(Tämä mielipiteeni julkaistiin Karjalaisessa 1.6.2023)
Karjalaisen pääkirjoituksessa (maksumuuri) 25.5. korostettiin välttämättömyyttä vähentää lihan osuutta suomalaisten ruokalautasella. Kirjoituksen tehoa tosin murensi parin aukeaman päässä ollut laaja tekstimainos makkaroista.
Surullista kyllä Karelia AMK:n lehtori Markus Huhtinen katsoo 26.5. taaksepäin ja kritisoi lihankulutuksen vähentämispyrkimystä. Hän vähättelee lihantuotannon ilmastovaikutuksia ja jää tässä yksin: metaani on erittäin paha kasvihuonekaasu, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta hiilidioksidiakin nopeammin.
Taannoin luimme lehdistä (The Guardian 18.3.2023), että maapallon nisäkkäistä 220 miljoonaa tonnia on ihmisiä, 630 miljoonaa tonnia (lihan)tuotantoeläimiä, 22 miljoonaa tonnia lemmikkieläimiä ja vain 22 miljoonaa tonnia (2,5 %) luonnoneläimiä. Kuitenkin ekosysteemi nojaa luonnoneläimiin: hyönteisiin, matelijoihin, lintuihin, kaloihin mutta myös nisäkkäisiin. Ne turvaavat kasvintuotannon ja ne ekologiset palvelut, joihin koko elämämme perustuu. Valtava ihmisten, tuotantoeläinten ja lemmikkien määrä sen sijaan tuhoaa lajikirjoa ja uhkaa ekosysteemiä.
Valtaosa tuotantoeläimistä käytetään rikkaan pohjoisen vähemmistön ravinnoksi ja tavaroiden raaka-aineiksi. Afrikkalaiset syövät lihaa vähän.
Pitkään maalla asuneena seuraan ihmeissäni, miten Kepu, MTK ja niitä lähellä oleva bisnes ja ilmeisesti koulutuskin takertuvat tuhoisaan tehotuotantoon ja lihatalouteen menettäen tilaisuuden pohtia Suomen maataloutta aidosti kestävältä kannalta. Ei ihme, että kannatus romahtaa. Yksilöllinen omavaraisuus ei ole ratkaisu näin kaupungistuneessa maassa, mutta kestävään kasvintuotantoon, luonnonkalan, marjojen ja sienten hyödyntämiseen ja erittäin harkittuun eläintuotantoon (maatiaislajit, pitempi elinaika) paneutumalla olisi mahdollista pelastaa perheviljelmiä. Samoin ylivelkaisia ja uupuneita viljelijöitä perheineen.
Tämä olisi tärkeää myös siksi, että Välimeren tienoota uhkaa kuivuus ja muuttuminen autiomaaksi, jolloin pohjoisen maatalouden merkitys ruuantuotannossa korostuu. Kääntäkääpä siis Kepussa ja maatalousopetuksessa katse eteenpäin älkääkä hirttykö menneisiin erehdyksiin.
Rauhanveteraani Kirsti Era 