Posts Tagged 'terrorisminvastainen sota'

Sodalla ei edistetä hyvää

Otsikon väite tuntuu ehkä itsestään selvältä. Kuitenkin hyökkäykset selitetään hyvillä aikeilla: ”Vastustamme väkivaltaa ja terrorismia, kostamme ne oikeudenmukaisesti,  pystytämme demokratian, takaamme ihmisoikeudet, oikean uskon ja arvot kaatamalla tuon hirmuhallituksen, puolustaudumme”. Useimmiten kohdemaassa on öljyä eikä sen hallitus tottele ylikansallisia yhtiöitä. Jos tottelee, hallinto saa olla miten hirmuinen tahansa (vrt. Saudi-Arabia).

Mutta saavutetaanko julistetut päämäärät?

I ”Terrorismin vastaista sotaa” on käyty Afganistanissa, Tšetšeniassa ja Irakissa noin vuodesta 2000 lähtien. Tuloksena on tuhansia kuolleita sotilaita, satoja tuhansia tapettuja siviilejä ja miljoonia pakolaisia lähialueilla ja kaukana, jopa Suomessa.

Toinen tulos on islamistinen terrori: Taleban, al-Qaida, al-Nusran rintama,  ISIS (Daesh) terrorisoivat naisia ja muita siviilejä, pakkovärväävät sotilaita uhaten kidutuksella ja murhalla; ne myös ovat lähes ainoita, jotka ”työllistävät” sekasortoisissa oloissa. Värväys kohdistuu myös Euroopassa ja USA:ssa asuviin muslimeihin, ja sitä helpottaa heihin kohdistuva syrjintä, vihapuhe ja väkivalta. Harvakseltaan terroristit iskevät  Eurooppaankin: Lontoo, Pariisi, Bryssel, Pietari, nyt myös Tukholma. – Ei-islamistisista terroristeista tunnetuin on Anders Brejvik.

Sodanvastustajat varoittivat sekä tuhoista ja pakolaisuudesta että terrorismin kasvusta, mutta media ja poliitikot näyttävät kuuntelevan sotilasjohtoa, vaikka se on jäävi – ja väärässä.

II Demokratiaa ja ihmisoikeuksia on ”edistetty” öljyvaltio Irakissa, jossa valtio on hajonnut eikä ole toiminut 14 vuoteen. Öljyvaltio Libyassa diktaattori Gaddafin (EU:n liittolainen siirtolaisten pysäyttämisessä) kaatamista tuettiin lentopommituksin. Diktaattori kaatuikin, mutta demokratian ja ihmisoikeuksien sijasta seurasi kaaos ja maan jakaantuminen, mikä sopii hyvin öljyfirmoille. Libyan armeijan aseet myytiin mm. Syyrian, Sudanin ja Malin sotiin.

Öljykaupalle tärkeässä Syyriassa oli 2012 demokratialiike, jota Assadin hallitus ampui; liike militarisoitui ja hajosi nopeasti mm. uskontojen perusteella. Islamistien osuus on vahva. Assadin vastaisesta demokratiaprojektista kehittyi ulkopuolisten ”avulla” lähihistorian pahin humanitäärinen katastrofi, maahan on tulvinut islamistitaistelijoita ja myös Venäjä on siellä turvaamassa tukikohtiaan.

USA:n ja Venäjän koneet pommittivat ISISin alueita, mutta 6.4. USA ampui 59 ohjusta Assadin tukikohtaan. Venäjä irtisanoi heti alueen lentoliikenteen koordinoinnin , on tuomassa omaa sota-alustaan paikalle. Tilanne on todella vaarallinen. Trump perusteli ohjusiskua kaasuiskulla, jonka tekijä ja kaasun alkuperä ovat epäselviä. Presidentti viittasi taannoin mahdollisuuteen, että Assad voisi jäädä Syyrian johtoon. USA:n ärsyttäminen ei siis ollut hänen etujensa mukaista, vaan opposition. Aiheen uutisoinnilta Suomessa kaipaisi sen tiedostamista, että USA ja Venäjä ovat ydinasevaltioita.

