Ei sota- vaan ekolaivoja

Puhe Joukkovoima Joensuun virtuaalivapussa (lyhennetty). Rauhanjärjestöt osallistuivat Joukkovoiman tapahtumiin Sipilän hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan, nyt esittelin pari ajankohtaista rauhanteemaa.

Nytkin puhutaan leikkauksista. Ylikulutuksen leikkaaminen on positiivista ja välttämätöntä. Toivottavasti tämän yhteiskunnallisen tuumaustauon aikana kirkastuu, mikä kaikki on joutavaa tässä tavaran, rahdin ja matkailun tulvassa.

Suuryritykset edusmiehineen puhuvat leikkauksista mm. koulutus- ja sosiaalimenoihin saadakseen itselleen lisää verorahaa. Tätä ei voi hyväksyä, toimivat julkiset palvelut ovat laajasti ymmärretyn turvallisuuden kivijalka.

Sen sijaan varustelumenoja on leikattava eikä uusia pidä hyväksyä. Vasemmistoliiton kansanedustajat ja pari muutakin on ehdottanut 10 miljardin hintaisen hävittäjähankinnan lykkäämistä. Meillä ei ole valtiona varaa velkaantua ulkomaisen aseteollisuuden lihottamiseksi. 11.4. julkaistiin galluptulos, että enemmistö suomalaisista lykkäisi hävittäjähankintaa taloustaantuman takia. Pandemia on osoittanut, etteivät aseet tuo turvaa, vaan aserahat ovat pois arjen ja toimeentulon turvallisuudesta.

Hävittäjien valmistus, raaka-aineiden ja energian tuotanto myös aiheuttavat valtavia päästöjä, vauhdittavat ilmastokriisiä. Mineraalit ja öljy on parempi jättää maahan. Samoin kaikki tieteellinen ja tekninen osaaminen tarvitaan maailman ympäristö- ja terveysongelmien ratkomiseen.

10 vuoden päästä, kun uusia hävittäjiä alkaisi tulla, hallitus epäilemättä kamppailee pahojen ympäristöongelmien kanssa ja kiroilee: ”Kuka ääliö keksi sitoa kätemme ja budjettimme vanhenevaan ja vahingolliseen teknologiaan?” Vastaus on: Ilmavoimat, viisi aseteollisuuden myyntimies-kenraalia ja päättäjät, jotka herkkäuskoisesti luottivat heihin.

Jotta näin ei kävisi, on hävittäjähankinta sysättävä komeron nurkkaan ja unohdettava sinne. On investoitava ympäristön ja ihmisten kannalta hyödyllisiin kohteisiin. Kannustan lähettämään asiasta viestejä eri puolueiden kansanedustajille.

Minulla on ehdotus ympäristöä hyödyttävästä käytöstä aserahoille. On päätetty neljän sota-aluksen tilaamisesta suomalaiselta telakalta. Laivat ovat liian isoja Suomen repaleisen ja matalan rannikon puolustamiseen.Herää kysymys, ketä ja mitä varten ne hankitaan.

Ehdotankin, että laivojen käyttötarkoitusta muutetaan. Yksi laiva voi korvata merentutkimusalus Arandan. Sen voi varustella merten tilan tutkimiseksi Itämerellä ja ympäri maailman. Laivalla voi myös kouluttaa muiden maiden tutkijoita YK-järjestöjen tuella.

Maailman kalakannat hupenevat saasteiden ja teollisen ryöstökalastuksen takia, rannikkojen asukkaita uhkaa nälkä. Jäätiköiden sulamisvedet muuttavat meriveden suolapitoisuutta ja taivaalta satava noki kohottaa sen lämpötilaa. Kiireellisiä tutkimuskohteita siis riittää, ja Suomen panosta arvostettaisiin varmasti.

Loput laivat pitää varustaa siivoamaan maailman meristä muoviroskaa ja muuta saastaa. Kaikin herkuin varustettuina sotalaivoina niillä on resursseja myös kehittää puhdistustekniikoita.

Näillä ratkaisuilla saisimme takaisin positiivista roolia koko maailmassa, kun taas Nato-käyttöön tähdätyt sotalaivat ovat mielestäni junttihanke. Ehdotukseni on Greenpeacen ynnä muiden käytettävissä ja kehiteltävissä.

