Ylellä riemuitaan, että Suomi on Nato-maiden huippua aseistautumisessa; samaa luokkaa ovat vain Puolan, Unkarin ja Baltian maiden kaltaiset demokratian ja ihmisoikeuspolitiikan ”mallimaat”. Vaikkapa Kanada, Belgia, Espanja ja Slovenia jäävät kauas taakse. Puolustusmenomme ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 2020 ja ovat nyt 2,4% bruttokansantuotteesta, noin 7% valtion budjetin loppusummasta. Esimerkiksi koulutusmenot kasvoivat v. 2022 vain 0,6% ja opiskelijakohtaiset menot alenivat lähes prosentilla. Orpo-Purran hallitus leikkaa koulutuksesta lisää.
UPIn tutkija Iro Särkkä hätäilee vain sitä, että Suomen talouden heikko kehitys vaikeuttaa pysyttelemistä varustelijoiden kärkijoukossa vuoden 2026-27 jälkeen – siihen asti on sitouduttu suuriin ase- ja sotalaivahankintoihin. Häntä voin lohduttaa, että 64 toimimattoman F-35-hävittäjän hinta noussee mm. dollarin kurssikehityksen takia. Ukrainan sota kun syö Euroopan taloutta ja rikastuttaa Kiinaa ja Yhdysvaltoja, mm. aseteollisuutta. Joka tapauksessa aserahoilla voitaisiin luoda kansalaisten arkeen aitoa turvallisuutta: asuntoja, koulutusta, terveydenhoitoa, vanhus- ja vammaispalveluja, lapsiperheiden ja nuorison tukea, liikennepalveluja. Tarpeellisesta leikataan ja kasvavaa asebudjettia markkinoidaan lietsomalla sodan uhkaa (mm. kansanedustaja Toveri ).
Miksi Suomen talous sitten kehittyy heikosti? No, sen paremmin asevarustelu kuin metsien hakkaaminen selluksi tai energian tuottaminen Googlen servereille eivät tuota talouskehitystä. Ne eivät edes työllistä (ks. kuva alempana). Edullista olisi kestävä metsänkäyttö, luonnon ennallistaminen, hoivatyöntekijöiden palkan ja määrän korottaminen, maatalouden suuntaaminen monipuolisempaan ja omavaraisempaan kasvintuotantoon, ylikulutuksen hillitseminen. Näiden suhteen lupaa nykyinen hallituskausi vain takaiskuja.
Osasyy Suomen suuriin varustelumenoihin on aseiden toimittaminen Ukrainaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja kaikki puuttuminen maan sisäisiin asioihin on rikos. Se on ollut myös Naton märkä uni, Biden onkin iloinnut avoimesti voitostaan, kun marraskuusta 2021 vauhdittunut Suomen Nato-jäsenyys johti suomalaisten agitaatiotyön takia myös Ruotsin luopumiseen 200 vuoden menestyksellisestä puolueettomuudestaan. Helmikuusta 2022 Suomessa on ollut vallalla sellainen sotakiihko ja militarismi, jota en ole ennen nähnyt. Tässä ilmapiirissä ei ole ihme, että myös poliittinen väkivalta lisääntyy, itäraja on kiinni koko eduskunnan siunauksella ja Oulussa aikuinen rasisti puukotti ”vääränväristä” lasta.
Ukrainan aseistaminen ei sotaa lopeta, eikä minusta ole oikein, että Kremlin hallinnon kaatamisesta haaveilevat tahot yrittävät tehdä sen tapattamalla ukrainalaisia. Ukraina ei voi voittaa sotaa ilman Naton joukkojen osallistumista, joka merkitsisi avointa kolmatta maailmansotaa, luultavasti ydinsotaa ja kaiken loppua. Tämäkään sota ei pääty sotimalla vaan sopimalla. Jos kerran Suomen tappio jatkosodassa oli torjuntavoitto, kannattaisi Ukrainalle ehkä suositella samanlaista voittoa, semminkin kun Venäjä on taloudellisesti, poliittisesti ja moraalisesti jo hävinnyt sotansa.
Suomen sotilaskohteiden avaaminen Yhdysvaltojen armeijan käyttöön (DCA) hyväksyttiin eduskunnassa häpeällisesti ilman äänestystä. Anna Kontula esitti päätöksen hylkäämistä, mutta kukaan ei kannattanut edes Vasemmistoliiton ryhmästä. On globaalisti harvinaista, että demokraattisesti valittu parlamentti hyväksyisi yksimielisesti vieraan vallan joukkojen tulon maahan. Vieläpä Yhdysvaltojen armeijan, jonka tilillä on Vietnamin, Afganistanin, Irakin sodat, ratkaiseva rooli oikeistodiktatuurien pystyttämisessä (mm. Chile 1973) ja aseistamisessa, Etelä-Afrikan ja Israelin apartheidhallintojen tukeminen, Jugoslavian pommitukset, Libyan pommittaminen kaaokseen…
Tällaista on politiikka, jonka perustaksi luetaan politologian ja poliittisen taloustieteen sijasta median tekemiä galluptuloksia. Vasemmistoliitto ei myy käytettyjä polkupyöriä, mutta enpä ostaisikaan. Tosin Vasemmisto ja vihreät sentään vastustavat pöyristyttävää käännytyslakia, kun taas SDP:stä ei löytyne rohkeutta estämään lain hyväksymiseen vaadittava 5/6 enemmistö.
Vanha havainto on, että suuret varustelijat ovat heikon koulutustason ja turvattoman yhteiskunnan banaanitasavaltoja. Toivoisin todella, että Suomen vasemmistopuolueet tajuaisivat tämän ja kääntäisivät suunnan kohti antimilitarismia.
Lähde: SIPRI, suomennos omani. Uudempaa en tähän hätään löydä, mutta sotilaselektroniikka tuskin lisää sotalaitoksen työllistävyyttä. Puhumattakaan siitä, mikä työ on hyödyllistä.
Sodanvastustaja Ilja Jašinin loppupuheenvuoro 14.3.2024 Smolenskin alueen Safonovon piirioikeudessa, joka käsitteli hänen kieltäytymistään käyttämästä ”ulkomaisen agentin” kylttiä julkaisuissaan. (Puheenvuoro tuo mieleen suomalaisen poliittisen keskustelun ilmiöitä, kun vaihtaa ulkomaisen agentin Putinin trolliksi. Eihän parhaassa maassa voi olla parhaasta turvallisuuspolitiikasta eri mieltä, ellei ole mielipuoli tai ulkomailta maksettu! )
”Kiitän saamastani esiintymismahdollisuudesta.
Arvoisa tuomioistuin, kunnianarvoisa tuomari, hyvät kuulijat! Yritän selittää lyhyesti, mitä on tekeillä, vaikka se ei ole helppoa. Tänään tuli kuluneeksi neljä kuukautta siitä, kun minut tuotiin vankisiirtolaan, ja olen käytännössä koko tämän ajan yrittänyt selittää vartijoille, virkailijoille ja saattovartijoille, mistä minua oikein syytetään. Se on hankalaa, koska harvat ymmärtävät, mitä tarkoittaa ulkomainen agentti. Miksi joku saa tuomion agenttimerkintöjen takia, voidaanko joku tosiaan tuomita kahdeksi vuodeksi vankilaan sellaisesta syystä?
Arvelen, että myös Safonovon piirioikeudelle ulkomaanagentin asemaa koskeva rikosjuttu on eksotiikkaa. Lienen ensimmäinen ulkomainen agentti, joka on edes videoyhteydellä joutunut Safonovon tuomioistuimeen. Siksi on välttämätöntä selittää, mitä mielestäni on tekeillä.
Jo yli kaksikymmentä vuotta maassamme on vainottu poliittista oppositiota, jota edustan. Oppositiota syytetään siitä, että he toimivat maataan vastaan, puolustavat vieraiden valtioiden etuja, ovat epäystävällisten tai vihamielisten valtioiden tai niiden koneiston agentteja. Viime vuosina on siirrytty leimaamisessa uudelle tasolle. Aiemmin valtio, valtion viranomaiset tai jokin propagandaorganisaatio julisti meitä kansan vihollisiksi, ulkomaisiksi agenteiksi tai muuta vastaavaa. Näytettiin esimerkiksi televisiossa uutinen ja sanottiin: tämä ihminen, joka kritisoi vallassa olevia, edistää ulkomaisten hallitusten tavoitteita, toimii maataan vastaan. Siis perinteistä propagandaa.
