(Mielipidekirjoitus, julkaistu demarien Viikko-Pohjois-Karjalassa 20.3. Tarjosin myös Karjalaiselle ja sieltä lupailtiin julkaista, mutta ei tietääkseni ole ilmestynyt.)
Hannu Ketoharju ihmetteli Karjalaisessa 29.2., miten Suomen varuskuntien, lentokenttien ja satamien avaaminen Yhdysvaltojen armeijalle lisää maamme turvallisuutta. Kysymys on hyvä mutta vaikea. Venäjän reaktion lisäksi meitä uhkaa myös suvereniteetin kapeneminen.
Tukikohtasopimus DCA:n sisältöä on avannut kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen. Hän toteaa, että sopimus kaatuisi oikeudessa, niin yksipuolinen se on: Suomelle pelkkiä velvoitteita, sitoumuksia ja menoja, Yhdysvalloille oikeuksia ja ilmaista joukkojen ylläpitoa. Sopimuksen laatua ja noudattamista ei kuitenkaan voi käsitellä oikeudessa, sillä sopimusteksti kieltää sen.
Oikeuteen ei viedä myöskään tänne tulevien sotilaiden (tai perheenjäsenten) rikoksia – ne käsitellään USAssa. Muiden maiden kokemus on, että vain 20 % rikoksista johtaa syytteeseen, ja silloinkin 80 % tuomioista on vapauttavia. Sen sijaan amerikkalaisilla sotilaspoliiseilla on oikeus valvoa järjetystä myös tukikohtien ”lähellä”, mitä ei määritellä. Amerikkalaiset voivat käyttää halutessaan myös yksityisten ja kuntien alueita.
Amerikkalaissotilaat eivät tarvitse matkustusasiakirjoja, ei tullitarkastuksia, eivät maksa veroja, edes ALVia tai valmisteveroja (mm. tupakka, alkoholi), sähkö- tai vesilaskuja. USA sitoutuu vain valvomaan, ettei henkilöstön Suomeen tuomaa tavaraa päädy myyntiin, kunnioittamaan Suomen terveys- ja ympäristölakeja ja antamaan kohteesta poistuessaan tiedot jätteistä, jotta osaamme siivota jäljet. Vuokraa tukikohdista ei makseta, mutta jos amerikkalaisilta jää jotain rahanarvoista, Suomi maksaa siitä.
Yhdysvallat ei myöskään sitoudu puolustamaan Suomea, päin vastoin Suomi suojelee täällä olevia amerikkalaisia. Kansanedustajien sietää perehtyä huolella sopimustekstiin ennen päätöksentekoa.
PS. Video erinomaisesta asiantuntijoiden Tuomioja, Junka-Aikio, Talvitie, Pimenoff, Kivinen, Heininen kuulemistilaisuudesta, joka pidettiin Bottalla 7.3.2024. https://youtu.be/nKfJEDek9rU Asiantuntijoiden alustuksia on myös leikattu erillisiksi noin 10 min. videoiksi, joita on mukava jakaa somessa. Niitä löytyy täältä: www.youtube.com/@Vapausvalitatoisin/videos
Sodanvastustaja Ilja Jašinin loppupuheenvuoro 14.3.2024 Smolenskin alueen Safonovon piirioikeudessa, joka käsitteli hänen kieltäytymistään käyttämästä ”ulkomaisen agentin” kylttiä julkaisuissaan. (Puheenvuoro tuo mieleen suomalaisen poliittisen keskustelun ilmiöitä, kun vaihtaa ulkomaisen agentin Putinin trolliksi. Eihän parhaassa maassa voi olla parhaasta turvallisuuspolitiikasta eri mieltä, ellei ole mielipuoli tai ulkomailta maksettu! )
”Kiitän saamastani esiintymismahdollisuudesta.
Arvoisa tuomioistuin, kunnianarvoisa tuomari, hyvät kuulijat! Yritän selittää lyhyesti, mitä on tekeillä, vaikka se ei ole helppoa. Tänään tuli kuluneeksi neljä kuukautta siitä, kun minut tuotiin vankisiirtolaan, ja olen käytännössä koko tämän ajan yrittänyt selittää vartijoille, virkailijoille ja saattovartijoille, mistä minua oikein syytetään. Se on hankalaa, koska harvat ymmärtävät, mitä tarkoittaa ulkomainen agentti. Miksi joku saa tuomion agenttimerkintöjen takia, voidaanko joku tosiaan tuomita kahdeksi vuodeksi vankilaan sellaisesta syystä?
Arvelen, että myös Safonovon piirioikeudelle ulkomaanagentin asemaa koskeva rikosjuttu on eksotiikkaa. Lienen ensimmäinen ulkomainen agentti, joka on edes videoyhteydellä joutunut Safonovon tuomioistuimeen. Siksi on välttämätöntä selittää, mitä mielestäni on tekeillä.
Jo yli kaksikymmentä vuotta maassamme on vainottu poliittista oppositiota, jota edustan. Oppositiota syytetään siitä, että he toimivat maataan vastaan, puolustavat vieraiden valtioiden etuja, ovat epäystävällisten tai vihamielisten valtioiden tai niiden koneiston agentteja. Viime vuosina on siirrytty leimaamisessa uudelle tasolle. Aiemmin valtio, valtion viranomaiset tai jokin propagandaorganisaatio julisti meitä kansan vihollisiksi, ulkomaisiksi agenteiksi tai muuta vastaavaa. Näytettiin esimerkiksi televisiossa uutinen ja sanottiin: tämä ihminen, joka kritisoi vallassa olevia, edistää ulkomaisten hallitusten tavoitteita, toimii maataan vastaan. Siis perinteistä propagandaa.
Olen törmännyt sellaiseen useita kertoja. Televisiossa on väitetty, että teen työtä ulkomaisen hallituksen hyväksi, ja todisteet olivat tätä tasoa: näytettiin jotain sopimusta jonkin suurlähetystön kanssa ja todettiin, että ”asiakirjoissa ei ole allekirjoitusta, mutta asiantuntijoilla ei ole epäilystäkään sen aitoudesta”. Seuraavaksi näytettiin ”asiantuntijaa”, jolla ”ei ole epäilystäkään aitoudesta”. Tämä ei tietenkään vakuuttanut, ihmiset eivät uskoneet, eikä propaganda toiminut. Siksi joku presidentinhallinnon tai valtapuolueen neropatti keksi, että on muutettava käsittelytapaa. On järjestettävä siten, että opposition edustajat herjaavat itse itseään.
