Posts Tagged 'sotaharjoitukset'

Komentajan jäähyväiskumarrus

”Puolustusvoimainen komentaja Jarmo Lindberg muisteli käyneensä Washingtonissa 26 viime vuoden aikana vähintään kerran vuodessa.

Hän on nyt Yhdysvaltain pääkaupunkiseudulla viimeistä kertaa virkamatkalla. Lindberg jää ensi kuussa eläkkeelle.” (YLEn uutiset 10.7.2019)

Tätä Ylen uutista kuuntelin aamulla 10.7. tukka pystyssä. Itsenäisen, sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen puolustusvoimien komentaja Lindberg jää kuukauden päästä Us_legion_of_meit_commander-Fineläkkeelle. Hän kävi jäähyväisvierailulla Yhdysvaltojen puolustushaarojen yhteisen aselajineuvoston puheenjohtajan, kenraali Dunfordin luona. Minusta tapaus kuulosti jäähyväismatkalta ylikomentajan luo. Lindberg otettiin vastaan kunnialaukauksin ja palkittiin Yhdysvaltojen asevoimien kunniamerkillä  Legion of Merit. Se myönnetään poikkeuksellisista saavutuksista ja palveluksista myös ulkomaalaisille.  Edelliset kaksi komentajaa, Hägglund ja Kaskeala, ovat saaneet samanlaisen.

Kuvitellaanpa, että Meksikon puolustusvoimien komentaja ravaisi Venäjän pääesikunnassa joka vuosi ja jäähyväis- ja palkitsemiskäynnillä ennen eläköitymistään. Että Meksikossa olisi valtiollisten vaalien aikaan Venäjän johtamat kahden kuukauden sotaharjoitukset. Mitenkähän arvioitaisiin Meksikoa ja sen vaalien vapautta, miten USA reagoisi? Ehkä meitäkin arvioidaan siten ns. lännen ulkopuolella, siis suurimmassa osassa maailmaa. Emme tiedä.

Mitä olivat ne poikkeukselliset saavutukset, joista komentaja Lindberg palkittiin? Hän on vieraillut vuosittain Yhdysvalloissa vuodesta 1993  –  sama ajanjakso, jona maatamme on kytketty Yhdysvaltoihin ja Natoon (ent. rauhan-) kumppanuussopimuksen, Hornet-hankinnan, Afganistanin sotayhteistyön, Lindbergin allekirjoittaman Nato-isäntämaasopimuksen,  Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa solmittujen yhteistyösopimusten kautta. Nopean reagoinnin joukkoihin JEF:iin liityttiin v. 2017.  Ja nyt liittoutumista ollaan vahvistamassa mielettömän kalliilla hävittäjäkoneiden hankinnalla (allekirjoita adressi),  jossa Nato-maiden toimittajat tuntuvat olevan vahvoilla. Tapahtumista ja salaisista asiakirjoista kertoo Pentti Sainion Minne Suomi pommittaa? (linkissä podcast-haastattelu).

Asiasta ei ole keskusteltu avoimesti hallituksessa, eduskunnassa saati kansalaisyhteiskunnassa, vaan faktinen liittoutuminen on edennyt vaivihkaa, armeijan ja puolustusministeriön ylimmän johdon päätöksillä, viime vuodet Perussuomalaisten/Sinisten johdolla. Sotilaallisen liittoutumattomuutemme uskottavuutta on murennettu, Kremlin silmissä olemme yhä vahvemmin osa Venäjän-vastaista Natoa. Naton itälaajenemisen rinnalla ja osana tämä on kiristänyt ilmapiiriä Itämerellä ja ruokkinut militarismia ja autoritäärista hallintoa Venäjällä.

Sipilän hallituksen puolustusselontekoon ( 2017) sisältyy eduskunnassa lisätty lausunto, ettei aluettamme voi kukaan käyttää kolmannen valtion uhkaamiseen. Miten uskottava se kuitenkaan on ulkopuolisten silmissä? Tänäkin vuonna pidetään näet kymmeniä yhteisiä sotaharjoituksia Yhdysvaltojen ja muiden Nato-maiden kanssa – keväällä vaalien aikaan kahden kuukauden harjoitukset, joita johti USA. Harjoiteltavana on säännöllisesti Venäjän hyökkäyksen torjuminen. Valitettavasti on olemassa vaara, että ”sitä saa mitä tilaa”, eikä hintaa silloin maksa Yhdysvallat, jota suojaa valtameri idästä ja lännestä.

