Eduskunta palailee lomalta, joten nyt on ehkä sopiva hetki esittää pikku toivelista Antti Rinteen hallitukselle.
- Aloitetaan ilmeisen selvästä tapauksesta: Ydinaseiden kieltosopimus on allekirjoitettava ja ratifioitava. Edellinen hallitus ei uskaltanut, koska pelkäsi Trumpin reaktiota ja koska ei ydinasevallatkaan. Nykyinen voi korjata virheen ja siten vauhdittaa tärkeää globaalia hanketta.
- Asehankinnat on minimoitava, mieluiten jäädytettävä. Tätä edellyttää ilmastopolitiikan uskottavuus.
Erityisesti huippukallis taisteluhävittäjien hankinta on otettava kriittiseen tarkasteluun, ruodittava kansantaloudellisesti, ulko- ja turvallisuuspoliittisesti ja ympäristön kannalta ja lykättävä hankintapäätös vuoteen 2030. Lentokuntoisia Horneteja riittää ilmavalvontaan tarvittava määrä, ja silloin toivottavasti jo ymmärretään, että tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä globaalien ongelmien ratkomisessa, emme varustelukilpaa ja asebisneksen vauhdittamista. - Asekauppa Israelin ja muiden sotaa käyvien maiden kanssa on lopetettava.
- Nato-isäntämaasopimus ja sen seuraukset on käsiteltävä eduskunnassa ja siitä on irtauduttava. Asian käsittelyssä kohentuisivat sekä kaikkien kansanedustajien että kansalaisten turvallisuuspoliittiset tiedot ja ajattelu. Eihän näiden asioiden avointa käsittelyä ja perusteltuja, demokraattisia päätöksiä ole nähty lähes 30 vuoteen.
- On käytävä läpi kriittisesti muutkin Naton ja sen jäsenmaiden kanssa solmitut sopimukset ja niiden käsittelytapa. Niissä on ongelmia suhteessa Pariisin rauhansopimukseen, Suomen perustuslakiin ja Suomen omiin etuihin turvallisuusympäristössämme. Parlamentaarisesta demokratiasta puhumattakaan.
Venäjä on ja pysyy naapurinamme. Tilanne voi muuttua harkitsemattoman politiikan seurauksena, mutta tuskin häviäjä silloinkaan on Venäjä. - Suomen on omaksuttava aktiivisen sovittelijan rooli.
Eurooppalainen kohde on Ukrainan konflikti: pitää tarjoutua sovittelijaksi ja edistää aselepoa, Minskin sopimusten toteuttamista. On välittömästi autettava konfliktin uhreja toimittamalla humanitaarista apua vammautuneille ja lapsille.
EU:ssa pitää toimia Ukrainan kannustamiseksi poliittisten oikeuksien ja ilmaisunvapauden takaamiseen, samoin äärioikeiston ja kansallisen syrjinnän (romanit, juutalaiset) kitkemiseen, mm. uusnatsien S14-järjestön valtionrahoituksen lopettamiseen.
Demokratiaa, ilmaisuvapautta ja syrjimättömyyttä pitää edistää myös EU:n ulkopuolisissa suhteissa, mm. Venäjän osalta. - Rauhan- ja ihmisoikeusjärjestöjen valtionapuja on nostettava 50 %. Erityisesti rauhankasvatusta on resurssoitava ja toteutettava läpäisyperiaatteella koulutuksessa.
- Voimavarat on suunnattava aseiden ja militarismin sijasta todelliseen ihmisten kokemaan turvallisuuteen: julkisten palvelujen kohentamiseen, työllistämiseen, sosiaalisten tulonsiirtojen korotuksiin, kulttuuriin, ympäristön suojeluun, demokratian ja osallisuuden laajentamiseen, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen päätöksenteossa ja viranomaistoimissa.
Nämä keinot ja solidaarinen ilmapiiri patoavat äärioikeistolaisuutta ja vihapuhetta, ehkäisevät sen muuttumista teoiksi. Hallitusohjelma sisältää positiivisia pyrkimyksiä, tärkeää on päättäväinen toteutus ja tukeutuminen kansalaisjärjestöjen asiantuntemukseen ja tukeen.
Kun Suomi ei Natoon liity Putinin ydinaseiskujen pelossa ja vanhanaikaisilla aseilla ei tulla pärjäämään massiivista ylivoimaa vastaan, niin vaihtoehdoksi jää oma ydinase. Jos Suomella sellainen olisi, niin ehkä se vähän jäähdyttelisi idän ihmemiehen laajenemishaluja tähän suuntaan. Koko ydinaseiden kieltosopimus on sikäli syvältä, että mikä kele näille nykyisille ydinasevalloille on antanut sen etuoikeutetun aseman, että heillä tämä ase on, mutta muilla ei sitten saisi olla? Joko se kielletään kaikilta tai kaikilla on yhtäläiset oikeudet hankkia sellainen.
Tavoitteena ydinasekiellossa onkin, että ne kielletään kaikilta, myös nykyisiltä ydinasevalloilta. Samaan tapaan on kielletty bakteriologiset ja kemialliset aseet ja niitä hallussa pitävä maa tuomitaan globaalisti.
Suomen ei mielestäni pidä kehitellä ydinaseita eikä sellaista kukaan esitäkään.
Venäjä ei ole vaatinut Suomelta alueita tai palveluksia, se toivoo tämän maailmankolkan säilyvän vakaana entisellään. Suomen pitäisi palata aidon sotilaallisen liittoutumattomuuden tilaan, se olisi turvallisinta.
Suurin uhka on ekologinen kriisi: ilmastonmuutos, viljelymaan ja juomaveden globaali pilaantuminen, sukupuuttoaalto, ”luontopalvelujen” loppuminen eli siis pölyttäjien ja happea tuottavien, hiiltä sitovien puiden määrän romahdus.
Tätä uhkaa kaikki aseistautuminen vain kasvattaa.