Käytetään karanteeniaikaa pohdintaan ja keskusteluihin paremman, aidosti kestävän maailman aikaansaamisesta. Talouskasvu, ahneus ja konfliktit pitää korvata kohtuudella ja rauhalla. Hyvää vappua ja kevään jatkoa kaikille!

wbw_vertical-720x539

Hävittäjähanke jäihin!

“The reasonable man adapts himself to the world: the unreasonable one persists in trying to adapt the world to himself. Therefore all progress depends on the unreasonable man.” (G.B.Shaw)

Lehdissä ja sosiaalisessa mediassa on päivitelty kuvia amerikkalaisista, jotka koronakaranteenin alla jonottavat aseliikkeiden edessä. Eivät siis usko valtionsa toimivuuteen ja pelkäävät naapureitaan (mutteivät karanteenissa sekoavia läheisiään). Kuvittelevat aseiden lisäävän turvallisuutta, vaikka tilastot kertovat päinvastaista.

Mutta onko meillä varaa päivitellä heitä? Itse aiomme v. 2021 tehdä päätöksen  kymmenen miljardin euron pommikonehankinnasta, vaikka koronakriisin keskellä näemme, ettei aseista ole mitään turvaa. Jollei Venäjällä saada koronaepidemiaa kuriin, se vaikuttaa myös Suomeen, eikä siinä auta pommikoneet.  Jopa USA ja Turkki turvautuvat merirosvoukseen haaliessaan hengityskoneita ja suojamaskeja.

Puolustusministeri Kaikkonen vakuuttaa silti jääräpäisesti, että HX-päätös tehdään 2021. Monet muut suunnitelmat ovat uhattuina, valtiovarainministeri Kulmuni viittasi mm. oppivelvollisuuden pidentämisen ja maksuttoman toisen asteen koulutuksen perumiseen.

Jopa Greenpeacen vetoomus käänteestä koronan jälkeisessä taloudessa jättää mainitsematta asevarustelun, sen tuottaman taloudellisen ja ympäristötuhon. Tavallaan ymmärrettävää. Me HX-hankkeen kriitikot tiedämme, mikä pyhä lehmä armeija nykyisin on ja millaisia reaktioita ja nimittelyä sen kritisointi herättää.

Kun Marinin hallitus nyt pui budjettiriihtä, vain Vasemmistoliitosta kuuluu ääniä hävittäjähankinnan leikkaamisesta tai jäädyttämisestä. SDP, RKP ja Vihreät eivät ole hiiskahtaneetkaan ja Kepu ajaa hankintaa. Sosiaalisessa mediassa kuitenkin esitetään yhä useammin ajatus, että HX-hanke on pantava tässä tilanteessa jäihin.

Kansalaisten aktiivisuus on nyt tärkeää, kannustan lähettämään viestejä oman vaalipiirin kansanedustajille ja ministereille: hävittäjähanke jäihin ja rahat aitoon turvallisuuteen. On nähty, että turvaa tuovat toimivat julkiset palvelut, ihmisten  yhteistyö ja solidaarisuus. Globaalisti tarvitaan aselepo ja valtioiden välistä yhteistyötä ja apua blokkirajoista piittaamatta. Ympäristöongelmat eivät ole poistuneet, vaikka mediassa puhutaan vain koronasta.

Etuilijat ja osingonkahmijat heikentävät yhteisöä. Suomen rikkain promille ansaitsee 20-40-kertaisesti mediaanitulon ja maksaa keskimäärin 34 % veroa. On välttämätöntä verottaa progressiivisesti varallisuutta ja kaikkia pääomatuloja, siten rahoitetaan ekologisesti kestävän, oikeudenmukaisen ja leppoisamman maailman rakentaminen, mm. työajan lyhentäminen. Toisin kuin jatkuvan kasvun maailma, se ei generoi globaaleja sotilas-, tauti- ja ympäristökriisejä.

Tehtävää on paljon, mutta yhteistyöllä ja kansalaistoiminnalla maailma voidaan muuttaa.

