Posts Tagged 'asevarustelu'

Asevarustelusta ja sotaturismista

Kirjoitin pari mielipidekirjoitusta; julkaisen ne alla, jotta halukkaat voivat lukea ne muuallakin kuin Joensuussa.


Yhteistä työtä aseiden ja sodan sijaan

Ritva Mikkilä kirjoitti Heilissä 4.11. kalliita sanoja sodan ja asevarustelun järjettömyydestä. Erityisesti nyt, kun ympäristökriisi, ilmaston ääri-ilmiöt ja pandemiat koettelevat maailmaa. Uusi lintuinfluenssa on jo Hollannissa, korona leviää tuotantoeläimiin. Myrskyt, kuivuus ja maastopalot piinaavat, metaanipäästöt kasvavat kiihdyttäen ilmastokriisiä.

Tässä vaiheessa tarvittaisiin sotimisen ja asevarustelun sijasta monipuolista kansainvälistä yhteistyötä. On koottava tutkimuksen ja investoinnin voimavarat tuhoisan kehityksen pysäyttämiseksi. Pariisin ilmastosopimus on minimi, hätätila vaatii nopeampia toimia, muuten lapsenlapsemme kiroavat meidät – täysin aiheellisesti.

Kuitenkin viime vuonna tuhlattiin maailmassa asevarusteluun 1700 miljardia euroa. Hyödyn korjaavat aseteollisuuden omistajat ja asekauppiaat. SIPRIn tutkimus on osoittanut, että samat sijoitukset siviilitoimintaan tuottaisivat enemmän työpaikkoja. [Ja se työ voitaisiin suunnitella niin, että siitä hyötyisivät niin luonto kuin maailman lapset, vanhukset ja muut ihmiset. – ei ollut lehdessä ]

Toivon, että kansanedustajat muuttavat valtion budjettia: meillä ei maana eikä luomakunnan jäseninä ole varaa 54 prosentin korotukseen puolustusmenoihin, kuten nyt suunnitellaan. (Heilissä 11.11.2020)

Matkailijat ansaitsevat parempaa [Ilomantsissakin – toimituksen lisäys]

Sota-alueilla avustustöitä tehnyt Tarja Tuovinen paheksui aiheellisesti (7.11.) metsän tuhoamista Ilomantsissa. Joka haluaa nähdä sodan tuhoja, voi katsoa kuvia Syyriasta, Gazasta, Vuoristo-Karabahista, Itä-Ukrainasta. Luonto ja viljelykset tuhoutuvat, vesihuolto särkyy ja saastuu, kodit, koulut, sairaalat ja kadut pommitetaan, siviilit haavoittuvat. Ei siinä ole mitään haikailtavaa.

Sodan nostaminen Ilomantsin matkailun kärkeen on riski. Venäläisiä se työntää pois, olihan Suomi jatkosodassa Natsi-Saksan aseveli. Eurooppalaisetkin muistavat natsimiehityksen, juutalais- ja romanivainot ja vastarintaliikkeen. Sotateema kääntyy näin itseämme vastaan, ei lähennä ja yhdistä, kuten matkailun pitäisi.

Kaiken lisäksi suurimmat menetykset kohtasivat suomalaisia 1860-luvun nälkävuosina, eikä niille ihmisraukoille ole yleensä pystytetty edes muistokiveä. Haudat erottuvat vain painaumina esim. Nurmeksen hautausmaalla. Muistakaamme heidän tuskaansa ja tuokaamme esiin 75-vuotisen rauhan ja demokratian hedelmiä: hyviä asuinoloja, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluja, teitä.

Ilomantsin-Lieksan-Kuhmon alue voisi kehittyä hienoksi kestävän matkailun kohteeksi kahden puolen rajaa. On nykyaikaiset palvelut mutta myös upeita metsiä, soita, järviä ja jokia, vaellusreittejä, Sissoila, Paateri, Savottaranta, Möhkön ruukkimuseo. Matkailupalveluja, jotka voivat tarjota turisteille iloa ja aitoja elämyksiä. Mekrijärven tutkimusaseman kehittäminen edulliseksi tukikohdaksi majoitus-, ruoka- ja ehkä kuljetuspalveluineen kiinnostaisi meitä, joilla ei ole omaa autoa. Kun Venäjän raja taas aukeaa, voisi kehittää yhteistyöllä retkiä sen puolen erämaihin.