Jos joku näkee Natolla olevan muita poliittisia funktioita kuin Venäjä-vastaisuus ja  USA:n globaalin herruuden tukeminen, kuulisin niistä mielelläni. Liittoutuminen sen kanssa on vaarallista, koska Suomella on 1300 km yhteistä rajaa Venäjän kanssa, joka ei paikaltaan  katoa: valloitusretkiä ovat 1600-luvulta lähtien tehneet Puola, Ruotsi, Ranska, Britannia, Saksa, mutta heikoin tuloksin.

Nuo sodat selittävät, miksi Kremlin on helppoa saada kansalaiset uskomaan ulkoiseen uhkaan.  2000-luvun operaatiot Naton laajentamiseksi eivät ole sujuneet aiotulla tavalla ja seurauksena on huono tilanne Ossetiassa ja Ukrainassa.  Venäjän kansalaisvapauksiin ja demokratiaan vaikutukset ovat olleet kielteisiä, ja tästä kantavat osavastuun ne, jotka antavat propaganda-aseita Moskovan silovikien käsiin (armeija, turvallisuuspalvelu, sisäministeriön joukot).

Tällä kaikella on myös voittajansa: militarismi-nationalismi-äärioikeistolaisuus, varusteluteollisuus ja asekauppa Venäjällä ja Kiinassa, Nato-maissa, Ruotsissa ja meillä. Demokratia, rauhanpolitiikka, sosiaalivaltio, kulttuuri ja ympäristö ovat ahdingossa joka taholla.  Hyvä esimerkki on äsken voimaan astunut tiedustelulaki. Sen laajapohjainen hyväksyminen on osoitus olemattomasta  turvallisuuspoliittisesta keskustelusta ja analyysista eduskunnassamme.

Kaikesta tästäkö Lindberg siis palkittiin? Rauhan, demokratian ja ympäristön näkökulmasta häntä odottanee herostraattinen kuuluisuus.

 

Mainokset

Ilmaista kulttuuritarjontaa asepropagandan sijaan

Puolustusvoimien kesäkiertueella 2019 on kalustonäyttely, konsertti ja hävittäjäryhmän (Midnight Hawks – mitä yöhaukat lienee?) lentonäytös. Joensuussa oli 12.6.2019 melko runsaasti yleisöä, valitettavasti myös lapsiperheitä. 
Toisaalta  yleisölle ei juuri tarjota muuta ilmaista ohjelmaa. Jos olisi ilmaisia teatteriesityksiä, tanssia, soittoa, laulua, sirkusta, museopäiviä, taidenäyttelyitä, niin väki kävisi varmaan niissä. Monet jopa mieluummin.
Nykyisin ilmaiseen kulttuuritarjontaan ”ei ole rahaa” kunnilla eikä valtiolla.
Kouluissa sotilassoitto lienee säännöllisintä ulkopuolista kulttuuriohjelmaa. Lastenteatteri Peukalopotin, Ahaa-teatterin, Perkoilan ja Ohilyöntiorkesterin kiertueiden aika on kaukana menneisyydessä. Maakuntateatterit yrittävät kiertää, mutta tulosvastuu rajoittaa niiden toimintaa.
Miksi rahaa ei riitä kulttuuriin? Muistakaamme, että hävittäjän lentotunti maksaa 10 000 euroa. Joensuun yllä niitä kieppui kolme noin vartin ajan, lisäksi tulevat edestakaiset lennot ilmeisesti Utista. Rahaa paloi siis vähintään 30 000 euroa. Sillä tuottaisi jo monta kulttuuriesitystä! Myöskään kalusto ei liiku ilmaiseksi, lähin varuskunta on nykyisin satojen kilometrien päässä Joensuusta. Ja näitä armeijan propagandatilaisuuksia järjestetään kesäkuussa kymmenessä kaupungissa, joten kulut nousevat satoihin tuhansiin euroihin. Tähänkö on varaa? 
Perusteena mainitaan nuorten kannustaminen asepalveluun ja upseerikouluun. Juuri nuoret  hahmottavat kuitenkin, etteivät aseet anna turvaa aikamme vakavimman uhkan ympäristökriisin varalta, vaan pahentavat sitä. Jos tästä seuraa heidän suuntautumisensa elämän pelastamiseen tappamisen opettelun sijasta, se on tervettä ja hyvä. Verovarojen käyttö heidän agiteeraamiseensa on epäeettistä.
Armeijankiertueen lisäksi koko kevään jatkuneeseen Nato-joukkojen Suomi-harjoitteluun kuului Helsingin kaupunkisotaharjoitus, johon osallistui myös brittisotilaita kaupunkilaisten keskeisessä luontokohteessa Keskuspuistossa. Naton kiertue Suomessa vähentää ja uhkaa turvallisuuttamme eritoten meille tärkeiden naapurisuhteiden kohdalla.
Propagandakiertueen ja lentonäytösten päätavoite on muokata veronmaksajien mielipiteitä otollisiksi kymmenien miljardien hävittäjähankinnalle ja sotalaivahankinnalle, vaikka samaan aikaan tiehankkeiden toteuttamiseksi ”ei voi ottaa velkaa”  vaan aiotaan myydä yhteistä tuottavaa omaisuuttamme. Siksi on tärkeää allekirjoittaa adressi hävittäjähankinnan uudelleenharkinnan puolesta
Toivon uuden hallituksemme miettivän, mitä lapset (ja veronmaksajat) oppivat armeijan PR-kiertueella ja kalustonäyttelyssä, mitä taas ilmaisissa kulttuuritapahtumissa. Uskon, että armeijan propagandalla ja militarismilla on yhteyttä rasistiseen väkivaltaan ja natsiasenteisiin.
Kulttuurissa, koulutuksessa, sosiaali- ja terveyspalveluissa verorahat tuottavat aitoa turvallisuutta. Satsaukset siis sille suunnalle, kiitos!
woman doing yoga

