneiden pohjalta. Sen jälkeen on riittänyt lisämenoja aseistusta ja päivityksiä ostettaessa, 1,5 miljardin euron sijasta rahaa on palanut 4. Niinpä muualla on säästetty: lakkautettu varuskuntia, jätetty uusi suurtykkijärjestelmä vaille ammuksia.

Oudointa lienee, että koneita ostettiin 64 vaikka tarvittiin n. 20, enintään 40. Ilmavoimat sai sen, mitä ilkesi pyytää, kiitos Ahon, Viinasen ja E. Rehnin. Nyt ei harjoitteluun riitä lentäjiä eikä kerosiinia. Toisaalta Suomen puolustus on nyt tiukassa kytköksessä Nato-maahan ja ilmavoimien komentokieli ”turvallisesti” fingelska.

Hornetien tilalle aiotaan nyt ostaa uusia koneita ja jälleen 64 kpl. Hankinnan valmistelee Sipilän hallitus, keskeisesti ministeri Jussi Niinistö. Lopullinen päätöksenteko jää seuraavalle vaalikaudelle. Ruotsi on tarjonnut vuokralle Gripen-koneitaan, joka olisi selvästi edullisinta. Niiden testituloksissa on ongelmia, mutta Sainio arvioi, että syynä on tulosten näpelöinti. Puolustusministeriö ja ilmavoimat vaativat tietenkin kalleinta vaihtoehtoa.

Ilmavoimien suosikki on yhdysvaltalainen F-35, jonka hinta on moninkertainen muihin verrattuna. On puhuttu 10 miljardista, mutta Sainio arvioi lukua kolmasosaksi todellisista kustannuksista. Pelkkä lentäjän elektroninen kypärä maksaa 400 000 e.

Hankintapäätös aiheuttaisi siis rajuja leikkauksia muihin julkisiin menoihin, rahoitettiinpa osto velalla tai muilla tavoin. Hyvinvointivaltion murentaminen ainakin vähentää sekä ihmisten turvallisuudentunnetta että yhteiskunnan vakautta ja vallan legitimiteettiä. Myös motivaatiota maan puolustamiseen.

F35-koneet ovat lentäviä tykkejä ja tiedustelulaitteita. Niiden viesti- ja komentojärjestelmä on pitkä ja mutkikas, altis elektroniselle häirinnälle. Ilmavoimiemme johto olisi edelleen Pentagonista riippuvainen.

F-35-koneita myytiin puolipakolla Norjaan ja kaupitellaan nyt innolla Suomeen. Täältä käsin niillä voidaan vakoilla Kuollan niemimaan lisäksi myös Pietarin alueita. Lentotiedustelua on jo harjoiteltu mm. Rissalasta v. 2016; toukokuun lopussa on valtava lentosotaharjoitus Pohjoiskalotissa. Toiminta kohdistuu Venäjää vastaan, ja siellä tämä havaitaan. Vakoileminen horjuttaa turvallisuuttamme.

F-35-koneiden valinta ei olisikaan maanpuolustusta, vaan ideologinen ja sotilaspoliittinen ratkaisu. Suomea sotkettaisiin entistä pahemmin USA:n sotilastiedusteluun, Natoon ja sen konflikteihin seurauksineen. Ei auta tiedustelulaki terrorismin torjunnassa, jos Suomi asemoituu osaksi Lähi-idässä sotivaa länttä – tai itää. Lockheed-Martin toki kiittäisi ja pääministeri kutsuttaisiin Trumpille kylään, kuten Aho Bushille 1992.

Maanpuolustuksessa Sainio kannattaa tykistöä ja ilmatorjuntaa; hän arvelee, että aluevalvontaan tarvittavat 20 toimivaa Hornetia löytyy vielä pitkään.

