(Tarjosin kirjoitusta Heiliin, mutta sitä ei ole julkaistu.)
Hannu Ketoharju kirjoitti Yhdysvaltain ja Suomen DCA-sopimuksesta, joka rajoittaisi Suomen suvereniteettia ja heikentäisi turvallisuuttamme, kun Venäjä kokisi itsensä uhatuksi Suomen alueelta. Näin siis jos sopimus hyväksytään, tukikohdat tulevat ja jenkkisotilaat alkavat liikkua vapaasti Suomessa.
Venäjän reaktiosta DCA-sopimukseen meillä on jo näyttöä, pakolaisten organisointi Suomen rajalle alkoi samaan aikaan kuin sopimus hyväksyttiin hallituksessa. Rajojen sulkeminen rökittää yli 100 000 suomenvenäläistä omaisineen, kun he eivät voi pitää yhteyttä Venäjällä asuviin perheenjäseniin. Berliinin muuri 2.0 nousee Suomen itärajalle.
Sotilastukikohtien oikeudellinen asema huolestuttaa, sillä Suomella ei olisi oikeutta valvoa, mitä joukkoja ja aseita niissä on, eikä sotilaiden tekemiä rikoksia käsiteltäisi Suomessa. Esimerkiksi Etelä-Koreassa tapahtunut jenkkisotilaiden tekemä kuolemantuottamus jäi USA:ssa vaille tuomiota.
Sopimuksen äärimmäisen salainen valmistelu antaa esimakua tukikohta-asioiden käsittelystä jatkossakin, jos sopimus hyväksytään. Avoimuus ei tietenkään ole armeijoiden vahva laji. Nyt on kuitenkin kyseessä suuri, maamme suvereniteettia rajoittava päätös, jonka käsittely vaatii perusteellista harkintaa ja avointa keskustelua. Toivon kansanaedustajilta valppautta, ettemme joudu kysymään kuten Churchill, ”mitä me sitten puolustamme?” Jos siis päätöksenteko on salakähmäistä, epädemokraattista ja kapealla pohjalla, vähän kuin nyky-Venäjällä.
Presidentti Niinistö arvioi viikolla ilmeisen aiheellisesti, että turvapaikanhakijoiden organisointi Venäjältä Suomeen liittyy DCA-sopimukseen, jonka hallitus viime viikon alussa hyväksyi lähetettäväksi eduskuntaan. Sopimuksella Suomi sallii Yhdysvaltojen perustaa alueelleen sotilastukikohtia, ”yhteishallinta-alueita”, joiden toiminnasta, joukoista ja aseista päättää ja tietää Yhdysvallat, ei Suomi. On selvää, että USA tähtää tukikohdat Venäjää vastaan ja Kremlissä tiedetään tämä ja reagoidaan sen mukaisesti. Tukikohdat eivät näin ollen vahvista Suomen turvallisuutta vaan heikentävät sitä. Suomi maksaa siis tukikohtien hinnan sekä taloudellisesti (tiet ja rakenteet, terveydenhoito ym.) että ulko- ja sotilaspoliittisesti. Tästä on rauhanliike varoittanut jo kauan, esimerkiksi minä ensimmäisen yhdysvaltalaisen sotaharjoituksen aikana 2016 Rissalassa (video).
Sitä hintaa maksamme jo nyt, kun ihmissalakuljettajat uskottelevat turvapaikanhakijoille Venäjän masinoimina, että Suomeen pääsee. Se myös selittää ”oudon seikan”, etteivät he hae turvapaikkaa Virosta. Ettäkö Viro antaisi turvapaikan Lähi-idän pakolaisille? Huono vitsi, siellä ollaan ynseitä venäläisiäkin poliittisia pakolaisia kohtaan.
Suurimman konkreettisen hinnan maksavat harhaanjohdetut pakolaiset ja toisaalta Venäjältä Suomeen muuttaneet ihmiset, jotka eivät pääse tapaamaan läheisiään, auttamaan iäkkäitä omaisiaan. Opiskelijat eivät pääse tapaamaan vanhempiaan ja hakemaan rahaa opiskelua varten: SWIFT kun ei toimi eikä posti kulje. Kuitenkin oppilaitoksemme ovat houkutelleet ja hyväksyneet runsaasti opiskelijoita Venäjältä.
Kuten professori Scheinin toteaa, hallituksen päätös sulkea rajat on vastoin kansainvälistä ja Suomen lakia. Ihmisillä on oikeus tulla Venäjältä Suomeen ja hakea turvapaikkaa. Tällä päätöksellä Kokoomus, RKP ja kristillisdemokraatit toteuttivat vihdoin Persujen märän unelman rajojen sulkemisesta. Samalla tuli aivan PS-käsikirjan mukaisesti jälleen kerran vahvistettua Putinin, Peskovin, Zaharovan ja kohudosentti Johan B:n tarinaa siitä, miten länsi vihaa Venäjää, miten lännen ihmisoikeuspolitiikka on toden tullen tyhjää puhetta (kuten onkin, sen näkee EU-Frontexin toimista Välimerellä ja Haaviston valmiudesta myydä kurdien ihmisoikeudet Nato-jäsenyyden nimeen). On selvää, että Suomen venäjänkielisten keskuudessa luottamus Suomen hallitusta ja poliittista järjestelmää kohtaan heikkenee.