Siihen asti meitä siis herjattiin ulkoapäin, mutta nyt luotiin lainsäädäntö, joka velvoittaa meidät herjaamaan itseämme, julistamaan olevamme ulkomaanagentteja, todellisuudessa rinnastamaan itsemme kansan vihollisiin – hallinnollisten ja rikosoikeudellisten seuraamusten uhalla. Viime vuoden aikana on otettu käyttöön uusia oikeusnormeja, joilla hallinnollisiin ja rikosoikeudellisiin seuraamuksiin lisätään ulkomaanagenttien omaisuuden pakkolunastus yms. Kaikki seuraavat uutisia ja käsittänevät, mistä on puhe. Tämä on katala jesuiittamoraaliin pohjaava säädös. Okei, puhukaa minusta mitä haluatte. Voitte ryöpyttää minua televisiossa miten vain, mutta nyt yritätte – en tarkoita tuomioistuinta vaan valtiota (jota tuomioistuin edustaa) – pakottaa minut itse herjaamaan itseäni. Julistamaan itseni ulkomaiseksi agentiksi! Merkitsemään julkiset esiintymiseni jollain häpeällisillä ingresseillä. Tähän en tietenkään voi alistua.
Jotta tuomioistuin ymmärtäisi, miten minut julistettiin ulkomaanagentiksi. Kun alkoi se, mitä te kutsutte sotilaalliseksi erityisoperaatioksi ja minä sodaksi, omaksuin tiukan sodanvastaisen kannan. Minä…
Tuomari keskeyttää: Ilja Valerjevitš, anteeksi mutta joudun keskeyttämään teidät. Muistutan teitä, että oikeuden läsnäollessa suoritetut toimet, jotka voivat johtaa rangaistuksiin, eivät ole luvallisia. Sanoin asiasta istunnon alkaessa. – – Joten olkaa hyvä ja jatkakaa, en keskeytä teitä, ellei teoissanne ole merkkejä laittomuuksista tai rikoksista. Olkaa hyvä, kuuntelen teitä.
Ilja Jašin: Arvoisa tuomari, arvostan luonnollisesti huolenpitoanne, mutta olen vankilassa juuri siksi, joten minulla ei ole erityisesti pelättävää. Tämä ensiksikin. Toiseksi minusta näyttää, että olette liiankin varovainen. Koska jos katsoisitte esimerkiksi Putinin uusimmat haastattelut Tucker Carlsonille ja Dmitri Kiseljoville, niin jopa hän nimittää tämänhetkisiä tapahtumia sanalla, joka teitä niin hermostuttaa ja saa levottomaksi. Siis se on jo yleisesti hyväksyttyä. Ymmärrän, että tapahtumien ensi kuukausina ihmisiä sakotettiin siitä armeijan mustamaalaamisena, ihmisiä haastettiin oikeuteen, mutta nyt sana on jo aivan jokapäiväinen. Putin nimittää tapahtumia jo sanalla, joka huolestuttaa teitä niin. Mutta viis siitä, se ei ole nyt pääasia.
Pääasia on, että omaksuin helmikuun 24. päivän (2022) jälkeen jyrkän julkisen sodanvastaisen asenteen ja puolustin sitä. Neljän kuukauden kuluttua minut pidätettiin perustellen pykälällä ns. valeuutisista Venäjän asevoimia koskien, ja olen siitä lähtien ollut vangittuna. Muutama viikko myöhemmin minut julistettiin ulkomaiseksi agentiksi, vangitsemisen jälkeen siis. Päätös oli täyttä mielivaltaa. Tietänette, miten julistetaan ulkomaiseksi agentiksi, mutta selitän varulta. Siihen ei liity mitään oikeuskäsittelyä, jonka tuloksena joku todetaan ulkomaiseksi agentiksi. Venäjän oikeusministeriön nettisivulla vain julkaistaan perjantaisin mielivaltaisessa järjestyksessä luettelo ihmisistä, joita siitä hetkestä alkaen pidetään ulkomaisina agentteina ja joille määrätään ylimääräisiä vastuita, lisävelvoitteita, lisärajoituksia. Ulkomainen agentti ei saa esimerkiksi opettaa. Ulkomaisten agenttien täytyy lisätä julkaisujensa alkuun pitkä nöyryyttävä teksti. Jokin aika sitten päätettiin, ettei heillä ole oikeutta saada Venäjällä tekijänpalkkioita, rojalteja teoksistaan jne. Tämä on täysin syrjivä säädös, jota sovelletaan oikeuslaitoksen ulkopuolella. Yksinkertaisesti päätöksiä tekevät jotkut oikeusministeriön virkailijat, joiden nimiäkään emme tiedä. Ja tietenkin säädös, jota sovellettiin minuun nähden, on täysin diskriminoiva.
Puolustusasianajajani valittivat päätöksestä, itse en voinut sitä tehdä, koska olin vankilassa. Moskovan kaupungin Zamoskvoretskin piirioikeudessa yritimme saada edes selville, millä perusteilla minut, koko ikäni Venäjällä asunut ihminen, joka on osallistunut vaaleihin, tullut valituksi Krasnoselskin kaupunkipiirin johtoon, neljä vuotta hoitanut tehtäviäni tunnollisesti, saanut kunniakirjoja ja palkintoja jne. Millä perusteella venäläinen poliitikko, venäläinen isänmaanystävä on julistettu ulkomaiseksi agentiksi? Ainoa, mitä saimme irti oikeusministeriöstä, oli verohallinnon tiedot tuloistani, kun olin sitä ennen jo yli vuoden toiminut yksinyrittäjänä. Meille esitettiin tietoja siitä, että yrittäjätililleni tulleiden summien joukossa oli tuloja, joita olin saanut Youtube-kanavani tuloina.
Te varmaan tiedätte, miten se systeemi toimii. On Youtube-kanavia, voitte saada tuloja mainoksista, joita on videoissanne ja suoratoistoissanne. Sain ne tulot täysin virallisesti. Toistan vielä että olin rekisteröitynyt yksinyrittäjä, sain yrittäjäsopimuksen mukaisesti tililleni rahaa Youtubelta ja maksoin aivan rehellisesti verot näistä tuloista. Verovirastolla ei ollut minulle vaatimuksia. Osan saamistani rahoista tuloutin valtiolle ja tällä perusteella minut julistettiin ulkomaiseksi agentiksi, koska rahat olivat Youtubelta. Jännä seikka tässä on se, että Google, jolle Youtube kuuluu, on rekisteröity Irlantiin. Yhtiön nimikin on Google Ireland. Sekä Venäjän bloggaajat että käyttäjät saavat tulonsa irlantilaiselta yhtiöltä. Minut kuitenkin nimettiin jostain syystä Ukrainan agentiksi. Miten nämä liittyvät toisiinsa? Oikeusministeriön edustajat eivät osanneet vastata oikeudessa tähän kysymykseen.