 

cropped-page1-320px-broken-f18-stop-all-wars-now-pdf.jpg

Korona ja asevarainen ”turvallisuus”

Koronaviruksen synnyttämä maailmanlaajuinen uhka kertoo, mitä ylikulutukseen liittyvä globaali kauppa ja turismi tuovat myötään. Parinkymmenen  vuoden sisällä tämä on jo neljäs epidemia, joka leviää bisneksen ja turismin vauhdittamana.  Pandemiat liittynevät myös teolliseen lihan ja muunkin ruuan tuotantoon ja rahtaamiseen.

Taudin leviämiseen liittyvät rajoitukset ja armeijan kytkeminen niiden valvontaan panevat pelkäämään, että tulevien ympäristökriisien aikaan tätä tulee lisää. Vanha viisaus muuttuu, sana ’sota’ korvautuu sanalla pandemia tai ympäristökriisi: niiden ensimmäiset uhrit ovat totuus, laillisuus ja demokratia.

Ministereitä ei käy kateeksi. Pelottaa sekin, kokevatko ”armeijan käymättömät” tytöttelyn kohteet painetta näyttää, että täältä pesee tosi kovia otteita. Hyvä, että iltalehtien jutussa kerrottu mahdollinen diktatorinen ”johtonyrkki” torjuttiin (pääministeri, presidentti ja eduskunnan puhemies kiistivät , että moista olisi esitettykään). Naisjohtoiseen punavihreään hallitukseen kohdistuu silti Kokoomuksen ja Perussuomalaisten jatkuva kampanja otteiden koventamiseksi, demokratian ja ihmisoikeuksien rajoittamiseksi. Peruslain asiantuntijat kritisoivat jo valmiuslain hätäistä käyttöönottoa tässä laajuudessa.

Yritykset saivat lisätalousarvioon 15 miljardin tukipaketti, ja suuryritykset, EK ja pankit pyrkivät mittaamaan tilanteesta ulos kaiken hyödyn. Onneksi myös pienyrittäjät, freelancerit ja lomautetut hyötyvät siitä jonkin verran. Samaan aikaan yhteiskunnalle kriittisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, niitä hoitavien kuntien lisärahoitukseen ei löytynyt kuin 43 miljoonaa. Luojan kiitos, että perustuslakivaliokunnan ansiosta torjuttiin Sipilän hallituksen sotehanke: ilman kattavaa julkista terveydenhuoltoa olisimme nyt liemessä.

Joensuun rahasuku Laakkosten PunaMusta käynnisti koko työntekijäkuntaansa koskevat yt-neuvottelut ja suunnittelee 90 päivän lomautuksia – samaan aikaan kun he jakavat itselleen miljoonien osingot. Lieneekö ideana tyhjentää kassa ja vaatia sitten tukiaisia. Kansalaisia kuulutetaan marjanpoimintatalkoisiin, rahapiireillä on omat talkoonsa.

Nykytilanne todistaa, että tosipaikassa aseista ei ole turvaksi. Kymmenen miljardin hintaisesta hävittäjäostoksesta ja 1,2 miljardin sotalaivatilauksesta voidaan haluttaessa ottaa rahaa pandemiavaurioiden hoitamiseen ja korjaamiseen. Viittaaminen rajojen vartiointiin ei toimi vasta-argumenttina, viruksethan liikkuvat turistien ja bisnesväen mukana.  YK:n pääsihteeri Guterres on vaatinut globaalia aselepoa ja resurssien suuntaamista todellisten uhkien torjuntaan.

Kansalaistoiminnan ja harrastusten pysähtyminen ja rajoittaminen on henkisesti raskasta. Mutta se antaa myös tilaisuuden pysähtyä pohtimaan elämäntapaamme. Mikä on aidosti tärkeää, mikä taas pahentaa ympäristöongelmia. Tarvittaisiin yhteistä virtuaalista työpajaa, jossa laadittaisiin konkreettinen toimintaohjelma ylikulutuksen lopettamiseksi, ympäristökriisin torjumiseksi ja aseriisunnan aikaansaamiseksi demokraattisella, sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Pohdiskelun tueksi löytyy tietoa esim BIOS-sivustolta  ja luentoja Elokapinan kanavalta.