Rajojen sulkemisesta hyötyy PS, joka voi sanoa toteuttaneensa vanhat vaalilupauksensa rajojen sulkemisesta. Ja Kreml, jonka väitteet lännen vihasta ja kaksinaamaisuudesta saavat jälleen tukea.
Allekirjoita vetoomus vieraan vallan tukikohtia vastaan ja jaa tietoa siitä. Adressi Kampanjasivusto
Levitä tietoa ja osallistu la 25.11. klo 13 mielenosoituksiin tukikohtia vastaan Helsingissä Senaatintorilta ja Joensuussa kävelykadulla Torilavan luona.
Tähän aiheeseen palaan lähiaikoina. Nyt tyydyn mainostamaan laajan, eri rauhanjärjestöjen yhteisen kampanjan nettisivuja: http://www.eitukikohtia.fi/ Lue niiltä tietoa tukikohtahankkeesta ja argumentteja hankkeen vaarallisuudesta. Levitä tietoa sivuista kanavissasi ja tuttavapiirillesi.
Maanantaiklubilla Helsingissä 6.11. käytiin informatiivista keskustelua DCA-sopimuksesta Suomen ja Yhdysvaltojen välillä ja Yhdysvaltain sotilastukikohtien riskistä. Keskustelijoina prof. Tomas Walgren, Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius ja Helsingin rauhantoimintaryhmän aktiivi, ins. Heikki Ketoharju. https://www.youtube.com/live/MUR1ldeLzOA?si=WsRg37d6nGihnyvC
Häpeän Suomen hallitusta. Siinä istuu julki- ja kaappirasistien kanssa opportunisteja, jotka ovat valmiit moiseen yhteistyöhön ajaessaan puolueensa etuja ja tavoitteita. Orpon hallituksen tavoitteet voi kiteyttää jotenkin näin (tekstin alla SAK:n kokoama lista ilman ulkopolitiikkaa):
rikkaille lisää ja köyhiltä pois
varallisuusveroa ei aiota palauttaa, osinkoverotuksen porsaanreikiä ei tukita ja samaan aikaan syyllistetään vähävaraisia julkisen talouden ongelmista
julkiset palvelut huononnetaan rahoituskriisin kautta, niin että keskiluokka ja rikkaat innostuvat (lisää) yksityistämisestä. Ensin sosiaali- ja terveyspalvelut ja jatkossa myös koulutus
sosiaaliset tulonsiirrot minimiin
työntekijöiden asemaa ja työttömyyskorvauksia huonontamalla luodaan työssäkäyvä köyhälistö, jonka on pakko sietää millaista kohtelua tahansa. Semminkin kun irtisanomista helpotetaan, määräaikaisuus ei kaipaa perusteita, poliittiset lakot halutaan kieltää
hyvätuloisille annetaan veronkevennyksiä, pienituloisille asumistuen ym. tukien leikkauksia
ilmastotoimia vesitetään
maahan ollaan neuvottelemassa Yhdysvaltojen kanssa sotilastukikohtia, ”yhteiskäyttöalueita”, joiden alueella eivät päde yksin Suomen lait. Niihin tuotavat yhdysvaltalaiset rotaatiojoukot eivät ole Suomen lainkäytön piirissä.
ydinkoekiellon allekirjoittamisesta ei haluta edes keskustella, päin vastoin ”yhteiskäyttöalueille” saatetaan tuoda ydinaseita. Hallituksella ei ole mitään sitä vastaan – ei tosin ollut Marininkaan hallituksella.
Kuopion Rissalan lentokenttää remontoidaan yhdysvaltaisille F35-hävittäjille soveltuvaksi ja Yhdysvaltain ilmavoimat antaa ohjeet. Samaan aikaan ostetut sekundakoneet saavat kovaa kritiikkiä jopa kotimaassaan.
itärajan pakolaismuurin koekappale on valmis ja rajaa tukitaan sotaa pakenevilta Venäjän kansalaisilta, Venäjän rekisterissä olevilla autoilla ei enää voi tulla Suomeen. Junat ja lentokoneet eivät kulje, bussiyhteyksiä on vähän – millä pakolaiset pääsevät maahan?
Jo Marinin hallitus siirtyi ulkopolitiikassaan pohjoismaisesta ryhmästä EU:n sotahaukkojen Puolan ja Baltian maiden viiteryhmään. Pääministeri Marin ja ulkoministeri Haavisto kannustivat sotaa ja Ukrainan maksimaalista aseistamista neuvotteluratkaisujen etsimisen sijasta. Länsieurooppalainen varovaisuus ja eskalaation pelko ei vaivannut, opit haettiin Virosta. Niinpä yhteydet venäläisiin tieteen, kulttuurin ja kansalaisyhteiskunnan toimijoihin katkaistiin ja täten ruokittiin Kremlin propagandaa siitä, että länsi vihaa Venäjää. Nähtävästi osa lännestä todella vihaa; Suomessa median yksiäänisyys ja sotaisuus on tosin taitavampaa, mutta asettuu silti sodan osapuoleksi. Se muistuttaa sikäli mustavalkoisuudessaan pikemminkin Kremlin propagandisteja kuin ammattimaista journalistiikkaa. Jo Saksassa on toisin.
