Posts Tagged 'Venäjä'



Erittäin vaarallista

Aamun uutiset liittyvät toisiinsa:

  1. Venäläiset hävittäjät ovat 12.-13.4. tehneet valehyökkäyksiä (Ylen uutinen) Puolan ja Venäjän Kaliningradin edustalla kansainvälisillä vesillä harjoittelevaa USA:n lentotukialusta kohtaan, lentokorkeus alimmillaan 9 metriä. Tämä on kärkevin tapahtuma kaksi vuotta jatkuneen eskalaation aikana. Siinä ei kummoista virhettä olisi tarvinnut tapahtua, kun olisi alkanut iso kriisi.
  2.  Suomalaiset koneet osallistuvat 19.-20.4. Nato-maiden lentoharjoitukseen Baltiassa.  ”Ilmavoimat osallistuu vuoden 2016 ensimmäiseen Ramstein Alloy -tapahtumaan kahdella Hornet-monitoimihävittäjällä. Hornetit ovat mukana lentokierroksissa, joiden aikana harjoitellaan ilma-aluksen tunnistamista ja käännyttämistä sekä ilmataistelua.
    Tunnistus- ja käännytysharjoituksissa lentotoiminta tapahtuu Viron ja Suomen ilmatilassa sekä kansainvälisen merialueen yläpuolella. Ilmataistelua harjoitellaan Viron ja Latvian ilmatilassa.” (Ilmavoimien lehdistötiedotteesta)

Mietitäänpä näitä kahta rinnakkain. Lisäksi tulevia harjoituksia: USA:n ilmavoimat  ja panssarikomppania toukokuussa Rissalassa ja Niinisalossa, monikansallinen Hankoniemen maihinnousuharjoitus kesäkuun alussa. Mitenkähän Venäjä suhtautuu niin ”ystävällismielisiin, luottamusta lisääviin” operaatioihin?

Nouseeko muiden tukka pystyyn? Minulla nousee. Leikki on nyt todella vaarallista, mutten keksi, miten sen voisi enää peruakaan. USA häärää täällä sisämerellään demonstroidakseen Venäjälle voimaansa, sotilaallisesti voimistunut ja kiivaasti varustautuva Venäjä vastailee. Inhimillisen virheen riski ja vaarallisuus kasvaa eksponentiaalisesti.

Baltiassa ja Puolassa varmaankin riemuitaan, mutta Suomessa ja Ruotsissa taitaa kokeneita ja vastuuntuntoisia poliitikkoja huolestuttaa todella.

Itämeren tilanteen kiristäminen on lopetettava ja alueen turvallisuus- ja yhteistyökokous kutsuttava koolle mahdollisimman nopeasti. Ettei tarvitse ruveta pitämään sotapäiväkirjaa.

750px-PACE-flag

Mainokset

Harmaalta vyöhykkeeltä ”Varsovan liittoon”

aserahaSuomen ilmavoimien komentokieli ei ole suomi, ruotsi saati saame, romani tai venäjä. Se on englanti, jolla ei ole maassamme virallista asemaa.

Suomella on Naton kanssa isäntämaasopimus, jonka perusteella sotilasliitto voi käyttää maksutta maamme satamia, lentokenttiä, teitä, terveydenhuoltoa…  On epäselvää, voiko Naton laitteissa olla ydinaseita ja kuka päättää joukkojen tulosta. Tuomiojan mukaan Suomi – toivotaan niin, vaikka juuri nyt ei ihan siltä näytä.

USA:n ilmavoimat aikoo tulla keväällä harjoittelemaan Rissalaan, josta on 200 km Venäjän rajalle. Me Pielisen-Karjalan ex- ja nykyasukkaat olemme seuranneet  Hornetien ylilentoja, kun ne käyvät ilmeisesti kurkkimassa naapuriin. – USA:n tankit nousevat Hangossa maihin loppukeväällä. Perinteikäs, jopa symbolinen paikka: Saksan sotilasapu valkoisille 1918, Neuvostoliiton tukikohta 1940-41.

