”Kesäkuussa 2015 yhdistysrekisteriin merkitty seura pyrkii profiloitumaan akateemisena korkean tason keskustelukerhona. Sen taustamotiivit ovat herättäneet eri tahoilla kysymyksiä alusta alkaen. – – Useiden lähteiden mukaan seuraa karsastetaan, koska sen muutamien johtohenkilöiden käyttämiä puheenvuoroja on pidetty presidentti Vladimir Putinin politiikkaa myötäilevinä ja Suomen turvallisuuspoliittisia valintoja kyseenalaistavina. ”
Näin arvioi Kokoomuksen Verkkouutisissa Heikki Hakala Geopoliittista seuraa, jonka yksi aktiivi muuten on puolueen pitkäaikainen turvallisuuspoliittinen vaikuttaja Jarmo Virmavirta. Seuran puheenjohtaja on eversti evp., prof. Pekka Visuri, hallituksessa mm. prof. Maria Lähteenmäki, prof. Henrik Meinander, suurlähettiläs Jaakko Blomberg, VT Risto Volanen, päätoim. Ilkka Herlin. Vakituisia kirjoittajia ovat mm. dos. Arto Nokkala, suurlähettiläs Heikki Talvitie. Heidän taustamotiivinsa siis ”ovat herättäneet kysymyksiä eri tahoilla”, joita tosin ei nimetä.
Ollaanko nyt jo niin pitkällä, ettei ”Suomen turvallisuuspoliittisia valintoja” määritellä puolustuspoliittisessa selonteossa tai hallitusohjelmassa, vaan ne ilmenevät Nato-isäntämaasopimuksessa ja Timo Soinin & Jussi Niinistön Iso-Britannian ja USA:n kanssa solmimissa sotilaallisissa aiesopimuksissa? Ja että jos uskaltaa kyseenalaistaa sopimuksia tai kritisoida hallitusohjelman muotoiluja, on vieraan vallan vaikuttaja-agentti? Vaikka tekisi sen ”viran puolesta”, koska on turvallisuuspolitiikan tutkija. Ei ihme, että valtiotieteen tohtori Risto Volanen vertaa moista asennetta laitavasemistolaisten kyydityksiin 30-luvulla. Nyt maanpetturin leimaan näyttää riittävän sotilaallisen liittoutumattomuuden kannattaminen ja huoli aseistautumisesta ja tilanteen kiristymisestä Itämerellä.
Onko taustalla ajatus, että jos Kremlistä sanotaan A, ei Suomessa voi kukaan sanoa A leimautumatta Venäjän näkemysten äänitorveksi? Edes silloin, kun vaikkapa Suomen puolueettomuus tai liittoutumattomuus ja Itämeren sotilaallisen tilanteen liennytys oli alunperin oma aloitteemme, joka vuosien poliittisen vaikuttamisen jälkeen on omaksuttu kansainvälisesti, myös Venäjällä. Sekö muka on itsenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jos Kremlin kannanotot määrittävät, mitä me voimme kannattaa, mitä vastustaa? Pitäisikö nyt irrottautua ilmastosopimuksesta, koska Venäjäkin on sen allekirjoittanut?
Verkkouutiset jatkaa: ”Eräs (Geopoliittisen seuran) perustamiskokoukseen osallistunut eturivin asiantuntija sanoo todenneensa nopeasti, että seuran toiminta ei vastannut hänen arvomaailmaansa. Toinen haastateltu muistaa saaneensa kutsun seuran jäseneksi, mutta kieltäytyneensä siitä, koska ei halua olla sen toiminnan kanssa missään tekemisissä. ” Nimiään nämä suoraselkäiset isänmaanystävät eivät uskalla kertoa. Sen sijaan Verkkouutiset mainitsee nimeltä Geopoliittisessa seurassa toimivia tunnettuja tutkijoita ja asiantuntijoita ja pähkäilee seuraavassa kappaleessa, ovatko jotkut heistä ”vaikuttaja-agentteja”, kun on niin läheiset suhteet Venäjään.
On kai niin, että kun minullakin on yhteyksiä Venäjälle, täytyy kiireesti liittyä Atlantti-seuraan osoittaakseni, etten ole vaikuttaja-agentti.
* * *
A propos: millä tavoin Verkkolehden harjoittama vakoilijaksi leimaaminen ja ilmeinen into kieltää Geopoliittinen seura eroaa Putinin Venäjän inostrannyi agent (ulkomainen toimija / agentti) -diskurssista? Myös sitä käytetään hallituksen politiikkaa kritisoivien järjestöjen mustamaalaamiseen, toiminnan estämiseen ja jopa kieltämiseen.
Mielestäni myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta voi, saa ja pitääkin olla erilaisia mielipiteitä. Mieluiten perusteltuja, kuten Geopoliittisen seuran sivuilla julkaistut asiantuntevat kirjoitukset ovat.
edit. Lisätty tietoja Geopoliittisen seuran hallituksen jäsenistä ja sivuston kirjoittajista.
Rauhanveteraani Kirsti Era 