Tyypillinen esimerkki yksisilmäisyydestä: Venäjän hyökättyä Ukrainaan Latvia tarjosi tyyssijaa venäläiselle oppositiomedialle. Muutaman kuukauden kuluttua kuitenkin ilmeni, että julkaisujen tuli välittää vain Ukrainan ja Naton viestiä: eri osapuolten näkemysten uutisointi ja kommentointi johti kuulusteluihin ja karkotuksiin. Tunnettu tv-kanava Dozhd joutui muuttamaan Hollantiin, jossa aidolle journalismille löytyi tilaa. Kanavan venäläinen toimittaja kun oli erehtynyt sanomaan ”meidän sotilaamme” kritisoidessaan sotaa ja kuvatessaan Putinin liikekannallepanon kaaosta.
Täällä Baltian viiteryhmässä halutaan rajoittaa venäläisten maahanmuuttoa ja matkustamista. Niinpä ystäväni ei päässyt kirjan julkistamistilaisuuteen, vaikka julkaisija oli kutsunut ja hän on aktiivinen toimija niin suomensukuisten kansojen puolustajana kuin suomalaisen kulttuurin välittäjänä Venäjällä. Suomessa oleskelevien venäläisten elämä on vaikeaa, kun Venäjältä ei pysty siirtämään rahaa (esim työeläkettä, vanhempien raha-apua opiskelijalle) pankin kautta. Kuitenkin juuri he ovat Suomen ystäviä – toistaiseksi. Oligarkkeja ja Putinin lähipiiriä rajoitukset eivät estä, heillä on esim. Maltan passi.
Venäjän eristäminen ei ole lopettanut eikä lopeta sotaa. Venäläisten eristäminen ja ulossulkeminen ruokkii Kremlin propagandaa. Samoin tietenkin Suomen ja Ruotsin paniikinomainen liittyminen Natoon: ei liene ketään, joka voisi väittää turvallisuuden lisääntyneen. Me olemme maksajia, olemme nyt Naton etulinjassa ja menettäneet vuosikymmeninä kootun pääoman puolueettomana rauhanvälittäjänä ja -turvaajina, neuvottelupaikkana.
Mikä kumma tällaisessa tilanteessa siis ilahduttaa?
ay-liike on topakoitunut protestoimaan työelämän ja -lainsäädännön huononnuksia vastaan
tuhannet ihmiset ja eritoten nuoret ovat eri kaupungeissa aktivoituneet osoittamaan mieltään rasistihallitusta vastaan. Helsingissä 3.9. osallistujia oli jopa 20 000.
Yhä useampi hahmottaa, että persut sättivät maahanmuuttajia, vähemmistöjä, feministejä, Elokapinaa kääntääkseen ihmisten huomion sivuun hallituksen raa’asta politiikasta, selittääkseen siitä johtuvat ongelmat ja pahoinvoinnin ”punavihermädätyksellä”. Etsitään syntipukkeja, kuten Hitler syytti juutalaisia ja romaneja. Traagista kyllä myös Ben Zyskowicz on tukemassa moista.
Yhä useampi myös huomaa, miten Kokoomus esiintyy arvoliberaalina, kunnes tulee kysymys rikkaiden etujen ajamisesta rasistien, uusnatsien ja kristilliskonservatiivien tuella. Jos valittavana on työnantajien saneluvalta ja rahapiirien rikastuminen vai yhtäläiset ihmisoikeudet, Kokoomus valitsee suuren rahan palvelemisen. Se on aito luokkapuolue.
Tänään 26.9. kävin tervehtimässä Joensuun kampuksella yliopiston valtaajia, jotka kamppailevat opiskelijoiden toimeentulon ja terveydenhoidon puolesta lukukausimaksuja vastaan, myös tunnuksella ”yliopisto ei ole tutkintotehdas, tieteellä ja opiskelulla on itseisarvo”. Tämä lämmitti mummoa, joka oli vuonna 1976 Jyväskylän yliopiston päärakennuksen valtauksessa. Nytkin valtaajat olivat yöpyneet päärakennuksessa, tosin aulassa eikä juhlasalissa, jossa me silloin kokoonnuimme ja yövyimmekin muutaman päivän ajan. Tsemppiä nuoret ja vanhat, jatketaan protesteja Orpon sinimustaa hallitusta vastaan!
Kirjoituksessa on Karjalan Heilissä 23.8.23 julkaistu tulos Rauhanryhmän tekemästä kyselystä.