Oikeus päätti tietysti asian oikeusministeriön eduksi, valitimme siitä, mutta päätös kesti. Tekään ette liene ensimmäistä vuotta tuomarina, tosin ette luojan kiitos Moskovan Basmannin oikeudessa (kuuluisa oppositiolle jakamistaan tuomioista – KE). Joka tapauksessa tiedätte, miten maassamme tehdään päätökset poliittisissa oikeudenkäynneissä. Nyt olette törmännyt itse siihen. Joka tapauksessa Zamoskvoretskin oikeuden päätös oli mielestäni täysin lainvastainen ja törkeä. Ja sen motiivit olivat tietenkin poliittiset.
Haluan kertoa oikeudelle vielä kerran kantani. En tunnusta olevani ulkomainen agentti. En hyväksy kantaa, jonka oikeusministeriö esitti, tässä tapauksessa kuluttajatarkkailukomitean suulla. Olen koko elämäni ajan, lähes 24 vuotta, täysikasvuisesta työskennellyt maani hyväksi. Olen venäläinen patriootti ja venäläinen poliitikko (sananmukaisesti: venäjäläinen, viittaa siis valtioon -KE). Äänestäjät ovat useita kertoja osoittaneet minulle luottamusta. En ikänäni ole saanut kopeekkaakaan ulkomaisilta valtiollisilta toimijoilta, ulkomaisilta hallituksilta. En koskaan ole ollut enkä ole nytkään ulkomaisten hallitusten tai muiden organisaatioiden vaikutuksien alainen. Minuun vaikuttavat vain äänestäjäni ja kannattajani.
Haluan korostaa, että isänmaallisuuteni ja uskollisuuteni maalleni ja vakaumukselleni saa vahvistuksensa myös siitä, että jäin Venäjälle. Kuten ymmärrätte, oli riski joutua poliisin käsiin sen alettua, mitä ette halua minun nimeävän. Helmikuun 24. päivästä lähtien, kun oli hyväksytty kaikki nuo hirvittävät lait asevoimien halventamisesta, valeuutisista, oli ilmeistä, että minut tullaan vangitsemaan. Koska olin julkisesti periaatteellisella kannalla.
Ymmärsin, että minut vangitaan. Käsitin joutuvani kalterien taakse. Monet kollegani valitsivat maastamuuton. Minä valitsin vakaumukseni. Olen joutunut vankilaan vakaumusteni ja isänmaallisuuteni takia. Sekin, että olen nyt vankina, todistaa uskollisuudestani vakaumustani ja synnyinmaatani kohtaan. Siksi minulle ulkomaanagentin leima ei ole pelkkää diskriminaatiota. Minulle se on loukkaus. En ole koskaan ollut ulkomaan agentti enkä tule olemaan. Olen aina ollut uskollinen kotimaalleni ja kansalleni ja pysyn sellaisena. Mielestäni laki ulkomaisista agenteista on täysin vastoin perustuslakia. Se on syrjivä ja olemukseltaan fasistinen laki, joka on ristiriidassa sekä lain hengen että terveen järjen kanssa.
Kansalaisena olen päättänyt, ja korostan että tämä on minun lähtökohtani kansalaisena, etten periaatteesta, hallinnollisten ja rikosoikeudellisten rangaistusten uhkasta huolimatta suostu noudattamaan fasistisia lakeja nyt enkä tulevaisuudessa.
Lisättäköön rangaistukseeni sen takia kaksi tai kymmenen vuotta, miten paljon tahansa, mutta minulle kysymys on periaatteellinen, se koskee poliittista vakaumustani kansalaisena. En tunnusta sitä lakia. En ole ulkomainen agentti. Pidän Venäjän kuluttajatarkkailukomiteaa häpeällisenä valtiollisen sensuurin virastona ja katson, että tulevaisuuden hienolla Venäjällä se pitää lakkauttaa. Valtiollista sensuuria ei saa olla, niinkuin perustuslakiimme on kirjattukin. Kiitos!”
Suomennos Kirsti Era. Tuomarin keskeytyspuheenvuorosta on lyhennetty esimerkki.
Sanna Marin ja muut 1990-luvulta alkaen koulunsa käyneet ja media katsovat, että Suomi voitti Neuvostoliiton sekä 1940 että 1944. Eihän Neuvostoliitto näet miehittänyt Suomea. Alueesta tosin menetettiin yli 10 % ja Neuvostoliitto sai tukikohdan tykinkantaman päähän Helsingistä, lähemmäs kuin oli v. 1939 neuvotteluissa vaatinut. Maa-alaa lähti enemmän kuin se tuolloin esitti, eikä Repolan ja Porajärven ”perämehtiä” saatu tilalle. Hämmästellessäni voittopuheita keväällä 2022 sain kuulla, että Suomi voitti sodat (vaikka Liittoutuneet muuta luulee).
Myös Ukraina on jo voittanut sodan moraalisesti. Tuon logiikan mukaan myös sotilaallisesti, koska Venäjä ei vallannut Kiovaa kolmessa päivässä kuten kuvitteli, vaan Ukraina puolustautuu edelleen.
Puolustuksen hinta kasvaa kuitenkin joka päivä, ammuksista ja sotilaista on pula, Venäjä tuhoaa maan infraa ja siviilejä menehtyy. EU:ssa vaaditaan ammus- ja aseteollisuuden kasvattamista verovaroilla, mutta myös auttamishaluttomuus USA:ssa ja EU:ssa kasvaa. Sotarahat ovat muusta pois ja äänestäjien innostuksen ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa propagandaa ja rauhanäänten minimointia, mistä kirjoittavat saksalaiset tutkijat .
Katsokaa vaikka Yle-uutisten ykkössivua; siellä on jo kolmatta vuotta pysyvä yläotsikko Venäjän hyökkäys, mutta vielä verisempi Gazan sota ja joukkomurha poistui pääuutisista ennen joulua, vaikka siviiliuhrien luku oli jo ylittänyt Ukrainan täysimittaisen sodan luvut. (Nyt jopa USA:n varapresidentti Harris vaatii tulitaukoa. ) Ylelle tärkeämpi uutisotsikko on Mysteerijunapeli?
Ehkäpä Ukrainan kannattaisi voittaa tämä sota samalla tavoin kuin Suomi voitti 1940 ja 1944: aselepo ja tilanteen lopullinen selvittely muutaman vuoden päästä. USA lienee jo myynyt Eurooppaan (ja velaksi Ukrainaan) vanhat asevarastonsa ja vuosiksi eteenpäin uusia, mm. käsiin vanhentuvia F-35:ia, joten sodan voisi lopettaa.
