Archive Page 10

Naton ja militarismin raikas ilmapiiri?

Oli masentavaa nähdä sotilaallisesti liittoutumattomien maiden, Suomen ja Ruotsin päämiehet Naton suljetuilla illallisilla. Tasavallan presidentin aloite tunnistamattomien lentojen kieltämisestä Itämerellä saattoi edetä, mutta eiköhän se olisi onnistunut tärväämättä isoa palaa liittoutumattomuuden rippeistä.
Muilta osin suosittelen Varsovan Nato-kokouksen tiimoilta Risto Volasen bloggausta , Visurin haastattelua , Jouko Jokisalon artikkelia . Uutisointia on kommentoinut Volasen lisäksi  terävästi myös Tuomioja. Kielteisen kannan Nato-joukkojen lisäämiseen Itämerellä on ottanut mm. Sadankomitea. Alueen strategisista kuvioista on tutkija, YT Arto Nokkala kirjoittanut kaksiosaisen artikkelin, jota suosittelen.

* * *

Taannoin hämmästelin, onko Nato-jäsenyys menettelytapoja lukuunottamatta jo päätetty. Tätä käsitystä meille syötetään: Ylen gallupissa 48% vastaajista oli sitä mieltä, että jäsenyyteen vaaditaan kansanäänestys, 40% vastustaa sitä. Almamedian nettikyselyssä kannat olivat päinvastoin. Liittymisestä itsestään ei kai kysytty.

On arvioitu brittien Brexit-äänestyksen säikäyttäneen ihmiset ajattelemaan, ettei kansa osaa äänestää oikein. Ja onhan eduskuntamme tosiaan väärällään kansanedustajia, joiden harkintakykyyn (tai ainakin laskelmointitaitoon) voi luottaa isoissa ja pienissä asioissa (linkki per sana). He tekevät parempia päätöksiä kuin me pulliaiset, siitä on näyttöäkin.

Osa gallupin vastaajista ehkä vastustaa kansanäänestystä, koska katsoo että koko jäsenyyshanke pitää sodanuhkan ja ilmastokriisin takia haudata oikopäätä. Tälle kannalle kallistun itsekin.  Maapallo ei kestä sotilasliittojen vahvistamista -> asevarustelua ja sotia.

* * *

Mahdollisia selityksiä keski-ikäisten ja nuorempien vastustukseen:

1) he eivät osaa kuvitella elämää EU:n ulkopuolella, koska siitä ei ole kokemusta tai ainakaan muistikuvia, ei liioin jäsenyyttä koskeneista argumenteista Suomessa. Niinpä brittien EU-vastaisuus tuntuu käsittämättömältä,  selittyy muukalaiskammolla tai muilla irrationaaleilla syillä.

2) Media on dissannut kansalaisten arvostelukykyä täysillä. Se ei pohdi omaa rooliaan tietotason ja analysointikyvyn kehityksessä. Kuitenkin politiikan toimittajat ovat jo pitkään keskittyneet poliitikkojen luonteeseen ja yksityiselämään politiikan sisällön sijaan, asiantuntijalausuntoja latelevat journalistit ja julkkikset, poliitikkojen haastattelut ovat hampaattomia.  Taloutta korostetaan yhteiskunnallisten ja poliittisten kysymysten yli, ikäänkuin me olisimme taloutta eikä talous meitä varten. Toimittajat eivät kysy poliitikoilta, kuka mistäkin päätöksestä hyötyy, kuka kärsii. Jauhetaan vain maamme kilpailukykyä samaistaen ”maa” ja kansa muutamaan kymmeneen vientifirmaan. Ei ihme jolleivät rahan ja vallan keskinäissuhteet hahmotu – myöskään toimittajille – ja jos arvostelukyky ontuu.

3) Alle 40-vuotiaiden muistin aikana Venäjä on ollut juopon presidentin, mafiosojen ja katurikollisuuden maa 1990-luvulla, sitten KGB-miehen johtama suurvallaksi pyrkivä ”Hollannin kokoinen kansantalous”, jolla pelottelu on itäisen Euroopan uusien EU- ja Nato-jäsenten sisä- ja ulkopolitiikan ydintä. Venäjä on myös sotinut kansalaisiaan vastaan Tšetšeniassa ja Georgiaa vastaan 2008, demokratian, sanan- ja kansalaisvapauksien tila on kehno ja nationalismi rehottaa. Sen kasvussa lännen oppimestarimaisella asenteella on ollut oma osuutensa.
USA:n samaan aikaan käymät sodat Persianlahdella, kaaokseen johtaneet hyökkäykset Afganistaniin ja Irakiin, tuki Israelin apartheid-hallituksille ja ”hyödyllisten” islamistiryhmien koulutus ja aseistaminen, Naton sekaantuminen Jugoslavian hajoamissotiin, Libyan valtion hajottamiseen, mafiajohtoisen Kosovon perustamiseen, parhaillaankin jatkuvat lennokkipommitukset… Kaiken tämän tiedämme amerikkalaisten omistamien tiedotusvälineiden versioina emmekä julista Natoa tai Yhdysvaltoja ”hyytäväksi aggressoriksi”, kuten J. Aro Venäjän. Demonisointia ei herätä liioin internetin käyttäjien ja valtiojohtajien Windows- ja NSA-vakoilu ja sen paljastajien kidutus ja vainoaminen, ei Quantanamon ikuisvangit, ei sähköaita Meksikon rajalla, presidentinvaalien rahavetoisuus ja vilppiepäilyt eikä poliisin aseistaminen armeijaksi 2001 alkaen ja sen sota köyhiä värillisiä vastaan. Toista on kömpelösti toimiva trollitehdas.