Aseita on yllin kyllin, käytettäköön budjettivarat vakaan yhteiskunnan ja hyvinvointivaltion rakentamiseen. Torjukaamme ilmastonmuutosta, vaatikaamme aseistariisuntaa. Nämä sijoitukset antavat todellista turvaa. Liity Rauhanpuolustajiin

page1-320px-Broken-f18-stop-all-wars-now.pdf

Sodalla ei edistetä hyvää

Otsikon väite tuntuu ehkä itsestään selvältä. Kuitenkin hyökkäykset selitetään hyvillä aikeilla: ”Vastustamme väkivaltaa ja terrorismia, kostamme ne oikeudenmukaisesti,  pystytämme demokratian, takaamme ihmisoikeudet, oikean uskon ja arvot kaatamalla tuon hirmuhallituksen, puolustaudumme”. Useimmiten kohdemaassa on öljyä eikä sen hallitus tottele ylikansallisia yhtiöitä. Jos tottelee, hallinto saa olla miten hirmuinen tahansa (vrt. Saudi-Arabia).

Mutta saavutetaanko julistetut päämäärät?

I ”Terrorismin vastaista sotaa” on käyty Afganistanissa, Tšetšeniassa ja Irakissa noin vuodesta 2000 lähtien. Tuloksena on tuhansia kuolleita sotilaita, satoja tuhansia tapettuja siviilejä ja miljoonia pakolaisia lähialueilla ja kaukana, jopa Suomessa.

Toinen tulos on islamistinen terrori: Taleban, al-Qaida, al-Nusran rintama,  ISIS (Daesh) terrorisoivat naisia ja muita siviilejä, pakkovärväävät sotilaita uhaten kidutuksella ja murhalla; ne myös ovat lähes ainoita, jotka ”työllistävät” sekasortoisissa oloissa. Värväys kohdistuu myös Euroopassa ja USA:ssa asuviin muslimeihin, ja sitä helpottaa heihin kohdistuva syrjintä, vihapuhe ja väkivalta. Harvakseltaan terroristit iskevät  Eurooppaankin: Lontoo, Pariisi, Bryssel, Pietari, nyt myös Tukholma. – Ei-islamistisista terroristeista tunnetuin on Anders Brejvik.

Sodanvastustajat varoittivat sekä tuhoista ja pakolaisuudesta että terrorismin kasvusta, mutta media ja poliitikot näyttävät kuuntelevan sotilasjohtoa, vaikka se on jäävi – ja väärässä.

II Demokratiaa ja ihmisoikeuksia on ”edistetty” öljyvaltio Irakissa, jossa valtio on hajonnut eikä ole toiminut 14 vuoteen. Öljyvaltio Libyassa diktaattori Gaddafin (EU:n liittolainen siirtolaisten pysäyttämisessä) kaatamista tuettiin lentopommituksin. Diktaattori kaatuikin, mutta demokratian ja ihmisoikeuksien sijasta seurasi kaaos ja maan jakaantuminen, mikä sopii hyvin öljyfirmoille. Libyan armeijan aseet myytiin mm. Syyrian, Sudanin ja Malin sotiin.

Öljykaupalle tärkeässä Syyriassa oli 2012 demokratialiike, jota Assadin hallitus ampui; liike militarisoitui ja hajosi nopeasti mm. uskontojen perusteella. Islamistien osuus on vahva. Assadin vastaisesta demokratiaprojektista kehittyi ulkopuolisten ”avulla” lähihistorian pahin humanitäärinen katastrofi, maahan on tulvinut islamistitaistelijoita ja myös Venäjä on siellä turvaamassa tukikohtiaan.

USA:n ja Venäjän koneet pommittivat ISISin alueita, mutta 6.4. USA ampui 59 ohjusta Assadin tukikohtaan. Venäjä irtisanoi heti alueen lentoliikenteen koordinoinnin , on tuomassa omaa sota-alustaan paikalle. Tilanne on todella vaarallinen. Trump perusteli ohjusiskua kaasuiskulla, jonka tekijä ja kaasun alkuperä ovat epäselviä. Presidentti viittasi taannoin mahdollisuuteen, että Assad voisi jäädä Syyrian johtoon. USA:n ärsyttäminen ei siis ollut hänen etujensa mukaista, vaan opposition. Aiheen uutisoinnilta Suomessa kaipaisi sen tiedostamista, että USA ja Venäjä ovat ydinasevaltioita.