Se edellyttäisi voittopropagandan lopettamista sekä Ukrainassa ja Venäjällä että EU-maissa. Katkeria hetkiä sekä ukrainalaisille että kaikille meille, joiden mielestä Venäjän hyökkäys ja sekaantuminen Ukrainan sisäisiin asioihin on rikos. Sen lisäksi että se oli käsittämätön tyhmyys: Nato vahvistui sisäisesti ja ulkoisesti.
Sekä Ukrainan ja ukrainalaisten että Venäjän totalitarismin kasvun kannalta sota olisi saatava loppumaan. Sota voimistaa militarismia, nationalismia, rajat kiinni -linnake-Euroopan rakentamista. Se helpottaa demokratian kaventamista ja ruokkii äärioikeistoa myös EU-maissa. Suomen itärajan sulkeminen kaikilta pakolaisilta ja sukulaisten kanssakäymiseltä on tästä räikeä osoitus. Liennytys ja neuvottelut pakottaisivat diktaattorit höllentämään otteitaan, tämän näimme ETYKin 1975 jälkeen.
24.2.2022 oli ikäisilleni yksi elämämme synkimmistä päivistä. Oli vaikea uskoa, että Putin tosiaan on hyökännyt Ukrainaan, tehnyt jotain niin typerää ja tuhoon tuomittua. Pidin kai silloin ja välistä vieläkin Putinia Venäjän edustajana ja tarkastelin hänen tekojaan suhteessa Venäjän kansalaisten parhaaseen. Jutun loppupuolella pohdin, miten väärässä olin.
Naton ja Suomen Nato-piirien kannalta sota oli onnenpotku. Lauri Nurmen mukaan armeijan ylipäällikkö kutsui puoluejohtajat maanalaiseen bunkkeriin (!), jossa peloteltiin, että Venäjä voi hyökätä Suomeen vaikka heti. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan seuraaminen on meillä ollut pitkään kehnoa, joten utopistinen väite upposi poliittisiin johtajiin. Takit kääntyivät hetkessä, ja syntyi yksimielisyys liittymisestä Natoon.
Kansalaisia oli 2014 lähtien peloteltu iltalehtien lööpeissä, joissa kaikkivoipa Putin oli hyökkäämässä Suomeen milloin maitse, milloin digitaalisesti. Helmikuusta 2022 lähtien mediassa ja politiikassa lietsottiin talvisodan henkeä voimalla, ja kohta gallupissa kannattivat Natoa lähes kaikki. Niinpä jäsenanomus vietiin läpi pikavauhtia ja Ruotsi painostettiin tekemään samoin. Entinen vihreä rauhan- ja kehitysmaa-aktiivi Haavisto säteili allekirjoittaessaan Suomen jäsenyyden sotilasliitossa ja kiikutti historiallisen kynän museoon. Matti Wuori raukka, perintösi joutuu häpeään.
Presidentti Niinistö myönsi uudenvuodenpuheessaan 2024, ettei syynä jäsenhakemukseen todellisuudessa ollut turvallisuusuhka vaan se, että haluttiin osoittaa ”itsenäisyyttä” Naton laajenemista vastustaneelle Venäjälle. Kirjoitin tästä silloin.
Nyt itsenäisyys on todellisessa vaarassa, kun hallitus on allekirjoittanut tukikohtasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa (DCA). Siinä avataan USA:n armeijalle 15 Suomen varuskuntaa ja rajavartioasemaa, annetaan sen käyttöön korvauksetta satamat, lentoasemat, tiestö, samoin tukikohtien lähistön kunnallisia ja yksityisiä alueita, jos tarpeen. Niihin tulevat yhdysvaltalaiset eivät perheineen ole Suomen lainvalvonnan ja oikeudenkäytön alaisia, he tulevat ja menevät ilman matkustusasiakirjoja ja tullitarkastuksia, voivat kantaa asetta julkisella paikalla. Yhdysvallat ei sitoudu puolustamaan Suomea, mutta Suomi sitoutuu suojelemaan USA:n sotilaita ja laitteita, joiden laadusta (ydinaseita?) meille ei kerrota. Eduskunnan hyväksynnän vaativasta DCA-sopimuksesta on hyödyllisiä tietoja sivustolla www.eitukikohtia.fi ja sitä vastaan kerätään adressia: www.adressit.com/ei_vieraan_vallan_sotilastukikohtia_suomeen . Tietoa asiasta kannattaa levittää.
Armeija, militarismi ja asebisnes hyötyvät sodasta: varustelumenot ovat nousseet valtavasti eikä niitä uskalla vastustaa kukaan nyt, kun Markus Mustajärvi jäi pois ja Johannes Yrttiaho putosi eduskunnasta. Superkallis vanhentuvien hävittäjien hankinta etenee, vaikka on ilmeistä, ettei Suomen (tai Baltian maiden) puolustamiseen tarvita hävittäjiä vaan ilmatorjuntaa ja ehkä drooneja. Samalla huudetaan valtionvelasta ja leikataan aidosta turvallisuudesta: vähävaraisilta, kulttuurista, julkisista palveluista ja kolmannelta sektorilta.
Sota vahvistaa Putinin valtaa, Natoa ja asebisnestä
Putinin hyökkäyssodan vaikutukset Suomeen ja yli 200 vuotta puolueettomana kukoistaneeseen Ruotsiin ovat olleet tuhoisat, mutta paljon hirvittävämpää on ollut ukrainalaisten ja Ukrainan tuhoaminen ja pakolaisten kärsimys. Venäjän kansalaisia on kuollut ja vammautunut kymmeniä tuhansia, enemmän kuin yli 8 vuotta jatkuneessa Afganistanin sodassa. Pietarissa ja Moskovassa ei protestoida mm. siksi, että rintamalle on komennettu lähinnä syrjäseutujen asukkaita ja vähemmistökansojen jäseniä. Samoin vierastyöläisiä, jos erehtyvät ottamaan Venäjän kansalaisuuden.
