Za’atrin pakolaisleiri (Jordania) ilmasta 18.7.2013. (kuva: Wikimedia Commons)
Vähälläkin seuraamisella havaitsee, että suomalaisten käsitys Irakista, Afganistanista ja Syyriasta pakoon lähteneistä ihmisistä on merkillinen.
Yleinen väite on, että ISIS lähettää tänne taistelijoitaan. Miten ajatus sopii siihen, että nuoret miehet ovat paossa ISISin pakkovärväystä: vaihtoehdot eräillä Irakin ja Syyrian alueilla ovat taisteleminen Levantin islamistisen taantumusvaltion puolesta tai teloitus, ellet onnistu pakenemaan. Ei ISISillä ole ylimääräistä väkeä lähetettäväksi Eurooppaan, etenkään sellaista reittiä, jolle moni matkalainen menehtyy. ISIS yrittää värvätä täältäkin taistelijoita Irakiin ja Syyriaan. Ja kuten terrorismin tutkija toteaa, sillä on öjybisneksen ansiosta rahaa Euroopan-matkan hoitamiseen laillista tietä.
Kyllä Eurooppaan pääsee ihan laillisesti, paitsi jos on pakolainen.
Merkillisiä ovat myös oletukset että turvapaikan hakijat eivät osaa käyttää vessaa, sähköhellaa tms. Tai että he menettävät itsekontrollinsa nähdessään naisia avokaulaisissa asuissa. Kuvitellaan ilmeisesti, että pakolaiset tulevat paimentolaisten leiriltä. Todellisuudessa joukossa on opiskelijoita ja koulutettua väkeä; EU:n nykyisillä linnakesäännöillä pakoon pääsevätkin vain ne, joilla on rahaa maksaa ihmissalakuljettajille. Joilla on säästöjä tai myytäväksi kelpaavaa omaisuutta.
Afganistan on heikosti kehittynyt etenkin maaseudulla. Sen sijaan Syyria ja Irak – ennen 2003 ja 2012 alkaneita sotia – olivat epädemokraattisia mutta järjestäytyneitä yhteiskuntia, joissa lapset kävivät koulua ja hankkivat ammatin, etenkin kaupungeissa. Naiset pukeutuivat kaupungeissa samaan tyyliin kuin meillä, ihmiset elivät tavallista elämää: työtä, tv:n katselua, ostoksia, kahviloita, internettiä, perheen yhdessäoloa. Sodat ovat vahvistaneet ääri-islamistien asemia, mutta näiden säännöt eivät monia miellytä, etenkään nuoria.
On hyvä muistaa myös USA:n rooli sotien alkamisessa ja Al Qaidan ja ISISin aseman vahvistumisessa.
On surullista, että pakolaiset kuvataan toisina, omana rotunaan. Kuitenkin jos täällä olisi samanlainen kaaos ja yhtä vaarallista, itse kukin pyrkisi turvaan. Tuollainen tilanne luo myös joukkohysteriaa, tuntuu että kaaos vain pahenee, tulevaisuus lupaa pommituksia, silmitöntä väkivaltaa, julmia sääntöjä uskonkiihkoilijoiden vallan alla. Silloin lähtee sellaisiakin, joiden ei olisi vielä aivan pakko.
Niinpä muutetaan rahaksi kaikki mahdollinen ja lähdetään minimipakaasien kanssa. Kiistellään vanhusten kanssa, kun he eivät jaksa tai uskalla lähteä kotoaan. Otetaan mukaan lapset ja vain toivotaan, etteivät he sairastu. Opetellaan nukkumaan maassa huovan tai muovin alla. (Venäläisessä bloggauksessa paljon kuvia pakolaisista Unkarin rajalla.)
Kaiken vilun, nälän ja väsymyksen jälkeen täällä on sitten kestettävänä nimittelyä, syljeskelyä tai kovempaakin väkivaltaa ”hukkuvan Euroopan” tyyliin. Varsinainen unelmareissu?
Outoa oli kuulla Ylen toimittajan päivittelyä, kuinka pakolaiset Kemissä tai Torniossa eivät tiedä, minne haluavat. Osa jopa aikoo takaisin Tukholmaan, vastaanotosta huolimatta! Mitenkähän kartalla itse kukin mahtaisi olla, jos uupuneena ja nälkäisenä tulisi vastaavasti pimeään pikkukaupunkiin, vaikkapa Sarkadiin? ISIStä paetessaan kohtaisi kyltin ”ISIS go home”? Saattaisi miettiä, olisivatko Budapest tai Bukarest hieman kansainvälisempiä ja ilmapiiriltään avarampia.
Muistettakoon myös, että 95% pakolaisista on Syyriassa ja sen naapurimaissa.
Rauhanveteraani Kirsti Era 