Sanna Marin ja muut 1990-luvulta alkaen koulunsa käyneet ja media katsovat, että Suomi voitti Neuvostoliiton sekä 1940 että 1944. Eihän Neuvostoliitto näet miehittänyt Suomea. Alueesta tosin menetettiin yli 10 % ja Neuvostoliitto sai tukikohdan tykinkantaman päähän Helsingistä, lähemmäs kuin oli v. 1939 neuvotteluissa vaatinut. Maa-alaa lähti enemmän kuin se tuolloin esitti, eikä Repolan ja Porajärven ”perämehtiä” saatu tilalle. Hämmästellessäni voittopuheita keväällä 2022 sain kuulla, että Suomi voitti sodat (vaikka Liittoutuneet muuta luulee).
Myös Ukraina on jo voittanut sodan moraalisesti. Tuon logiikan mukaan myös sotilaallisesti, koska Venäjä ei vallannut Kiovaa kolmessa päivässä kuten kuvitteli, vaan Ukraina puolustautuu edelleen.
Puolustuksen hinta kasvaa kuitenkin joka päivä, ammuksista ja sotilaista on pula, Venäjä tuhoaa maan infraa ja siviilejä menehtyy. EU:ssa vaaditaan ammus- ja aseteollisuuden kasvattamista verovaroilla, mutta myös auttamishaluttomuus USA:ssa ja EU:ssa kasvaa. Sotarahat ovat muusta pois ja äänestäjien innostuksen ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa propagandaa ja rauhanäänten minimointia, mistä kirjoittavat saksalaiset tutkijat .
Katsokaa vaikka Yle-uutisten ykkössivua; siellä on jo kolmatta vuotta pysyvä yläotsikko Venäjän hyökkäys, mutta vielä verisempi Gazan sota ja joukkomurha poistui pääuutisista ennen joulua, vaikka siviiliuhrien luku oli jo ylittänyt Ukrainan täysimittaisen sodan luvut. (Nyt jopa USA:n varapresidentti Harris vaatii tulitaukoa. ) Ylelle tärkeämpi uutisotsikko on Mysteerijunapeli?
Ehkäpä Ukrainan kannattaisi voittaa tämä sota samalla tavoin kuin Suomi voitti 1940 ja 1944: aselepo ja tilanteen lopullinen selvittely muutaman vuoden päästä. USA lienee jo myynyt Eurooppaan (ja velaksi Ukrainaan) vanhat asevarastonsa ja vuosiksi eteenpäin uusia, mm. käsiin vanhentuvia F-35:ia, joten sodan voisi lopettaa.
Se edellyttäisi voittopropagandan lopettamista sekä Ukrainassa ja Venäjällä että EU-maissa. Katkeria hetkiä sekä ukrainalaisille että kaikille meille, joiden mielestä Venäjän hyökkäys ja sekaantuminen Ukrainan sisäisiin asioihin on rikos. Sen lisäksi että se oli käsittämätön tyhmyys: Nato vahvistui sisäisesti ja ulkoisesti.
Sekä Ukrainan ja ukrainalaisten että Venäjän totalitarismin kasvun kannalta sota olisi saatava loppumaan. Sota voimistaa militarismia, nationalismia, rajat kiinni -linnake-Euroopan rakentamista. Se helpottaa demokratian kaventamista ja ruokkii äärioikeistoa myös EU-maissa. Suomen itärajan sulkeminen kaikilta pakolaisilta ja sukulaisten kanssakäymiseltä on tästä räikeä osoitus. Liennytys ja neuvottelut pakottaisivat diktaattorit höllentämään otteitaan, tämän näimme ETYKin 1975 jälkeen.
24.2.2022 oli ikäisilleni yksi elämämme synkimmistä päivistä. Oli vaikea uskoa, että Putin tosiaan on hyökännyt Ukrainaan, tehnyt jotain niin typerää ja tuhoon tuomittua. Pidin kai silloin ja välistä vieläkin Putinia Venäjän edustajana ja tarkastelin hänen tekojaan suhteessa Venäjän kansalaisten parhaaseen. Jutun loppupuolella pohdin, miten väärässä olin.
Naton ja Suomen Nato-piirien kannalta sota oli onnenpotku. Lauri Nurmen mukaan armeijan ylipäällikkö kutsui puoluejohtajat maanalaiseen bunkkeriin (!), jossa peloteltiin, että Venäjä voi hyökätä Suomeen vaikka heti. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan seuraaminen on meillä ollut pitkään kehnoa, joten utopistinen väite upposi poliittisiin johtajiin. Takit kääntyivät hetkessä, ja syntyi yksimielisyys liittymisestä Natoon.