Hyökkäyssota Ukrainaan ei palvele Venäjän valtiota tai kansalaisia vaan Putinin hallintoa, sillä opposition suu on tukittu lakisääteisesti, sodanvastustajia vangittu yli tuhat, ja tuomiot ovat pitkiä. Väkivaltakoneisto kasvaa: oppositiota vastaan taistelee FSB:ssa, Rosgvardijassa, sisäministeriön joukoissa toista miljoonaa hyvin varusteltua ja palkattua ihmistä, siis enemmän kuin Ukrainan sodassa. Oppositio ja potentiaaliset vastustajat ovat paenneet ulkomaille, loput pelkäävät joutumista sotaan ja syytteitä ”armeijan halventamisesta”. Pelätään myös 6 kk sotapalvelun jälkeen armahdettuja rikollisia, jotka ovat murhanneet asukkaita eri paikkakunnilla. Uudessa budjetissa Putin satsaa aseteollisuuteen ja koneenrakennukseen. Tätä sotateollisen kompleksin jälleenrakentamista arvioi kiinnostavasti Nezavisimaja gazetan päätoimittaja Konstantin RemtšukovŽivoi gvozdin haastattelussa 19.2.24.
Vuonna 2020 Putin sementoi harvainvallan muuttamalla Venäjän perustuslain entistäkin epädemokraattisemmaksi. Tuolloin hän yritti kahdesti murhata opposition keulahahmon Aleksei Navalnyin, toisella kertaa lähes onnistuen. Näyttää, että hän pelkää valtavasti kuolemaa: koronan aikaan pidettiin tapaamaan tulleita kahden viikon karanteenissa tai 10 metrin etäisyydellä. Hän myös vangitutti shamaanin, joka käveli Moskovaan noituakseen Putinin pois, eikä vieläkään uskalla lausua Navalnyn nimeä (vrt. karhun salanimet). Saatuaan tiedon Navalnyn murhan onnistumisesta 16.2.2024 hän hymyili leveästi.
Putinin sodan motiivi ei siis ole Venäjän etu tai Naton vastustaminen vaan valtaklikin edut ja valta-asemien säilyttäminen, semminkin kun 22 vuodessa on tehty rikoksia, joista kuuluisi saada pitkä tuomio. Tarkoitan Moskovan kerrostaloräjäytyksiä, veristä Tšetšenian sotaa, median kaappaamista ja opposition tuhoamista, kansalaisyhteiskunnan, sanan- ja yhdistymisvapauden tukahduttamista, militarismin ja nationalismin lietsomista, korruptiota, vähemmistökielten ja kansojen polkemista. Samaan aikaan presidentti on laiminlyönyt todellisia velvollisuuksiaan valtion johtamisessa, minkä koulujen ja sairaaloiden kunto, pakkastalvien vesi- ja lämmityskatastrofit ja maastopalot paljastavat. Rahaa on, mutta se päätyy pienen piirin taskuihin, voimakoneistolle ja sotimiseen. Sota auttaa lietsomaan yksituumaisuutta, johtajan ihailua ja sulkemaan ”veneenkeikuttajien” eli vallanpitäjiä kritisoivien suut. Ukrainan ”denatsifikaatio” ja ”demilitarisaatio” on todellisuudessa vahvistanut militarismia ja nationalismia Venäjällä ja Ukrainassa, samoin meillä.
Aseistamalla ei Ukrainan sodasta tule loppua. Ainoa tie rauhaan on neuvotella vihollisen kanssa, sanoi Desmond Tutu. Ympäristökriisi etenee vääjäämättä ja sen pysäyttämiseksi tarvitaan neuvotteluja ja kansainvälistä yhteistyötä, sotilasblokeista on vain haittaa. Myös Venäjän (ja muiden maiden) demokratian ja kansalaisvapauksien kohentamiseksi tarvitaan kiireesti jännityksen liennytystä.
Niinistö avaa uudenvuodenpuheessa Suomen Nato-jäsenyyden taustaa aivan uudelta suunnalta. Toisin kuin kansalaisia ja kansanedustajia peloteltiin (ministereitä armeijan johto säikytteli jopa maanalaisessa bunkkerissa), ei syynä ollut Venäjän aiheuttama sotilaallinen uhka, vaan Kremlin puheet.
Niinistö: ”Venäjän vaatimus estää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys merkitsi pyrkimystä muuttaa vallitseva tilanne ja luoda Eurooppaan harmaa etupiirivyöhyke. Pelkkä vaatimus muutti meidän asemaamme niin, että paikoilleen jääminen olisi vienyt kaiken uskottavuuden Nato-optioltamme.” Liittoutumattomuuden säilyttäminen olisi muka muuttanut tilannetta, luonut ”harmaan etupiirivyöhykkeen”, ja poistanut Nato-option. Niinpä piti äkkiä liittyä, näyttää Venäjälle ja todistaa lännelle ”itsenäisyytemme”. Onko siis maailmalle nyt demonstroitu, että Suomen turvallisuuspolitiikkaa voi ohjata samalla tekniikalla, jolla kansansadun ukko hankkiutui eroon akastaan, joka aina sanoi EI. Ukko varoitti menemästä kehnolle sillalle, akka meni sille pannakseen vastaan – ja hukkui.
Jatkossa kannattaa siis tilata Venäjältä sopiva kannanotto, niin Suomen johto tekee päinvastoin. Järkevää ja ennen kaikkea itsenäistä!
On kiistatonta, että Putin/Kreml antoi 24.2.2022 syötön, josta Atlanttiseuran ja armeijan oli helppo potkaista pallo Nato-maaliin. Kansalaisten pelkoja oli lietsottu vuodesta 2014 alkaen lööpein Putin sitä, Putin tätä, ”Venäjä etenee kahdessa tunnissa rajalta Helsinkiin” , ”Venäjä sotkee Suomen tietoverkot varttitunnissa”. Lehtijutut olivat pääosin pelkkää spekulointia ja myynnin edistämistä.
Pelottelu toimi tarkoitetulla tavalla, Nato-päätös tehtiin paniikissa, miettimättä. Nyt on velkalaiva, leikkaukset, verotus, Orpo-Purra… mutta ei pihaustakaan varustelumenoista. Ne ovat pyhä lehmä. Mukisematta maksetaan velkarahalla vanhentuvat hävittäjät, joiden hinnaksi muodostunee ainakin 45 miljardia euroa (Eero Lehto Ydin 4/23). Tämän päälle sotalaivat, jotka eivät sovellu Suomen matalalle ja risaiselle rannikolle, Ukrainan aseistaminen, varuskuntien ja varikkojen muutostyöt Yhdysvaltojen armeijan tarpeisiin … Armeijalle on aina rahaa.
