USA:ssa on laskettu terrorisminvastaisen sodan kustannuksia maan veronmaksajille, tammikuussa 2015 Forbes arvioi Afganistanin ja Irakin sotatoimien tulleen vuosina 2001-2014 maksamaan 1,7 biljoonaa (1012 ) dollaria. Jos verrataan Vietnamin sotaan, joka maksoi alle 900 miljardia, summa on kaksinkertainen ja kasvanut tänä vuonna lisää. Rahalla voisi hoitaa monta asiaa kuntoon USA:n ongelmallisessa koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmässä. Summasta yli 1,5 bilj. tulee Pentagonin budjettiin, joka ainakaan aiemmin ei kattanut ulkoistettuja toimintoja kuten joukkojen huoltoa.
Afganistanin ja Irakin menetykset ovat vielä suuremmat, kun teitä, siltoja, lentokenttiä, asunto- ja muuta rakennuskantaa on tuhoutunut laajasti, ihmisiä on invalidisoitunut ja sairastunut, parhaassa työiässä olevaa koulutettua väkeä pakenee maasta. Kulttuurin menetyksiä ovat esimerkiksi Irakin kansallismuseon aarteiden ryöstöt ja hävitys.
USA:n ja sen liittolaisten sotilaita oli Afganistanissa 2013 mennessä menehtynyt alle 2300, Irakissa (2012) noin 4400 (wikipedia). Sotatoimissa menehtyi välittömästi 210 000 afganistanilaista, pakistanilaista ja irakilaista siviiliä. Tauteihin ja aliravitsemukseen kuolleet mukaan luettuna Irakin sota aiheutti vuosina 2003-2011 jopa miljoonan ihmisen ennenaikaisen kuoleman. Uhreja tulee koko ajan lisää USA:n käyttämän köyhdytetyn uraanin vaikutuksesta, sen aiheuttamien perimän muutosten takia vaikutus ulottuu kauas tulevaisuuteen. Ns. islamilaisen kalifaatin harjoittama terrori ja siihen kohdistetut pommitukset ovat lisänneet nopeasti uhrilukua 2014-15.
Terrorismin ”vastainen” sota on romuttanut yhteiskuntia, nostanut valtaan nukkehallituksia, joilla on toimivaltaa lähinnä ulkomaisten joukkojen suojaamassa pääkaupungissa. Pommitukset ja muu väkivalta, laittomuudet ja ryöstöt pakottavat ihmiset pakenemaan, mikä on synnyttänyt valtavan pakolaisuuden Afganistanista ja Irakista. Suuri osa on paennut omaan maahan tai naapurimaihin, vähäisempi Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Ulkomailla asuvien sukulaisten rahalähetykset ovat köyhien ja romahtaneiden valtioiden asukkaille keskeinen tulolähde.
Sotiin on lähdetty terrorismin vastustamisen verukkeella, vaikka afganistanilaisten osuutta New Yorkin kaksoistornien räjähdyksiin ei ole näytetty toteen ja puheet Saddam Husseinin joukkotuhoaseista on myönnetty valheiksi. Edellä kuvattujen seurausten valossa ei ole ihme, että katkeruus ja viha länttä kohtaan kasvaa ja ääri-islamistien propagandalle ja rekrytointitoiminnalle on maaperää. Sotimalla terrori onkin lisääntynyt Euroopassa, mutta eritoten hyökkäyksen kohteeksi johtuneissa maissa.
Sotien motiiveja pohtiessa on varmaa, että Irakissa on paljon öljyä ja Afganistanin mineraalivarat ehkä jopa maailman rikkaimmat. Venäjälle taas Pohjois-Kaukasia on tärkeä sekä strategisesti että öljyreittien kannalta. USA:n uuskonservatiivit puhuivat jo 90-luvun lopulla energia- ja raaka-ainevarojen turvaamisesta, sodassa molempia on tuhlattu mutta ase- ja huolintafirmojen bisnekset ovat myös kukoistaneet.
Maailman laadukkainta öljyä nostavan Libyan hallinnon ja alueen hajottaminen viittaa siihen, että terrorismi on pelkkä veruke; samoin Venezuelaan kohdistuva painostus ja tärkeitä kaivannaisia (mm. tantaali) tuottavassa Kongossa jatkuvan teurastuksen jättäminen vaille todellisia reaktioita.
Terrorismin vastaisen sodan inhimillinen ja taloudellinen hinta on kova ja tulokset kielteisiä.
Rauhanveteraani Kirsti Era 