Kolmas epäonnistunut demokratiaprojekti on Ukraina. Siellä vastustettiin korruptoitunutta hallintoa talvella 2013-14 ja USA:n Kerry ja Nuland sekä EU:n korkea edustaja Ashton kävivät kannustamassa mielenosoittajia. Melkoisen kaksinaamaista, olihan hiljan  hajotettu kovaotteisesti Occupy -mielenosoituksia USA:ssa ja säädetty kovat rangaistukset poliittisista mielenosoituksista Espanjassa; paraikaa runnottiin Kreikkaa talouskurimukseen yksityistämällä satamia ja alentamalla palkkoja ja eläkkeitä.

Maidanin mielenosoituksissa johdon ottivat lopulta nationalistit ja ennestään tutut oligarkit. He päättivät pyrkimisestä Natoon ja EU:hun sekä venäjänkielen aseman heikentämisestä. Venäjä katsoi Nato-jäsenyyden uhkaavan Sevastopolin tukikohtaa, joten se valtasi (verettömästi) Krimin. Kielipäätös jäi allekirjoittamatta, mutta toimi silti sytykkeenä Donetskin ja Luhanskin alueiden ”itsenäistymiselle” ja sodan puhkeamiselle. Venäjä on sekaantunut sotaan asetoimituksin ja vapaaehtoisin (ainakin elokuussa 2014 myös sotilain). Länsimaat ovat rahoittaneet ja aseistaneet Ukrainan hallitusta ja sotaan on osallistunut vapaaehtoisia eri maista. (tietolähde) – Ukrainan hajoamista vastustetaan, vaikka Jugoslavian hajoamista kannatettiin.

Itä-Ukrainassa on sodittu kolme vuotta, lähes 10 000 ihmistä menehtynyt ja asukkaiden tilanne tukala. Rauhaa ei näy, koska ulkopuoliset kannustavat ja sekä Ukrainan että Venäjän johto tarvitsevat ulkoista vihollista kansan yhdistämiseen. Nationalismi rehottaa molemmin puolin, eivätkä maiden suhteet normalisoitune vuosikymmeniin. Surullista, sillä niissä asuu miljoonia toistensa kansalaisia ja ukrainalais-venäläisiä perheitä.

Tämäkin demokratia- ja ihmisoikeusprojekti tuotti siis surkean tuloksen sekä lännen toimin ukrainalaisille että Venäjän toimin venäläisille. Ukrainan muista vähemmistöistä puhumattakaan. Ulkopuolisella painostuksella ja eristämisellä ei edistetä demokratiaa ja ihmisoikeuksia myöskään Venäjällä.

III Kolme kiistatonta hyötyjää näissä sodissa on: 1) terroristijärjestöt vahvistuvat, kun eri maat lyhytnäköisistä taktisista syistä rahoittavat ja aseistavat niitä.
2) Sotilaspiirien poliittinen painoarvo kasvaa, esim. Venäjällä armeijan ja turvallisuuspalvelun asema on ratkaiseva. Pentagonilla on ollut suuri vaikutus George W. Bushin toimintaan, samoin arvattavasti Trumpiin. Obaman kaudella asevienti kasvoi suurimmilleen, 169 mrd dollariin.  Myös Suomessa puolustusministerin ja puolustusvoimien poliittinen vaikutusvalta kasvaa (virheellisten) uhka- ja viholliskuvien takia. Puolustuspolitiikka on ohittanut ulkopolitiikan vaikkapa Ulkopoliittisen instituutin turvallisuuskäsityksessä, eikä ilmastokriisiä nähdä.

3) Sotateollinen kompleksi, sotilaallinen tutkimus, asebisnes ovat voittaneet: ”Since 2001, the base defense budget has soared from $287 billion to $530 billion — and that’s before accounting for the primary costs of the Iraq and Afghanistan wars.”  USA:n puolustusbudjetti siis kaksinkertaistui 2001-2013, ja sodat mukaan lukien nousu oli vielä huimempi. Tietoa sotilasmenoista ja alan firmoista on täällä.