0a1urwwnx7o41

Kysymys: Mikä on koronaviruksen hoidossa käytetyn mekaanisen hengityslaitteen   (15 000$) ja pommin (227 146 U$) välinen ero?  Vastaus: Pommeista ei ole puutetta.

Toivelista Rinteen hallitukselle

Eduskunta palailee lomalta, joten nyt on ehkä sopiva hetki esittää pikku toivelista Antti Rinteen hallitukselle.

  1. Aloitetaan ilmeisen selvästä tapauksesta:  Ydinaseiden kieltosopimus on allekirjoitettava ja ratifioitava. Edellinen hallitus ei uskaltanut, koska pelkäsi Trumpin reaktiota ja koska ei ydinasevallatkaan. Nykyinen voi korjata virheen ja siten vauhdittaa tärkeää globaalia hanketta.
  2. Asehankinnat on minimoitava, mieluiten jäädytettävä. Tätä edellyttää ilmastopolitiikan uskottavuus.
    Erityisesti huippukallis taisteluhävittäjien hankinta on otettava kriittiseen tarkasteluun, ruodittava kansantaloudellisesti, ulko- ja turvallisuuspoliittisesti ja ympäristön kannalta ja lykättävä hankintapäätös vuoteen 2030. Lentokuntoisia Horneteja riittää ilmavalvontaan tarvittava määrä, ja silloin toivottavasti jo ymmärretään, että tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä globaalien ongelmien ratkomisessa, emme varustelukilpaa ja asebisneksen vauhdittamista.
  3. Asekauppa Israelin ja muiden sotaa käyvien maiden kanssa on lopetettava.
  4. Nato-isäntämaasopimus ja sen seuraukset on käsiteltävä eduskunnassa ja siitä on irtauduttava. Asian käsittelyssä kohentuisivat sekä  kaikkien kansanedustajien että kansalaisten turvallisuuspoliittiset tiedot ja ajattelu. Eihän näiden asioiden avointa käsittelyä ja perusteltuja, demokraattisia päätöksiä ole nähty lähes 30 vuoteen.
  5. On käytävä läpi kriittisesti muutkin Naton ja sen jäsenmaiden kanssa solmitut sopimukset ja niiden käsittelytapa. Niissä on ongelmia suhteessa Pariisin rauhansopimukseen, Suomen perustuslakiin ja Suomen omiin etuihin turvallisuusympäristössämme. Parlamentaarisesta demokratiasta puhumattakaan.
    Venäjä on ja pysyy naapurinamme. Tilanne voi muuttua harkitsemattoman politiikan seurauksena, mutta tuskin häviäjä silloinkaan on Venäjä.
  6. Suomen on omaksuttava aktiivisen sovittelijan rooli.
    Eurooppalainen kohde on Ukrainan konflikti pitää tarjoutua sovittelijaksi ja edistää aselepoa, Minskin sopimusten toteuttamista. On välittömästi autettava konfliktin uhreja toimittamalla humanitaarista apua vammautuneille ja lapsille.
    EU:ssa pitää toimia Ukrainan kannustamiseksi poliittisten oikeuksien ja ilmaisunvapauden takaamiseen, samoin äärioikeiston ja kansallisen syrjinnän (romanit, juutalaiset) kitkemiseen, mm. uusnatsien S14-järjestön valtionrahoituksen lopettamiseen.
    Demokratiaa, ilmaisuvapautta ja syrjimättömyyttä pitää edistää myös EU:n ulkopuolisissa suhteissa, mm. Venäjän osalta.
  7. Rauhan- ja ihmisoikeusjärjestöjen valtionapuja on nostettava 50 %. Erityisesti rauhankasvatusta on resurssoitava ja toteutettava läpäisyperiaatteella koulutuksessa.
  8. Voimavarat on suunnattava aseiden ja militarismin sijasta todelliseen ihmisten kokemaan turvallisuuteen: julkisten palvelujen kohentamiseen, työllistämiseen, sosiaalisten tulonsiirtojen korotuksiin, kulttuuriin, ympäristön suojeluun, demokratian ja osallisuuden laajentamiseen, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen päätöksenteossa ja viranomaistoimissa.
    Nämä keinot ja solidaarinen ilmapiiri patoavat äärioikeistolaisuutta ja vihapuhetta, ehkäisevät sen muuttumista teoiksi.  Hallitusohjelma sisältää positiivisia pyrkimyksiä, tärkeää on päättäväinen toteutus ja tukeutuminen kansalaisjärjestöjen asiantuntemukseen ja tukeen.