Olen törmännyt sellaiseen useita kertoja. Televisiossa on väitetty, että teen työtä ulkomaisen hallituksen hyväksi, ja todisteet olivat tätä tasoa: näytettiin jotain sopimusta jonkin suurlähetystön kanssa ja todettiin, että ”asiakirjoissa ei ole allekirjoitusta, mutta asiantuntijoilla ei ole epäilystäkään sen aitoudesta”. Seuraavaksi näytettiin ”asiantuntijaa”, jolla ”ei ole epäilystäkään aitoudesta”. Tämä ei tietenkään vakuuttanut, ihmiset eivät uskoneet, eikä propaganda toiminut. Siksi joku presidentinhallinnon tai valtapuolueen neropatti keksi, että on muutettava käsittelytapaa. On järjestettävä siten, että opposition edustajat herjaavat itse itseään.
Siihen asti meitä siis herjattiin ulkoapäin, mutta nyt luotiin lainsäädäntö, joka velvoittaa meidät herjaamaan itseämme, julistamaan olevamme ulkomaanagentteja, todellisuudessa rinnastamaan itsemme kansan vihollisiin – hallinnollisten ja rikosoikeudellisten seuraamusten uhalla. Viime vuoden aikana on otettu käyttöön uusia oikeusnormeja, joilla hallinnollisiin ja rikosoikeudellisiin seuraamuksiin lisätään ulkomaanagenttien omaisuuden pakkolunastus yms. Kaikki seuraavat uutisia ja käsittänevät, mistä on puhe. Tämä on katala jesuiittamoraaliin pohjaava säädös. Okei, puhukaa minusta mitä haluatte. Voitte ryöpyttää minua televisiossa miten vain, mutta nyt yritätte – en tarkoita tuomioistuinta vaan valtiota (jota tuomioistuin edustaa) – pakottaa minut itse herjaamaan itseäni. Julistamaan itseni ulkomaiseksi agentiksi! Merkitsemään julkiset esiintymiseni jollain häpeällisillä ingresseillä. Tähän en tietenkään voi alistua.
Jotta tuomioistuin ymmärtäisi, miten minut julistettiin ulkomaanagentiksi. Kun alkoi se, mitä te kutsutte sotilaalliseksi erityisoperaatioksi ja minä sodaksi, omaksuin tiukan sodanvastaisen kannan. Minä…
Tuomari keskeyttää: Ilja Valerjevitš, anteeksi mutta joudun keskeyttämään teidät. Muistutan teitä, että oikeuden läsnäollessa suoritetut toimet, jotka voivat johtaa rangaistuksiin, eivät ole luvallisia. Sanoin asiasta istunnon alkaessa. – – Joten olkaa hyvä ja jatkakaa, en keskeytä teitä, ellei teoissanne ole merkkejä laittomuuksista tai rikoksista. Olkaa hyvä, kuuntelen teitä.
Ilja Jašin: Arvoisa tuomari, arvostan luonnollisesti huolenpitoanne, mutta olen vankilassa juuri siksi, joten minulla ei ole erityisesti pelättävää. Tämä ensiksikin. Toiseksi minusta näyttää, että olette liiankin varovainen. Koska jos katsoisitte esimerkiksi Putinin uusimmat haastattelut Tucker Carlsonille ja Dmitri Kiseljoville, niin jopa hän nimittää tämänhetkisiä tapahtumia sanalla, joka teitä niin hermostuttaa ja saa levottomaksi. Siis se on jo yleisesti hyväksyttyä. Ymmärrän, että tapahtumien ensi kuukausina ihmisiä sakotettiin siitä armeijan mustamaalaamisena, ihmisiä haastettiin oikeuteen, mutta nyt sana on jo aivan jokapäiväinen. Putin nimittää tapahtumia jo sanalla, joka huolestuttaa teitä niin. Mutta viis siitä, se ei ole nyt pääasia.
Pääasia on, että omaksuin helmikuun 24. päivän (2022) jälkeen jyrkän julkisen sodanvastaisen asenteen ja puolustin sitä. Neljän kuukauden kuluttua minut pidätettiin perustellen pykälällä ns. valeuutisista Venäjän asevoimia koskien, ja olen siitä lähtien ollut vangittuna. Muutama viikko myöhemmin minut julistettiin ulkomaiseksi agentiksi, vangitsemisen jälkeen siis. Päätös oli täyttä mielivaltaa. Tietänette, miten julistetaan ulkomaiseksi agentiksi, mutta selitän varulta. Siihen ei liity mitään oikeuskäsittelyä, jonka tuloksena joku todetaan ulkomaiseksi agentiksi. Venäjän oikeusministeriön nettisivulla vain julkaistaan perjantaisin mielivaltaisessa järjestyksessä luettelo ihmisistä, joita siitä hetkestä alkaen pidetään ulkomaisina agentteina ja joille määrätään ylimääräisiä vastuita, lisävelvoitteita, lisärajoituksia. Ulkomainen agentti ei saa esimerkiksi opettaa. Ulkomaisten agenttien täytyy lisätä julkaisujensa alkuun pitkä nöyryyttävä teksti. Jokin aika sitten päätettiin, ettei heillä ole oikeutta saada Venäjällä tekijänpalkkioita, rojalteja teoksistaan jne. Tämä on täysin syrjivä säädös, jota sovelletaan oikeuslaitoksen ulkopuolella. Yksinkertaisesti päätöksiä tekevät jotkut oikeusministeriön virkailijat, joiden nimiäkään emme tiedä. Ja tietenkin säädös, jota sovellettiin minuun nähden, on täysin diskriminoiva.
Puolustusasianajajani valittivat päätöksestä, itse en voinut sitä tehdä, koska olin vankilassa. Moskovan kaupungin Zamoskvoretskin piirioikeudessa yritimme saada edes selville, millä perusteilla minut, koko ikäni Venäjällä asunut ihminen, joka on osallistunut vaaleihin, tullut valituksi Krasnoselskin kaupunkipiirin johtoon, neljä vuotta hoitanut tehtäviäni tunnollisesti, saanut kunniakirjoja ja palkintoja jne. Millä perusteella venäläinen poliitikko, venäläinen isänmaanystävä on julistettu ulkomaiseksi agentiksi? Ainoa, mitä saimme irti oikeusministeriöstä, oli verohallinnon tiedot tuloistani, kun olin sitä ennen jo yli vuoden toiminut yksinyrittäjänä. Meille esitettiin tietoja siitä, että yrittäjätililleni tulleiden summien joukossa oli tuloja, joita olin saanut Youtube-kanavani tuloina.
Te varmaan tiedätte, miten se systeemi toimii. On Youtube-kanavia, voitte saada tuloja mainoksista, joita on videoissanne ja suoratoistoissanne. Sain ne tulot täysin virallisesti. Toistan vielä että olin rekisteröitynyt yksinyrittäjä, sain yrittäjäsopimuksen mukaisesti tililleni rahaa Youtubelta ja maksoin aivan rehellisesti verot näistä tuloista. Verovirastolla ei ollut minulle vaatimuksia. Osan saamistani rahoista tuloutin valtiolle ja tällä perusteella minut julistettiin ulkomaiseksi agentiksi, koska rahat olivat Youtubelta. Jännä seikka tässä on se, että Google, jolle Youtube kuuluu, on rekisteröity Irlantiin. Yhtiön nimikin on Google Ireland. Sekä Venäjän bloggaajat että käyttäjät saavat tulonsa irlantilaiselta yhtiöltä. Minut kuitenkin nimettiin jostain syystä Ukrainan agentiksi. Miten nämä liittyvät toisiinsa? Oikeusministeriön edustajat eivät osanneet vastata oikeudessa tähän kysymykseen.
Oikeus päätti tietysti asian oikeusministeriön eduksi, valitimme siitä, mutta päätös kesti. Tekään ette liene ensimmäistä vuotta tuomarina, tosin ette luojan kiitos Moskovan Basmannin oikeudessa (kuuluisa oppositiolle jakamistaan tuomioista – KE). Joka tapauksessa tiedätte, miten maassamme tehdään päätökset poliittisissa oikeudenkäynneissä. Nyt olette törmännyt itse siihen. Joka tapauksessa Zamoskvoretskin oikeuden päätös oli mielestäni täysin lainvastainen ja törkeä. Ja sen motiivit olivat tietenkin poliittiset.