Kolmas epäonnistunut demokratiaprojekti on Ukraina. Siellä vastustettiin korruptoitunutta hallintoa talvella 2013-14 ja USA:n Kerry ja Nuland sekä EU:n korkea edustaja Ashton kävivät kannustamassa mielenosoittajia. Melkoisen kaksinaamaista, olihan hiljan  hajotettu kovaotteisesti Occupy -mielenosoituksia USA:ssa ja säädetty kovat rangaistukset poliittisista mielenosoituksista Espanjassa; paraikaa runnottiin Kreikkaa talouskurimukseen yksityistämällä satamia ja alentamalla palkkoja ja eläkkeitä.

Maidanin mielenosoituksissa johdon ottivat lopulta nationalistit ja ennestään tutut oligarkit. He päättivät pyrkimisestä Natoon ja EU:hun sekä venäjänkielen aseman heikentämisestä. Venäjä katsoi Nato-jäsenyyden uhkaavan Sevastopolin tukikohtaa, joten se valtasi (verettömästi) Krimin. Kielipäätös jäi allekirjoittamatta, mutta toimi silti sytykkeenä Donetskin ja Luhanskin alueiden ”itsenäistymiselle” ja sodan puhkeamiselle. Venäjä on sekaantunut sotaan asetoimituksin ja vapaaehtoisin (ainakin elokuussa 2014 myös sotilain). Länsimaat ovat rahoittaneet ja aseistaneet Ukrainan hallitusta ja sotaan on osallistunut vapaaehtoisia eri maista. (tietolähde) – Ukrainan hajoamista vastustetaan, vaikka Jugoslavian hajoamista kannatettiin.

Itä-Ukrainassa on sodittu kolme vuotta, lähes 10 000 ihmistä menehtynyt ja asukkaiden tilanne tukala. Rauhaa ei näy, koska ulkopuoliset kannustavat ja sekä Ukrainan että Venäjän johto tarvitsevat ulkoista vihollista kansan yhdistämiseen. Nationalismi rehottaa molemmin puolin, eivätkä maiden suhteet normalisoitune vuosikymmeniin. Surullista, sillä niissä asuu miljoonia toistensa kansalaisia ja ukrainalais-venäläisiä perheitä.

Tämäkin demokratia- ja ihmisoikeusprojekti tuotti siis surkean tuloksen sekä lännen toimin ukrainalaisille että Venäjän toimin venäläisille. Ukrainan muista vähemmistöistä puhumattakaan. Ulkopuolisella painostuksella ja eristämisellä ei edistetä demokratiaa ja ihmisoikeuksia myöskään Venäjällä.

III Kolme kiistatonta hyötyjää näissä sodissa on: 1) terroristijärjestöt vahvistuvat, kun eri maat lyhytnäköisistä taktisista syistä rahoittavat ja aseistavat niitä.
2) Sotilaspiirien poliittinen painoarvo kasvaa, esim. Venäjällä armeijan ja turvallisuuspalvelun asema on ratkaiseva. Pentagonilla on ollut suuri vaikutus George W. Bushin toimintaan, samoin arvattavasti Trumpiin. Obaman kaudella asevienti kasvoi suurimmilleen, 169 mrd dollariin.  Myös Suomessa puolustusministerin ja puolustusvoimien poliittinen vaikutusvalta kasvaa (virheellisten) uhka- ja viholliskuvien takia. Puolustuspolitiikka on ohittanut ulkopolitiikan vaikkapa Ulkopoliittisen instituutin turvallisuuskäsityksessä, eikä ilmastokriisiä nähdä.

3) Sotateollinen kompleksi, sotilaallinen tutkimus, asebisnes ovat voittaneet: ”Since 2001, the base defense budget has soared from $287 billion to $530 billion — and that’s before accounting for the primary costs of the Iraq and Afghanistan wars.”  USA:n puolustusbudjetti siis kaksinkertaistui 2001-2013, ja sodat mukaan lukien nousu oli vielä huimempi. Tietoa sotilasmenoista ja alan firmoista on täällä.

Samaan aikaan ilmastokriisi etenee vauhdilla, joten lapsillamme ei olisi varaa moiseen asetuotantoon, sotaharjoitteluun saati sotimiseen.

rauhanpuolustajat

Liity rauhan puolustajiin



Silent Saoghal

Kolumneja elämästä ja yhteiskunnasta

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

Rasismista ja rajoista

Maailma rasisminvastaisten tutkijoiden silmin

emmintää

Emmi welds and tells tales.