Photo by Burst on Pexels.com

Tarvitaan hyödyllisiä harjoituksia

(mielipide, julk. Karjalaisessa 15.9.2018)

Hallitus on tehnyt tarjouspyynnön 64 hävittäjästä Hornetien tilalle. Hinta nousee 7-10 miljardiin euroon, päivityksineen ja varusteineen kymmeniin miljardeihin. Se on niin valtava summa, että eduskuntaa ja veronmaksajia pehmitetään julkaisemalla lööppejä sodan uhkasta ja järjestämällä taistelunäytöksiä juhlakentillä ja kaupunkisotaharjoituksia keskustassa.

Sitä meille ei kerrota, miksi tänne hyökättäisiin: puuttuuko siis (Venäjältä) pusikkoa, vesistöjä, sellupuuta, elementtitaloja vai Itämeren rantaa? Vai onko Kreml sotahullu ja kyvytön laskemaan kustannuksien ja hyödyn suhdetta? Viittaukset Syyriaan ja Ukrainaan/Krimiin ontuvat: niissä on Venäjän sotilastukikohtia, meillä ei. Niitä sotilaalliset suurvallat puolustavat keinoja kaihtamatta.

Joukot, kuljetusvaunut ja pauke panivat miettimään, uhkaako meitä tosiaan kaupunkisota. Eikö viranomaisten pitäisi varautua toimintaan sään ääri-ilmiöiden kohdatessa ja ilmaston koetellessa infraa? Maantiet murenevat jo nyt. Entä jos tulee pitkiä lojusateita, talvisateita viemärien ollessa jäässä, ankaria helteitä, myrskytuulia sähkökatkoksineen, peruna- ja viljasatojen menetyksiä kuivuuden tai sateitten takia? Hinnannousu ei ole ratkaisu, eihän rahaa voi syödä, ja kun ilmastonmuutos on globaali ilmiö, ruuasta tulee vielä pula.

Viranomaisten sietäisikin kartoittaa yhteistyötään ilmastonmuutoksen kannalta, suunnitella keinoja sen pysäyttämiseksi ja omien päästöjensä alentamiseksi. Turhat sotaharjoitukset päästöineen nyt ainakin heikentävät turvallisuutta.

Sodasta ei ole muuta havaintoa kuin jatkuva propaganda. Tosin sotaministerimme kutsuu tänne Nato-maiden joukkoja tuon tuostakin, mikä voi muuttaa kuvaa vaarallisesti.