Kansalaisia oli 2014 lähtien peloteltu iltalehtien lööpeissä, joissa kaikkivoipa Putin oli hyökkäämässä Suomeen milloin maitse, milloin digitaalisesti. Helmikuusta 2022 lähtien mediassa ja politiikassa lietsottiin talvisodan henkeä voimalla, ja kohta gallupissa kannattivat Natoa lähes kaikki. Niinpä jäsenanomus vietiin läpi pikavauhtia ja Ruotsi painostettiin tekemään samoin. Entinen vihreä rauhan- ja kehitysmaa-aktiivi Haavisto säteili allekirjoittaessaan Suomen jäsenyyden sotilasliitossa ja kiikutti historiallisen kynän museoon. Matti Wuori raukka, perintösi joutuu häpeään.
Presidentti Niinistö myönsi uudenvuodenpuheessaan 2024, ettei syynä jäsenhakemukseen todellisuudessa ollut turvallisuusuhka vaan se, että haluttiin osoittaa ”itsenäisyyttä” Naton laajenemista vastustaneelle Venäjälle. Kirjoitin tästä silloin.
Nyt itsenäisyys on todellisessa vaarassa, kun hallitus on allekirjoittanut tukikohtasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa (DCA). Siinä avataan USA:n armeijalle 15 Suomen varuskuntaa ja rajavartioasemaa, annetaan sen käyttöön korvauksetta satamat, lentoasemat, tiestö, samoin tukikohtien lähistön kunnallisia ja yksityisiä alueita, jos tarpeen. Niihin tulevat yhdysvaltalaiset eivät perheineen ole Suomen lainvalvonnan ja oikeudenkäytön alaisia, he tulevat ja menevät ilman matkustusasiakirjoja ja tullitarkastuksia, voivat kantaa asetta julkisella paikalla. Yhdysvallat ei sitoudu puolustamaan Suomea, mutta Suomi sitoutuu suojelemaan USA:n sotilaita ja laitteita, joiden laadusta (ydinaseita?) meille ei kerrota. Eduskunnan hyväksynnän vaativasta DCA-sopimuksesta on hyödyllisiä tietoja sivustolla www.eitukikohtia.fi ja sitä vastaan kerätään adressia: www.adressit.com/ei_vieraan_vallan_sotilastukikohtia_suomeen . Tietoa asiasta kannattaa levittää.
Armeija, militarismi ja asebisnes hyötyvät sodasta: varustelumenot ovat nousseet valtavasti eikä niitä uskalla vastustaa kukaan nyt, kun Markus Mustajärvi jäi pois ja Johannes Yrttiaho putosi eduskunnasta. Superkallis vanhentuvien hävittäjien hankinta etenee, vaikka on ilmeistä, ettei Suomen (tai Baltian maiden) puolustamiseen tarvita hävittäjiä vaan ilmatorjuntaa ja ehkä drooneja. Samalla huudetaan valtionvelasta ja leikataan aidosta turvallisuudesta: vähävaraisilta, kulttuurista, julkisista palveluista ja kolmannelta sektorilta.
Sota vahvistaa Putinin valtaa, Natoa ja asebisnestä
Putinin hyökkäyssodan vaikutukset Suomeen ja yli 200 vuotta puolueettomana kukoistaneeseen Ruotsiin ovat olleet tuhoisat, mutta paljon hirvittävämpää on ollut ukrainalaisten ja Ukrainan tuhoaminen ja pakolaisten kärsimys. Venäjän kansalaisia on kuollut ja vammautunut kymmeniä tuhansia, enemmän kuin yli 8 vuotta jatkuneessa Afganistanin sodassa. Pietarissa ja Moskovassa ei protestoida mm. siksi, että rintamalle on komennettu lähinnä syrjäseutujen asukkaita ja vähemmistökansojen jäseniä. Samoin vierastyöläisiä, jos erehtyvät ottamaan Venäjän kansalaisuuden.