    hävittäjätarra_uusi2-iso

Laajaa poliittista keskustelua?

havittajamiljarditTiistaina 6.8. kävimme ystäväni kanssa Joensuun Rauhanryhmän edustajina  pääministeri Rinteen puheilla hänen ollessaan Joensuun torilla kansan keskuudessa. Pääministerin puheen aikana pidimme esillä kylttejä ydinasekieltoa koskevaan sopimukseen liittymisestä ja hävittäjämiljardien käyttämisestä arkiseen turvaan ja ympäristön pelastamiseen.

Samoista asioista myös keskustelimme. Ydinaseiden kieltosopimusta Antti Rinne kertoi kannattavansa, mutta hallitusohjelmaan sitä ei saatu: Kepu lienee ollut edelleen vastaan.

Kiitin Rinnettä kommentista virkamiesten ja mm. armeijan johdon sooloiluun (esim. Naton isäntämaasopimuksen, Yhdysvaltojen ja brittien kanssa solmittujen aiesopimusten kohdalla). Poliittisen vastuun ja päätöksenteon on pysyttävä hallituksella.

Sitten kerroin rauhanjärjestöjen hävittäjäkampanjan vaativan, että hävittäjähankinnasta käydään kunnollinen, avoin keskustelu koskien hankkeen kansantaloudellisia, turvallisuuspoliittisia  ja ympäristöpoliittisia vaikutuksia. Vuonna 2030 pitäisi hiilidioksidipäästöjen jo olla alhaalla ja juuri silloin alkaisi uusia suurten päästöjen hävittäjäkoneita tulla maahan.

Tähän Rinne väitti, että ratkaisusta käytiin keskustelu turvallisuuspoliittisen selonteon hyväksymisen yhteydessä ja se hyväksyttiin eduskunnassa yksimielisesti. Valitettavasti en muistanut, että ko. selonteko tuotiin eduskunnan käsittelyyn joulukuun 20. päivän aikoihin 2016. Kansanedustajilla oli parin kuukauden tauko edessä, media ja kansalaisyhteiskunta hiljentyneet joulutauolle.  Niinpä selonteosta ja sen kirjauksista ei käyty silloinkaan laajaa ja avointa keskustelua. Operaatio vaikutti tarkoitukselliselta, ja kansanedustaja Mustajärvi kritisoi sitä tiukasti.

Turvallisuuspolitiikan asiakirjoja on julistettu ulkopoliittisessa ja puolustusvaliokunnassa salaisiksi, jolloin edustajat eivät voi viedä asioita edes oman eduskuntaryhmänsä käsiteltäviksi. Arhinmäki kritisoi EU:n yhteisen puolustuksen käsittelyä vuonna 2017 siitä, että asiakirjat toimitettiin salaisiksi leimattuina valiokunnan jäsenille vasta käsittelyviikolla. Isäntämaasopimusta ja aiesopimuksia ei ole tuotu eduskunnan käsittelyyn lainkaan.

Toivottavasti pääministeri Rinteen vastaus ei kuvasta hänen käsitystään laajasta ja avoimesta poliittisesta käsittelystä, vaan hävittäjähankinnasta saadaan sellainen aikaan. Hankkeen kalleuden ja turvallisuuspoliittisten vaikutusten takia se on välttämätöntä.

 

Hävittäjäkaupan suuret riskit

Suomen ilmavoimat tiedotti Yhdysvaltojen ilmavoimien komentaja David Goldfeinin vierailusta: hyvässä hengessä kuului sujuneen. Muutama päivä sitten puolustusvoimiemme eläköityvä komentaja Lindberg kävi jäähyväismatkalla Yhdysvalloissa, ja tällöin kiiteltiin, miten Suomi on auttanut Yhdysvaltojen ja Venäjän keskustelujen järjestämisessä. Todellinen syy Lindbergin palkitsemiseen kunniamerkillä lienee kuitenkin se, että hän allekirjoitti Naton isäntämaasopimuksen 2014, mikä oli iso ja epädemokraattinen ratkaisu Suomen sitomiseksi sotilasliittoon.