Rauhanryhmän jäsenet kyselivät 18.8. Joen Yössä joensuulaisilta, miten Suomen pitäisi toimia nyt, kun ollaan sotilasliitto Natossa.
Kysyimme, pitäisikö Suomen ottaa alueelleen ydinaseita. Pohjoismaissa niitä ei ole tähän mennessä ollut, Tanskan ja Norjan ydinaseettomuus on nyt ajankohtainen aihe. 59 vastaajasta 54 vastusti ydinaseiden ottamista, kannattajia oli 4, yksi ei osannut sanoa.
Suunnitteilla olevien Yhdysvaltojen sotilastukikohtien tuloa Suomeen kannatti 9, vastusti 48. Kaksi vastaajaa ei osannut sanoa.
Kolmas kysymys koski puolustusmenojen ja ilmastotoimien osuutta budjetista. Tällä hetkellä puolustusmenot ovat 7,4 % (nousua 0,5 miljardista v. 2017 tämän vuoden 1,5 miljardiin). Vastauksissa alle yhden prosentin puolustusmenoja ehdotti lähes neljännes, 1-5 prosenttia yhtä moni. Reilusti nykytasoa kannatti joka viides.
Viisi vastaajaa esitti ilmastotoimiin nollaa prosenttia, 5-10 prosentin osuutta ehdotti 15 henkilöä. Seitsemän henkilöä esitti 12-30 prosentin osuutta, 50 prosenttia kolme, samoin kuin sataa prosenttia. Reippaat lukemat kuvastanevat tietoa, että meitä uhkaa juuri ympäristökriisi.
Terveisissään päättäjille moni toivotti Naton joukoille tervemenoa. Todettiin myös että pyssyjä on jo liikaa, aseet eivät tuo rauhaa ja haluttiin kaikkien armeijoiden hävittämistä. Rauhaa ja rakkautta!
Konkreettisia nykyhetken vaatimuksia ovat, että mahdollisesti tulevien jenkkisotilaiden rikokset pitää tuomita Suomessa ja että Suomen pitää Naton jäsenenäkin pyrkiä puolueettomuuteen. Eräs vastaaja korosti, ettei Nato tuo pelkkää turvaa, vaan Suomi joutuu myös antamaan ja menettämään jotain.
Varsin moni kypsemmän ikäisistä jätti vastaamatta: ”meidän mielipiteellä ei ole mitään vaikutusta”. Moni muisteli myös unohtuneita lupauksia Nato-kansanäänestyksestä. Yleisesti peräänkuulutettiin kunnollista keskustelua siitä, mitä on tulossa. Muun muassa laajaa paneelia tukikohdista.
Valitettavasti tänään kuultiin uutisissa, että Yhdysvallat aikoo luovuttaa Ukrainalle köyhdytettyä uraania (DU) sisältäviä ammuksia. Ne levittävät ympäristöön saastetta, joka säilyy tuhansia vuosia. Se aiheuttaa syöpää ja vahingoittaa kaiken elollisen perimää. DemocracyNown haastattelussa DU:n käytön seurauksista Irakissa asiantuntija kertoo, että niiden takia Fallujassa syöpätapaukset lisääntyivät 1991-1995 20-kertaisesti ja vastasyntyneillä on ollut hirvittäviä epämuodostumia. Uraaniaseiden kieltämistä vaativan kampanjan Hiroshiman järjestö vaati jo huhtikuussa niistä luopumista viljatuottaja Ukrainassa .
Uraaninaseiden kieltoa vaativan kansainvälisen kampanjan logo (Hiroshima)
Tänään on Hiroshiman atomipommituksen vuosipäivä. Siinä menehtyi välittömästi 75 000 ihmistä ja parin päivän kuluttua Nagasakin pommituksessa 72500. Ydinaseet tekivät mahdolliseksi valtavan joukkotuhon, ja myöhemmin valmistetut ydinarsenaalit mahdollistavat koko eliökunnan tuhoamisen moneen kertaan.
Suomen liityttyä Natoon on tullut ajankohtaiseksi ratkaista, sallitaanko Nato-maiden tuoda alueellemme ydinräjähtein varustettuja aseita. Hallituksen ja eduskunnan pitää ottaa tähän selvä kielteinen kanta. Etenkin koska aiemmat Naton, Yhdysvaltojen ja Englannin kanssa solmitut sopimukset sallivat niiden olla kertomatta, mitä täällä vierailevissa hävittäjäkoneissa ja sotalaivoilla on lastina.
Erityisen vaarallinen on Helsingin Sanomien juhlima linjaus, että Suomeen ostettaisiin F-35-koneisiin ballistisia ohjuksia, joiden kantomatka ylettysi Moskovaan. On päivänselvää, että vastatoimena Venäjä suuntaisi omat ballistiset ohjuksensa uudelleen ja myös Nato-Suomesta tulisi niiden maalitaulu. Miten joku voi kuvitella tällaisen kehityksen lisäävän Suomen tai minkään maan turvallisuutta? – Yhdysvaltojen asefirmoille se tietenkin on ilouutinen.