Operaatioista ei ole eduskunnan eikä edes hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan päätöstä, kansanedustajat saivat tiedon mediasta. Puolustusministeri  ”muisteli, että Yhdysvaltain panssarit eivät olisi harjoitelleet aiemmin Suomessa.” Eipä kai, Suomihan on sotilaallisesti liittoutumaton maa.(Tosin Lapin harjoituslentoalueella ovat Naton koneet  harjoitelleet vuosia.) 

Operaatiot tapahtuvat kuulemma USA:n omasta aloitteestaVoiko siis minkä tahansa maan armeija tulla omasta aloitteestaan harjoittelemaan sotilaallisesti liittoutumattomaan Suomeen? Miksi meillä ylipäätään on Puolustusvoimat, ellei juuri tällaisten tilanteiden varalta? 

Kansanedustajat ovat aiheellisesti kyselleet hankkeen taustoista. Kansalaiset ovat erittäin huolissaan. Itse pelkään, että meistä tulee samanlainen kahden blokin ”sidostesukka” kuin Ukraina on nyt. Toki tilannettamme helpottaa se, ettei maassa ole sotilastukikohtia – ja siitä seikasta kannattaisi pitää visusti kiinni.

On helppo arvata, miltä asetelma näyttää Venäjältä katsoen, muttei ihan helppoa keksiä USA:n hankkeeseen mitään muita syitä kuin Venäjän läheisyys ja pyrkimys sitoa meidät Natoon.

Reaalielämässä pätee yhä Kekkosen lausahdus: ”Niin on, jos siltä näyttää”. Jos näyttää siltä, että Suomi kuuluu sotilasliittoon, jonka Venäjä kokee uhkaavan itseään ja joka on viimeiset 20 vuotta laajentunut sen naapurialueille, saamme varautua sen mukaiseen kohteluun Venäjän taholta. Se on turvallisuuspoliittinen siirtymä entisten Varsovanliiton maiden viisastenkerhoon. 

Sitäkö haluamme? Lapuan liikkeen ”huumoria” diggaava puolustusministeri Niinistö ilmeisesti kyllä, samoin Nato-jäsenyyttä ajava kokoomusjohto. Entä pääministeri Sipilä? Tai Kepun eduskuntaryhmän ja Paasikivi-seuran pj. Matti Vanhanen ?

PS. Eipä ihme, että PerSu apujoukkoineen yrittää pitää kansan mielenkiinnon maahanmuuttaja”kriisissä”.

 

Pelottavaa kehitystä

Alla kuvaan kehitystä, jonka soisi varoittavan meitä vaatimasta omissa keskusteluissamme yksimielisyyttä. Vaikka kaveri on eri mieltä kuin minä, hän ei silti ole vieraan vallan agentti, trolli tai hörhö. Eivätkä hänen argumenttinsa sillä kaadu, että näin häntä nimittelemme.

* * *

Luin vasta nyt Oxana Tšelyševan kirjan He seurasivat minua kadulla. Hän kuvaa kehitystään ihmisoikeusaktiiviksi ja kansalaistoimijaksi, joka on tukenut tšetšenialaisia siviilejä sodan ja sorron oloissa, toiminut kidutusta vastaan. Puheillaan ja kirjoituksillaan hän on levittänyt tietoa Venäjän hallinnon perustuslaki- ja ihmisoikeusrikkomuksista, kansalaistoiminnan häiritsemisestä ja mielenilmausten estämisestä.

Viimeiset kaksi vuotta Tšelyševa on toimittanut apua Itä-Ukrainan sodan uhreille ja levittänyt asiatietoa taistelualueen ja Ukrainan siviilien tilanteesta ja sotilaiden teoista.