Haluan kertoa oikeudelle vielä kerran kantani. En tunnusta olevani ulkomainen agentti. En hyväksy kantaa, jonka oikeusministeriö esitti, tässä tapauksessa kuluttajatarkkailukomitean suulla. Olen koko elämäni ajan, lähes 24 vuotta, täysikasvuisesta työskennellyt maani hyväksi. Olen venäläinen patriootti ja venäläinen poliitikko (sananmukaisesti: venäjäläinen, viittaa siis valtioon -KE). Äänestäjät ovat useita kertoja osoittaneet minulle luottamusta. En ikänäni ole saanut kopeekkaakaan ulkomaisilta valtiollisilta toimijoilta, ulkomaisilta hallituksilta. En koskaan ole ollut enkä ole nytkään ulkomaisten hallitusten tai muiden organisaatioiden vaikutuksien alainen. Minuun vaikuttavat vain äänestäjäni ja kannattajani.
Haluan korostaa, että isänmaallisuuteni ja uskollisuuteni maalleni ja vakaumukselleni saa vahvistuksensa myös siitä, että jäin Venäjälle. Kuten ymmärrätte, oli riski joutua poliisin käsiin sen alettua, mitä ette halua minun nimeävän. Helmikuun 24. päivästä lähtien, kun oli hyväksytty kaikki nuo hirvittävät lait asevoimien halventamisesta, valeuutisista, oli ilmeistä, että minut tullaan vangitsemaan. Koska olin julkisesti periaatteellisella kannalla.
Ymmärsin, että minut vangitaan. Käsitin joutuvani kalterien taakse. Monet kollegani valitsivat maastamuuton. Minä valitsin vakaumukseni. Olen joutunut vankilaan vakaumusteni ja isänmaallisuuteni takia. Sekin, että olen nyt vankina, todistaa uskollisuudestani vakaumustani ja synnyinmaatani kohtaan. Siksi minulle ulkomaanagentin leima ei ole pelkkää diskriminaatiota. Minulle se on loukkaus. En ole koskaan ollut ulkomaan agentti enkä tule olemaan. Olen aina ollut uskollinen kotimaalleni ja kansalleni ja pysyn sellaisena. Mielestäni laki ulkomaisista agenteista on täysin vastoin perustuslakia. Se on syrjivä ja olemukseltaan fasistinen laki, joka on ristiriidassa sekä lain hengen että terveen järjen kanssa.
Kansalaisena olen päättänyt, ja korostan että tämä on minun lähtökohtani kansalaisena, etten periaatteesta, hallinnollisten ja rikosoikeudellisten rangaistusten uhkasta huolimatta suostu noudattamaan fasistisia lakeja nyt enkä tulevaisuudessa.
Lisättäköön rangaistukseeni sen takia kaksi tai kymmenen vuotta, miten paljon tahansa, mutta minulle kysymys on periaatteellinen, se koskee poliittista vakaumustani kansalaisena. En tunnusta sitä lakia. En ole ulkomainen agentti. Pidän Venäjän kuluttajatarkkailukomiteaa häpeällisenä valtiollisen sensuurin virastona ja katson, että tulevaisuuden hienolla Venäjällä se pitää lakkauttaa. Valtiollista sensuuria ei saa olla, niinkuin perustuslakiimme on kirjattukin. Kiitos!”
Suomennos Kirsti Era. Tuomarin keskeytyspuheenvuorosta on lyhennetty esimerkki.
Sanna Marin ja muut 1990-luvulta alkaen koulunsa käyneet ja media katsovat, että Suomi voitti Neuvostoliiton sekä 1940 että 1944. Eihän Neuvostoliitto näet miehittänyt Suomea. Alueesta tosin menetettiin yli 10 % ja Neuvostoliitto sai tukikohdan tykinkantaman päähän Helsingistä, lähemmäs kuin oli v. 1939 neuvotteluissa vaatinut. Maa-alaa lähti enemmän kuin se tuolloin esitti, eikä Repolan ja Porajärven ”perämehtiä” saatu tilalle. Hämmästellessäni voittopuheita keväällä 2022 sain kuulla, että Suomi voitti sodat (vaikka Liittoutuneet muuta luulee).
Myös Ukraina on jo voittanut sodan moraalisesti. Tuon logiikan mukaan myös sotilaallisesti, koska Venäjä ei vallannut Kiovaa kolmessa päivässä kuten kuvitteli, vaan Ukraina puolustautuu edelleen.
Puolustuksen hinta kasvaa kuitenkin joka päivä, ammuksista ja sotilaista on pula, Venäjä tuhoaa maan infraa ja siviilejä menehtyy. EU:ssa vaaditaan ammus- ja aseteollisuuden kasvattamista verovaroilla, mutta myös auttamishaluttomuus USA:ssa ja EU:ssa kasvaa. Sotarahat ovat muusta pois ja äänestäjien innostuksen ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa propagandaa ja rauhanäänten minimointia, mistä kirjoittavat saksalaiset tutkijat .
Katsokaa vaikka Yle-uutisten ykkössivua; siellä on jo kolmatta vuotta pysyvä yläotsikko Venäjän hyökkäys, mutta vielä verisempi Gazan sota ja joukkomurha poistui pääuutisista ennen joulua, vaikka siviiliuhrien luku oli jo ylittänyt Ukrainan täysimittaisen sodan luvut. (Nyt jopa USA:n varapresidentti Harris vaatii tulitaukoa. ) Ylelle tärkeämpi uutisotsikko on Mysteerijunapeli?
Ehkäpä Ukrainan kannattaisi voittaa tämä sota samalla tavoin kuin Suomi voitti 1940 ja 1944: aselepo ja tilanteen lopullinen selvittely muutaman vuoden päästä. USA lienee jo myynyt Eurooppaan (ja velaksi Ukrainaan) vanhat asevarastonsa ja vuosiksi eteenpäin uusia, mm. käsiin vanhentuvia F-35:ia, joten sodan voisi lopettaa.
Se edellyttäisi voittopropagandan lopettamista sekä Ukrainassa ja Venäjällä että EU-maissa. Katkeria hetkiä sekä ukrainalaisille että kaikille meille, joiden mielestä Venäjän hyökkäys ja sekaantuminen Ukrainan sisäisiin asioihin on rikos. Sen lisäksi että se oli käsittämätön tyhmyys: Nato vahvistui sisäisesti ja ulkoisesti.
Sekä Ukrainan ja ukrainalaisten että Venäjän totalitarismin kasvun kannalta sota olisi saatava loppumaan. Sota voimistaa militarismia, nationalismia, rajat kiinni -linnake-Euroopan rakentamista. Se helpottaa demokratian kaventamista ja ruokkii äärioikeistoa myös EU-maissa. Suomen itärajan sulkeminen kaikilta pakolaisilta ja sukulaisten kanssakäymiseltä on tästä räikeä osoitus. Liennytys ja neuvottelut pakottaisivat diktaattorit höllentämään otteitaan, tämän näimme ETYKin 1975 jälkeen.
24.2.2022 oli ikäisilleni yksi elämämme synkimmistä päivistä. Oli vaikea uskoa, että Putin tosiaan on hyökännyt Ukrainaan, tehnyt jotain niin typerää ja tuhoon tuomittua. Pidin kai silloin ja välistä vieläkin Putinia Venäjän edustajana ja tarkastelin hänen tekojaan suhteessa Venäjän kansalaisten parhaaseen. Jutun loppupuolella pohdin, miten väärässä olin.
Naton ja Suomen Nato-piirien kannalta sota oli onnenpotku. Lauri Nurmen mukaan armeijan ylipäällikkö kutsui puoluejohtajat maanalaiseen bunkkeriin (!), jossa peloteltiin, että Venäjä voi hyökätä Suomeen vaikka heti. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan seuraaminen on meillä ollut pitkään kehnoa, joten utopistinen väite upposi poliittisiin johtajiin. Takit kääntyivät hetkessä, ja syntyi yksimielisyys liittymisestä Natoon.
Kansalaisia oli 2014 lähtien peloteltu iltalehtien lööpeissä, joissa kaikkivoipa Putin oli hyökkäämässä Suomeen milloin maitse, milloin digitaalisesti. Helmikuusta 2022 lähtien mediassa ja politiikassa lietsottiin talvisodan henkeä voimalla, ja kohta gallupissa kannattivat Natoa lähes kaikki. Niinpä jäsenanomus vietiin läpi pikavauhtia ja Ruotsi painostettiin tekemään samoin. Entinen vihreä rauhan- ja kehitysmaa-aktiivi Haavisto säteili allekirjoittaessaan Suomen jäsenyyden sotilasliitossa ja kiikutti historiallisen kynän museoon. Matti Wuori raukka, perintösi joutuu häpeään.
Presidentti Niinistö myönsi uudenvuodenpuheessaan 2024, ettei syynä jäsenhakemukseen todellisuudessa ollut turvallisuusuhka vaan se, että haluttiin osoittaa ”itsenäisyyttä” Naton laajenemista vastustaneelle Venäjälle. Kirjoitin tästä silloin.