Kun Ruotsikin liittyy Natoon, vanha rauhanliikkeen tunnus ydinaseettomasta Pohjolasta ajankohtaistuu. Norja ja Tanska ovat kieltäneet tuomasta alueelleen ydinaseita. Elleivät Ruotsi ja Suomi omaksu samaa linjaa, myös Norjan ja Tanskan tilanne saattaa muuttua. Tämäkin lisäisi jännitteitä ja sodan uhkaa Itämeren piirissä.
Suomen pitää vihdoin allekirjoittaa ja ratifioida ydinaseiden kieltosopimus. Selvää on, ettei mikään hallitus toteuta rauhan kannalta hyviä vaatimuksia ellemme aktiivisesti aja niitä järjestöissä ja pidä niitä esillä mm. sosiaalisessa mediassa.
Aavikoituvalla, tulvivalla, maastopaloissa loimuavalla maapallolla ei ole olemassakaan asevaraista turvallisuutta. Asevarustelu, sotaharjoittelu ja sota tuhlaavat ja tuhoavat resursseja ja luontoa, tuottavat päästöjä ja kuolemaa. Sellainen ei ole maanpuolustusta vaan Maan tuhoamista. Hiroshiman päivänä vaadimme rauhaa ja aseriisuntaa ja kunnioitamme satojen tuhansien uhrien muistoa.
Ydinpommituksen jälkeen Hiroshimassa (kuva: ICAN )
Luin arvion tuoreesta kirjasta Talouskuri tuli Suomeen (Vastapaino) : se kannattaa selvästikin lukea. 2010-luvun talouskuri on meillä ollut poliittinen valinta, ei EKP:n komentotaloutta, kuten Kreikassa. Se liittyy jo 1980-luvulla alkaneeseen pääomavirtojen => valuutan vapauttamiseen valtion valvonnasta, yksityistämiseen, julkisten menojen kauhisteluun ja yli 30 vuotta jatkuneeseen velalla pelottelemiseen.
Minun ikäiseni muistavat, kuinka VVM Sauli Niinistö vaati 90-luvulla lyhentämään valtion velkoja ja leikkaamaan julkisia menoja, ”etteivät velat jää lastemme maksettaviksi”. Lapsemme pantiin maksamaan ne velat jo alaikäisinä. Koko ajan on kansalaisia peloteltu ja uskoteltu, että valtion velka on sama kuin yksityinen – vaikka valtiolla on veronkanto-oikeus eikä se siksi voi mennä konkurssiin.
Kirjassa kuvataan talouskurin tuottamia leikkauksia työttömyystuesta, lapsilisistä, koulutuksesta, opintotuesta, eläkkeiden indeksikorotuksista. Palkankorotuksia on korvattu heikentämällä julkista taloutta: alentamalla verotusta, mistä hyötyvät vain hyvätuloiset, jotka maksavat valtionveroa. Verouudistus siirsi suuret pääomatulot veroalen piiriin. Nyt Orpon hallitus suunnittelee omavastuuosaa eli leikkauksia jopa toimeentulotukeen.
Kaikki tämä herättää tyytymättömyyttä, jonka oikeistopopulistit suuntaavat maahanmuuttajiin ja muihin vähemmistöihin. Kun tuotanto on samaan aikaan siirtynyt laajasti Itä-Aasiaan ja kauppa verkkoon, kokevat monet työntekijät epävarmuutta. Samoin pienyrittäjät, jotka ovat alihankkijoita tai riippuvaisia kotimaisesta kulutuskysynnästä, jota reaalipalkkojen ja tulonsiirtojen aleneminen pienentää. Tämä luo pohjaa syntipukkien etsimiselle ”niistä toisista”, äärioikeistolaisuudelle ja rasismille. Semminkin, kun poliittisissa keskusteluissa ennen vaaleja ja vaalien välillä puhutaan vain valtionvelan pienentämisestä (leikkaamalla julkisia menoja asemenoja lukuunottamatta), kilpailukyvyn kohottamisesta (polkemalla palkkoja ja työehtoja) ja asevaraisesta turvallisuudesta. Vähävaraisten arkinen turvattomuus ei kiinnosta ketään.
Edes Vasemmiston ja SDP:n poliitikot eivät kysy keskusteluissa, kuka uusliberaalista politiikasta hyötyy (rikkain 10%, eniten rikkain promille), kuka kärsii, maksaa viulut (pieni- ja keskituloiset). Sellainen kysymys olisi luokkapolitiikkaa, hyi hyi! Kun rahan ja vallan suhteista ei puhuta julkisuudessa vaan julkaistaan palvovia juttuja Postipankin yksityistämisellä rikastuneesta Wahlroosista, luokkapolitiikka korvautuu arvopolitiikalla, edut ja intressit mieltymyksillä. Arvo-ja identiteettipolitiikka asettaa jakolinjan arvoliberalismin kohdalle, helpottaa vihan lietsomista. Pohtimatta jää, missä ihmisryhmien todelliset edut ja oikeudet eroavat ja yhtenevät. Näin persuille on kenttä vapaana syyttää vähävaraisten ongelmista maahanmuuttajia.