Kirjaa lukiessa on hyvä tietää perusasiat Tšetšenian sodista ja tunnetuimmista terrori-iskuista Venäjällä, etenkin  Dubrovka-teatteriin ja Beslanin kouluun tehdyistä.  Armeijan ja sisäministeriön joukkojen rynnäköt aiheuttivat niiden yhteydessä satoja kuolonuhreja, enemmistö panttivankeja. Kirja kertoo, miten uhrien omaiset yhä yrittävät turhaan vaatia tapahtumien tutkimista. Beslanin uhrien omaisten vetoomusta käsitellään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, ja siksi  hallinto leimaa heidät epäisänmaallisiksi.  Sotaa ja terrori-iskuja selvitelleistä Anna Politkovskaja ja muita journalisteja on murhattu,  samoin ihmisoikeusaktiivi Natalia Estemirova ja juristi Stanislav Markelov. Tšelyševa on joutunut pakenemaan Venäjältä. Kirjasta ilmenee myös Tšetšenian johtajan, Kremlin suosikin Kadyrovin osuus väkivaltaan.

Tšelyševa kuvaa, miten  valtio ja FSB ovat 2000-luvulla vaikeuttaneet kansalaistoimintaa piraattiohjelmien etsiskelyn, paloturvallisuuden, nykyisin yleensä ääritoiminnan vastaisen lain verukkeella. Samaan aikaan julkinen kritiikki on loppunut, kun tiedotusvälineet (TV) ovat keskittyneet valtion ja Kremlin lähipiirin omistukseen.

Venäjän liberaalin opposition ongelmana taas on mielestäni epäkriittisyys USA:a, EU:ta, jopa sotilasliitto Natoa kohtaan. Pinochet’n diktatuuria ei enää ylistetä, mutta esim. Palestiinan osalta kuunnellaan vain Israelia. Osin siksi, että siellä on miljoona venäjänkielistä siirtolaista ja netissä Israelin ja USA:n suhteen kritiikittömiä venäjänkielisiä uutissivustoja, joita seurataan myös Venäjällä. Toisaalta siksi, että Neuvostoaikana oman maan olot kuvattiin ongelmattomiksi ja länsi surkeaksi paikaksi –- vaikka kokemus ja matkavaikutelmat puhuivat toista. Niinpä osa venäläisistä alkoi pitää kaikkea lännen kritisointia neuvostopropagandana.

Markkinatalouden, yksityistämisen ja rikastumisen ylistys ei lisää vähävaraisen enemmistön luottamusta liberaalia  oppositiota kohtaan. Kuten Diplo-Novaja Gazetan (4/2015) julkaisemasta Nikolai Donskovin artikkelista Venäläinen patti ilmenee, Ukrainan kriisi on käytännössä tuhonnut Venäjän opposition. Se on joutunut paitsioon kritisoidessaan tilanteesta vain Kremliä ja Janukovitšin hallintoa näkemättä, että myös EU:lla ja USA:lla on ollut merkittävä rooli Ukrainan horjuttamisessa 90-luvulta lähtien ja kriisin kärjistämisessä EU-Ukraina-kumppanuusneuvotteluissa ja euro-Maidanin kannustusretkillä 2013-14.

Kremlin sallimalla oppositiolla ei liioin ole poliittista merkitystä. Žirinovskin Liberaalidemokraattinen puolue on nationalistinen,  Oikeudenmukainen Venäjä taas lievästi demarihenkinen. Venäjän federaation kommunistinen puolue on avoimen maahanmuuttovastainen ja nationalistinen, se ihannoi Stalinia ja vähättelee tämän rikoksia. Johtajakultti kukoistaa yhä, Zjuganov on johtanut puoluetta 22 vuotta ja väki pääosin iäkästä. Työväenhenkinen retoriikka jää ontoksi, kun puolue ei tunnu edes yrittävän irrottaa ammattiliittoja työnantajien ja valtapuolue Yhtenäisen Venäjän alaisuudesta, vaan levittää CIA-juoruja pienestä, radikaalista Vapaiden ammattiliittojen järjestöstä. Puolueen ajassa kiinni olemista kuvaa Venäjän nimittäminen Neuvostoliitoksi. Monet entiset NKP-VFKP-aktiivit ovatkin siirtyneet uran ja etujen perässä valtiopuolue Yhtenäiseen Venäjään.