Nyt itsenäisyys on todellisessa vaarassa, kun hallitus on allekirjoittanut tukikohtasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa (DCA). Siinä avataan USA:n armeijalle 15 Suomen varuskuntaa ja rajavartioasemaa, annetaan sen käyttöön korvauksetta satamat, lentoasemat, tiestö, samoin tukikohtien lähistön kunnallisia ja yksityisiä alueita, jos tarpeen. Niihin tulevat yhdysvaltalaiset eivät perheineen ole Suomen lainvalvonnan ja oikeudenkäytön alaisia, he tulevat ja menevät ilman matkustusasiakirjoja ja tullitarkastuksia, voivat kantaa asetta julkisella paikalla. Yhdysvallat ei sitoudu puolustamaan Suomea, mutta Suomi sitoutuu suojelemaan USA:n sotilaita ja laitteita, joiden laadusta (ydinaseita?) meille ei kerrota. Eduskunnan hyväksynnän vaativasta DCA-sopimuksesta on hyödyllisiä tietoja sivustolla www.eitukikohtia.fi ja sitä vastaan kerätään adressia: www.adressit.com/ei_vieraan_vallan_sotilastukikohtia_suomeen . Tietoa asiasta kannattaa levittää.
Armeija, militarismi ja asebisnes hyötyvät sodasta: varustelumenot ovat nousseet valtavasti eikä niitä uskalla vastustaa kukaan nyt, kun Markus Mustajärvi jäi pois ja Johannes Yrttiaho putosi eduskunnasta. Superkallis vanhentuvien hävittäjien hankinta etenee, vaikka on ilmeistä, ettei Suomen (tai Baltian maiden) puolustamiseen tarvita hävittäjiä vaan ilmatorjuntaa ja ehkä drooneja. Samalla huudetaan valtionvelasta ja leikataan aidosta turvallisuudesta: vähävaraisilta, kulttuurista, julkisista palveluista ja kolmannelta sektorilta.
Sota vahvistaa Putinin valtaa, Natoa ja asebisnestä
Putinin hyökkäyssodan vaikutukset Suomeen ja yli 200 vuotta puolueettomana kukoistaneeseen Ruotsiin ovat olleet tuhoisat, mutta paljon hirvittävämpää on ollut ukrainalaisten ja Ukrainan tuhoaminen ja pakolaisten kärsimys. Venäjän kansalaisia on kuollut ja vammautunut kymmeniä tuhansia, enemmän kuin yli 8 vuotta jatkuneessa Afganistanin sodassa. Pietarissa ja Moskovassa ei protestoida mm. siksi, että rintamalle on komennettu lähinnä syrjäseutujen asukkaita ja vähemmistökansojen jäseniä. Samoin vierastyöläisiä, jos erehtyvät ottamaan Venäjän kansalaisuuden.
Hyökkäyssota Ukrainaan ei palvele Venäjän valtiota tai kansalaisia vaan Putinin hallintoa, sillä opposition suu on tukittu lakisääteisesti, sodanvastustajia vangittu yli tuhat, ja tuomiot ovat pitkiä. Väkivaltakoneisto kasvaa: oppositiota vastaan taistelee FSB:ssa, Rosgvardijassa, sisäministeriön joukoissa toista miljoonaa hyvin varusteltua ja palkattua ihmistä, siis enemmän kuin Ukrainan sodassa. Oppositio ja potentiaaliset vastustajat ovat paenneet ulkomaille, loput pelkäävät joutumista sotaan ja syytteitä ”armeijan halventamisesta”. Pelätään myös 6 kk sotapalvelun jälkeen armahdettuja rikollisia, jotka ovat murhanneet asukkaita eri paikkakunnilla. Uudessa budjetissa Putin satsaa aseteollisuuteen ja koneenrakennukseen. Tätä sotateollisen kompleksin jälleenrakentamista arvioi kiinnostavasti Nezavisimaja gazetan päätoimittaja Konstantin RemtšukovŽivoi gvozdin haastattelussa 19.2.24.
Vuonna 2020 Putin sementoi harvainvallan muuttamalla Venäjän perustuslain entistäkin epädemokraattisemmaksi. Tuolloin hän yritti kahdesti murhata opposition keulahahmon Aleksei Navalnyin, toisella kertaa lähes onnistuen. Näyttää, että hän pelkää valtavasti kuolemaa: koronan aikaan pidettiin tapaamaan tulleita kahden viikon karanteenissa tai 10 metrin etäisyydellä. Hän myös vangitutti shamaanin, joka käveli Moskovaan noituakseen Putinin pois, eikä vieläkään uskalla lausua Navalnyn nimeä (vrt. karhun salanimet). Saatuaan tiedon Navalnyn murhan onnistumisesta 16.2.2024 hän hymyili leveästi.
Putinin sodan motiivi ei siis ole Venäjän etu tai Naton vastustaminen vaan valtaklikin edut ja valta-asemien säilyttäminen, semminkin kun 22 vuodessa on tehty rikoksia, joista kuuluisi saada pitkä tuomio. Tarkoitan Moskovan kerrostaloräjäytyksiä, veristä Tšetšenian sotaa, median kaappaamista ja opposition tuhoamista, kansalaisyhteiskunnan, sanan- ja yhdistymisvapauden tukahduttamista, militarismin ja nationalismin lietsomista, korruptiota, vähemmistökielten ja kansojen polkemista. Samaan aikaan presidentti on laiminlyönyt todellisia velvollisuuksiaan valtion johtamisessa, minkä koulujen ja sairaaloiden kunto, pakkastalvien vesi- ja lämmityskatastrofit ja maastopalot paljastavat. Rahaa on, mutta se päätyy pienen piirin taskuihin, voimakoneistolle ja sotimiseen. Sota auttaa lietsomaan yksituumaisuutta, johtajan ihailua ja sulkemaan ”veneenkeikuttajien” eli vallanpitäjiä kritisoivien suut. Ukrainan ”denatsifikaatio” ja ”demilitarisaatio” on todellisuudessa vahvistanut militarismia ja nationalismia Venäjällä ja Ukrainassa, samoin meillä.
Aseistamalla ei Ukrainan sodasta tule loppua. Ainoa tie rauhaan on neuvotella vihollisen kanssa, sanoi Desmond Tutu. Ympäristökriisi etenee vääjäämättä ja sen pysäyttämiseksi tarvitaan neuvotteluja ja kansainvälistä yhteistyötä, sotilasblokeista on vain haittaa. Myös Venäjän (ja muiden maiden) demokratian ja kansalaisvapauksien kohentamiseksi tarvitaan kiireesti jännityksen liennytystä.
Kirjoituksessa on Karjalan Heilissä 23.8.23 julkaistu tulos Rauhanryhmän tekemästä kyselystä.
Rauhanryhmän jäsenet kyselivät 18.8. Joen Yössä joensuulaisilta, miten Suomen pitäisi toimia nyt, kun ollaan sotilasliitto Natossa.
Kysyimme, pitäisikö Suomen ottaa alueelleen ydinaseita. Pohjoismaissa niitä ei ole tähän mennessä ollut, Tanskan ja Norjan ydinaseettomuus on nyt ajankohtainen aihe. 59 vastaajasta 54 vastusti ydinaseiden ottamista, kannattajia oli 4, yksi ei osannut sanoa.
Suunnitteilla olevien Yhdysvaltojen sotilastukikohtien tuloa Suomeen kannatti 9, vastusti 48. Kaksi vastaajaa ei osannut sanoa.
Kolmas kysymys koski puolustusmenojen ja ilmastotoimien osuutta budjetista. Tällä hetkellä puolustusmenot ovat 7,4 % (nousua 0,5 miljardista v. 2017 tämän vuoden 1,5 miljardiin). Vastauksissa alle yhden prosentin puolustusmenoja ehdotti lähes neljännes, 1-5 prosenttia yhtä moni. Reilusti nykytasoa kannatti joka viides.
Viisi vastaajaa esitti ilmastotoimiin nollaa prosenttia, 5-10 prosentin osuutta ehdotti 15 henkilöä. Seitsemän henkilöä esitti 12-30 prosentin osuutta, 50 prosenttia kolme, samoin kuin sataa prosenttia. Reippaat lukemat kuvastanevat tietoa, että meitä uhkaa juuri ympäristökriisi.
Terveisissään päättäjille moni toivotti Naton joukoille tervemenoa. Todettiin myös että pyssyjä on jo liikaa, aseet eivät tuo rauhaa ja haluttiin kaikkien armeijoiden hävittämistä. Rauhaa ja rakkautta!