Venäjä reagoi Nato-jäsenyyteen. 3-4 vuotta sitten pohdin facebookin ryhmässä, miksi Venäjällä levitettiin valheita Suomen armeijan Sandarmohissa muka teloittamista sotavangeista. Ryhmässä ammattitoimittajat selittivät asiaa lähinnä Putinin pahuudella, itse yritin piipittää, että kun Suomi on lähentynyt Natoa ja USAn sotajoukot harjoittelevat täällä, Kreml tarvitsee viholliskuvaa Suomesta sisäpoliittisiin tarpeisiinsa. (Tietenkin minut leimattiin putinistiksi.) Jo neuvostoaikaan Suomi-kuva oli myönteinen, ja siksi viholliskuvan luomisessa on työtä. Suomen hallitukset ovat sitä helpottaneet katkaisemalla tiede- ja kulttuuriyhteydet ja sulkemalla nyt myös rajan. Kärsijöitä ovat Venäjän oppositio, itäkautta tulevat ukrainalaispakolaiset sekä kaksoiskansalaiset ja venäläisopiskelijat. Voittajia taas Persut saatuaan rajat kiinni, samoin muut perinteiset r**sänvihaajat. Ja Kreml propagandisteineen.
Puheessaan presidentti kannatti EU:n ja Euroopan aseistautumisen kasvua ja oli ylpeä Suomen saavutuksista. Hän hehkutteli turvallisuuden lisääntymistä DCA-tukikohtasopimuksen ja JEFF-joukkojen ansiosta. Minusta kansalaiset eivät näytä kokevan oloaan turvalliseksi. Semminkään kun Salonius-Pasternak kehottaa reserviläisiä kuntotreeniin ja perheitä varastoimaan pattereita, säilykkeitä ja vettä. Positiivista puheessa oli vaatimus edes humanitaarisesta tulitauosta Gazaan.
Presidentti Niinistö on talousmies, hän leikkasi perheiltä ja yksityisti valtion omaisuutta Lipposen hallituksen valtiovarainministerinä. Sitten hän toimi Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallituksessa 1999-2003, varmaan myös Venäjän markkinatalouden parissa. Nyt hän ei kuitenkaan kytke kauhistelemaansa valtionvelkaa puolustusbudjetin järkyttävään kasvuun (32 % vuonna 2021, 36% vuonna 2022).
Presidenttiä eivät näy huolestuttavan leikkaukset köyhiltä ja kulttuurista samalla kun rikkaitten verotus alenee. Tässä valossa puhe toinen toistensa reilusta kohtelusta kuulostaa irvokkaalta ja jumalan siunaus ainoalta, mitä hän tarjoaa vaikeuksissa oleville. Silti presidentin kannatus on Putinin luokkaa, ja valitettavasti saatan joskus muistella häntä siedettävänä vaihtoehtona.
(Karjalainen julkaisi 30.11. mielipidekirjoitukseni, jossa kertaan edellisten postausten teemoja)
”Aidon turvallisuusuhkan” takia oikeuskansleri Pöysti on nyt sallinut hallituksen sulkea itärajan kokonaan. Miten tuhannet venäläisnuoret hakevat vanhemmilta opiskelurahaa, kun pankkisiirrot eivät toimi sanktioiden takia? Entä miten kansalaiset pääsevät katsomaan Venäjällä asuvia iäkkäitä omaisiaan? Nämä ovat ihmisille todellisia turvallisuusongelmia – sellaisia ei pohdita silloin, kun turvallistetaan eli kuvataan uhkaksi kaikki, mikä ei itseä miellytä.
Venäjältä tulevat pakolaiset kuvataan turvallisuusuhkaksi, vaikka heitä on alle tuhat, he ovat aseettomia ja heitä valvotaan maahan tullessa ja turvapaikkaprosessissa. Toisaalta hallitus suosittelee eduskunnalle DCA-sopimusta, jonka nojalla maahan perustetaan Yhdysvaltojen sotilastukikohtia.
Niihin tulee vahvasti aseistettuja amerikkalaissotilaita, jotka liikkuvat vapaasti maassamme. Tukikohdissa eivät päde Suomen lait eikä niitä voi valvoa, emme saa tietää, mitä aseita niissä on ja mitä niissä suunnitellaan. Suomi maksaa kuitenkin viulut, ainakin turvallisuuspoliittiset.
Kannattaa huomata, että itärajan ”pakolaiskriisi” alkoi samaan aikaan kun hallituksemme hyväksyi DCA-sopimuksen. Tässä paljastuu tukikohtien vaikutus turvallisuuteemme. Ongelmia Venäjän kanssa tullee riittämään, sillä tukikohdat tulevat Venäjän kannalta sietämättömän lähelle Pietaria ja Murmanskia.
Nato-jäsenyys ei edellytä tukikohtien päästämistä Suomeen. Natosta voi erota, mutta Kuuban Guantanamo todistaa, ettei USA:n tukikohdista pääse eroon tulevatkaan hallitukset. Sopimuksen valmistelun ja sisällön salailu antaa esimakua elämästä tukikohtamaassa.
Kansanedustajien sietää perehtyä DCA-sopimukseen ja harkita tarkoin, vaatia avointa keskustelua ja rajoittaa suvereniteetin vasta sen pohjalta, jos lainkaan. Ei nykytiedoilla eikä tällä aikataululla. Kirsti Era, rauhanveteraani. Joensuu
(Tarjosin kirjoitusta Heiliin, mutta sitä ei ole julkaistu.)
Hannu Ketoharju kirjoitti Yhdysvaltain ja Suomen DCA-sopimuksesta, joka rajoittaisi Suomen suvereniteettia ja heikentäisi turvallisuuttamme, kun Venäjä kokisi itsensä uhatuksi Suomen alueelta. Näin siis jos sopimus hyväksytään, tukikohdat tulevat ja jenkkisotilaat alkavat liikkua vapaasti Suomessa.
Venäjän reaktiosta DCA-sopimukseen meillä on jo näyttöä, pakolaisten organisointi Suomen rajalle alkoi samaan aikaan kuin sopimus hyväksyttiin hallituksessa. Rajojen sulkeminen rökittää yli 100 000 suomenvenäläistä omaisineen, kun he eivät voi pitää yhteyttä Venäjällä asuviin perheenjäseniin. Berliinin muuri 2.0 nousee Suomen itärajalle.
Sotilastukikohtien oikeudellinen asema huolestuttaa, sillä Suomella ei olisi oikeutta valvoa, mitä joukkoja ja aseita niissä on, eikä sotilaiden tekemiä rikoksia käsiteltäisi Suomessa. Esimerkiksi Etelä-Koreassa tapahtunut jenkkisotilaiden tekemä kuolemantuottamus jäi USA:ssa vaille tuomiota.