3) Jo kolmatta vuotta iltapäivälehtien lööpit pelottelevat meitä Venäjän uhalla joka päivä, vaikka reaalista uhkaa ei ole, minkä sekä hallitus että puolustuspoliittiset selonteot ovat todenneet. Tässä ilmapiirissä sotateollisen kompleksin myyntikonttori Nato, militarismi ja armeijan kasvava poliittinen valta   kuvataan raikkaaksi vaihtoehdoksi liittoutumattomuuden ummehtuneelle puolustamiselle. Orwell-vainaa taputtaa käsiään (kuvassa sitaatti dystopiasta Vuosi 1984).orwell

Menettelytapakysymys?

Viime viikot on keskusteltu – taas kerran Kokoomuksen tahtiin – siitä, pitäisikö Naton jäsenyydestä järjestää kansanäänestys ja missä vaiheessa: ennen neuvotteluja vai liittymissopimuksen valmistuttua. Ikäänkuin jäsenyyden hakeminen olisi periaatteessa jo päätetty juttu, vain proseduurit hieman auki. Samanlaisesta teknisyydestä, ratkaisun periaatteellisen ja poliittisen pohdinnan heikkoudesta on kritisoitu myös taannoista Nato-arviota.

Kansanäänestyskeskustelua käytiin 31.5. myös Ylen ykkösaamun alkupuolella, jossa Stefan Wallin toi esille uhkan, että Venäjä vaikuttaa mahdollisen kansanäänestyksen tulokseen. Hupaisaa puhetta Nato-lobbarilta, joka yhtenä monista on ”Venäjän uhkalla” yrittänyt taivuttaa kansalaisia sotilasliiton kannalle.

Nato-hanketta onkin edistetty tämän hallituksen aikana – eipä  uskoisi, että sen johdossa on Kepu, joka päätöstensä mukaan ei aja jäsenyyttä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan johto on hallituksessa persujen kokeneissa ja harkitsevissa käsissä (sarkasmivaroitus!), ja heidän kanssaan tasavallan presidentti yrittää pärjäillä. Sadat USA:n sotilaat aserahaovatkin harjoitelleet Suomessa viime viikkoina, ja 6.6. Hangossa nousee maihin tuhansia Nato-maiden ja Ruotsin sotilaita suomalaisten tukemina. Mikä on moisen harjoituksen käsikirjoitus? ”Miehitetyn” Hangon valtaaminen Naton tuella?

Mahtaapa  näyttää hyvältä naapurin silmään. Vähän kuin alkaisi pykätä tonttinsa rajalle korkeaa muuria ja sen harjalle sähköistettyä piikkilankaa. (Jenkeille tuttua puuhaa, eipä silti.)

Taannoin presidenttimme vieraili puolueettoman Ruotsin ja Nato-maiden Norjan ja Tanskan kanssa Washingtonissa; tapaamisen loppukommunikeaa Tuomioja vertaa  kylmän sodan aikaisten Moskovan-matkojen ystävyydenvakuutteluihin. Hän myös pohtii, millä valtuuksin Obama ja delegaatit kauniita lupauksia antoivat. Mediaraporttien yksityiskohtaisuus ja riemukas sävy poikkesivat jyrkästi Moskovan-matkojen uutisoinnista. Ihanaa, vihdoinkin Washington muistaa meidät, Tarja Halosen esittämä sotakritiikki on saatu anteeksi! Esko Seppänen kehitteleekin räväkkään tyyliinsä natotus-käsitteen rinnalle käsitettä usatus tai jenkitys.

Nato-jäsenyyttä meille mainostaa eritoten Viron johto. Jos kerran se takaa turvallisuuden, miksi he hätäilevät Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuudesta? Syy on ilmeinen: Baltian maiden liittyessä USA:n johto kysyi 1997 Suomelta niille turvatakuita ymmärtäessään, ettei kykene niitä puolustamaan. Semmoinen ”puolustusliitto”. Lipponen totesi, ettei Suomella riitä lihakset; kansalla ei liene halujakaan laittaa nimeä moiseen vekseliin. Semminkin, kun Baltian maat toistuvasti hankkiutuvat hakauksiin Venäjän kanssa muistuttaakseen USA:ta itsestään. Nato ei nykyisellään pysty puolustamaan Baltian maita, vaikka isäntämaasopimus tähtää tilanteen parantamiseen. Kuitenkin niiden on osallistuttava Naton etäoperaatioihin ”turvaa saadakseen”. Meille taas vakuutetaan, ettei ole pakko lähteä Naton sotiin öljyfirmojen bisnesten puolesta, ellei halua.

USA:n suurlähettiläs julisti 30.5., että Suomi toisi Natolle suurta lisäarvoa. Aivan varmasti! Suomella on ensinnäkin iso, koulutettu ja nykyaikainen armeija, hyvät lentokentät, satamat ja varuskunnat. Toiseksi meillä on rahaa, toisin kuin entisillä neuvostotasavalloilla ja Varsovan liiton mailla. Maksumiehet ovat aina tervetulleita.

Paha vain, että suomalaiset eivät edelleenkään kannata Nato-jäsenyyttä, edes reserviliiton aktiivit, vaikka sitä ajavat suurimmat sanomalehdet, suuri osa UPIn henkilöstöstä ja kirjoittelevista aktiiviupseereista, lukuisat bloggaajat ja Ylen toimittajat.

Nato-kriittisistä taas varsin moni on myös opiskellut ja tutkinut kansainvälistä politiikkaa ja / tai poliittista historiaa: Patomäki, Tuomioja, Volanen, Väyrynen, Visuri, Melasuo,  Kangaspuro,  Kotilainen ym. Ilmeisesti opinnot auttavat kritisoimaan Naton mainosbrosyyrien puheita ihmisoikeuksista ja demokratiasta, joista sotilasliitossa lähtökohtaisestikaan ei voi olla kysymys.