Samaan aikaan ilmastokriisi etenee vauhdilla, joten lapsillamme ei olisi varaa moiseen asetuotantoon, sotaharjoitteluun saati sotimiseen.

rauhanpuolustajat

Liity rauhan puolustajiin

Terrorismin vastainen sota? -2

page1-320px-Broken-f18-stop-all-wars-now.pdf

New Yorkin iskujen jälkeen presidentti George W. Bush julisti sodan terrorismia vastaan, ja monien maiden, myös Venäjän johtajat kannattivat ajatusta. USA hyökkäsi Afganistaniin 2001, Irakiin 2003, Venäjä soti 2000-01 Tšetšeniassa, on ns. kaadettu diktatuureja pommittamalla Mogadishua, Tripolia. Pitkä ”demokratiaprojekti” jatkuu Syyriassa, se on tuottanut 8 miljoonaa maan sisäistä pakolaista ja 4 miljoonaa ulkomaille paennutta.

Kansainvälisen politiikan asiantuntijat varoittivat heti v. 2001, ettei terrorismia voi voittaa sotimalla, armeija ei sovellu sen vastustamiseen. Terrorismin vastustamisella perustellaan  kansalaisten vakoilemista ja kansalaisvapauksien rajoittamista, esim. lentomatkustajien kontrollia ja profilointia. USA:n poliisiorganisaatio on aseistettu armeijaksi,  Venäjällä taas säädetty ääritoiminnan vastainen laki, jonka nojalla on vangittu kriittisiä toimijoita ja kielletty järjestöjä.  Terrori-iskut ovat kuitenkin lisääntyneet, etenkin Lähi-idässä ja muualla kehittyvissä maissa.

Terrorismia sanotaan köyhän miehen sodaksi. Kasvualustana on säännöllisesti sotatila, joka liittyy jotain kautta ylikansallisten suurfirmojen öljybisnekseen tai muihin tärkeisiin resursseihin. Suurfirmat vievät rikkaudet, tuhoavat viljelysmaita ja asuinympäristöjä ja synnyttävät oikeutettua katkeruutta. Salaiset palvelut kouluttavat ryhmiä vastustamaan ja sabotoimaan epämieluisaa hallitusta tai  toisen valtion tukemaa armeijaa. Niiden maksamat palkat, aseet ja valta houkuttavat katkeria ihmisiä, joilta salataan kouluttajien taustat ja todellinen rooli. Järjestöt myös pakottavat ihmisiä taistelijoikseen.

Näin ovat syntyneet CIA:n kouluttamat Taleban ja al Qaida taistelemaan Neuvostoliittoa ja Kabulin hallintoa vastaan 1980-luvun Afganistanissa. Israelin Mossad on aikanaan kouluttanut ja aseistanut Hamasia ja Hizbollahia hajottaakseen PLO:n ja al Fatahin. Kreml ruokkii pesässään käenpoikaa tukemalla Kadyrovin hallintoa islamistien vastaisen taistelun varjolla.

Tilanne karkaa säännöllisesti aseistajien käsistä; vaikkapa Kadyrovin erottaminen islamisteista on vaikeaa. Se on luonnollistakin, kun muistetaan terrorijärjestöjen rekryyttien ja kouluttajatahon välinen sosiaalinen kuilu.

Terrorijärjestöt rekrytoivat taistelijoita yhteiskunnasta syrjäytettyjen, ennen muuta työttömien ja toivottomien nuorten miesten keskuudesta. Sekä resurssisodat että terrori-iskut ja terrorismin vastaiset kontrollitoimet kohdistuvat kovimmin yhteiskunnan vähäosaisiin ja keskiluokkaan, siis samaan ryhmään josta taistelijat tulevat. Vallanpitäjät eivät joudu niiden kohteeksi käytännössä koskaan.

Öljy on pirun keksintö sekä rauhan että ilmaston näkökulmasta. Terrorismin ”vastaiset” sodat  ruokkivat katkeruutta ja terrorismia. Sekä terroriteot että terrorismin vastainen sota kääntyvät niitä vastaan, joita sanovat puolustavansa, ja kärsimään joutuvat rivi-ihmiset niin sota-alueilla kuin siirtomaavaltojen kaupungeissa tehdyissä iskuissa. Loppu sodalle!

Terrorismin vastainen sota?

page1-320px-Broken-f18-stop-all-wars-now.pdfVoiko terrorismia vastustaa sotilaallisin keinoin? Muun muassa VT Pekka Visuri on kyseenalaistanut tätä.  13.11.2015 kysymykseen saatiin jälleen kielteisiä vastauksia niin Pariisissa kuin Beirutissa.  Siispä Loppu sotimiselle!  Loppu asebisnekselle, Nato ja muut sotilasblokit on lakkautettava.