Sopimuksen äärimmäisen salainen valmistelu antaa esimakua tukikohta-asioiden käsittelystä jatkossakin, jos sopimus hyväksytään. Avoimuus ei tietenkään ole armeijoiden vahva laji. Nyt on kuitenkin kyseessä suuri, maamme suvereniteettia rajoittava päätös, jonka käsittely vaatii perusteellista harkintaa ja avointa keskustelua. Toivon kansanaedustajilta valppautta, ettemme joudu kysymään kuten Churchill, ”mitä me sitten puolustamme?” Jos siis päätöksenteko on salakähmäistä, epädemokraattista ja kapealla pohjalla, vähän kuin nyky-Venäjällä.
Presidentti Niinistö arvioi viikolla ilmeisen aiheellisesti, että turvapaikanhakijoiden organisointi Venäjältä Suomeen liittyy DCA-sopimukseen, jonka hallitus viime viikon alussa hyväksyi lähetettäväksi eduskuntaan. Sopimuksella Suomi sallii Yhdysvaltojen perustaa alueelleen sotilastukikohtia, ”yhteishallinta-alueita”, joiden toiminnasta, joukoista ja aseista päättää ja tietää Yhdysvallat, ei Suomi. On selvää, että USA tähtää tukikohdat Venäjää vastaan ja Kremlissä tiedetään tämä ja reagoidaan sen mukaisesti. Tukikohdat eivät näin ollen vahvista Suomen turvallisuutta vaan heikentävät sitä. Suomi maksaa siis tukikohtien hinnan sekä taloudellisesti (tiet ja rakenteet, terveydenhoito ym.) että ulko- ja sotilaspoliittisesti. Tästä on rauhanliike varoittanut jo kauan, esimerkiksi minä ensimmäisen yhdysvaltalaisen sotaharjoituksen aikana 2016 Rissalassa (video).
Sitä hintaa maksamme jo nyt, kun ihmissalakuljettajat uskottelevat turvapaikanhakijoille Venäjän masinoimina, että Suomeen pääsee. Se myös selittää ”oudon seikan”, etteivät he hae turvapaikkaa Virosta. Ettäkö Viro antaisi turvapaikan Lähi-idän pakolaisille? Huono vitsi, siellä ollaan ynseitä venäläisiäkin poliittisia pakolaisia kohtaan.
Suurimman konkreettisen hinnan maksavat harhaanjohdetut pakolaiset ja toisaalta Venäjältä Suomeen muuttaneet ihmiset, jotka eivät pääse tapaamaan läheisiään, auttamaan iäkkäitä omaisiaan. Opiskelijat eivät pääse tapaamaan vanhempiaan ja hakemaan rahaa opiskelua varten: SWIFT kun ei toimi eikä posti kulje. Kuitenkin oppilaitoksemme ovat houkutelleet ja hyväksyneet runsaasti opiskelijoita Venäjältä.
Kuten professori Scheinin toteaa, hallituksen päätös sulkea rajat on vastoin kansainvälistä ja Suomen lakia. Ihmisillä on oikeus tulla Venäjältä Suomeen ja hakea turvapaikkaa. Tällä päätöksellä Kokoomus, RKP ja kristillisdemokraatit toteuttivat vihdoin Persujen märän unelman rajojen sulkemisesta. Samalla tuli aivan PS-käsikirjan mukaisesti jälleen kerran vahvistettua Putinin, Peskovin, Zaharovan ja kohudosentti Johan B:n tarinaa siitä, miten länsi vihaa Venäjää, miten lännen ihmisoikeuspolitiikka on toden tullen tyhjää puhetta (kuten onkin, sen näkee EU-Frontexin toimista Välimerellä ja Haaviston valmiudesta myydä kurdien ihmisoikeudet Nato-jäsenyyden nimeen). On selvää, että Suomen venäjänkielisten keskuudessa luottamus Suomen hallitusta ja poliittista järjestelmää kohtaan heikkenee.
Rajojen sulkemisesta hyötyy PS, joka voi sanoa toteuttaneensa vanhat vaalilupauksensa rajojen sulkemisesta. Ja Kreml, jonka väitteet lännen vihasta ja kaksinaamaisuudesta saavat jälleen tukea.
Allekirjoita vetoomus vieraan vallan tukikohtia vastaan ja jaa tietoa siitä. Adressi Kampanjasivusto
Levitä tietoa ja osallistu la 25.11. klo 13 mielenosoituksiin tukikohtia vastaan Helsingissä Senaatintorilta ja Joensuussa kävelykadulla Torilavan luona.
Tähän aiheeseen palaan lähiaikoina. Nyt tyydyn mainostamaan laajan, eri rauhanjärjestöjen yhteisen kampanjan nettisivuja: http://www.eitukikohtia.fi/ Lue niiltä tietoa tukikohtahankkeesta ja argumentteja hankkeen vaarallisuudesta. Levitä tietoa sivuista kanavissasi ja tuttavapiirillesi.
Maanantaiklubilla Helsingissä 6.11. käytiin informatiivista keskustelua DCA-sopimuksesta Suomen ja Yhdysvaltojen välillä ja Yhdysvaltain sotilastukikohtien riskistä. Keskustelijoina prof. Tomas Walgren, Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius ja Helsingin rauhantoimintaryhmän aktiivi, ins. Heikki Ketoharju. https://www.youtube.com/live/MUR1ldeLzOA?si=WsRg37d6nGihnyvC
Häpeän Suomen hallitusta. Siinä istuu julki- ja kaappirasistien kanssa opportunisteja, jotka ovat valmiit moiseen yhteistyöhön ajaessaan puolueensa etuja ja tavoitteita. Orpon hallituksen tavoitteet voi kiteyttää jotenkin näin (tekstin alla SAK:n kokoama lista ilman ulkopolitiikkaa):
rikkaille lisää ja köyhiltä pois
varallisuusveroa ei aiota palauttaa, osinkoverotuksen porsaanreikiä ei tukita ja samaan aikaan syyllistetään vähävaraisia julkisen talouden ongelmista
julkiset palvelut huononnetaan rahoituskriisin kautta, niin että keskiluokka ja rikkaat innostuvat (lisää) yksityistämisestä. Ensin sosiaali- ja terveyspalvelut ja jatkossa myös koulutus
sosiaaliset tulonsiirrot minimiin
työntekijöiden asemaa ja työttömyyskorvauksia huonontamalla luodaan työssäkäyvä köyhälistö, jonka on pakko sietää millaista kohtelua tahansa. Semminkin kun irtisanomista helpotetaan, määräaikaisuus ei kaipaa perusteita, poliittiset lakot halutaan kieltää
hyvätuloisille annetaan veronkevennyksiä, pienituloisille asumistuen ym. tukien leikkauksia
ilmastotoimia vesitetään
maahan ollaan neuvottelemassa Yhdysvaltojen kanssa sotilastukikohtia, ”yhteiskäyttöalueita”, joiden alueella eivät päde yksin Suomen lait. Niihin tuotavat yhdysvaltalaiset rotaatiojoukot eivät ole Suomen lainkäytön piirissä.
ydinkoekiellon allekirjoittamisesta ei haluta edes keskustella, päin vastoin ”yhteiskäyttöalueille” saatetaan tuoda ydinaseita. Hallituksella ei ole mitään sitä vastaan – ei tosin ollut Marininkaan hallituksella.