Ilmastonmuutos on joka tapauksessa realiteetti ja vaatisi viranomaisten laaja-alaista varautumista. Sen lisäksi että yksilöinä pohdimme elämänvalintoja (kasvissyönti, lentämisen ja yksityisautoilun välttäminen, kestävät kulutustarvikkeet) ja esitämme firmoille ja valtiovallalle vaatimuksia kehityksen kääntämiseksi.

Vai eikö kakaroille jätetä?

pakistan aiti ja lapsi

kuva: Wikimedia Commons

Rauhanliikkeestä puhutaan

Rauhanjärjestöjä on viime aikoina syytetty siitä, että ne eivät protestoi Venäjän sotaharjoituksia vastaan, vaan ainoastaan Nato-maiden, Ruotsin ja Suomen yhteisharjoituksia. Yle liittyi kuoroon otsikoimalla, että ”tämä on harvinaista”, siis sotaharjoitusten vastustaminen.

Syyttelijät eivät huomaa, että protestien kohteena on muiden maiden sotavoimien harjoittelu Suomessa, maasta riippumatta. Se, että maahan päästetään toistuvasti vieraita joukkoja, joita eivät komenna suomalaiset. Voisi kysyä ilkeästi, lähtevätkö ne vapaaehtoisesti, vai pitääkö ne ajaa, kuten 1944-45? Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto ehdotti yhteisharjoituksia 1978, mutta silloisella valtiojohdolla oli rohkeutta ja viisautta kieltäytyä.

Tietenkin rauhanliikkeen ja etenkin ympäristöliikkeen sietäisi vastustaa kaikkia sotaharjoituksia kaikkialla, merkitseväthän ne sodan valmistelun lisäksi ympäristön pilaamista, CO₂-päästöjä, energia- ym. resurssien hukkakäyttöä. Voimavarat vain eivät riitä, eivätkä kaikki rauhanpuolustajat edes ole yhtä kriittisiä armeijaa kohtaan.

Protestejamme pilkataan ja haukutaan, mutta kun harjoittelu johtaa loogiseen tulokseensa sotaan, huudetaan: ”miksei rauhanliike tee mitään?!” Ei rauhanliike ole palokunta vaan nuohooja, me ponnistelemme estääksemme sotia. Ja toki kannustamme rauhanneuvotteluihin asettumatta osapuolten asianajajiksi tai demonisoijiksi.

Se, että propagandasota puhkesi 6.6. juuri twitterissä, on loogista: eihän 140 merkissä pysty sanomaan mitään monimutkaista, siis keskustelemaan. Sopiva media sille, jonka mielestä konfliktien taustojen ja kytkösten analysointi on ”whataboutismia” tai mutkuttelua ja osapuolten motiivien hahmottaminen merkitsee niiden hyväksymistä.

Lähtölaukauksen twitter-sodalle taisi antaa ”rauhantyön vankkumaton tukija” HS.  Nato-johtoisen Baltops-maihinnousuharjoituksen aikana se pelotteli Venäjän sotalaivoilla, jotka ajetaan kuukauden kuluttua Suomenlahtea Pietariin. Kookkaat kuvamanipulaatiot antoivat käsityksen, että valtava sukellusvene tulee Helsinkiin, ja moni tviittaaja taisi niellä syötin. Niin ACE17 kuin Baltops 2017 -sotaharjoitukset taas on uutisoitu positiivisesti, rauhan turvaamisena.

Sotilaallisesti ei EU:ta uhkaa kukaan eikä mikään. Silti isoja aseostoja teetetään jäsenmailla ja koko EU:lla, jotta asebisnes pyörii. EU:n yhteistä puolustusta kehitellään aseostot edellä. Meille siinä on muitakin ansoja: ensinnäkin itäeurooppalaisten jäsenmaiden sokea Venäjän-vastaisuus – vaikka se on ymmärrettävää niiden historian valossa, niin viisasta se ei ole, ja Saksan-vastaisuuteen olisi jokseenkin samat perusteet. Toiseksi EU:n päätökset tehdään Atlantin rannikolla, kaukana meidän realiteeteistamme. Ukrainan EU-kumppanuussopimus läpivienteineen syksyllä 2013 ja sen seuraukset ovat pelottava näyte EU:n kansainvälispoliittisesta ”osaamisesta”. [Suosittelen jyrkästi Richard Sakwan kirjaa Taistelu Ukrainasta ja esittelen sitä lähiaikoina.]