Hyökkäyssota Ukrainaan ei palvele Venäjän valtiota tai kansalaisia vaan Putinin hallintoa, sillä opposition suu on tukittu lakisääteisesti, sodanvastustajia vangittu yli tuhat, ja tuomiot ovat pitkiä. Väkivaltakoneisto kasvaa: oppositiota vastaan taistelee FSB:ssa, Rosgvardijassa, sisäministeriön joukoissa toista miljoonaa hyvin varusteltua ja palkattua ihmistä, siis enemmän kuin Ukrainan sodassa. Oppositio ja potentiaaliset vastustajat ovat paenneet ulkomaille, loput pelkäävät joutumista sotaan ja syytteitä ”armeijan halventamisesta”. Pelätään myös 6 kk sotapalvelun jälkeen armahdettuja rikollisia, jotka ovat murhanneet asukkaita eri paikkakunnilla. Uudessa budjetissa Putin satsaa aseteollisuuteen ja koneenrakennukseen. Tätä sotateollisen kompleksin jälleenrakentamista arvioi kiinnostavasti Nezavisimaja gazetan päätoimittaja Konstantin RemtšukovŽivoi gvozdin haastattelussa 19.2.24.
Vuonna 2020 Putin sementoi harvainvallan muuttamalla Venäjän perustuslain entistäkin epädemokraattisemmaksi. Tuolloin hän yritti kahdesti murhata opposition keulahahmon Aleksei Navalnyin, toisella kertaa lähes onnistuen. Näyttää, että hän pelkää valtavasti kuolemaa: koronan aikaan pidettiin tapaamaan tulleita kahden viikon karanteenissa tai 10 metrin etäisyydellä. Hän myös vangitutti shamaanin, joka käveli Moskovaan noituakseen Putinin pois, eikä vieläkään uskalla lausua Navalnyn nimeä (vrt. karhun salanimet). Saatuaan tiedon Navalnyn murhan onnistumisesta 16.2.2024 hän hymyili leveästi.
Putinin sodan motiivi ei siis ole Venäjän etu tai Naton vastustaminen vaan valtaklikin edut ja valta-asemien säilyttäminen, semminkin kun 22 vuodessa on tehty rikoksia, joista kuuluisi saada pitkä tuomio. Tarkoitan Moskovan kerrostaloräjäytyksiä, veristä Tšetšenian sotaa, median kaappaamista ja opposition tuhoamista, kansalaisyhteiskunnan, sanan- ja yhdistymisvapauden tukahduttamista, militarismin ja nationalismin lietsomista, korruptiota, vähemmistökielten ja kansojen polkemista. Samaan aikaan presidentti on laiminlyönyt todellisia velvollisuuksiaan valtion johtamisessa, minkä koulujen ja sairaaloiden kunto, pakkastalvien vesi- ja lämmityskatastrofit ja maastopalot paljastavat. Rahaa on, mutta se päätyy pienen piirin taskuihin, voimakoneistolle ja sotimiseen. Sota auttaa lietsomaan yksituumaisuutta, johtajan ihailua ja sulkemaan ”veneenkeikuttajien” eli vallanpitäjiä kritisoivien suut. Ukrainan ”denatsifikaatio” ja ”demilitarisaatio” on todellisuudessa vahvistanut militarismia ja nationalismia Venäjällä ja Ukrainassa, samoin meillä.
Aseistamalla ei Ukrainan sodasta tule loppua. Ainoa tie rauhaan on neuvotella vihollisen kanssa, sanoi Desmond Tutu. Ympäristökriisi etenee vääjäämättä ja sen pysäyttämiseksi tarvitaan neuvotteluja ja kansainvälistä yhteistyötä, sotilasblokeista on vain haittaa. Myös Venäjän (ja muiden maiden) demokratian ja kansalaisvapauksien kohentamiseksi tarvitaan kiireesti jännityksen liennytystä.
Presidentti Niinistö arvioi viikolla ilmeisen aiheellisesti, että turvapaikanhakijoiden organisointi Venäjältä Suomeen liittyy DCA-sopimukseen, jonka hallitus viime viikon alussa hyväksyi lähetettäväksi eduskuntaan. Sopimuksella Suomi sallii Yhdysvaltojen perustaa alueelleen sotilastukikohtia, ”yhteishallinta-alueita”, joiden toiminnasta, joukoista ja aseista päättää ja tietää Yhdysvallat, ei Suomi. On selvää, että USA tähtää tukikohdat Venäjää vastaan ja Kremlissä tiedetään tämä ja reagoidaan sen mukaisesti. Tukikohdat eivät näin ollen vahvista Suomen turvallisuutta vaan heikentävät sitä. Suomi maksaa siis tukikohtien hinnan sekä taloudellisesti (tiet ja rakenteet, terveydenhoito ym.) että ulko- ja sotilaspoliittisesti. Tästä on rauhanliike varoittanut jo kauan, esimerkiksi minä ensimmäisen yhdysvaltalaisen sotaharjoituksen aikana 2016 Rissalassa (video).