Konkreettisia nykyhetken vaatimuksia ovat, että mahdollisesti tulevien jenkkisotilaiden rikokset pitää tuomita Suomessa ja että Suomen pitää Naton jäsenenäkin pyrkiä puolueettomuuteen. Eräs vastaaja korosti, ettei Nato tuo pelkkää turvaa, vaan Suomi joutuu myös antamaan ja menettämään jotain.
Varsin moni kypsemmän ikäisistä jätti vastaamatta: ”meidän mielipiteellä ei ole mitään vaikutusta”. Moni muisteli myös unohtuneita lupauksia Nato-kansanäänestyksestä. Yleisesti peräänkuulutettiin kunnollista keskustelua siitä, mitä on tulossa. Muun muassa laajaa paneelia tukikohdista.
Valitettavasti tänään kuultiin uutisissa, että Yhdysvallat aikoo luovuttaa Ukrainalle köyhdytettyä uraania (DU) sisältäviä ammuksia. Ne levittävät ympäristöön saastetta, joka säilyy tuhansia vuosia. Se aiheuttaa syöpää ja vahingoittaa kaiken elollisen perimää. DemocracyNown haastattelussa DU:n käytön seurauksista Irakissa asiantuntija kertoo, että niiden takia Fallujassa syöpätapaukset lisääntyivät 1991-1995 20-kertaisesti ja vastasyntyneillä on ollut hirvittäviä epämuodostumia. Uraaniaseiden kieltämistä vaativan kampanjan Hiroshiman järjestö vaati jo huhtikuussa niistä luopumista viljatuottaja Ukrainassa .
Uraaninaseiden kieltoa vaativan kansainvälisen kampanjan logo (Hiroshima)
”Kun Euroopan unioni alkuvuodesta 2022 päätti käyttää Euroopan rauhanrahastoa aseellisen tuen toimittamiseen Ukrainaan, ylittyi merkittävä periaatteellinen kynnys. EU:n perussopimukset estävät unionin budjetin käytön sotilaallisiin operaatioihin, eikä EU ole aiemmin tukenut kolmansia maita aseellisesti. ”(Ulkopolitiikka naistenpäivänä 2023)
Paitsi että EU:n rauhanrahasto ei ole rauhanrahasto vaan koordinoi EU-maiden asetuotantoa ja -kauppaa, se nyt suoranaisesti rahoittaa ja aseistaa sotaa. Rauhanprojekti on siis sotapolulla. Aloitteita Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi tulitauon tai neuvottelujen avulla ei ole nähty. Sen sijaan Baltian maiden ja Puolan sotahaukkojen asenteet on omaksuttu myös Suomen hallituksessa, jopa Ruotsissa. Pitkä ja kunniakas sodanjälkeinen pohjoismainen sovittelun, liennytyksen ja kehittyvien maiden tuen linja korvautuu militarismilla ja epärealistisella Ukrainan voiton hehkutuksella.
Ukrainan voiton korostamisen käsittää Venäjän oppositiossa, kun sen toiminta on maassa tehty mahdottomaksi, näkyvät oppositiopoliitikot ovat maanpaossa tai vankeina, media järjestyksen kourissa ja sosiaalinenkin media joko estetty tai vaarallinen – tykkäyksistä voi seurata vankeutta. Maan tilanteesta kirjoittaa 8,5 vuodeksi vangittu moskovalainen poliitikko Ilja Jašin facebook-päivityksissään, joita olen suomentanut Rauhanveteraani-profiiliini.
Putinin vallan siis ajatellaan kaatuvan vain Ukrainan voitettua sodan. Niin ollen Ukrainan hallituksella ei oikein olisi mahdollisuutta neuvottelemiseen vaikka olisi halujakin. Tuskin lienee, vaikka sotavankien vaihto on käynnissä. – Pelkään kuitenkin, että Venäjän tappio nostaisi valtaan Putiniakin nationalistisempia ja imperialistisempia toimijoita (Kadyrov / Girkin-Strelkov / Rogozin / Prigožin…). Kehnokin neuvotteluratkaisu ja suuntautuminen kohti jännityksen liennytystä olisi parasta apua sekä Venäjän demokratisoinnille että Ukrainan jälleenrakentamiselle. En näe muita mahdollisuuksia myönteiselle kehitykselle. Vastakkainasettelun nykyinen kiristyminen on tuhoisaa sekä kaikkien maiden demokratian että koko elonkehän tulevaisuuden kannalta. Joka hetki menetetään korvaamatonta aikaa suunnan kääntämiseksi.
Kirjoitettuani ”nationalistisempia” pysähdyin miettimään, ettei tämä uhka taida juuri hätkäyttää, sellaisessa nosteessa on militarismi ja nationalismi (”isänmaallisuus”, ”maanpuolustustahto”) nyt niin Suomessa kuin pitkin Eurooppaa ja maailmaa. Erdogan voitti vaalit Turkissa ja Italian hallitusta johtaa Mussolinin ihailija. Ukrainalaisia tukevat Itä-Euroopan maat syrjivät avoimesti muita pakolaisia. EU on suvaitsevainen Puolan ja Unkarin ihmisoikeus- ja oikeusvaltiorikkomuksia kohtaan, puhumattakaan miten se torjuu Välimeren ylittäviä pakolaisia.
29.5. saimme kuulla, että hyviskerho EU on ottamassa seuraavan askeleen: kokoomuksen viiteryhmä EPP aikoo estää luonnon ennaltamiseen tähtäävän asetuksen, koska se edellyttäisi muutoksia maatalouteen. Glyfosaatin yms. käyttö pitäisi lopettaa, soita, metsiä ja vesistöjä palauttaa luonnontilaan ja fossiilimaatalous joutuisi muutenkin ongelmiin. MEP Sarvamaa perustelee kantaa ruokakriisin uhkalla – samaan aikaan kun EU osallistuu Ukrainan sodan pitkittämiseen ja todella aiheuttaa globaalia ruokakriisiä. Semmoinen ”EU:n vihreä siirtymä”!
Siirtymä kasvispainotteisempaan maataloustuotantoon estäisi ruokakriisiä, samalla kun se jarruttaisi ympäristökriisiä ja lajikatoa. Sitä paitsi mm. pölyttäjien hävittäminen on pakko lopettaa, muuten päättyy sekä kasvin- että lihantuotanto. Kokonaisvaltaisesta käänteestä ja vaihtoehdosta ruuantuotannossa ei kuitenkaan puhu kukaan – ei tietenkään EPP tai meillä Kepu bisnestaustoineen, mutta eivät myöskään demarit, Vas tai Vihreät. Poliittisen keskustelun sisällön sanelevat finanssimaailma, metsä- ja elintarvikebisnes ja niitä palvelevat valtiovarainministeriön virkamiehet.
Vuoden kuluttua on EU-vaalit. Toivottavasti omahyväinen bisneslobbareiden juoksupoika saa silloin kriittistä analyysia osakseen muiltakin kuin kommunisteilta (persut haukkuvat EU:ta väärin perustein). Ylikansallista yhteistyötä tarvitaan, mutta asebisnes ja finanssivalta eivät saa määrätä sen tahtia.
Puolueet ja poliitikot eivät visioi vaan reagoivat. Laajempi näkökulma maan ja luonnon puolustamiseen asevarustelun ja ympäristökriisin tuhoilta jää kansalaistoimijoille. Hartiat ovat kapeat ja hennot, mutta jospa kehät tästä alkavat laajeta.
Pidin puheen Joensuun rauhanmielenosoituksessa 25.2.2023. Vaadin tulitaukoa ja aselepoa, mutta samalla Venäjän joukkojen vetämistä Ukrainasta. Ensisijaista olisi kuitenkin neuvottelujen aloittaminen. Sotimalla tämä sota ei lopu, kuten ammattisotilas sanoo. Русский вариант под финским текстом.
Hyvät rauhanystävät. Kuten edelliset puhujat sanoivat, Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli julma ja rikollinen teko. Venäjän ja sen kansalaisten kannalta se oli myös typerä teko, pilasi kansainväliset suhteet ja estää normaalin kanssakäymisen. Mielestäni on pikimmiten saatava aikaan tulitauko, Venäjän on vedettävä joukkonsa Ukrainasta ja YK:n asetuttava turvaamaan rauhaa maiden rajalla.
YK:n turvaama aselepo on saavutettava mahdollisimman pian uhriluvun ja tuhon vähentämiseksi ja ydinsodan torjumiseksi.