Kuopion Rissalan lentokenttää remontoidaan yhdysvaltaisille F35-hävittäjille soveltuvaksi ja Yhdysvaltain ilmavoimat antaa ohjeet. Samaan aikaan ostetut sekundakoneet saavat kovaa kritiikkiä jopa kotimaassaan.
itärajan pakolaismuurin koekappale on valmis ja rajaa tukitaan sotaa pakenevilta Venäjän kansalaisilta, Venäjän rekisterissä olevilla autoilla ei enää voi tulla Suomeen. Junat ja lentokoneet eivät kulje, bussiyhteyksiä on vähän – millä pakolaiset pääsevät maahan?
Jo Marinin hallitus siirtyi ulkopolitiikassaan pohjoismaisesta ryhmästä EU:n sotahaukkojen Puolan ja Baltian maiden viiteryhmään. Pääministeri Marin ja ulkoministeri Haavisto kannustivat sotaa ja Ukrainan maksimaalista aseistamista neuvotteluratkaisujen etsimisen sijasta. Länsieurooppalainen varovaisuus ja eskalaation pelko ei vaivannut, opit haettiin Virosta. Niinpä yhteydet venäläisiin tieteen, kulttuurin ja kansalaisyhteiskunnan toimijoihin katkaistiin ja täten ruokittiin Kremlin propagandaa siitä, että länsi vihaa Venäjää. Nähtävästi osa lännestä todella vihaa; Suomessa median yksiäänisyys ja sotaisuus on tosin taitavampaa, mutta asettuu silti sodan osapuoleksi. Se muistuttaa sikäli mustavalkoisuudessaan pikemminkin Kremlin propagandisteja kuin ammattimaista journalistiikkaa. Jo Saksassa on toisin.
Tyypillinen esimerkki yksisilmäisyydestä: Venäjän hyökättyä Ukrainaan Latvia tarjosi tyyssijaa venäläiselle oppositiomedialle. Muutaman kuukauden kuluttua kuitenkin ilmeni, että julkaisujen tuli välittää vain Ukrainan ja Naton viestiä: eri osapuolten näkemysten uutisointi ja kommentointi johti kuulusteluihin ja karkotuksiin. Tunnettu tv-kanava Dozhd joutui muuttamaan Hollantiin, jossa aidolle journalismille löytyi tilaa. Kanavan venäläinen toimittaja kun oli erehtynyt sanomaan ”meidän sotilaamme” kritisoidessaan sotaa ja kuvatessaan Putinin liikekannallepanon kaaosta.
Täällä Baltian viiteryhmässä halutaan rajoittaa venäläisten maahanmuuttoa ja matkustamista. Niinpä ystäväni ei päässyt kirjan julkistamistilaisuuteen, vaikka julkaisija oli kutsunut ja hän on aktiivinen toimija niin suomensukuisten kansojen puolustajana kuin suomalaisen kulttuurin välittäjänä Venäjällä. Suomessa oleskelevien venäläisten elämä on vaikeaa, kun Venäjältä ei pysty siirtämään rahaa (esim työeläkettä, vanhempien raha-apua opiskelijalle) pankin kautta. Kuitenkin juuri he ovat Suomen ystäviä – toistaiseksi. Oligarkkeja ja Putinin lähipiiriä rajoitukset eivät estä, heillä on esim. Maltan passi.
Venäjän eristäminen ei ole lopettanut eikä lopeta sotaa. Venäläisten eristäminen ja ulossulkeminen ruokkii Kremlin propagandaa. Samoin tietenkin Suomen ja Ruotsin paniikinomainen liittyminen Natoon: ei liene ketään, joka voisi väittää turvallisuuden lisääntyneen. Me olemme maksajia, olemme nyt Naton etulinjassa ja menettäneet vuosikymmeninä kootun pääoman puolueettomana rauhanvälittäjänä ja -turvaajina, neuvottelupaikkana.
Mikä kumma tällaisessa tilanteessa siis ilahduttaa?
ay-liike on topakoitunut protestoimaan työelämän ja -lainsäädännön huononnuksia vastaan
tuhannet ihmiset ja eritoten nuoret ovat eri kaupungeissa aktivoituneet osoittamaan mieltään rasistihallitusta vastaan. Helsingissä 3.9. osallistujia oli jopa 20 000.
Yhä useampi hahmottaa, että persut sättivät maahanmuuttajia, vähemmistöjä, feministejä, Elokapinaa kääntääkseen ihmisten huomion sivuun hallituksen raa’asta politiikasta, selittääkseen siitä johtuvat ongelmat ja pahoinvoinnin ”punavihermädätyksellä”. Etsitään syntipukkeja, kuten Hitler syytti juutalaisia ja romaneja. Traagista kyllä myös Ben Zyskowicz on tukemassa moista.
Yhä useampi myös huomaa, miten Kokoomus esiintyy arvoliberaalina, kunnes tulee kysymys rikkaiden etujen ajamisesta rasistien, uusnatsien ja kristilliskonservatiivien tuella. Jos valittavana on työnantajien saneluvalta ja rahapiirien rikastuminen vai yhtäläiset ihmisoikeudet, Kokoomus valitsee suuren rahan palvelemisen. Se on aito luokkapuolue.
Tänään 26.9. kävin tervehtimässä Joensuun kampuksella yliopiston valtaajia, jotka kamppailevat opiskelijoiden toimeentulon ja terveydenhoidon puolesta lukukausimaksuja vastaan, myös tunnuksella ”yliopisto ei ole tutkintotehdas, tieteellä ja opiskelulla on itseisarvo”. Tämä lämmitti mummoa, joka oli vuonna 1976 Jyväskylän yliopiston päärakennuksen valtauksessa. Nytkin valtaajat olivat yöpyneet päärakennuksessa, tosin aulassa eikä juhlasalissa, jossa me silloin kokoonnuimme ja yövyimmekin muutaman päivän ajan. Tsemppiä nuoret ja vanhat, jatketaan protesteja Orpon sinimustaa hallitusta vastaan!
Rauhanveteraani Kirsti Era 