* * *

Kylmän sodan päätyttyä Naton ja läntisen leirin voittoon 25 vuotta sitten aseteollinen kompleksi valitsi  kommunismin tilalle uuden viholliskuvan, islamin. Perusteluna käytettiin Samuel Huntingtonin teoriaa kulttuurien yhteentörmäyksestä. Se ei näe abrahamilaisten uskontojen yhteisiä juuria eikä eriuskoisten pitkää rauhallista rinnakkaiseloa Pyreneillä, Balkanilla, Pohjois-Afrikassa; jopa Palestiinassa ennen vuotta 1948.

Uskonnot eivät ole sotien ja ryöstöretkien syy vaan tekosyy: niillä on nostatettu sotilaiden ja heidän omaistensa sotaintoa.

Todellinen syy islamin julistamiselle viholliseksi lieneekin muslimimaissa oleva öljy. USA:n aseteollisen kompleksin uuskonservatiiviset lobbarit julistivat Paul Wolfowitzin johdolla  jo 1990-luvulla maansa asemaa maailmanvaltiaana  ja -poliisina. Tavoitteena oli edullisen öljyn ja raaka-aineiden saanti. Vaadittiin varustelun tuntuvaa lisäämistä, mihin tarvittiin uhkakuva, ehkä uusi Pearl Harbor, joka innostaisi kongressin ja kansan varustelun kannalle. 11.9.2001 tapahtumat nopeuttivat toivottuja päätöksiä ja toimivat perusteluna terrorisminvastaisen sodan julistamiselle.

Venäjän ensimmäisessä Tšetšenian sodassa 1995 kyse oli aluevalloitusten säilyttämisestä öljyreittien tuntumassa. Toista Tšetšenian sotaa v. 1999-2000 motivoitiin terrorilla: tšetšeenejä syytettiin Moskovassa tapahtuneista kerrostaloräjähdyksistä, joista on perustellusti epäilty FSB:tä. Tšetšenian sotien aiheuttama tuho ja kaaos ruokkivat ääri-islamismia Pohjois-Kaukasiassa ja myös Tatarstanissa. Satoja ihmisiä onkin menehtynyt ääri-islamistien terrori-iskuissa ja sisäministeriön joukkojen vastarynnäköissä (Dubrovka, Beslan; Moskovan metro ym.).

Myös USA:n ja liittolaisten sotatoimet Afganistanissa ja Pakistanissa, Irakissa ja sen lähialueilla ovat tuottaneet vastaavia tuloksia. Yhteiskunnat ovat hajonneet, ihmisiä menehtyy ja katoaa, sorto ja laittomuudet rehottavat ja siviilit joutuvat pakenemaan. Ääri-islamismille syntyy näin kaikupohjaa.

Lännessä terrori-iskut kytketään islamiin, kun taas USA:n lennokki-iskuja Pakistaniin tai Breivikin tekemiä joukkomurhia ei pidetä terroritekoina. Saati että ne kytkettäisiin läntisiin arvoihin, joita Breivik väitti puolustavansa. Johtavien poliitikkojen ja median yleistykset muslimiterroristeista tekevät rasismista poliittisesti korrektia ja lisäävät sekä katutason että rakenteellista rasismia.

Todellisuudessahan islamissa on eri suuntauksia kuten kristinuskossakin. Väkivaltaisten pienten ryhmien tekojen perusteella muslimit ylipäätään leimataan herkästi verenhimoisiksi maanikoiksi. Yhtä perustellusti voisi väittää kristittyjen  kieltävän ehkäisyn (mm. lestadiolaiset), hylkäävän eriuskoiset läheisensä (jehovat) tai kannattavan moniavioisuutta ja lapsivaimojen ottamista (Utahin mormoonit).

Yleistysten vastapainoksi voi suositella vaikkapa iranilaisia filmejä. Niissä ilmenee ihmisten ja näkemysten moninaisuus ja tavallisuus (esim. Taxi Teheran).