Pienituloisten tilanne on raskas ja epävarma äidinkielestä, ihonväristä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Köyhien ei kannata tapella keskenään vaan yhdistää voimansa suurta rahaa ja sen politiikkaa vastaan.
Arvopolitiikassa kokoomus voi esiintyä ”edistyksellisenä”, kunhan ei koidu julkisten menojen ja verotuksen korotuksia. Esimerkkejä ovat rasismin vastustaminen sanoissa (ei toki rakenteissa) tai sukupuolineutraali avioliittolaki. Ne ovat oikein ja välttämättömiä, mutta samalla ilmaista PR:ää kokoomukselle. Moni nuori aikuinen pitää Kokoomusta edistyksellisempänä kuin Kepua, koska Kepu ei kannata homoavioliittoja. Kuitenkin Kepu on kannattanut ja Kokoomus vastustanut peruskoulua, julkista sairasvakuutusta, kansanterveyslakia, eläkkeiden korjaamista. Kepu on toki siirtynyt oikealle, mutta Kokoomus on yhä työnantajien ja rikkaiden oma puolue.
Televisiokeskustelussa myönnettiin taannoin, että armeijan johto ja oikeisto ovat hivuttaneet Suomea Natoon 90-luvulta asti, kuten Pentti Sainio 2000-luvun kirjoissaan osoitti. Natoa ei lakkautettu, vaikka kylmä sota päättyi, tarvitseehan asebisnes myynninedistämiskonttorin. Ensin se keksi viholliseksi islamin ja terrorismin, 2005 alkaen vanhan tutun Venäjän. Asetelma sopii myös Venäjän silovikkitaustaiselle johdolle, joka saa ”maata piirittävistä vihollisista” kätevän perusteen demokratian, kansalaistoiminnan ja lehdistönvapauden tuhoamiselle.
Liukuminen Natoon on merkinnyt militarismin kasvua – sotilaallisten keinojen painottamista diplomatian sijasta, naisten vapaaehtoista asepalvelusta, automaattiaseita reserviläisille. Historian käsittelyssä velat ovat muuttuneet saataviksi ja sotatappiot voitoiksi 90-luvulta lähtien. Nolo todiste tästä oli Marinin väite, että Suomi on voittanut Venäjän kaikissa sodissa. Valitettavan tyypillistä sekin, että historioitsija ja kansanedustaja Teemu Keskisarja on vaihtanut Historiallisen aikakauslehden uusnatsien Sarastukseen.
Venäjän hyökkäyssodan raivattua viimeisetkin esteet Nato-jäsenyyden tieltä on militarismi vain pahentunut. Vihreä UM Haavisto keskittyi sotilasliitto Naton vahvistamiseen Suomella ja Ruotsilla, Turkin edessä madeltiin häpeällisellä tavalla eikä Naton ydinaseistus tunnu olevan ongelma, vaikka onkin vastoin Suomen lakia. Linnake-EU:n julma siirtolaispolitiikka on aiheuttanut 20 000 ihmisen hukkumisen Välimereen yhdeksässä vuodessa, mutta se ei juuri aiheuta mediareaktioita. Militarismi ja asevarainen turvallisuuskäsitys kytkeytyvät väkivallan normalisointiin. Suuret varustelumenot tarvitsevat viholliskuvia, sekä ihmisten että valtioiden toiseuttamista. Sekin ruokkii rasismia ja äärioikeistolaisuutta.
Uusliberalismi luo tyytymättömyyttä ja epävarmuutta, joiden hallitsemiseen käytetään oikeistopopulismia ja militarismia 1930-luvun malliin. Kuitenkin tiedämme, että ilmastokatastrofi etenee, nykymenoon ei ole varaa. Vasemmiston puolueilla olisi nyt opiskelun, tutkimuksen ja miettimisen paikka. Toiminta vaaleista vaaleihin johtaa myöhästymiseen globaalien ongelmien ratkomisesta. Tarvitaan tiedon ja valistuksen lisäämistä jäsenten ja kansalaisten keskuudessa. Kaikkien on nyt syytä etsiä kumppaneita ja liittyä kansalaistoimintaan.
Kuuntele myös Susanna Hastin kolumni militarismin leviämisestä kieleen ja kirjallisuuteen.
”Luokkataistelua kyllä esiintyy, mutta minun luokkani, siis rikkaat käyvät tätä sotaa, ja me olemme voitolla. ”
(Tämä mielipiteeni julkaistiin Karjalaisessa 1.6.2023) Karjalaisen pääkirjoituksessa (maksumuuri) 25.5. korostettiin välttämättömyyttä vähentää lihan osuutta suomalaisten ruokalautasella. Kirjoituksen tehoa tosin murensi parin aukeaman päässä ollut laaja tekstimainos makkaroista.
Surullista kyllä Karelia AMK:n lehtori Markus Huhtinen katsoo 26.5. taaksepäin ja kritisoi lihankulutuksen vähentämispyrkimystä. Hän vähättelee lihantuotannon ilmastovaikutuksia ja jää tässä yksin: metaani on erittäin paha kasvihuonekaasu, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta hiilidioksidiakin nopeammin.
