Rauhanveteraani Kirsti Era

Joensuun Rauhanryhmä järjesti 28.11.  Ruokaa, ei aseita! -tapahtuman pitkästä aikaa. 150 keittoannoksen lisäksi jaoimme Rauhan puolesta -lehtiä, ICANin lentolehtistä ja pientä budjetti-infoa. Joukkovoima Joensuu  mainosti 12.12. järjestettävää miekkariaan.

Tapahtumalla kritisoimme budjettiluonnoksen leikkauksia rauhantoiminnan valtionapuun (-27%), kehitysapuun (-43%) – kohdistuu ennen muuta kaikkein köyhimpiä tukeviin järjestöihin, niiden koulutus- ja terveysprojekteihin. Samaan aikaan firmojen kehitysapuprojektien rahoitus nousee 900 % (luit oikein,  yhdeksänkertaisesti). Miten köyhät  kykenevät hyötymään siitä? Kehitysapuhan jätetään kylmästi  tekemättä, ellei se ole bisneksenä tuottavaa. Finnwatchin rahoituksen romahduttaminen uhkaa lisäksi estää varojen käytön tarkkailun.

Kaikesta täytyy leikata, koska Suomi velkaantuu?

Puolustusmäärärahat kasvavat kuitenkin 9 %, ja suunnitteilla on hävittäjäkoneiden eli hyökkäysaseiden hankinta, jonka kulut arvioidaan lähivuosina 10 miljardiksi ja pitemmällä aikavälillä 30 miljardiksi.  Mistä lähtien puolustusta on hoidettu vaikkapa ilmatorjunnan sijasta hyökkäyskärjin?

Kun kuuntelee presidentin ja ministerien kommentteja Ranskan avunpyynnön ja Syyrian sisällissodan suhteen, tajuaa, mihin niitä ”tarvitaan”.  Nyt profiloidutaan ns. arvoyhteisöön, joka on harjoittanut siirtomaiden riistoa 400 vuoden ajan. Ranskan entiset siirtomaat maksavat edelleen veroa entiselle metropolille, joten katkeruus on ymmärrettävää.  Puhumattakaan sotilasoperaatioista ja asebisneksestä, joita Ranska jatkaa entisissä siirtomaissaan.

Rasismin suosijat painottavat, ettei Suomella ole ollut siirtomaita. Kuitenkin olemme hyötyneet halvasta kahvista, teestä, kaakaosta (suklaasta), maametalleista… tähänkin asti. Nyt olemme kolonialistien arvoyhteisössä ja maata puuhataan heidän sotilasyhteisöönsäkin. Ei olisi ihme, jos siitä tehtäisiin johtopäätöksiä.

Kansalaisten kommentit tapahtumassamme eivät tukeneet lähtemistä sotaan: kaikki olivat huolissaan, rauhantahtoisia, asevarustelua  ja Natoa vastaan. Parin  ohikulkijan ”lisää aseita”, ”eläköön vapaa Suomi” (tarkoittikohan vapautta sotilasliitoista?) lähinnä vahvistivat  vaikutelmaa.

Ihmiset arvioivat tilannetta realistisesti. Rauhanliikkeen pitäminen esillä osoittaa, ettemme ole ajatuksinemme yksin. Kannattaa järjestää vastaavia tilaisuuksia, ne ovat konkreettista budjettikritiikkiä.