Arkisto kohteelle syyskuu 2016

Solidaarisuutta, ei vihaa

Puheeni Emme suostu pelkäämään -mielenosoituksessa Joensuussa 24.9.2016

Rasismi jkristalliuus14a kansalliskiihko ovat turvattomuuden lähde. Ne jakavat ihmisiä omiin ja vieraisiin, hyviin ja kelvottomiin, puolustettaviin ja piestäviin. Niiden tavoitteena on rakenteellinen väkivalta: eriarvoisuus, syrjintä ja siis epäoikeudenmukaisuus. Kaikkien demokraattisten  ihmisten ja järjestöjen on syytä tunnistaa nämä ihmisvastaiset aatteet ja toimia niitä vastaan. Hallituksen pitää kieltää puolisotilaalliset joukot ja rasistiset järjestöt.

Viimeisinä 20 vuotena äärioikeistolaisuus, nationalismi ja rasismi ovat voimistuneet Euroopassa pahimmilleen sitten 1930-luvun. Suuria nationalistisia puolueita on Ranskassa, Englannissa, Saksassa, Itävallassa ja Ruotsissa, itäisen Euroopan maista puhumattakaan. Eri maiden oikeistojärjestöt kokoontuvat säännöllisesti pohtimaan taktiikkaansa ja järjestävät väkivaltaisia mielenosoituksia.

Propagandassaan äärioikeisto ja rasistit hyödyntävät tyytymättömyyttä, jota joukkotyöttömyys, suuret tuloerot ja julkisten palvelujen leikkaukset aiheuttavat. Ne syyttävät ongelmista maahanmuuttajia ja muita ”vääränlaisia” ihmisiä. Ne harrastavat myös jäsentymätöntä ja valheellista eliitin ja EU:n vastaista puhetapaa hämäten näin tarkoitusperiään. Nehän tavoittelevat harvainvaltaa.

Näin äärioikeisto ja rasistit yllyttävät työttömyyden ja eriarvoisuuden kiusaamia ihmisiä taistelemaan keskenään ja estävät ongelmien ratkaisemista. Ne kylvävät vihaa ja kaunaa, uhkailevat väkivallalla ja käyttävät sitä, kuten on nähty.

Työttömät, vähävaraiset ja väärin kohdellut ihmiset saavat todellisuudessa äänensä kuuluviin vain solidaarisuuden ja yhteistyön avulla. Vain solidaarisesti toisiamme kuunnellen ja  tukien voimme vaikuttaa oikeudenmukaisten päätösten ja paremman maailman puolesta.

Nationalistista propagandaa käytetään myös tuhoisien sotien lietsomiseen ja oikeuttamiseen. Sodista hyötyvät asebisnes ja militaristit, kun taas rivi-ihmiset  joutuvat kurjuuteen ja pakomatkalle.

Me ihmiset olemme kaikkialla varsin samanlaisia. Niin Euroopassa kuin Afrikassa, Amerikassa kuin Aasiassa ihminen tarvitsee kodin, toimeentulon, terveyttä, läheistensä hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Sekä terveellisen ympäristön ja rauhan. Nämä voidaan saavuttaa vain solidaarisuuden ja yhteistoiminnan avulla. Siihen jokaisen rakentava panos kelpaa ja on tarpeen.

Saksalainen kirjailija Bertolt Brecht näki natsien valtaannousun ja joutui 30-luvun lopulla maanpakoon, josta palasi kotiin vasta sodan jälkeen. Runossaan hän varoittaa mietä sulkemasta silmiämme ja sydäntämme.

ME AJOIMME MUKAVASSA VAUNUSSA

Me ajoimme mukavassa vaunussa / sateista maantietä / kun illansuussa näimme ryysyisen ihmisen/ joka syvään kumartaen viittoi päästäkseen mukaan./ Meillä oli katto ja meillä oli tilaa ja me ajoimme ohi / ja me kuulimme minun sanovan äreällä äänellä: / ei / ketään ei voida ottaa mukaan. / Me olimme jo kaukana, ehkä päivämarssin päässä/ kun minä äkkiä pelästyin tätä ääntäni/ tätä suhtautumistani ja koko / tätä maailmaa.

Bertolt Brecht, suomennos Brita Polttila



Silent Saoghal

Kolumneja elämästä ja yhteiskunnasta

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

Rasismista ja rajoista

Maailma rasisminvastaisten tutkijoiden silmin

emmintää

Emmi welds and tells tales.