Taannoin luimme lehdistä (The Guardian 18.3.2023), että maapallon nisäkkäistä 220 miljoonaa tonnia on ihmisiä, 630 miljoonaa tonnia (lihan)tuotantoeläimiä, 22 miljoonaa tonnia lemmikkieläimiä ja vain 22 miljoonaa tonnia (2,5 %) luonnoneläimiä. Kuitenkin ekosysteemi nojaa luonnoneläimiin: hyönteisiin, matelijoihin, lintuihin, kaloihin mutta myös nisäkkäisiin. Ne turvaavat kasvintuotannon ja ne ekologiset palvelut, joihin koko elämämme perustuu. Valtava ihmisten, tuotantoeläinten ja lemmikkien määrä sen sijaan tuhoaa lajikirjoa ja uhkaa ekosysteemiä.
Valtaosa tuotantoeläimistä käytetään rikkaan pohjoisen vähemmistön ravinnoksi ja tavaroiden raaka-aineiksi. Afrikkalaiset syövät lihaa vähän.
Pitkään maalla asuneena seuraan ihmeissäni, miten Kepu, MTK ja niitä lähellä oleva bisnes ja ilmeisesti koulutuskin takertuvat tuhoisaan tehotuotantoon ja lihatalouteen menettäen tilaisuuden pohtia Suomen maataloutta aidosti kestävältä kannalta. Ei ihme, että kannatus romahtaa. Yksilöllinen omavaraisuus ei ole ratkaisu näin kaupungistuneessa maassa, mutta kestävään kasvintuotantoon, luonnonkalan, marjojen ja sienten hyödyntämiseen ja erittäin harkittuun eläintuotantoon (maatiaislajit, pitempi elinaika) paneutumalla olisi mahdollista pelastaa perheviljelmiä. Samoin ylivelkaisia ja uupuneita viljelijöitä perheineen.
Tämä olisi tärkeää myös siksi, että Välimeren tienoota uhkaa kuivuus ja muuttuminen autiomaaksi, jolloin pohjoisen maatalouden merkitys ruuantuotannossa korostuu. Kääntäkääpä siis Kepussa ja maatalousopetuksessa katse eteenpäin älkääkä hirttykö menneisiin erehdyksiin.
”Kun Euroopan unioni alkuvuodesta 2022 päätti käyttää Euroopan rauhanrahastoa aseellisen tuen toimittamiseen Ukrainaan, ylittyi merkittävä periaatteellinen kynnys. EU:n perussopimukset estävät unionin budjetin käytön sotilaallisiin operaatioihin, eikä EU ole aiemmin tukenut kolmansia maita aseellisesti. ”(Ulkopolitiikka naistenpäivänä 2023)
Paitsi että EU:n rauhanrahasto ei ole rauhanrahasto vaan koordinoi EU-maiden asetuotantoa ja -kauppaa, se nyt suoranaisesti rahoittaa ja aseistaa sotaa. Rauhanprojekti on siis sotapolulla. Aloitteita Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi tulitauon tai neuvottelujen avulla ei ole nähty. Sen sijaan Baltian maiden ja Puolan sotahaukkojen asenteet on omaksuttu myös Suomen hallituksessa, jopa Ruotsissa. Pitkä ja kunniakas sodanjälkeinen pohjoismainen sovittelun, liennytyksen ja kehittyvien maiden tuen linja korvautuu militarismilla ja epärealistisella Ukrainan voiton hehkutuksella.
Ukrainan voiton korostamisen käsittää Venäjän oppositiossa, kun sen toiminta on maassa tehty mahdottomaksi, näkyvät oppositiopoliitikot ovat maanpaossa tai vankeina, media järjestyksen kourissa ja sosiaalinenkin media joko estetty tai vaarallinen – tykkäyksistä voi seurata vankeutta. Maan tilanteesta kirjoittaa 8,5 vuodeksi vangittu moskovalainen poliitikko Ilja Jašin facebook-päivityksissään, joita olen suomentanut Rauhanveteraani-profiiliini.
Putinin vallan siis ajatellaan kaatuvan vain Ukrainan voitettua sodan. Niin ollen Ukrainan hallituksella ei oikein olisi mahdollisuutta neuvottelemiseen vaikka olisi halujakin. Tuskin lienee, vaikka sotavankien vaihto on käynnissä. – Pelkään kuitenkin, että Venäjän tappio nostaisi valtaan Putiniakin nationalistisempia ja imperialistisempia toimijoita (Kadyrov / Girkin-Strelkov / Rogozin / Prigožin…). Kehnokin neuvotteluratkaisu ja suuntautuminen kohti jännityksen liennytystä olisi parasta apua sekä Venäjän demokratisoinnille että Ukrainan jälleenrakentamiselle. En näe muita mahdollisuuksia myönteiselle kehitykselle. Vastakkainasettelun nykyinen kiristyminen on tuhoisaa sekä kaikkien maiden demokratian että koko elonkehän tulevaisuuden kannalta. Joka hetki menetetään korvaamatonta aikaa suunnan kääntämiseksi.