Sotaisa miesten juhla?

Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhliin varaudutaan tekemällä miesvoimin miesleffoja. Aina yhtä tuore idea on Tuntemattoman sotilaan filmatisointi, lisäksi saamme Antti Tuurin Ikitien ja elokuvan Tom of Finlandista. Naisille varataan kaksi roolia: Lillan tai joku muu henkäilee Lotta-aatetta ja sotanostalgiaa, muut julkkikset esittelevät vartaloaan ja iltapukuaan. Rahvas katsoo telkkaria. (Ja Joensuun Rauhanryhmä viettänee taas epäsotilaallista itsenäisyysjuhlaa tarjoamalla Ruokaa, ei aseita).

Mitä sota muka naisille kuuluu? Suosittelen kirjaa Tuntematon emäntä. Vaikka teos pursuu lottahenkistä kotirintamapuhetta ja kaikki maalaisnaiset kuvataan lotiksi, jää päällimmäiseksi mielikuvaksi yötä päivää jatkunut raataminen. Naiset joutuivat äkkiä opettelemaan hevosen käsittelyn, kyntämiset, äestykset, niiton, halonhakkuun… Mottiurakka määrättiin myös taajamien naisille. Pikkulapset pyörivät mukana työssä tai jäivät tupaan oman onnensa nojaan, isommat painoivat töitä, samoin vanhukset. Ruuasta oli pulaa, myös maalla. Maitotuotteet, liha, vilja- ja perunasato, jopa heinät luovutettiin paljolti armeijan ja kaupunkien tarpeisiin ja kätkemisestä rankaistiin.

Jos luovutuksista saikin rahaa, ei ollut ostettavaa, sillä kankaista ja kengistä oli huutava pula. Piti etsiä vintiltä ja muokata vanhoista lumpuista itselle ja lapsille vaatetta ja tallukkaita. Paperi- ja puukengät eivät maataloustyössä kestäneet.

Virkistyksekseen ei saanut edes oikeaa kahvia, teetä tai sokeria. Tanssit oli kielletty, sitä paitsi puolisot ja ikätoverit olivat sodassa. Kun he tulivat lomille, he yrittivät korjailla rakennuksia ja työkaluja, elleivät purkaneet paineitaan juopotteluun. Evakuoinnit ja omaisten kaatuminen tai haavoittuminen aiheuttivat lisää työtä ja murhetta. Miesten palattua fyysisesti tai ainakin psyykkisesti vammautuneina alkoivat uudet ongelmat.

Kirja Tuntematon emäntä antaa vaikuttavan kuvan naisten rasituksista, joskin siitä puuttuu äitini (liioitteleva) kertosäe ”miehet löi sillä välin korttia Kannaksella”. On outoa, ettei sota-ajan naisia, vanhuksia ja lapsia ole kuvattu elokuvissa, rintamalottia lukuun ottamatta. Kirjailija Sirpa Kähkösen  Kuopio-sarja paikkaa tätä aukkoa. Erityisen outoa on, että sota-ajasta annetaan nykyisin ihanteellinen kuva, itse muistan elävästi äitini katkeruuden ja vihan sotaa kohtaan, ja Itä-Suomessa näihin pitää lisätä myös pelko.

* * *

Ylettömän miesvaltaista satavuotisjuhlan ohjelmaa on ivattu, ja sekä Sirpa Kähkönen että Ritva Siikala ovat kritisoineet julkisissa facebook-päivityksissään Ilkka Malmbergin pilkallista tapaa suhtautua naisiin. HeSan kolumnisti Jussi Pullinen kommentoi terävästi medioissa yltyvää seksismiä ja naisten vähättelyä.

Sietäisi muistaa, että sadasta itsenäisyyden vuodesta on ollut sota-aikaa alle viisi vuotta, siis 5%. Sota saa itsenäisyysjuhlissa suhteettomasti painoa, sitä paitsi  faktisesta liittosuhteesta Hitler-Saksaan vaietaan. 95:ttä rauhan vuotta ei yksinkertaisesti ole.

Sotimisen ja armeijan sijasta turvallisuutemme perusta on ollut harkittu ja realistinen ulkopolitiikka ja ennen kaikkea vakaa yhteiskunta. Siis laillisuus, hyvinvointivaltio ja vallan legitimiteetti, joihin tosin nyt syntyy vaarallisia säröjä.

Pahinta on, että tuloeroja kasvattava politiikka esitetään ainoana mahdollisena ja jatkuu eriasteisena, olipa hallituksessa keitä tahansa. SSS-hallitus osoittaa kylläkin, että aste-erot voivat olla tuntuvia. Vääryyden kokemusta hyödyntää äärioikeisto ja rasismi, mahdollisesti myös ulkomaiset toimijat. Katkeruuden ja syntipukkien haeskelun pääsyy on kuitenkin vuodesta 1987 jatkunut suuromistajien, sijoittajien ja veronkiertäjien suosiminen samalla kun pienituloisia ja työttömiä syytellään ja rankaistaan.