Suomessa on lisättävä voimavaroja, jotta pakolaisille voidaan turvata säälliset asunnot, mahdollisuus työhön, koulutukseen ja päivähoitoon. Parannuksia tarvitaan erityisesti terveydenhoitoon ja kuntoutukseen.
Sota on koko maailmassa onnettomuus. Turkki on viime ajat miehittänyt ja pommittanut Pohjois-Syyriaa ja vainonnut kurdeja. Saudi-Arabia sotii Jemenissä jo yhdeksättä vuotta ja maassa vallitsee humanitäärinen kriisi. Kuitenkin Suomi myy asetekniikkaa sekä Turkille että Saudi-Arabialle. Ylipäätään vuosi 2022 oli aseteollisuuden ja asekaupan kulta-aikaa ja tilanne jatkuu, pörssikurssit ovat korkealla. Valitettavasti sota ja sen tuhoisa jatkuminen ei kaikille ole huono uutinen.
Sodat riehuvat, vaikka ilmastokriisi ja lajikato etenevät. Sotiminen ja asetuotanto nopeuttavat tuhoisaa kehitystä, mutta silti armeijoiden päästöt on jätetty pois ilmastosopimusten laskelmista. Sotilasliittojen laajentaminen ja vahvistaminen kärjistää kansainvälistä vastakkainasettelua. Kuitenkin pitäisi kiireesti koota voimat varmimman globaalin uhkan, ympäristökriisin torjumiseksi. Siihen tarvittaisiin se tieteellinen osaaminen, raha ja materiaaliset resurssit, jotka nyt tuhlataan tappovälineisiin. Tähdättäköön siis kansainvälisen vastakkainasettelun lieventämiseen ja yhteistyöhön, ihmiskuntaa ja koko elonkehää uhkaavan vaaran torjumiseen. Tähdättäköön rauhaan.
Elämän puolesta sotaa ja aseistautumista vastaan! Rauha Ukrainaan, Rojavaan, Jemeniin! Miehittäjät ulos! Ei sodalle! Stop all wars now!
Дорогие друзья! Прежде всего поддерживаю предыдущих ораторов. Война России против Украины – жестокая и преступная. Кроме того она идиотская, она надолго испортила положение России в мире и уничтожила нормальное общение между Россией и странами ЕС. Необходимо быстро прекратить огонь, вывести российские войска из Украины и вводить в Донбасс миротворцев от ООН.
Скорое перемирие под контролем ООН необходимо, чтобы предотвратить ядерную войну и чтобы уменьшить число жертв и разрушений.
У нас в Финляндии надо увеличить ресурсы, чтобы обеспечить беженцам нормальные жилищные условия, образование, детсады и занятость. Улучшений требуют особенно здравоохранение и социальная поддержка.
Война разрушает не только Украину, но и другие регионы: Турция бомбит курдов в Сирии, а Саудовская Аравия уже девятый год воюет в Йемене, создавая там гуманитарный кризис. Тем не менее Финляндия экспортирует военную технику и в Турцию, и в Саудовскую Аравию. Во всем мире акции и дивиденды военной промышленности взлетели год назад и остаются высокими. Кому война, кому мать родна.
Самая реальная угроза человечеству и жизни на планете – усиление климатического кризиса и массового вымирания видов. Война и производство оружия подстрекают опасное развитие. К тому же военные блоки и противопоставление препятствуют международному сотрудничеству. Деньги, знания и ресурсы нужно направить не на оружие, а на совместные усилия для предотвращения экологического коллапса. Это необходимо ради будущего наших внуков и правнуков.
За жизнь, против войны и гонки вооружений. Мир Украине, Рожаве, Йемену! Окупанти геть! Ни вiйнi! Stop all wars now!
Moskovalaisen paikallispoliitikko Ilja Jašinin loppupuheenvuoro 5.12.2022 Meštšanskin alueoikeudessa Moskovassa. Oikeudenkäynnissä hänelle vaadittiin 9 vuoden tuomiota sodanvastaisista esiintymisistä (”Venäjän armeijan häpäisemisestä”). Tuomio julistetaan 7.12.
Arvoisat kuulijat
Myöntänette, että ilmaus ”syytetyn viimeinen puheenvuoro” kuulostaa pahaenteiseltä. Ikäänkuin suuni tämän puheen jälkeen ommeltaisiin kiinni ja minulta kiellettäisiin puhuminen iäksi. Kaikki tajuavat, että idea on juuri sellainen. Minut eristetään yhteiskunnasta ja suljetaan tyrmään, koska minun halutaan vaikenevan. Koska parlamenttimme lakkasi jossain vaiheessa olemasta paikka, jossa keskustellaan, ja nyt koko Venäjän on määrä myöntyä sanattomana hallituksen kaikkiin tekoihin.
Kuitenkin lupaan, että niin kauan kuin elän, en ikinä alistu tähän. Tehtäväni on kertoa totuus. Olen kertonut sen kaupungin toreilla, tv-studioissa, valtuutetun puhujanpöntöstä. En luovu totuudesta vankilassakaan. Kuten Gorki sanoi: ”valhe on orjien [- -] uskonto, ja vain totuus on vapaan ihmisen jumala”.
* * *
Puheeni aluksi haluaisin kääntyä oikeuden puoleen. Arvoisa tuomari, olen kiitollinen siitä, miten tämä oikeudenkäynti järjestettiin. Sallitte julkisen oikeuskäsittelyn, joka on avoin lehdistölle ja yleisölle, ette estänyt minua sanomasta vapaasti sanottavaani ettekä asianajajiani tekemästä työtään. Tavallaan ette tehnyt mitään erikoista: näin oikeudenkäynnit kuuluukin pitää kaikissa normaaleissa maissa. Kuitenkin Venäjän oikeuslaitoksen hävitetyllä kentällä tämä oikeuskäsittely näyttää erilaiselta, elävältä. Voitte uskoa, että arvostan tätä.
Sanon suoraan, että te, Oksana Ivanovna, teitte itsekin harvinaisen vaikutuksen. Huomiotani on kiinnittänyt, miten kiinnostuneena kuuntelette syyttäjiä ja puolustusta, miten reagoitte sanoihini, miten epäilette ja mietitte. Vallan näkökulmasta olette vain systeemin ratas, jonka pitää kiltisti täyttää tehtävänsä. Kuitenkin näen edessäni elävän ihmisen, joka riisuu illalla tuomarinviitan ja lähtee ostoksille samaan kauppaan, josta äitini ostaa rahkaa. Enkä epäile, etteivätkö meitä huolestuta samat ongelmat. Olen varma, että olette kuten minäkin järkyttynyt tästä sodasta ja rukoilette, että tämä painajainen loppuisi mahdollisimman pian.
Tiedättekö, Oksana Ivanovna, minulla on periaate, jota olen noudattanut monet vuodet: tehdä kuten kuuluu, käyköön miten käy. Kun sotatoimet alkoivat, en epäröinyt hetkeäkään, mitä minun kuuluu tehdä. Minun kuuluu pysyä Venäjällä, puhua totta kovalla äänellä ja kaikin keinoin lopettaa tämä verenvuodatus. Tuottaa fyysistä kipua kun ajattelen, miten paljon ihmisiä on menehtynyt tässä sodassa, miten moni elämänkohtalo on pilattu ja perhe menettänyt kotinsa. Tähän ei voi sopeutua. Vannon, etten kadu mitään. On parempi viettää kymmenen vuotta telkien takana säilyttäen itsekunnioituksensa kuin vaieta – läkähtymäisillään häpeään sen veren takia, jota hallituksemme vuodattaa.
Arvoisa tuomari, en tietenkään odota ihmettä. Te tiedätte, etten ole syyllinen, ja minä tiedän, miten tämä systeemi painostaa teitä. On siis ilmeistä, että joudutte tuomitsemaan minut syylliseksi. En kuitenkaan kanna kaunaa enkä toivo teille mitään pahaa. Yrittäkää silti tehdä kaikki voitavanne, ettei epäoikeudenmukaisuus toteutuisi. Muistakaa, että päätöksestänne ei riipu vain minun kohtaloni: se on tuomio sille yhteiskunnan osalle, joka haluaa elää rauhassa ja sivistyneesti.
Sille yhteiskunnan osalle, johon mahdollisesti kuulutte itsekin, Oksana Ivanovna.
* * *
Haluaisin käyttää tätä puhujanpaikkaa puhutellakseni myös Venäjän presidentti Vladimir Putinia. Ihmistä, joka on vastuussa tästä teurastuksesta, joka allekirjoitti lain sotasensuurista ja jonka määräyksestä olen vankeudessa.
Vladimir Vladimirovitš!