EU:n todellinen ongelma on ilmastonmuutos ja mm. sen kiihdyttämä pakolaisuus, ja niitä asetuotanto ja sotiminen vain kasvattavat. Ja lisäävät terrori-iskuja.

Twitter-tilittömänä jäin vaille Lockheed-Martinin hävittäjäkonemainosta, toisin kuin toinen Rauhanpuolustajien varapj. Jouni Sirén. Se valaisee hyvin liittoutumis-kybersota-infosota-paniikkia: 10-30 miljardia turhiin/ vahingollisiin hyökkäyslaitteisiin on mieletön summa, jonka läpivienti eduskunnassa vaatii toistuvia, kovia propagandakeskityksiä. Toivon, että joku turpokeskustelijoista huomaisi tämän ja miettisi, mistä kaikesta vielä joudumme luopumaan hävittäjähankinnan takia.

Immanuel Kant sanoi: ”– – suurimmat kärsimykset, jotka rasittavat sivistyneitä kansoja, koituvat sodasta, mutta eivät niinkään parhaillaan käytävästä tai jo kestetystä sodasta kuin yhäti jatkuvasta, vieläpä lakkaamatta yltyneestä varustelusta edessä olevan varalta. Tähän tuhlataan valtion kaikki ne voimat, – –, jotka voitaisiin käyttää vielä korkeamman kulttuurin hyväksi.”

unesco-slogan

Rauhanpanssarien paluu?

Julkaistu Karjalaisen mielipidepalstalla 18.8.

Meitä Rauhanpuolustajien aktiiveja muistutellaan ja pilkataan 70-80-luvusta: pidimme Neuvostoliiton asevarustelua puolustuksellisena, ”rauhanpanssareina”, samalla kun kritisoimme länsiliittoutuneiden varustautumista. Se olikin kaksoisstandardien käyttöä. Oikeaa rauhan puolustamista on vastustaa kaikkea asevarustelua ja sotaa, vaatia konfliktien sovittelua ja neuvotteluratkaisuja.

Nyt näyttävät ilmansuunnat kääntyneen ja ”rauhanpanssarit” palanneen: Itämerelle, Niinisaloon ja Rissalaan. Puolustusministeri Niinistö hengenheimolaisineen katsoo sotilasblokki Naton lisääntyvän aktiivisuuden ja joukkojen kasvattavan vakautta Itämerellä. Vakaus onkin käsin kosketeltavaa… Moinen ajattelu miellyttää ainakin kahta tahoa: sotilasjohtoa, jonka poliittinen vaikutus kasvaa kaikissa maissa, ja asebisnestä, joka lienee ainut menestyjä vuoden 2008 kriisin jälkeen.

Rauhanliike vaatii osapuolilta jännityksen liennytystä, neuvotteluja ja sopimuksia, aseviennin kieltämistä Lähi-itään, miehitysten ja siirtomaasorron lopettamista, sotilasblokkien purkamista ja aseidenriisuntaa. Emme usko aseiden lisäävän turvallisuutta, historia osoittaa sananparren ”jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan” aivan vääräksi. Ajankohtaisia ongelmia käsitellään Rauhanakatemiassa Tampereen Kuuslahdella 27.-28.8. Tarkempaa tietoa sivuilta rauhanpuolustajat.org.

Ilmastokriisi etenee hurjaa vauhtia. Osuutemme maapallon tämänvuotisista resursseista loppui 8.8., ja syömme nyt lasten lautaselta. Ainakin saastuttava ja resursseja hukkaava asetuotanto, sotiminen ja sen harjoittelu on saatava loppumaan.

 


Follow Rauhanveteraani on WordPress.com
Follow Rauhanveteraani on WordPress.com
Mainokset

Emilia Kukkala

Kirjoittamisen ammattilainen.

Kari Uusikylä

Suoraa puhetta

Sentrooppa-Santra

päivittelee elämänmenoa Itävalta-Unkari-akselilla

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

Rasismista ja rajoista

Maailma rasisminvastaisten tutkijoiden silmin

emmintää

Emmi welds and tells tales.