Satavuotista itsenäisyyttä juhlittaessa pitäisi selvittää, mitä voidaan oppia 30-luvun laman ja väkivaltaisen oikeistolaisuuden kytköksestä ja toisaalta sotaa seuranneen jälleenrakennusajan ja hyvinvointivaltion saavutuksista. Voimme perustellusti juhlia rauhan töitä – niin rauhansovittelussa ja koulutuksessa kuin tieteessä ja taiteessa, työlainsäädännössä ja sosiaaliturvassa. Sellainen olisi myös naisten ja lasten juhla.

turvallisuuspyramidi

(kiitos kuvan ideasta VT Pekka Visurille)

Erittäin vaarallista

Aamun uutiset liittyvät toisiinsa:

  1. Venäläiset hävittäjät ovat 12.-13.4. tehneet valehyökkäyksiä (Ylen uutinen) Puolan ja Venäjän Kaliningradin edustalla kansainvälisillä vesillä harjoittelevaa USA:n lentotukialusta kohtaan, lentokorkeus alimmillaan 9 metriä. Tämä on kärkevin tapahtuma kaksi vuotta jatkuneen eskalaation aikana. Siinä ei kummoista virhettä olisi tarvinnut tapahtua, kun olisi alkanut iso kriisi.
  2.  Suomalaiset koneet osallistuvat 19.-20.4. Nato-maiden lentoharjoitukseen Baltiassa.  ”Ilmavoimat osallistuu vuoden 2016 ensimmäiseen Ramstein Alloy -tapahtumaan kahdella Hornet-monitoimihävittäjällä. Hornetit ovat mukana lentokierroksissa, joiden aikana harjoitellaan ilma-aluksen tunnistamista ja käännyttämistä sekä ilmataistelua.
    Tunnistus- ja käännytysharjoituksissa lentotoiminta tapahtuu Viron ja Suomen ilmatilassa sekä kansainvälisen merialueen yläpuolella. Ilmataistelua harjoitellaan Viron ja Latvian ilmatilassa.” (Ilmavoimien lehdistötiedotteesta)

Mietitäänpä näitä kahta rinnakkain. Lisäksi tulevia harjoituksia: USA:n ilmavoimat  ja panssarikomppania toukokuussa Rissalassa ja Niinisalossa, monikansallinen Hankoniemen maihinnousuharjoitus kesäkuun alussa. Mitenkähän Venäjä suhtautuu niin ”ystävällismielisiin, luottamusta lisääviin” operaatioihin?

Nouseeko muiden tukka pystyyn? Minulla nousee. Leikki on nyt todella vaarallista, mutten keksi, miten sen voisi enää peruakaan. USA häärää täällä sisämerellään demonstroidakseen Venäjälle voimaansa, sotilaallisesti voimistunut ja kiivaasti varustautuva Venäjä vastailee. Inhimillisen virheen riski ja vaarallisuus kasvaa eksponentiaalisesti.

Baltiassa ja Puolassa varmaankin riemuitaan, mutta Suomessa ja Ruotsissa taitaa kokeneita ja vastuuntuntoisia poliitikkoja huolestuttaa todella.

Itämeren tilanteen kiristäminen on lopetettava ja alueen turvallisuus- ja yhteistyökokous kutsuttava koolle mahdollisimman nopeasti. Ettei tarvitse ruveta pitämään sotapäiväkirjaa.

750px-PACE-flag

Ilmastonmuutos pakottaa liikkeelle

Asetuotanto ja sotaharjoitus saati sotiminen on typerintä, mitä tässä tilanteessa voi tehdä: resurssien loismaista käyttöä ja tarpeettomia saastepäästöjä.

Joensuussa oli taannoin kaksi tärkeää tietoiskua ilmastonmuutoksesta ja pakolaisuudesta. Luonto-liitto, Itä-Suomen yliopiston öljyvapautta kampanjoiva ryhmä ja Kohtuusliike järjestivät 30.3.  Ilmastoseminaarin. Teppo Eskelinen esitteli Naomi Kleinin tärkeää teosta Tämä muuttaa kaiken, jonka suomentamiseen osallistui ja laati Suomea koskevat jälkisanat.

Mainitsen puheenvuorosta pari näkökulmaa. Ensinnäkin fossiilisen energian tuotantoa vastustavat paikalliset ympäristöliikkeet ovat alkaneet näkyä nyt, kun liuskeöljyn ja -kaasun tuotanto leviää mm. Kanadan asuinalueille. Nigeriaa, Komia, Libyaa tai Irakia on voinut liata surutta, eihän viljelysmaiden ja kaupunkien tuhoutuminen ole haitannut meitä, öljyn suurtuhlaajia ja CO2-päästöjen supervaltoja. Nyt tuotannon vastustus alkaa muodostaa globaalia verkostoa.

Toiseksi ilmastonmuutoksen vastustuksen painopiste siirtyy ongelman alkulähteille, siis kaivos- ja energiateollisuuteen ja yhtiöihin. Luonnonsuojeluliike  onkin mielestäni keskittynyt liikaa kuluttajiin, vaikkapa mainonnan rajoittaminen tuntuu olevan tabu. Tuotannossa kritiikkiä kohdistetaan lähinnä kaivoksiin, maanviljelyyn ja turpeentuotantoon. Turpeenpoltto pitäisikin kieltää ja maatalouden ympäristöpäästöjä pienentää, mutta suurfirmojen mainostusta, automarketteja, ”pyörille varastoimista” ja tavaroiden rahtaamista edes takaisin sietäisi vastustaa enemmän. Urbanismia rakastaville Vihreille ja heidän dominoimalleen luonnonsuojeluliikkeelle tämä ei taida maistua ja ovathan maajussit vaarattomampi vastustaja. Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ylikulutuksen perussyihin on kuitenkin pakko tarttua. Kapitalismiinkin.

* * *

6.4. oli Kohtuusklubin aiheena ympäristöpakolaisuus. Tutkija Ville Lähde esitti faktaa pakolaisten määrästä – 60 miljoonasta pakolaisesta 86% on kehittyvissä maissa; 40% kotimaansa muissa osissa, 30% naapurimaissa. Esimerkiksi Libanonin asukkaista joka neljäs on pakolainen. Kyseessä on siis köyhien maiden kriisi. EU-alueelle alkoi tulla pakolaisia vasta kun Lähi-idän leirit täyttyivät ja YK:n pakolaisavun rahat ja siis ruoka ja vesi loppuivat.