Kaksoisstandardit kukoistavat

”Läntiset demokratiat” mukaan lukien Suomi aseistavat patataantumuksellista Saudi-Arabiaa, joka on kukistanut demokratialiikkeitä naapurimaissa ja aseistaa ääri-islamilaisia ryhmiä. Asekauppaa käydään myös palestiinalaisia sortavan Israelin kanssa. Turkin vaalien alla Merkel ja Niinistö kävivät  tukemassa kurdiväestöä pommittavan ja ISIStä näin auttavan Erdoganin vaalityötä, jotta tämä katkaisisi pakolaisten tulon Syyriasta ja Irakista EU-alueelle.

Iskut ja viha taas tuntuvat kohdistuvan maihin, joiden hallinto ei veljeile ylikansallisen öljybisneksen kanssa: Irak ja Libya aiemmin, Syyria, Venezuela. Yhteistyö journalistien ruoskintaa ja käsien katkomista harrastavan Saudi-Arabian kanssa osoittaa, ettei yksinvaltaista Assadia vastustettaessa ei ole kyse demokratiasta ja ihmisoikeuksista.

On esitetty myös tietoja läntisten tiedustelupalvelujen (CIA, M16, Mossad) antamasta koulutuksesta islamistisille ryhmittymille. Tavoitteena on tällöin ollut Al Fatahin hajottaminen (Hizbollah ja Hamas), Kabulin ja Neuvostoliiton vastustaminen 1980-luvulla (talebanit, Al-Qaida). ”Länsi” on siis ollut luomassa ääri-islamismia.

Lisäksi länsi on ns. vienyt demokratiaa Afganistaniin, Irakiin, Libyaan ja Syyriaan pommittamalla tai aseistamalla sotivia osapuolia. Seurauksena on ollut sekasortoa, sisällissotia ja armeijan aseiden leviäminen ulkopuolisille, vaikkapa Libyasta Maliin. Ei demokratiaa voi viedä: jos demokratiaa ajava liike nojaa vieraan maan armeijaan, se kadottaa uskottavuutensa ja kannatuksensa.

Toisaalta EU  lupauksistaan huolimatta ei luotottanut  kansalaisliikkeen avaamaa demokraattista kehitystä Egyptissä (suomeksi Diplo 5/2014 printtilehdessä ), mikä johti islamilaisen veljeskunnan valtaannousuun ja lopulta armeijan vallankaappaukseen.

* * *

Eurooppa ja USA rikkovat siis monin tavoin julistamaansa arvopohjaa vastaan, sortavat ja riistävät monia muslimimaita  siirtomaahallinnon loputtuakin ja edistävät sodalla ja asekaupalla sekasortoa, kuolemaa ja pakolaisuutta. Rauhanliikkeet kaikkialla maailmassa ovat varoittaneet seurauksista, mutta varoituksiamme ei ole kuunneltu.

Sodan synnyttämää ymmärrettävää katkeruutta ja vihaa on ääri-islamistien helppo käyttää värvätessään kannattajia ja taistelijoita. ISIS saa rahaa Saudi-Arabialta sekä myymällä öljyä ja Palmyran muinaisaarteita. Taloudellinen kaaos ja nuorisotyöttömyys helpottavat värväreiden työtä – myös rakenteellisen rasismin vaivaamassa Euroopassa.

Kannattaa myös muistaa, että ääri-islamistit murhaavat eniten muita kuin eurooppalaisia: Syyriassa, Irakissa, Turkissa, Afrikan maissa. Niiden uhrien takia emme kuitenkaan vaihda profiilikuvia tai vie kynttilöitä kaduille. Kaksoisstandardit kukoistavat tässäkin.

Korjattu 17.11.: Saudi-Arabia rahoittaa myös ISIStä kuten muitakin islamistiryhmiä.


Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com
Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com

Historiantutkijan näkötorni

Länsirannikolla asustavan historiantutkijan kirjoituksia menneisyydestä ja nykyhetkestä

Emilia Männynväli

(ent. Kukkala) Kirjailija, toimittaja ja kriitikko

Joonas Honkimaa

Texts on social policy and critique of economics

Kari Uusikylä

Suoraa puhetta

Sentrooppa-Santra

päivittelee elämänmenoa Itävalta-Unkari-akselilla

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

RASTER.FI

Rasisminvastainen tutkijaverkosto | ANTI-RACIST RESEARCH NETWORK

emmintää

Emmi welds and tells tales.