Kun katsotte tämän kammottavan sodan seurauksia, ymmärrätte varmaan jo itsekin, miten raskaan virheen teitte 24. helmikuuta. Armeijaamme ei oteta vastaan kukkakimpuin. Meitä nimitetään pyöveleiksi ja miehittäjiksi. Nimeemme assosioituvat nyt pysyvästi sanat ’kuolema’ ja ’tuhot’. Olemme aiheuttaneet hirvittävän onnettomuuden Ukrainan kansalle, joka luultavasti ei koskaan anna meille anteeksi. Kuitenkaan ette käy sotaa vain ukrainalaisia vaan myös oman maanne kansalaisia vastaan.
Lähetätte tulitaisteluun tuhansia Venäjän kansalaisia, joista monet eivät enää koskaan palaa kotiin, vaan muuttuvat tomuksi. Monet jäävät rammoiksi tai menevät järjiltään näkemästään ja kokemastaan. Teille nämä ovat vain tilastoja menetetyistä, numerosarjoja. Sen sijaan lukemattomien perheiden tuska miesten, isien ja poikien menettämisestä on sietämätöntä.
Riistätte venäläisiltä heidän kotinsa.
Sadat tuhannet maanmiehemme ovat lähteneet maasta, koska he eivät halua tappaa eivätkä tulla tapetuiksi. Ihmiset pakenevat teitä, herra presidentti. Ettekö todellakaan huomaa tätä?
Tuhoatte taloudellisen turvallisuutemme perustaa. Siirtäessänne tehtaita sotatuotantoon käännätte maamme menneisyyteen. Etusijalla ovat jälleen tankit ja tykit, arkeamme ovat jälleen köyhyys ja oikeudettomuus. Oletteko todella unohtanut, että sellainen politiikka on jo johtanut maamme hajoamiseen? Olkoot sanani vain huutavan ääni korvessa, mutta kehotan teitä, Vladimir Vladimirovitš, heti lopettamaan tämän mielipuolisen kehityksen. On välttämätöntä tunnustaa, että Ukrainan suhteen harjoitettu politiikka on ollut virheellistä, vetää joukot sen alueelta ja siirtyä konfliktin ratkomiseen diplomatialla. Muistakaa, että jokainen uusi sodan päivä tietää uusia uhreja. Riittää jo.
* * *
Lopuksi haluan kääntyä niiden puoleen, jotka ovat seuranneet tätä oikeusprosessia, tukeneet minua kaikkina näinä kuukausina ja odottavat huolestuneina tuomiota. Ystävät! Tekeepä tuomioistuin millaisen päätöksen tahansa, olipa tuomio miten ankara tahansa, älkää antako sen murtaa teitä. Ymmärrän, miten raskasta teillä nyt on, mikä voimattomuuden ja toivottomuuden tunne piinaa teitä. Älkää silti menettäkö toimintakykyänne.
Pyydän, älkää vaipuko epätoivoon älkääkä unohtako, että tämä on meidän maamme. Siitä kannattaa taistella. Olkaa rohkeita, älkää perääntykö pahan edessä, tehkää vastarintaa. Puolustakaa kotikatuanne ja -kaupunkianne. Ja puolustakaa varsinkin toisianne. Meitä on paljon enemmän kuin näyttää, olemme yhdessä valtava voima.
Älkää hermoilko minun takiani. Lupaan kestää kaikki koettelemukset, en aio valittaa vaan kulkea tämän tien pystyssä päin. Luvatkaa te puolestanne, että säilytätte optimisminne ettekä lakkaa hymyilemästä. Sillä vallanpitäjät voittavat juuri sillä hetkellä kun menetämme kyvyn iloita elämästä.
Uskokaa minua, Venäjästä tulee vapaa ja onnellinen.
Kustantamo Vastapaino ja toimittajat Pertti Koistinen ja Ilpo Salonen ovat kiitettävän nopeassa tahdissa julkaisseet kirjan Ukrainan sota ja maailma sen jälkeen (Vastapaino 2022). Eri alojen asiantuntijat arvioivat siinä sodan tilannetta ja ulospääsyä, samoin sen jälkien korjaamista. Artikkelien välissä on prof. emer. Pertti Koistisen runoja.
Teoksen ensimmäiset artikkelit kyseenalaistavat sotaa ja sotavarustelua. TAPRIn pitkäaikainen tutkija Unto Vesa pohtii, olisiko sota ollut vältettävissä toisenlaisella politiikalla, Sia Spillopoulou Åkermark Ahvenanmaan rauhaninstituutista tarkastelee asevoimien demokraattista kontrolloimista Natossa. Lapin yliopiston emeritusprofessori Lassi Heininen pohtii asevaraista ”turvallisuutta” etenevän ympäristökriisiin oloissa. Artikkelit ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme uudessa tilanteessa hyödyllisiä sekä kansalaistoimijoille että eduskuntaehdokkaille.
Kirjan toinen osa sisältää artikkelit sodan kuvastosta mm. videopeleissä, pakolaisuudesta Euroopassa, joka on globaalisti pakolaisuuden pientoimija Afrikkaan ja Lähi-itään verraten. Sotakokemusten käsittelemisestä kirjoittaa prof. emer. Raija-Leena Punamäki, joka kuvaa valaisevasti traumakuvastoa, jolla suomalaiset säikyteltiin pelkäämään sotaa ja käymään uudelleen talvisotaa. Ja etsimään turvaa sotilasliitosta! Vuodesta 1945 lähtien hyvin toimineen rauhanpolitiikan sijaan – sen ansiosta Neuvostoliitto palautti Porkkalan tukikohta-alueen jo 1955 eikä meitä uhkaa samanlainen vaara kuin Sevastopolin suuren sotilastukikohdan alueen omistajaa Ukrainaa: ensin Krimin anneksio ja nyt sota.
Kolmannessa osassa on Pertti Koistisen ja Heikki Hiilamon artikkeli sosiaalipolitiikasta rauhanpolitiikkana; se on kehittynyt maailmansotien jälkiä korjattaessa. Valitettavasti artikkeli ei oikein aseta kysymystä varustelukierteen ja mm. Suomen asevarustelun nielemistä miljardeista, jotka uhkaavat viedä sosiaalipolitiikalta rahoituksen. Tästä näkyy mielestäni jo merkkejä asennoitumisessa maahanmuuttajiin, etenkin Venäjältä tuleviin opiskelijoihin ja pakolaisiin.
Tarja Väyrynen tarkastelee sodan ja rauhan vaikutuksia ympäristöön ja sen suojeluun ja Sirkka Ahonen viholliskuvien ja väkivaltaisuuksien luoman katkeruuden voittamista aselevon ja rauhan jälkeen. Nato-prosessissa olemme nähneet, ettei Talvisodasta kuluneet 82 vuotta riittäneet tähän.
Ongelma tulee olemaan erittäin vaikea Venäjän ja Ukrainan kohdalla. Kremlin propagandistit ovat lietsoneet vihaa ja levittäneet valheita Ukrainan tilanteesta vuodesta 2014 lähtien. Taustalla on vielä venäläisten perinteinen väheksyntä ukrainalaisten etnistä identiteettiä ja kielen itsenäisyyttä kohtaan. Ukrainan kielen kehittäminen taantuikin Stalinin vainoista 1935 alkaen itsenäistymiseen 1991 saakka. Nyt hyökkäyssota, sen kauhut ja ryöstely ovat paitsi yhdistäneet ukrainalaiset kansaksi myös lietsoneet nationalismia ja nostattaneet vihaa hyökkääjiä ja muitakin venäläisiä kohtaan. Ulospääsy tilanteesta tulee olemaan tuskallista, semminkin kun joka kymmenennellä venäläisellä on lähisuvussaan ukrainalaisia. Ukrainan asukkailla osuus on vielä korkeampi.
Useat kirjoittajat korostavat, että sodat päättyvät yleensä neuvotteluihin tulitauosta ja aselevosta. Tätä on toivottava nytkin, kummankaan osapuolen voittoon en usko. En tietenkään halua, että Ukraina joutuisi taipumaan alueluovutuksiin, semminkään pysyviin, mutta aselepo antaisi maan asukkaille tilaisuuden turvallisuuteen ja normaalimpaan elämään. Toisaalta Venäjän voittaminen sodassa edellyttäisi Naton täyttä osallistumista siihen, siis avointa kolmatta maailmansotaa. Sitten hyvin mahdollisesti ydintalvea ja elämämme loppua. Tällaisen toivominen ei osoita humanismia eikä kypsää harkintaa.