Pakolaisen määritelmä on kapea, ja sitä on tulevaisuudessa pakko laajentaa. Ihmisiä, jotka joutuvat lähtemään kotiseudultaan kuivuuden, kuumuuden tai meren pinnan nousun takia, nimitetään nyt siirtolaisiksi. Persut ja muutkin haluavat rajata heidät tuettavien piiristä, samoin Merkel Saksassa. Kuitenkin ilmastopakolaistenkin on pakko lähteä ja me olemme osaltamme vastuussa ilmastokriisistä, se on seurausta  öljyyn perustuvasta ylikulutuksesta ja päästöistä. Emme enää voi sysätä seurauksia vain köyhien kansojen kannettaviksi, kuten öljyn- ja kaivostuotannon saasteiden ja tuhojen suhteen on menetelty, samoin dumpattaessa elektronisia ym. jätteitä  Afrikkaan.

Ville Lähde toi esille myös ilmastokriisin ja konfliktien yhteyden, esimerkiksi ”arabikevään”  taustalla oli maailmanlaajuinen kato ja vehnän hinnan voimakas nousu (lisään viljan pörssikaupan vaikutuksen). Syyriassa ongelman laukaisi pitkäaikainen kuivuus, Darfurin kriisissä öljyn lisäksi kuivuus ja taistelu niukoista vesivaroista viljelijöiden ja karjanhoitajien kesken. Veden roolia Lähi-idän kriisissä käsittelee mm. tämä Olli-Pekka Haaviston artikkeli.

Ympäristökatastrofeissa Lähde erotti kolme tyyppiä:

  1. Maanjäristykset, myrskyt ym., joissa uhrien määrä ja jälkiseuraamukset riippuvat yhteiskunnan rakenteen kestämisestä.
  2. Konfliktit ja ruuan hinnan jyrkät korotukset ym. aiheuttavat nopeaa siirtolaisuutta, eikä seurauksia voida ennakoida. Nämä unohtuvat kuitenkin pian.
  3. Hidas ilmaston kuumeneminen, kuivuus, maaperän ja pohjavesien suolaantuminen meren pinnan kohotessa, maaperän saastuminen ja pölyttäjien katoaminen aiheuttavat yhteiskuntien haurastumista, turvattomuutta ja alueiden tyhjenemistä. Tämä on nyt jo käynnissä.

Usein syytetään väestönkasvua, mutta sitä koskevat ennusteet vaihtelevat, ja naisten koulutus ja terveydenhuolto voivat kääntää väestökäyrän alaspäin myös Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa kasvu toistaiseksi on suurta.

* * *

Johtopäätös ylle merkatusta on laajennettu turvallisuuskäsitys: omien rajojen tai resurssien turvaaminen ei auta, tarvitaan globaali vakaus ja ihmisten turvallisuus kotiseuduillaan. Ilmastonmuutos pakottaa myös kansalaistoimijat liikkeelle näin ymmärretyn turvallisuuden  rakentamiseksi.

page1-320px-Broken-f18-stop-all-wars-now.pdf

Turkista seuraava Syyria?

Still_Life_with_Kurdistan_Flag_-_Germiyan_Province_-_Kurdistan_-_Iraq_min

Kurdistanin lippu Kurdien autonomisella alueella Irakissa ((c) Adam Jones, Wikimedia Commons)

Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys JoMoni ja Seutukirjasto järjestivät 19.3. Kurdikevät -tilaisuuden, jossa alustivat kirjailija Kristiina Koivunen ja JoMonin varapj. Ali Giray, joka on kurdi. Kristiina Koivunen on kirjoittanut yhdeksän kirjaa kurdien historiasta ja asemasta (linkissä vain osa) ja ”palkittu” tästä Turkissa maahantulokiellolla.

Kurdit ovat suuri valtioton kansa, 35-45 milj. ihmistä, jotka asuvat Iranissa, Irakissa, Syyriassa ja Turkissa sekä maanpakolaisina ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa.

Koivunen korosti Iso-Britannian ja Ranskan vastuuta kurdien maattomuuden ja muiden Lähi-idän ongelmien synnyttämisessä: Osmannien valtakunnan hajotessa alueet jaettiin salaisella Sykes-Picot-sopimuksella v. 1916 siten, että synnytettiin Ranskan alaiset Libanon ja Syyria, Britannian alainen Irak ja Palestiina (+ Egypti), joissa kaikissa oli vähintään kolme merkittävää etnistä ja/tai uskonnollista ryhmää kamppailemassa vallasta. Siis ”hajoita ja hallitse”.

Myös Turkki on monikansallinen, ja 1980-luvulle asti turkkilaisten osuus väestöstä oli alle 50%. Maassa on 10 vähintään miljoonan hengen etnis-uskonnollista ryhmää. Kuitenkin Atatürk julisti maan perustamisvaiheessa ”Yksi maa, yksi kansa, yksi kieli”, niin että  vähemmistöt jäivät oikeudettomaan asemaan.

1980-luvun alun sotilasvallankaappauksen jälkeen Turkin demokraattiset järjestöt tuhottiin niin, että kurdien työväenpuolue PKK oli ainoa, joka pystyi toimintaan ja vastarintaan. EU on julistanut sissijärjestön terroristiorganisaatioksi, millä Turkki perustelee sortotoimiaan kurdeja kohtaan. 2000-luvun ensi vuosikymmenellä kehitys näytti johtavan demokratian suuntaan, kurdien edustajia pääsi parlamenttiin ja PKK:n sissit siirtyivät naapurimaihin. Siellä Al-Qaida ja ISIS ovat sitten iskeneet kurdien kimppuun.