Kirjoitettuani ”nationalistisempia” pysähdyin miettimään, ettei tämä uhka taida juuri hätkäyttää, sellaisessa nosteessa on militarismi ja nationalismi (”isänmaallisuus”, ”maanpuolustustahto”) nyt niin Suomessa kuin pitkin Eurooppaa ja maailmaa. Erdogan voitti vaalit Turkissa ja Italian hallitusta johtaa Mussolinin ihailija. Ukrainalaisia tukevat Itä-Euroopan maat syrjivät avoimesti muita pakolaisia. EU on suvaitsevainen Puolan ja Unkarin ihmisoikeus- ja oikeusvaltiorikkomuksia kohtaan, puhumattakaan miten se torjuu Välimeren ylittäviä pakolaisia.
29.5. saimme kuulla, että hyviskerho EU on ottamassa seuraavan askeleen: kokoomuksen viiteryhmä EPP aikoo estää luonnon ennaltamiseen tähtäävän asetuksen, koska se edellyttäisi muutoksia maatalouteen. Glyfosaatin yms. käyttö pitäisi lopettaa, soita, metsiä ja vesistöjä palauttaa luonnontilaan ja fossiilimaatalous joutuisi muutenkin ongelmiin. MEP Sarvamaa perustelee kantaa ruokakriisin uhkalla – samaan aikaan kun EU osallistuu Ukrainan sodan pitkittämiseen ja todella aiheuttaa globaalia ruokakriisiä. Semmoinen ”EU:n vihreä siirtymä”!
Siirtymä kasvispainotteisempaan maataloustuotantoon estäisi ruokakriisiä, samalla kun se jarruttaisi ympäristökriisiä ja lajikatoa. Sitä paitsi mm. pölyttäjien hävittäminen on pakko lopettaa, muuten päättyy sekä kasvin- että lihantuotanto. Kokonaisvaltaisesta käänteestä ja vaihtoehdosta ruuantuotannossa ei kuitenkaan puhu kukaan – ei tietenkään EPP tai meillä Kepu bisnestaustoineen, mutta eivät myöskään demarit, Vas tai Vihreät. Poliittisen keskustelun sisällön sanelevat finanssimaailma, metsä- ja elintarvikebisnes ja niitä palvelevat valtiovarainministeriön virkamiehet.
Vuoden kuluttua on EU-vaalit. Toivottavasti omahyväinen bisneslobbareiden juoksupoika saa silloin kriittistä analyysia osakseen muiltakin kuin kommunisteilta (persut haukkuvat EU:ta väärin perustein). Ylikansallista yhteistyötä tarvitaan, mutta asebisnes ja finanssivalta eivät saa määrätä sen tahtia.
Puolueet ja poliitikot eivät visioi vaan reagoivat. Laajempi näkökulma maan ja luonnon puolustamiseen asevarustelun ja ympäristökriisin tuhoilta jää kansalaistoimijoille. Hartiat ovat kapeat ja hennot, mutta jospa kehät tästä alkavat laajeta.
Tiistaina 28.03.2023 julkaistiin Yleisradion verkkosivuilla juttu, joka käsitteli rauhanliikettä.[i] Tässä tapauksessa nimenomaan Rauhanliittoa ja Ydin-lehteä. Se sisälsi niin poskettomia väitteitä, että niitä on pakko kommentoida. Mutta ensin muutama sana yleisesti.
Suomalaista rauhanliikettä kohdellaan nykyään mediassa todella oudolla tavalla. Toimittajien asenteet paistavat läpi. Rauhanliikkeellä on vuosia ollut ongelmana, että mediassa kannoistamme vaietaan tai ne esitetään väärässä valossa. Pahimmissa tapauksissa jopa suoranaisesti valehdellaan.
Yksi räikeimpiä tapauksia viime vuosilta on rauhanjärjestöjen organisoiman Baltic Glory -rauhanleirin esittäminen Venäjän propagandaoperaationa. Tätä väitettä media ei suostunut oikaisemaan pyynnöistä huolimatta. Lopulta Aseistakieltäytyjäliitto kanteli Ylen toiminnasta Julkisen sanan neuvostoon, joka antoi Ylelle langettavan päätöksen.[ii]
Taannoin Helsingin sanomien sunnuntaisivuilla aseistakieltäytyjä Sampsa Oinaala kirjoitti, miten rauhanliike on hämillään. Pikemminkin on niin, että rauhanliikkeen kantoja uutisoidaan mediassa hyvin harvoin, ja näyttää siltä, kuin toimittajat olisivat hämillään. Oinaalan kunniaksi on todettava, että hän siteeraa jutussaan rauhanliikkeen näkemyksiä. ”Haluaisin kuulla, miten sota oikeasti saataisiin loppumaan rauhanomaisin keinoin. Mutta ei sellaista kerrota…
Rauhanveteraani Kirsti Era 