Yhdysvaltojen puolustusvoimien komentajat ja joukot pistäytyvät tänne nykyisin harjoittelemaan ja tervehdykselle kuin sivukonttoriinsa. Ja mikäpä ettei, onhan heillä armeijamme kanssa kahdenkeskinen aiesopimus, isäntämaasopimus ja keväällä täällä johtamansa Bold Questin (2 kk) jäljiltä ”kylmäasema” Itä-Lapissa. – Tällaiset puolustusvoimat meillä nyt on.

*  *  *

Hallituksen ja eduskunnan sietäisikin pohtia miten itsenäisen päätöksentekomme on käymässä. Pohjaksi kannattaa lukea Foreign Policyssa ilmestynyt artikkeli  F-35 Sales Are America’s Belt and Road (F-35-kaupat ovat Amerikan Silkkitie). Kirjoittajat J.D. Caverley, E.B. Kapstein ja S. Vucetic ovat professoreja MIT:ssa, Princetonissa ja Ottawassa.

Professorit vertaavat hävittäjäkone F-35-hanketta toteuttavaa Joint Strike Fighter -ohjelmaa laajuutensa, syntyvien poliittisten kytkösten ja hinnan osalta Kiinan Uuteen silkkitiehen, joka kuitenkin jää toiseksi. F-35-konetta toteutetaan yli biljoonan dollarin (miljoona miljoonaa) budjetilla ja ohjelmaan osallistuvat valtiot edustavat 46 prosenttia maailmantaloudesta. Projekti edistää USA:n vaikutusta ja etuja. Muutkin voivat laskea hyötyvänsä, mutta hankkeen synnyttämien sidosten hinta voi nousta etuja korkeammaksi.

Esimerkkinä hävittäjäohjelman aiheuttamista sitoumuksista professorit käyttävät Turkkia. Se pudotettiin keväällä ulos koneiden tulevista huoltajista ja jopa lentäjien koulutuksesta, kun maa päätti hankkia ohjusjärjestelmän Venäjältä. Itsenäisen valtion on ylipäätään järkevää ”olla panematta kaikkia munia samaan koriin” puolustuksessaan, mutta Turkki saattaa nyt menettää myös F-35-koneiden komponenttien valmistuksen. USA etsinee niille kotimaiset valmistajat, mikä voi onnistua muutamassa kuukaudessa.  Menetettävän tilauksen arvo on kahdeksan kertaa Turkin lentokoneteollisuuden vuosivienti.  Taloudellinen painostus on siis massiivista, kun pyrkimys on markkinajohtajuuteen. – Vastaavaa painostusta Yhdysvallat kohdisti v. 2005 Israeliin, joka aikoi viedä dronien osia Kiinaan mutta joutui perääntymään. Samoin Ruotsia ja Suomea painostettiin ydisasekieltoa koskevan sopimuksen kohdalla.

Muistettakoon, ettei painostus johdu Turkin epädemokraattisuudesta tai Euroopasta torpattujen pakolaisten kohtelusta – nämä ovat kelvanneet Natolle ja Yhdysvalloille. Syynä on suvereenin valtion tekemä asehankinta ”väärästä” maasta.

Herää kysymys, onko Suomellakaan faktista vapautta valita muuta konetta kuin F-35. Ainakin armeijamme ja ilmavoimiemme johto on sitonut meitä USA-yhteistyöhön tavalla, joka saattaa käytännössä rajoittaa muita vaihtoehtoja. Sietää myös miettiä, miten edullisia olisivat hävittäjähankinnan mahdolliset vastakaupat ja alihankinnat, jos Yhdysvallat panee näin kovin ottein ruotuun suurta Nato-maata Turkkia .

Professorien mukaan F-35 on paitsi huikeasti kallein myös tekniikaltaan ylivoimainen hävittäjä, joita Japani on tilaamassa sata, Belgia ja Singapore useita kymmeniä -–ja ”meirän nilkit painaa perässä” yhdessä Tanskan ja Norjan kanssa. Niinpä Yhdysvalloilla on varaa painostaa osanottajamaita.