Turkki on EU:lle ja USA:lle tärkeä liittolainen: se sijaitsee Euroopan ja Lähi-idän, Euroopan ja Kaukasian / Keski-Aasian välillä,  Kaspianmeren altaan rikkaan öljyesiintymän äärellä, se  on myös Naton toiseksi suurin sotilasmahti. Näistä syistä ihmisoikeusrikkomukset ja kehitys kohti yksinvaltiutta tai öljybisnes ISISin kanssa eivät aiheuta lännen pakotteita. Päin vastoin, EU solmi Turkille edullisen sopimuksen padotakseen pakolaisten pääsyn Eurooppaan. Rahoitamme Erdogann hallintoa, vaikka tiedetään, että se sotii maansa kurdiväestöä vastaan ja käyttää ilmavoimia turvaamaan ISISin reittiä Turkista Syyriaan. Tilannetta on analysoinut ansiokkaasti  UPI:n tutkija Toni Alaranta.

Niin Koivunen kuin Ali Giray arvioivat, että Turkin sisäinen tilanne saattaa kehittyä yhtä sekasortoiseksi kuin Syyriassa. Viime aikojen pommi-iskut viittaavat myös tähän. Ali Giray arvioi, ettei niiden takana liene PKK: se ei ole iskenyt siviiilejä vastaan eikä käyttänyt itsemurhapommittajia. 19.3. isku tapahtui lisäksi kadulla, jolla puolet työntekijöistä on kurdeja. Eräs selitys on nähdäkseni provokaatio, jolla lietsotaan vihaa turkkilaisten ja kurdien välille ja edistetään sotaa hallituksen vahvistamiseksi.

Toivottavasti EU:n myötäsukaisuus Turkin politiikalle ei aiheuta uutta aihetta pakenemiseen – Syyrian, Irakin ja Afganistanin lisäksi myös Turkista.

edit: PKK ja sen katto-organisaatio demokraattisen konfederalismin lujittamiselle ja edistämiselle KCK tuomitsevat iskut siviilejä vastaan: kck-condemns-attacks-targeting-civilians.

Ympäri käydään, yhteen tullaan

Välillä taitaa unohtua, että presidenttimme on kokoomuslainen ja kannatti ennen vaalikampanjaa Nato-jäsenyyttä melko avoimesti. Tältä pohjalta voi miettiä myös hänen kommenttejaan USA:n sotaharjoituksiin.
Samalla hän varmaan tajuaa pelätä operaation seurauksia Itämeren alueen jännittyneessä ja harjoitusten takia yhä pahemmin jännittyvässä ilmapiirissä. Nyt hän yrittää ehkä pelastaa mitä on pelastettavissa. Toivottavasti edes jotain.
Hankkeen kritisoijat saavat jälleen kerran Putin-trollin leiman otsaansa – ikään kuin suomalaisilla ei voisi olla itsenäisiä Nato-kriittisiä mielipiteitä. Ja ikäänkuin Naton ja Putinin, Kiinan, Japanin, Australian militaristit eivät olisi toisiaan ja asebisnestä ruokkivia, toisistaan riippuvaisia toimijoita. Jos pidetään tämä mielessä, suurimpina Putinin tukijoina näyttäytyvätkin ne, jotka haluavat vahvistaa Natoa ja sen läsnäoloa Itämeren ympäristössä. He osoittavat venäläisille, että Kremlin kuvaama uhka on olemassa mm. Suomesta käsin, ja vastatoimet siis välttämättömiä. – Toistan tätä turhaan, mutta toistan silti.
Mitä enemmän tilanne jännittyy, sitä enemmän maat varustautuvat, samalla kasvaa armeijoiden poliittinen painoarvo. Tämän sotaharjoitusten kritisoijat varmaan laajasti näkevät. Niiden puolustajista en ole niinkään varma. Kaikkein eniten kritisoijissa on ihmisiä, joiden mielestä nyt leikitään liian vaarallisesti Suomen turvallisuudella .

Venäjän valtamediaa seuratessa nimittely maanpetturiksi, trollaajaksi tai hyödylliseksi idiootiksi  tulee tutuksi. Vieraan vallan kätyrin leima isketään sielläkin poliitikkoihin, toimittajiin, kulttuurivaikuttajiin, jotka kritisoivat Kremlin politiikkaa. Menetelmällä on vuosikymmenten perinteet. – Myös Suomessa jaettiin systeemin kriitikoille vv. 1920-1944  tuomioita ”maanpetoksen valmistelusta”.

Suomen sisä- ja ulkopoliittinen tilanne ei nyt naurata yhtään. Toisinaan sentään huvittaa, kun infosodan hiljattain löytäneet leimaavat toisinajattelijoita varsin samansävyisesti kuin kiihkeästi vihaamansa Putinin tiedotuskoneisto.

Loppukevennyksenä kuunneltakoon trollauksen alkuperäisversio:  https://www.youtube.com/watch?v=2Z4m4lnjxkY

Harmaalta vyöhykkeeltä ”Varsovan liittoon”

aserahaSuomen ilmavoimien komentokieli ei ole suomi, ruotsi saati saame, romani tai venäjä. Se on englanti, jolla ei ole maassamme virallista asemaa.

Suomella on Naton kanssa isäntämaasopimus, jonka perusteella sotilasliitto voi käyttää maksutta maamme satamia, lentokenttiä, teitä, terveydenhuoltoa…  On epäselvää, voiko Naton laitteissa olla ydinaseita ja kuka päättää joukkojen tulosta. Tuomiojan mukaan Suomi – toivotaan niin, vaikka juuri nyt ei ihan siltä näytä.