Taistelualueen reunaan sen sijaan voisi pystyttää suurennetun SA-kuvan pommitetusta metsästä, jotta muistaisimme, mitä sota tekee. Ja miten luonto korjaa jäljet, jos saa rauhan. Nyt ei valitettavasti saanut. (Karjalaisessa 13.11.)

Karjalaisen uutisessa 30.10.2020 kerrottiin ihastellen puitten räjäyttämisestä. Eikö tämä jos mikä ole metsän tuhontaa?

Pyssyleikkien aika on ohi

Viime vuosina Etelä-Euroopassa ja Kaliforniassa on ollut laajoja maastopaloja, tänä vuonna Ruotsissa ja Suomessakin. Kuivuus ja lämpeneminen kasvattavat hiekka-aavikoita etelään ja pohjoiseen ja sulattavat vuoristojäätiköitä. Meillä MTK järjesti kriisikokouksen, sillä katovuosi on jo toinen: viime vuonna kylmää ja märkää, nyt kuumaa ja kuivaa.

Ilmastonmuutoksesta on odotettu hyötyjä, mutta sään ääri-ilmiöt ja uudet tuholaiset näyttävät perivän voiton. Kun Välimeren ympäristön maanviljelys ja puutarhanhoito vaikeutuu, ruoan hinta tulee nousemaan. Tulipalot, viljelysmaan ja makean veden puute voivat myös  aiheuttaa ilmastopakolaisuutta Afrikan lisäksi Etelä-Euroopasta.

Vasen kätemme tietää kaiken tämän, media ja poliitikot puhuvat huolestuneeseen sävyyn. Samaan aikaan oikea käsi kuitenkin satsaa hävittäjähankintoihin, sotaharjoituksiin ja sotaisiin uhkakuviin. Ikään kuin ne tuottaisivat turvaa. Rajallisella maapallolla vannotaan talouskasvun nimeen , ”kakkua pitää kasvattaa jotta olisi jaettavaa”, vaikka ongelma on olevan hyvän epätasainen jakautuminen.

Kakaroille ei siis jätetä – ei resursseja eikä elinkelpoista maapalloa.

Armeija muokkaa mielipiteitä suopeiksi asehankinnoille järjestämällä PR-tilaisuuksina kalustonäyttelyitä, konsertteja ja jopa taistelunäytöksiä kaupunkien juhlakentillä (partiolaisten tapahtumassa 10.6., Porin Kirjurinluodossa 18.7., Joensuun Laululavalla 9.8.). Jos meihin kohdistuu hirmuinen uhka ja vastaus siihen ovat aseet, niin miksi armeijaa pitää mainostaa näin?

Todellinen uhka on mielestäni se, etteivät päättäjät tajua, mitä kello on lyönyt, vaikka Välimerellä on sekä ilmasto- että pakolaiskriisi. He tietävät Pariisin ilmastotavoitteet, mutta kasvattavat armeijoita, asetuotantoa ja niiden valtavia päästöjä.

Tämä on moraalinen kriisi. Raaka-aineita, energiaa, tutkimusta ja verorahaa haaskataan aseiden tuotantoon ja käyttöön sekä EU:n uudessa budjetissa että Suomen kehysbudjetin luonnoksessa. Puolustusmenojen suunnitellaan kasvavan lähivuosina 40 prosenttia.

Aserahat ovat poissa arjen turvallisuudesta ja hyödyllisestä toiminnasta. Nyt pitäisi kiireesti selvittää, millä toimilla ilmaston lämpeneminen olisi pysäytettävissä ja kehitys käännettävissä. Yksilöiden ruokavalinnat ja lentomatkailun välttäminen  ovat tärkeitä mutteivät riitä, tarvitaan ilmastovaikutuksen huomioimista kaikissa julkisen vallan ja liike-elämän ratkaisuissa – ja tähän velvoittavia lakeja. Tästä puhuu hyvin Satu Hassi, mutta armeijan päästöt unohtuvat häneltäkin.

Asevarustelu, suuret sotaharjoitukset ja taistelunäytökset vähintäänkin ovat toimintoja, joiden lopettamisesta olisi vain etua. Suomi voisi aloittaa satsaamalla kalliiden asehankintojen sijasta liennytysdiplomatiaan ja neuvottelujen edistämiseen.  

hävittäjätarra_uusi2-iso

Allekirjoita hävittäjähankintaa koskeva nettiadressi ja suosittele tuttavillekin.