Toisaalta presidentti Niinistön kannatus rauhannobelisti EU:n militarisoinnille ja vierailu hävittäjäkauppias Macronin luona (ja sotilaittemme osallistuminen Nato-maan sotilasparaatiin)  voisi vihjata, ettei Mäntyniemessä vallitsekaan samanlainen ameriikankuume kuin armeijassa. Jos näin olisi, jäisi poliittiselle keskustelulle ja rauhanliikkeen toiminnalle vielä tilaa ja vaikutusmahdollisuuksia.

*  *  *

pakistan aiti ja lapsi

kuva: Wikimedia Commons

On tietysti absurdia, että hävittäjähanketta viedään eteenpäin globaalisti, vaikka jo 30 vuoden päässä häämöttää asuinkelvoton maapallo. Presidenttimme toimii kuten kaikki poliitikot: toisesta suupielestä puhutaan ilmastokriisistä, toisesta halutaan Hornetien täysimääräistä korvaamista ja jopa avaruushankkeita. Lähtö kuuhun tai Marsiin vain ei ratkaise ongelmaa. Avaruusteknologia vain vauhdittaa tuhoisaa kehitystä.

Aseriisunta olisi konkreettinen, tuotannolle ja ihmisten arjelle kivuton tapa aloittaa ilmastotalkoot. Se ei etene, ellei joku aloita, ja Suomea ei uhkaa kukaan eikä mikään – paitsi jos liittoutumalla asetumme blokkikiistojen osapuoleksi. Tarvitaan nopea käänne aseriisunnan suuntaan, ja se lienee vielä mahdollinen.

Komentajan jäähyväiskumarrus

”Puolustusvoimainen komentaja Jarmo Lindberg muisteli käyneensä Washingtonissa 26 viime vuoden aikana vähintään kerran vuodessa.

Hän on nyt Yhdysvaltain pääkaupunkiseudulla viimeistä kertaa virkamatkalla. Lindberg jää ensi kuussa eläkkeelle.” (YLEn uutiset 10.7.2019)

Tätä Ylen uutista kuuntelin aamulla 10.7. tukka pystyssä. Itsenäisen, sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen puolustusvoimien komentaja Lindberg jää kuukauden päästä Us_legion_of_meit_commander-Fineläkkeelle. Hän kävi jäähyväisvierailulla Yhdysvaltojen puolustushaarojen yhteisen aselajineuvoston puheenjohtajan, kenraali Dunfordin luona. Minusta tapaus kuulosti jäähyväismatkalta ylikomentajan luo. Lindberg otettiin vastaan kunnialaukauksin ja palkittiin Yhdysvaltojen asevoimien kunniamerkillä  Legion of Merit. Se myönnetään poikkeuksellisista saavutuksista ja palveluksista myös ulkomaalaisille.  Edelliset kaksi komentajaa, Hägglund ja Kaskeala, ovat saaneet samanlaisen.

Kuvitellaanpa, että Meksikon puolustusvoimien komentaja ravaisi Venäjän pääesikunnassa joka vuosi ja jäähyväis- ja palkitsemiskäynnillä ennen eläköitymistään. Että Meksikossa olisi valtiollisten vaalien aikaan Venäjän johtamat kahden kuukauden sotaharjoitukset. Mitenkähän arvioitaisiin Meksikoa ja sen vaalien vapautta, miten USA reagoisi? Ehkä meitäkin arvioidaan siten ns. lännen ulkopuolella, siis suurimmassa osassa maailmaa. Emme tiedä.

Mitä olivat ne poikkeukselliset saavutukset, joista komentaja Lindberg palkittiin? Hän on vieraillut vuosittain Yhdysvalloissa vuodesta 1993  –  sama ajanjakso, jona maatamme on kytketty Yhdysvaltoihin ja Natoon (ent. rauhan-) kumppanuussopimuksen, Hornet-hankinnan, Afganistanin sotayhteistyön, Lindbergin allekirjoittaman Nato-isäntämaasopimuksen,  Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa solmittujen yhteistyösopimusten kautta. Nopean reagoinnin joukkoihin JEF:iin liityttiin v. 2017.  Ja nyt liittoutumista ollaan vahvistamassa mielettömän kalliilla hävittäjäkoneiden hankinnalla (allekirjoita adressi),  jossa Nato-maiden toimittajat tuntuvat olevan vahvoilla. Tapahtumista ja salaisista asiakirjoista kertoo Pentti Sainion Minne Suomi pommittaa? (linkissä podcast-haastattelu).