USA:n ilmavoimat aikoo tulla keväällä harjoittelemaan Rissalaan, josta on 200 km Venäjän rajalle. Me Pielisen-Karjalan ex- ja nykyasukkaat olemme seuranneet  Hornetien ylilentoja, kun ne käyvät ilmeisesti kurkkimassa naapuriin. – USA:n tankit nousevat Hangossa maihin loppukeväällä. Perinteikäs, jopa symbolinen paikka: Saksan sotilasapu valkoisille 1918, Neuvostoliiton tukikohta 1940-41.

Operaatioista ei ole eduskunnan eikä edes hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan päätöstä, kansanedustajat saivat tiedon mediasta. Puolustusministeri  ”muisteli, että Yhdysvaltain panssarit eivät olisi harjoitelleet aiemmin Suomessa.” Eipä kai, Suomihan on sotilaallisesti liittoutumaton maa.(Tosin Lapin harjoituslentoalueella ovat Naton koneet  harjoitelleet vuosia.) 

Operaatiot tapahtuvat kuulemma USA:n omasta aloitteestaVoiko siis minkä tahansa maan armeija tulla omasta aloitteestaan harjoittelemaan sotilaallisesti liittoutumattomaan Suomeen? Miksi meillä ylipäätään on Puolustusvoimat, ellei juuri tällaisten tilanteiden varalta? 

Kansanedustajat ovat aiheellisesti kyselleet hankkeen taustoista. Kansalaiset ovat erittäin huolissaan. Itse pelkään, että meistä tulee samanlainen kahden blokin ”sidostesukka” kuin Ukraina on nyt. Toki tilannettamme helpottaa se, ettei maassa ole sotilastukikohtia – ja siitä seikasta kannattaisi pitää visusti kiinni.

On helppo arvata, miltä asetelma näyttää Venäjältä katsoen, muttei ihan helppoa keksiä USA:n hankkeeseen mitään muita syitä kuin Venäjän läheisyys ja pyrkimys sitoa meidät Natoon.

Reaalielämässä pätee yhä Kekkosen lausahdus: ”Niin on, jos siltä näyttää”. Jos näyttää siltä, että Suomi kuuluu sotilasliittoon, jonka Venäjä kokee uhkaavan itseään ja joka on viimeiset 20 vuotta laajentunut sen naapurialueille, saamme varautua sen mukaiseen kohteluun Venäjän taholta. Se on turvallisuuspoliittinen siirtymä entisten Varsovanliiton maiden viisastenkerhoon. 

Sitäkö haluamme? Lapuan liikkeen ”huumoria” diggaava puolustusministeri Niinistö ilmeisesti kyllä, samoin Nato-jäsenyyttä ajava kokoomusjohto. Entä pääministeri Sipilä? Tai Kepun eduskuntaryhmän ja Paasikivi-seuran pj. Matti Vanhanen ?

PS. Eipä ihme, että PerSu apujoukkoineen yrittää pitää kansan mielenkiinnon maahanmuuttaja”kriisissä”.

 

Luxemburgia ja suuria ongelmia

Luin juuri Teppo Eskelisen kirjan Sorron rajat, jossa hän esittelee marxilaisen teoreetikon ja toisen internationaalin poliitikon Rosa Luxemburgin (1871-1919) kirjoituksia. Niiden suhdetta Marxin perintöön, muiden Internationaalin toimijoiden (Kautsky, Bernstein, Blanqui, Lenin) näkemyksiin käsitellään hyvin kiinnostavasti. Tältä osin tyydyn toteamaan, että marxilaisuudesta ja sen kehityskuluista kiinnostuneelle teos on todella antoisa.

Käytän tässä ikäihmisen oikeudella vanhastaan tuttuja termejä, vaikka Teppo Eskelinen käyttää uudempia ja varmaan osuvampia suomennoksia. Teos on tiivis, ei mitään rupattelua, mutta mielestäni yleistajuinen.  Lähdeluettelo on laaja ja monipuolinen.

sorron_rajatRauhanaktiivi saa kirjasta uutta tietoa siirtomaavalloitusten merkityksestä kehittyneille kapitalistisille maille – ei vain raaka-aineiden ja halvan työvoiman riiston kohteina vaan myös markkina-alueina, joita luototettiin mm. kulutuksen kehittämiseksi.  Samalla maista tuhottiin perinteistä elinkeinorakennetta, yksityistettiin yhteismaat, siirryttiin vaihtokaupasta rahatalouteen, mikä kasvatti riippuvuutta emämaasta. Maatalous yksipuolistui vientituotteiden viljelyksi, monokulttuureiksi, ja nälkä lisääntyi. Eskelinen pohtiikin, minkä verran noilla alueilla edes oli  köyhyyttä ennen kapitalismin saapumista.

Valtion rooli siirtomaiden valloittamisessa ja hallinnassa oli tärkeä, mutta niiden itsenäistyminen 1940-luvulta alkaen siirsi kurinpidon paikallisille eliiteille, paradoksaalisesti jopa helpotti kolonisaattorien tilannetta.  Luottojen ja kaupallisen riippuvuuden takia maiden faktinen itsenäisyys on suhteellinen;  Maailmanpankki ja IMF vaikuttavat suoraan poliittisiin ratkaisuihin, mm. julkisten palvelujen laajuuteen. Kapitalismin keskukset ylpeilevät demokratialla, vaikka sorto ja räikeä riisto on vain ulkoistettu kehittyviin maihin ja on ”länsimaisen menestyksen” kääntöpuoli . Demokratian aseellisen viennin tämä asettaa erityisen outoon valoon.

