Rauhanveteraani Kirsti Era

New Yorkin iskujen jälkeen presidentti George W. Bush julisti sodan terrorismia vastaan, ja monien maiden, myös Venäjän johtajat kannattivat ajatusta. USA hyökkäsi Afganistaniin 2001, Irakiin 2003, Venäjä soti 2000-01 Tšetšeniassa, on ns. kaadettu diktatuureja pommittamalla Mogadishua, Tripolia. Pitkä ”demokratiaprojekti” jatkuu Syyriassa, se on tuottanut 8 miljoonaa maan sisäistä pakolaista ja 4 miljoonaa ulkomaille paennutta.

Kansainvälisen politiikan asiantuntijat varoittivat heti v. 2001, ettei terrorismia voi voittaa sotimalla, armeija ei sovellu sen vastustamiseen. Terrorismin vastustamisella perustellaan  kansalaisten vakoilemista ja kansalaisvapauksien rajoittamista, esim. lentomatkustajien kontrollia ja profilointia. USA:n poliisiorganisaatio on aseistettu armeijaksi,  Venäjällä taas säädetty ääritoiminnan vastainen laki, jonka nojalla on vangittu kriittisiä toimijoita ja kielletty järjestöjä.  Terrori-iskut ovat kuitenkin lisääntyneet, etenkin Lähi-idässä ja muualla kehittyvissä maissa.

Terrorismia sanotaan köyhän miehen sodaksi. Kasvualustana on säännöllisesti sotatila, joka liittyy jotain kautta ylikansallisten suurfirmojen öljybisnekseen tai muihin tärkeisiin resursseihin. Suurfirmat vievät rikkaudet, tuhoavat viljelysmaita ja asuinympäristöjä ja synnyttävät oikeutettua katkeruutta. Salaiset palvelut kouluttavat ryhmiä vastustamaan ja sabotoimaan epämieluisaa hallitusta tai  toisen valtion tukemaa armeijaa. Niiden maksamat palkat, aseet ja valta houkuttavat katkeria ihmisiä, joilta salataan kouluttajien taustat ja todellinen rooli. Järjestöt myös pakottavat ihmisiä taistelijoikseen.

Näin ovat syntyneet CIA:n kouluttamat Taleban ja al Qaida taistelemaan Neuvostoliittoa ja Kabulin hallintoa vastaan 1980-luvun Afganistanissa. Israelin Mossad on aikanaan kouluttanut ja aseistanut Hamasia ja Hizbollahia hajottaakseen PLO:n ja al Fatahin. Kreml ruokkii pesässään käenpoikaa tukemalla Kadyrovin hallintoa islamistien vastaisen taistelun varjolla.

Tilanne karkaa säännöllisesti aseistajien käsistä; vaikkapa Kadyrovin erottaminen islamisteista on vaikeaa. Se on luonnollistakin, kun muistetaan terrorijärjestöjen rekryyttien ja kouluttajatahon välinen sosiaalinen kuilu.

Terrorijärjestöt rekrytoivat taistelijoita yhteiskunnasta syrjäytettyjen, ennen muuta työttömien ja toivottomien nuorten miesten keskuudesta. Sekä resurssisodat että terrori-iskut ja terrorismin vastaiset kontrollitoimet kohdistuvat kovimmin yhteiskunnan vähäosaisiin ja keskiluokkaan, siis samaan ryhmään josta taistelijat tulevat. Vallanpitäjät eivät joudu niiden kohteeksi käytännössä koskaan.

Öljy on pirun keksintö sekä rauhan että ilmaston näkökulmasta. Terrorismin ”vastaiset” sodat  ruokkivat katkeruutta ja terrorismia. Sekä terroriteot että terrorismin vastainen sota kääntyvät niitä vastaan, joita sanovat puolustavansa, ja kärsimään joutuvat rivi-ihmiset niin sota-alueilla kuin siirtomaavaltojen kaupungeissa tehdyissä iskuissa. Loppu sodalle!