  • Tarjosin tätä kirjoitusta pariin lehteen, mutta ei kelvannut.

Varustelusta, ei köyhiltä!

Tämän puheen pidin #joukkovoima Joensuun mielenosoituksessa 12.9.  #eileikata

miekkari120915_e

”Kun ihminen ihminen on, niin leipää hän tarvitsee,
suunsoitto ei nälkää karkoita eikä tyhjää täydeksi tee.”

Tämän perustotuuden haluaisin muistuttaa ministeriemme mieleen.
Samoin niiden mieleen, jotka haluavat luokitella ihmisiä synnyinmaan tai ihonvärin perusteella. Tai jotka haluavat jättää pakolaiset surman suuhun. Entäs hallituksen uusin neronleimaus: leikata turvapaikan saaneitten työttömyys- ja sosiaaliturvaa. Ei kai kukaan kuvittele, että sellainen luokittelu kerran alettuaan pysähtyy maahanmuuttajiin?

Pakolaiset ovat aivan tavallisia ihmisiä. Ihmisiä pitää auttaa hädässä, meitäkin on autettu. 71 vuotta sitten Ruotsi otti vastaan 100 000 pakolaista Lapista.

Jotkut poliitikot haluavat asettaa ns. kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat vastakkain. Näin yritetään kääntää katseemme huomaamasta etuuksien, palvelujen ja palkkojen leikkauksia, joita hallitus tekee. Tähän halpaan emme kuitenkaan mene.

Totta kai ihmisiä olisi parempi auttaa kotiseudullaan. Miksi hallitus siis leikkaa 40% joustavien ja nopeiden järjestöjen kehitysavusta, jolla koulutetaan, ruokitaan, rokotetaan maailman köyhimpiä ihmisiä kotiseudullaan? Se leikkaa myös pakolaisavusta siellä lähialueilla.

Miksei poisteta pakolaisuuden syitä?

  • USAn, Kiinan, Venäjän ja muun Euroopan asebisnes hyötyy sodista, jotka ajavat siviilejä pakoon Lähi-idästä, Afrikasta, Itä-Ukrainasta ja Afganistanista.
  • Rikkaiden maiden korkea kulutus myös nopeuttaa ilmastonmuutosta, ja ihmiset joutuvat pakenemaan vuosien kuivuutta tai tulvia.
  • Vapaakauppa tuhoaa kehitysmaiden omaa tuotantoa. Me täällä hyödymme vientimarkkinoista ja halvoista tuontihinnoista. Siirtolaisia nimitellään elintasopakolaisiksi, kun rikkaat ensin ovat tuhonneet heiltä elinmahdollisuudet kotimaassa.

Rahaa kyllä on, niin kehitysapuun, pakolaisapuun kuin rauhantoiminnan tukemiseen, ja enemmän kuin koskaan. Eri asia, kenellä se on ja mihin se käytetään. Oxfamin tutkimuksen mukaan tämän vuoden aikana rikkaimman 1% omistukset ylittävät meidän loppujen 99% yhteenlasketun varallisuuden.

Rahaa käytetään turhaan ja vahingolliseen toimintaan, asevarusteluun. Esimerkiksi yksi Hornet-hävittäjän lentotunti maksaa lähes 10 000 euroa. Ensi vuodelle on suunniteltu 7900 lentotuntia, kulut siis lähes 80 miljoonaa. Sillä rahalla korjaisi monta ongelmaa.

Hallitus aikoo kasvattaa armeijan menoja, vaikka kaikesta muusta leikataan. Leikattakoon asevarustelusta.  Tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta olisi vakaa, turvallinen ja leppoisa paikka elää. Siinä ei tarvitsisi etsiä syntipukkeja eikä lietsoa vihaa.
Ei leikata köyhimmiltä!


Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com
Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com

Historiantutkijan näkötorni

Tampereen Lentävänniemessä asustavan sotahistorian tutkijan kirjoituksia menneisyydestä ja nykyhetkestä

Emilia Kukkala

Toimittaja ja kirjailija

Kari Uusikylä

Suoraa puhetta

Sentrooppa-Santra

päivittelee elämänmenoa Itävalta-Unkari-akselilla

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

RASTER.FI

Rasisminvastainen tutkijaverkosto | ANTI-RACIST RESEARCH NETWORK

emmintää

Emmi welds and tells tales.