Matti Vanhanen puhui 28.12. Ylellä innostuneesti EU:n yhteisen puolustuksen kehittelyn, aseteknologisen tutkimuksen EU-rahoituksen ja yhteisten asehankintojen puolesta. Kansalaisten pää ei Naton suhteen ole kääntynyt päätoimittajien lobbauksesta ja iltisten sotahysteriasta huolimatta, joten taktiikaksi valitaan puolustuksen aiesopimukset Eglannin ja USA:n kanssa, suuntautuminen puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa ja EU:n puolustusulottuvuuden kehittely. Vanhanen perusteli suuntauksen Trumpin uhkailulla, ettei USA aio puolustaa Eurooppaa jollei täällä panosteta Natoon, ja unionin suurimman sotilasmahdin Britannian brexitillä.
EU:ssa tämä on selvä käänne. PAX-lehti kirjoittaa (lihavointi minun):
Euroopan unionin vuoden 2017 budjettiin on varattu rahaa aseteollisuuden tutkimuksen ja tuotekehityksen tukemiseksi 50-100 miljoonaa euroa vuosille 2017-2020. Tämä on ensimmäinen kerta, että EU- rahaa ohjataan suoraan aseteollisuudelle. Komission valmistelema ohjelmaesitys nojaa pitkälti asiantuntijaryhmän, niin sanottujen “group of personalities”, suosituksiin.
Yli puolet ryhmän asiantuntijoista toimi aseteollisuudessa.
MEPeistämme vain Jaakonsaari, Hautala ja Kyllönen vastustivat päätöstä. Kyllönen toteaa perustellusti, että suurin uhkamme on ilmastokriisi, joten tutkimusresurssit pitäisi suunnata sen torjumiseen, ei CO2-päästöjä kasvattaviin aseisiin.
Samaan logiikkaan liittyy minusta, ettei puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa ole oikea tie. Tarvitaan maittemme ja Itämeren rauhantoimijoiden yhteisiä poliittisia ponnisteluja jännityksen lieventämiseksi ja uuden varustelukilvan estämiseksi. On mieletöntä upottaa valtavia resursseja saastuttaviin ja vahingollisiin aseisiin, kun muita julkisia menoja samanaikaisesti leikataan.
Presidentin lisäksi maamme ulkopolitiikkaa hoitavat nyt persut. Tyypillisesti hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko tuotiin eduskunnan hyväksyttäväksi keskellä suurinta ruuhkaa joulutauon edellä, kuten Markus Mustajärvi kesällä ennustikin:
”Hallitusohjelmaan kokoomuksen toiveista kirjattu Nato-selvitys annettiin eduskunnalle vapun aattona. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko tuotiin eduskuntaan juhannusviikolla ja jos perussuomalaiset sektoriministerit, ulkoministeri Soini ja puolustusministeri Niinistö, jatkavat samaa kansalaiskeskustelua halveksivaa linjaansa, puolustuspoliittinen selonteko annetaan eduskunnalle varmaan jouluaattona”.
Eduskunnan saati meidän mielipiteitä ja keskustelua ei siis kaivata. Tällainen on SOS-hallituksen demokratiakäsitys. Ei mitään ”Kekkoslovakian” kähmintää ulkopolitiikassa?
Käytännössä kansanedustajia painostetaan yksimielisyyteen ulko- ja puolustuspoliittisesta selonteosta, vaikka siinä olevat muotoilut sekä Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta että Euroopan tilanteen kiristymisen syistä kaipaisivat pohdintaa. Kiristyminenhän ei alkanut 2013-14, vaan viimeistään kun Putin ilmoitti Münchenissä 2007, että Venäjä pitää Naton laajenemista sopimusrikkomuksena ja ohjuskilpihanketta itseensä kohdistettuna. Tämän valossa oli ennakoitavissa, että Ukrainan Nato-suuntaus muuttaessaan Sevastopolin ja Krimin asemaa aiheuttaa vastareaktion. Siihenastinen Naton itälaajennus oli edennyt ilman heikon ja köyhän Venäjän reaktioita. Tähän oli 1990-luvun lopusta totuttu niin, että Tuomiojankin kaltainen pasifisti hyväksyi sotilasliiton vahvistumisen ja piti v. 2014 Venäjän vastareaktiota odottamattomana, arvaamattomana, geopolitiikan paluuna. Ikäänkuin Naton itälaajennus, Irakin ja Afganistanin sodat tai Libyan pommitukset olisivat olleet muuta kuin puhdasta USA:n geopolitiikkaa.
Kiristyvä tilanne ei korjaannu aseistautumalla ja eristämistoimilla vaan diplomatian avulla. Venäjän kansalaisyhteiskunnan tukala asema internetin rajoitustoimineen suorastaan huutaa vastakkainasettelun lievittämistä kaikin keinoin. Ristiretkimentaliteetti vain vahvistaa molemmilla puolilla viholliskuvia ja siis militaristien ja sotateollisen kompleksin valtaa.
Rauhanveteraani Kirsti Era 