Katja Luhtala sen sanoi naamakirjassa: On se jotenki liikkistä, miten virallinen ”totuusmedia” koittaa häivyttää itseensä kohdistuvan kritiikin olemalla niin huolissaan ”valemediasta”, vaikka olisi syytä olla huomattavasti enemmän huolissaan ihan oman uutisointinsa häpeämättömästä puolueellisuudesta.
Mielestäni tämä koskee eritoten Venäjä-uutisointia, kuten mm. Jorma Mäntylä on todennut.
Esimerkki tästä oli Ylen Maailmanpolitiikan arkipäivää, joka 18.2. käsitteli Itä-Ukrainan kiihtyneitä taisteluita. Arvioijina olivat avoimesti Kiova-mieliset Antti Kuronen, Kristi Raik (UPI) ja Olya Morvan. Muista kuin Avdejevkan tykistötulituksesta ei kerrottu, vaikka myös Donetskin alueella on siviilejä kuollut ja jäänyt ilman lämpöä ja sähköä; Minskin sopimusta ei edes mainittu; ei kerrottu, että Ukrainan armeija rikkoi sopimuksen joulukuussa valtaamalla ei-kenenkään-maalta tuliasemia ns. tasavaltoja vastaan. Poliittista analyysiä taistelujen kiihtymisen syistä ei tehty, selitykseksi riitti Venäjän vallanhalu ja essentiaalinen pahuus. Kiovan hallinnon laajaa korruptiota, ongelmia natsipataljooniensa kanssa, ukrainalaisten tyytymättömyyttä ym. sodan eskalaation sisäpoliittisia taustoja ei valaistu. Ylellä Poroshenko ja länsi ovat valkoisia, Putin ja Venäjä mustia. Raitoja, ruutuja tai liukumia niissä ei ole.
Juuri tällainen mustavalkoisuus jättää kentän Putkosten, Bäckmanien ja Janitskinien propagandan käyttöön: eihän Nato ole ihmisoikeusjärjestö, ja monet muistavat tämän. Kuitenkin tasapuolisia raportteja ja analyysejä sekä lännen ja Ukrainan että Venäjän toimista näkee ja kuulee aniharvoin, poikkeuksena Kansan Uutiset ja rauhanjärjestöjen vähälevikkiset julkaisut. Sellaiset auttaisivat yleisöä saamaan konfliktista realistisen kuvan ja tunnistamaan valheet. Nyt propagandalla soditaan täyttä päätä: Janitskin ja Vastavalkea levittävät Venäjän ja ns. tasavaltojen tarinaa, Yle ja valtalehdet taas lähinnä Ukrainan ja Nato-maiden. Todellisuuden eri puolista kiinnostunut kansalainen joutuu hoitamaan journalisminsa itse.
Samaan sarjaan menevät iltisten Venäjän uhka -lööpit ja journalistien spekulaatiot, joiden tueksi ei esitetä faktoja esim. Venäjän uhkavaatimuksista tai joukkojen siirroista Suomen rajoille. Edes ilmatilan loukkauksien kohdalla ei ole muuta uutta kuin että niistä nyt uutisoidaan. Naton lisääntynyttä aktiviteettia Itämerellä ja sen yhteyttä Venäjän reagointiin vähätellään. – Hallituksen puolustusselonteko sentään arvioi, ettei Venäjä uhkaa meitä; johtopäätökset perustuvat sitten johonkin toiseen arvioon.
Uhkapuhe pohjustaa asevarustelua – mm. kymmenien miljardien hävittäjähankintaa – lihottaa asebisnestä ja kasvattaa armeijan poliittista vaikutusta demokratian kustannuksella. Meidän taas toivotaan tuijottavan iltisten Venäjä-lööppejä niin kauhuissamme, ettemme huomaa lompakolle pyrkivää EK:n ja rahapiirien kättä nimeltään SOS-hallitus.
Rauhanveteraani Kirsti Era 