Asiasta ei ole keskusteltu avoimesti hallituksessa, eduskunnassa saati kansalaisyhteiskunnassa, vaan faktinen liittoutuminen on edennyt vaivihkaa, armeijan ja puolustusministeriön ylimmän johdon päätöksillä, viime vuodet Perussuomalaisten/Sinisten johdolla. Sotilaallisen liittoutumattomuutemme uskottavuutta on murennettu, Kremlin silmissä olemme yhä vahvemmin osa Venäjän-vastaista Natoa. Naton itälaajenemisen rinnalla ja osana tämä on kiristänyt ilmapiiriä Itämerellä ja ruokkinut militarismia ja autoritäärista hallintoa Venäjällä.

Sipilän hallituksen puolustusselontekoon ( 2017) sisältyy eduskunnassa lisätty lausunto, ettei aluettamme voi kukaan käyttää kolmannen valtion uhkaamiseen. Miten uskottava se kuitenkaan on ulkopuolisten silmissä? Tänäkin vuonna pidetään näet kymmeniä yhteisiä sotaharjoituksia Yhdysvaltojen ja muiden Nato-maiden kanssa – keväällä vaalien aikaan kahden kuukauden harjoitukset, joita johti USA. Harjoiteltavana on säännöllisesti Venäjän hyökkäyksen torjuminen. Valitettavasti on olemassa vaara, että ”sitä saa mitä tilaa”, eikä hintaa silloin maksa Yhdysvallat, jota suojaa valtameri idästä ja lännestä.

Jos joku näkee Natolla olevan muita poliittisia funktioita kuin Venäjä-vastaisuus ja  USA:n globaalin herruuden tukeminen, kuulisin niistä mielelläni. Liittoutuminen sen kanssa on vaarallista, koska Suomella on 1300 km yhteistä rajaa Venäjän kanssa, joka ei paikaltaan  katoa: valloitusretkiä ovat 1600-luvulta lähtien tehneet Puola, Ruotsi, Ranska, Britannia, Saksa, mutta heikoin tuloksin.

Nuo sodat selittävät, miksi Kremlin on helppoa saada kansalaiset uskomaan ulkoiseen uhkaan.  2000-luvun operaatiot Naton laajentamiseksi eivät ole sujuneet aiotulla tavalla ja seurauksena on huono tilanne Ossetiassa ja Ukrainassa.  Venäjän kansalaisvapauksiin ja demokratiaan vaikutukset ovat olleet kielteisiä, ja tästä kantavat osavastuun ne, jotka antavat propaganda-aseita Moskovan silovikien käsiin (armeija, turvallisuuspalvelu, sisäministeriön joukot).

Tällä kaikella on myös voittajansa: militarismi-nationalismi-äärioikeistolaisuus, varusteluteollisuus ja asekauppa Venäjällä ja Kiinassa, Nato-maissa, Ruotsissa ja meillä. Demokratia, rauhanpolitiikka, sosiaalivaltio, kulttuuri ja ympäristö ovat ahdingossa joka taholla.  Hyvä esimerkki on äsken voimaan astunut tiedustelulaki. Sen laajapohjainen hyväksyminen on osoitus olemattomasta  turvallisuuspoliittisesta keskustelusta ja analyysista eduskunnassamme.

Kaikesta tästäkö Lindberg siis palkittiin? Rauhan, demokratian ja ympäristön näkökulmasta häntä odottanee herostraattinen kuuluisuus.

 


Follow Rauhanveteraani on WordPress.com
Follow Rauhanveteraani on WordPress.com

Emilia Kukkala

Kirjoittamisen ammattilainen.

Kari Uusikylä

Suoraa puhetta

Sentrooppa-Santra

päivittelee elämänmenoa Itävalta-Unkari-akselilla

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

Rasismista ja rajoista

Maailma rasisminvastaisten tutkijoiden silmin

emmintää

Emmi welds and tells tales.