Kirjaa Ukrainan sota ja maailma sen jälkeen voi suositella joululukemiseksi. Sen pohjalta on hyvä pohtia rauhaa, rauhanpolitiikkaa ja ympäristön pelastamista edistävää toimintaa. Niitä maailma nyt vaatii kiireesti.
[PS Prof. emer. Koistinen olisi voinut tarkistaa runoissaan eräitä nimiä: ei ”Budza” vaan Butša, eikä ”Kretchin” vaan Kertšin salmi. Ja kirjailijan sukunimeen olisi riittänyt ihan k: ei Gorgi vaan Gorki.]
Syyskuun viimeisenä päivänä Venäjä päätti liittää itseensä neljä Ukrainan valtion aluetta, joissa oli miehitysjoukkojen alaisuudessa ja sotatoimien keskellä järjestetty ”kansanäänestys” kuulumisesta Venäjään. Venäjä väittää miljoonien ihmisten osallistuneen ja enemmistön kannattaneen liittymistä Venäjään. Kun alueelta on paennut valtavasti ihmisiä, suurin osa terveestä aikuisesta miesväestösä on pakotettu sotaan (ja hyvin monet haavoittuneet tai kuolleet siellä) ja loput asukkaat ymmärrettävästi varovat poistumista asunnostaan pommien alle ja pakkovärvääjien kynsiin, luku on täysin mahdoton. Enemmistön kannatus ehkä on saatukin, jos miehitysjoukkojen edustajat kiersivät ovelta ovelle keräämässä ääniä. Tällaisesta oli ainakin suunnitelmia.
Liittymispäätöksen yhteydessä presidentti Putin puhui Kremlin ylellisessä Georgijevski-salissa. Kuuntelin puheen, jonka suomennos on julkaistu Helsingin sanomissa. Kommentoin tässä omia vaikutelmiani.
Isovenäläistä nationalismia Putin hehkutti vahvasti, ylisti Venäjän suuruutta ja esimerkillisyyttä. Hän lupaili vallattujen alueiden nopeaa jälleenrakentamista, mihin on vaikea uskoa, kun Venäjän koulu-, tie-, sairaala- ja asuntotilanne, kaasu- ja sähköverkko on kehnossa kunnossa muutamaa suurkaupunkia lukuunottamatta. Putin hehkutti Venäjän suuruutta ilman konkretiaa edes sotilassaavutusten osalta.
Vasemmistopopulistinen demagogia oli ajoittain vahvaa. Se on räikeässä ristiriidassa Putinin tekojen ja käytännön politiikan kanssa. Upporikas mies, jonka sukulaisten ja kaverien nimissä on (koti- ja) ulkomailla valtavat, valta-aseman ja korruption avulla kansalaisilta viedyt varat, kritisoi lännen rahamiehiä ahneudesta. Itsellään on useita ylellisiä palatseja (ainakin Pietari, Karjala, Moskovan tienoo, Mustan meren Gelendžek ) ja valtamerikelpoinen jahti.
Putin kuvasi Venäjää siirtomaasorron vastustajaksi ja niiden vapauttajaksi tilaisuudessa, jossa liitti maahan naapurimaalta sotimalla ja valekansanäänestyksellä vietyjä alueita. Venäjän omasta siirtomaahistoriasta (Siperia, Keski-Aasia, Kaukasus, Krim, Baltia, Ukraina, Moldova, itäinen Saamenmaa) ei tietenkään puhuttu mitään. Kolonialismia ja natsismia voi Putinin ja monen muun nationalistin mielestä olla vain muualla, ei Venäjällä.
Oikeistokonservatiivien iloksi Putin puolusti uskontoja ”lännen satanismia” vastaan, korosti perinteisiä arvoja ja roolimalleja ja pilkkasi transihmisiä. Putin pitää alatyylistä, ja nytkin hän heitti villakoiraletkauksen presidentti Bidenin suuntaan.
Venäjän yhteiskunnan tilaa, demokratiaa (saati faktista yksinvaltiutta) ei puheessa käsitelty. Putin kritisoi jälleen Neuvostoliiton hajottamista ja syytti siitä epäsuorasti myös edeltäjäänsä, hänet valtaan nostanutta Boris Jeltsiniä. Hän valehteli, ettei hajottamista 1991 kannattanut kansanäänestys: Ukrainassa tuolloin pidetty kansanäänestys kannatti itsenäisyyttä ja Baltian maat olivat jo eronneet. Putin ei tällä kertaa vähätellyt Ukrainaa, vaan korosti valmiutta neuvotteluihin. Kuitenkin hän julisti alueliitokset peruuttamattomiksi, ”niistä ei neuvotella”. Niinpä neuvotteluilta on nyt ovi kiinni.
Ajoittain Putin irtosi paperista, elehti ja kiihkoili, sitten taas kiirehti jatkamaan. Puheensa hän päätti sitaatilla venäläiseltä emigranttikirjoittajalta Ivan Iljiniltä, joka ihaili natsismia ja Hitleriä. Erikoinen oppi-isä, kun muistamme että Ukraina pitäisi Putinin mielestä puhdistaa natseista.
Kuulijat (valtakunnanduuman jäsenet, ministerit, väkivaltakoneiston johtajat ja johtavat virkamiehet) olivat hymyttömiä, jotkut pyyhkivät silmiä tai nenää – ehkä eräät miettivät, mitä päätöksestä seuraa. Joitakuita nukutti. Yleisö aplodeerasi määrätyissä kohdissa, etenkin sanalle Rossija.
Putinin esiintymisestä syntyi kuva, että hän uskoo väitteisiinsä, on juuri niin huonosti selvillä nykyhetken todellisuudesta kuin politiikan tuhoisista seurauksista näkyy. Tuhoisista Ukrainalle mutta myös Venäjän kansalle, kansantaloudelle, ulkosuhteille, maineelle. Tuhoisista meille sodanvastustajille, kun Naton laajentaminen, asekaupat ja puolustusmenojen valtava kasvu menevät sukkana läpi Putinin sodan seurauksena.
On jo ilmennyt, että Venäjän hyökkäykseen varsin neutraalisti suhtautuneet Kiina ja Intia eivät hyväksy uusien Ukrainan alueiden anneksiota.
Kielletyn radioasema Echo Moskvyn johtaja Aleksei Venediktov arvioi, että tämä liittämisrituaali oli se ”voitto”, jota Putin tarvitsi liikekannallepanoa vauhdittamaan. Arviota tukee Punaisella torilla järjestetty konsertti, jossa Putin piti lyhyen puheen ja yleisö taputti ja hurrasi. Paikalle oli kuljetettu väkeä busseilla – kukapa ei lähtisi etäisestä lähiöstä tai pienestä lähikaupungista Moskovan keskustaan, kun pääsee ilmaiseksi (tai jopa maksetaan).
Liittämisen peruuttamattomuutta Venediktov piti erittäin huolestuttavana, neuvottelujen mahdollisuus jäätyi pitkäksi aikaa. Kun Kreml nyt pitää Itä-Ukrainan alueita osana Venäjää, se voi tulkita Ukrainan yritykset vallata ne takaisin hyökkäykseksi ja ”eksistentiaaliseksi uhkaksi”, johon se voi vastata jopa ydinaseilla.
Politologi Vladimir Pastuhov arvioi, että ”kansanäänestystä” ja liittämistä oli pidetty valttikorttina lännen ja Ukrainan painostamiseksi, mutta Ukrainan vastahyökkäyksen menestys pakotti kiirehtimään ja viemään päätöksen läpi huonosti valmisteltuna, esim. rajat ovat päättämättä. Hän arvioi ratkaisun epätoivoreaktioksi, jolla Putin ajoi itsensä umpikujaan.
Umpisolmu on tosiaan paha ja tunnelmat synkät. Nyt tarvittaisiin valtioviisautta kaikilta kenellä on sellaiseen edellytyksiä. Tarvitaan kykyä etsiä tie neuvotteluihin ja liennytykseen: jopa Stalinin kanssa neuvoteltiin. Suomen pitäisi yrittää edistää liennytystä, sen sijaan että hallitus ja presidentti sitovat meidät yhä tiukemmin Yhdysvaltojen sotilaskoneistoon. Venäläisiä sodanvastustajia pitää tukea epähumaanin ja populistisen, Puolaa ja Baltian maita peesaavan viisumipäätöksen sijaan. Vaikka Putin olisi kuinka väärässä ja ”me” kuinka oikeassa, se ei lohduta ydinsodan syttyessä. Siispä jäitä hattuun ja mietintämyssy syvälle päähän.
Sota seis! Putin seis! Nato seis! Ydinsota täytyy estää!
Rauhanveteraani Kirsti Era 