Rohkaisevia esimerkkejä toiminnasta sanelupyrkimyksiä vastaan on mm. Latinalaisesta Amerikasta. Eskelinen korostaa sekä tässä yhteydessä että talouskasvun ja ekologian tarkastelussa  kansalaisliikkeiden merkitystä verrattuna työväenliikkeen valtiokeskeiseen politiikkakäsitykseen. Jo Rosa Luxemburg piti työläisten toimintaa, liikettä ja mm. lakkoja tärkeinä, eikä vain tulosten vaan toiminnassa kasvamisen, itsehallinnollisten rakenteiden ja ”sosialismin itujen” kehittymisen vuoksi. Liikkeen ja toiminnan tarkastelu on yksi kirjan antoisista piirteistä.

Teppo Eskelisen kirjassa käsitellään myös  luonnon ja ilmaston asettamia kasvun rajoja ja mitä seuraa niiden totaalisesta ylittämisestä. Tätä pohti myös Rosa Luxemburg nähdessään, että kapitalistinen kasvu tarvitsee  esikapitalistisia rakenteita: siirtomaiden puolifeodaalisia taloussuhteita, tyranniaa, eliitin kulutusta.  Nykyisin näemme myös kehittyneissä kapitalistisissa maissa läpikapitalisointia: koulutus, tiede, kulttuuri, jopa ilmakehä (päästökauppa) päätyy voitontavoittelun piiriin.  Viimeisessä  Sata vuotta myöhemmin -luvussa on tärkeitä seikkoja ajattelun syventämiseksi  mm. ilmastokriisiä torjuvassa kohtuus-/degrowth-liikkeessä.

Otsikko Sorron rajat on monitulkintainen: kapitalismi perustuu sortoon, sen rajapinnat ovat sorron rajoja, joita siirretään kasvun takaamiseksi yhä laajemmalle; kasvun rajat ovat myös sorron rajat ja luopuminen kasvupakosta avaa tilaisuuden luopua myös sorrosta. Ehkä myös vaatimuksen asettaa sorrolle rajat (”jotain rajaa!”). – Nämä ovat omia tulkintojani. Antoisa ja hyödyllinen kirja, kiitän tekijää ja suosittelen.

 

 

 

 

Ruokaa, ei aseita!

2014-REA-FNB-header2.img_assist_custom-550x157

Joensuun Rauhanryhmä järjesti 28.11.  Ruokaa, ei aseita! -tapahtuman pitkästä aikaa. 150 keittoannoksen lisäksi jaoimme Rauhan puolesta -lehtiä, ICANin lentolehtistä ja pientä budjetti-infoa. Joukkovoima Joensuu  mainosti 12.12. järjestettävää miekkariaan.

Tapahtumalla kritisoimme budjettiluonnoksen leikkauksia rauhantoiminnan valtionapuun (-27%), kehitysapuun (-43%) – kohdistuu ennen muuta kaikkein köyhimpiä tukeviin järjestöihin, niiden koulutus- ja terveysprojekteihin. Samaan aikaan firmojen kehitysapuprojektien rahoitus nousee 900 % (luit oikein,  yhdeksänkertaisesti). Miten köyhät  kykenevät hyötymään siitä? Kehitysapuhan jätetään kylmästi  tekemättä, ellei se ole bisneksenä tuottavaa. Finnwatchin rahoituksen romahduttaminen uhkaa lisäksi estää varojen käytön tarkkailun.

Kaikesta täytyy leikata, koska Suomi velkaantuu?

Puolustusmäärärahat kasvavat kuitenkin 9 %, ja suunnitteilla on hävittäjäkoneiden eli hyökkäysaseiden hankinta, jonka kulut arvioidaan lähivuosina 10 miljardiksi ja pitemmällä aikavälillä 30 miljardiksi.  Mistä lähtien puolustusta on hoidettu vaikkapa ilmatorjunnan sijasta hyökkäyskärjin?

Kun kuuntelee presidentin ja ministerien kommentteja Ranskan avunpyynnön ja Syyrian sisällissodan suhteen, tajuaa, mihin niitä ”tarvitaan”.  Nyt profiloidutaan ns. arvoyhteisöön, joka on harjoittanut siirtomaiden riistoa 400 vuoden ajan. Ranskan entiset siirtomaat maksavat edelleen veroa entiselle metropolille, joten katkeruus on ymmärrettävää.  Puhumattakaan sotilasoperaatioista ja asebisneksestä, joita Ranska jatkaa entisissä siirtomaissaan.

Rasismin suosijat painottavat, ettei Suomella ole ollut siirtomaita. Kuitenkin olemme hyötyneet halvasta kahvista, teestä, kaakaosta (suklaasta), maametalleista… tähänkin asti. Nyt olemme kolonialistien arvoyhteisössä ja maata puuhataan heidän sotilasyhteisöönsäkin. Ei olisi ihme, jos siitä tehtäisiin johtopäätöksiä.

Kansalaisten kommentit tapahtumassamme eivät tukeneet lähtemistä sotaan: kaikki olivat huolissaan, rauhantahtoisia, asevarustelua  ja Natoa vastaan. Parin  ohikulkijan ”lisää aseita”, ”eläköön vapaa Suomi” (tarkoittikohan vapautta sotilasliitoista?) lähinnä vahvistivat  vaikutelmaa.

Ihmiset arvioivat tilannetta realistisesti. Rauhanliikkeen pitäminen esillä osoittaa, ettemme ole ajatuksinemme yksin. Kannattaa järjestää vastaavia tilaisuuksia, ne ovat konkreettista budjettikritiikkiä.

 


Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com
Follow Rauhanveteraani Kirsti Era on WordPress.com

Historiantutkijan näkötorni

Länsirannikolla asustavan historiantutkijan kirjoituksia menneisyydestä ja nykyhetkestä

Kari Uusikylä

Suoraa puhetta

Sentrooppa-Santra

päivittelee elämänmenoa Itävalta-Unkari-akselilla

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

RASTER

Rasisminvastainen tutkijaverkosto | Anti-Racist Research Network

emmintää

Emmi welds and tells tales.