Joskus kuitenkin joku opposition edustaja on aktiivinen ja kriittinen, jolloin hänellä on vaikeuksia toiminnassaan  – estetään vaaliehdokkuus lakia rikkoen, etsitään samanniminen ihminen sekoittamaan äänestäjiä, erotetaan edustaja vaaleilla valitusta elimestä tms. Myös pahoinpitelyjä sattuu.

Venäjän systeemiset oppositiopuolueet  tukevat täysin Kremlin ulkopolitiikkaa: Krimin valtaamista ja Ukrainan ”fasistijunttineen” pitämistä Venäjän vihollisena. TV-uutiset tulvivat Kiovan hallitusta kritisoivia uutisia, sepityksiä ja nimittelyä. – Ukrainassa tiettävästi sama päinvastoin.

Virallisesti Venäjä ei kuitenkaan ole sodassa Ukrainaa vastaan, sotilaat ovat sotineet siellä ”vapaaehtoisina” ”lomillaan”, mistä seuraa, että haavoittuneille ja kaatuneiden omaisille ei taata armeijan hoitoa ja eläkkeitä.

Sota itsessään kääntää sekä Venäjän että Ukrainan kansalaisten huomion sivuun hintojen noususta, palkkojen laskusta, eläkeiän nostosta, asuntolainojen rupla-arvon noususta, koulutus- ja terveysmäärärahojen leikkauksista. Kuten Donskov kuvaa mainitussa artikkelissaan, propaganda ruokkii valmiutta uhrautua isänmaan suuruuden hyväksi. Tässä mielessä sota on siis vallassa pysymisen tae – niin Kremlin kuin Kiovankin johtajille. Mieliä saattaa muuttaa se, jos turistilennon tuho osoittautuu ISISin kostoksi Venäjän pommituksista Syyriassa.

* * *

Venäjän kehityksen pohdinta varoittaa yksisilmäisyydestä, demagogiasta ja populismista kotimaisessa keskustelussa. Tässä on alue, johon voimme vaikuttaa, ja siinä valossa Peter Saramon, Sampo Ahton ym. nimittely hörhöiksi ja Venäjän trolleiksi on masentavaa, kuten Natoa kannattavien kirjoittajienkin syyttely siitä, että he toimivat rahasta, ovat agentteja jne. Keskustelun ilmapiiriin vaikuttavat kaikki puheenvuorot.

Venäjän sisäisiin asioihin ei ulkoapäin voi juurikaan vaikuttaa. Sellaiset yritykset tahtovat kääntyä itseään vastaan päätyessään todisteiksi lännen vihamielisyydestä ja myyräntyöstä. Yhteistyötä venäläisten kansalais-, kulttuuri- ym toimijoiden kanssa sen sijaan pitää jatkaa ja osoittaa täten, ettei ”länsi” ole yhtä kuin sotilasliitto Nato – vaikka Nato pyrkiikin sellaisena esiintymään.


Follow Rauhanveteraani on WordPress.com
Mainokset

Emilia Kukkala

Kirjoittamisen ammattilainen.

Kari Uusikylä

Suoraa puhetta

Sentrooppa-Santra

päivittelee elämänmenoa Itävalta-Unkari-akselilla

teppo eskelinen

Tieteellis-journalistiset arkistot. Lisäksi ajoittaisia kommentteja ja havaintoja.

Rasismista ja rajoista

Maailma rasisminvastaisten tutkijoiden silmin

emmintää

Emmi welds and tells tales.