Sitä hintaa maksamme jo nyt, kun ihmissalakuljettajat uskottelevat turvapaikanhakijoille Venäjän masinoimina, että Suomeen pääsee. Se myös selittää ”oudon seikan”, etteivät he hae turvapaikkaa Virosta. Ettäkö Viro antaisi turvapaikan Lähi-idän pakolaisille? Huono vitsi, siellä ollaan ynseitä venäläisiäkin poliittisia pakolaisia kohtaan.
Suurimman konkreettisen hinnan maksavat harhaanjohdetut pakolaiset ja toisaalta Venäjältä Suomeen muuttaneet ihmiset, jotka eivät pääse tapaamaan läheisiään, auttamaan iäkkäitä omaisiaan. Opiskelijat eivät pääse tapaamaan vanhempiaan ja hakemaan rahaa opiskelua varten: SWIFT kun ei toimi eikä posti kulje. Kuitenkin oppilaitoksemme ovat houkutelleet ja hyväksyneet runsaasti opiskelijoita Venäjältä.
Kuten professori Scheinin toteaa, hallituksen päätös sulkea rajat on vastoin kansainvälistä ja Suomen lakia. Ihmisillä on oikeus tulla Venäjältä Suomeen ja hakea turvapaikkaa. Tällä päätöksellä Kokoomus, RKP ja kristillisdemokraatit toteuttivat vihdoin Persujen märän unelman rajojen sulkemisesta. Samalla tuli aivan PS-käsikirjan mukaisesti jälleen kerran vahvistettua Putinin, Peskovin, Zaharovan ja kohudosentti Johan B:n tarinaa siitä, miten länsi vihaa Venäjää, miten lännen ihmisoikeuspolitiikka on toden tullen tyhjää puhetta (kuten onkin, sen näkee EU-Frontexin toimista Välimerellä ja Haaviston valmiudesta myydä kurdien ihmisoikeudet Nato-jäsenyyden nimeen). On selvää, että Suomen venäjänkielisten keskuudessa luottamus Suomen hallitusta ja poliittista järjestelmää kohtaan heikkenee.
Rajojen sulkemisesta hyötyy PS, joka voi sanoa toteuttaneensa vanhat vaalilupauksensa rajojen sulkemisesta. Ja Kreml, jonka väitteet lännen vihasta ja kaksinaamaisuudesta saavat jälleen tukea.
Allekirjoita vetoomus vieraan vallan tukikohtia vastaan ja jaa tietoa siitä. Adressi Kampanjasivusto
Levitä tietoa ja osallistu la 25.11. klo 13 mielenosoituksiin tukikohtia vastaan Helsingissä Senaatintorilta ja Joensuussa kävelykadulla Torilavan luona.
Tähän aiheeseen palaan lähiaikoina. Nyt tyydyn mainostamaan laajan, eri rauhanjärjestöjen yhteisen kampanjan nettisivuja: http://www.eitukikohtia.fi/ Lue niiltä tietoa tukikohtahankkeesta ja argumentteja hankkeen vaarallisuudesta. Levitä tietoa sivuista kanavissasi ja tuttavapiirillesi.
Maanantaiklubilla Helsingissä 6.11. käytiin informatiivista keskustelua DCA-sopimuksesta Suomen ja Yhdysvaltojen välillä ja Yhdysvaltain sotilastukikohtien riskistä. Keskustelijoina prof. Tomas Walgren, Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius ja Helsingin rauhantoimintaryhmän aktiivi, ins. Heikki Ketoharju. https://www.youtube.com/live/MUR1ldeLzOA?si=WsRg37d6nGihnyvC
Häpeän Suomen hallitusta. Siinä istuu julki- ja kaappirasistien kanssa opportunisteja, jotka ovat valmiit moiseen yhteistyöhön ajaessaan puolueensa etuja ja tavoitteita. Orpon hallituksen tavoitteet voi kiteyttää jotenkin näin (tekstin alla SAK:n kokoama lista ilman ulkopolitiikkaa):
rikkaille lisää ja köyhiltä pois
varallisuusveroa ei aiota palauttaa, osinkoverotuksen porsaanreikiä ei tukita ja samaan aikaan syyllistetään vähävaraisia julkisen talouden ongelmista
julkiset palvelut huononnetaan rahoituskriisin kautta, niin että keskiluokka ja rikkaat innostuvat (lisää) yksityistämisestä. Ensin sosiaali- ja terveyspalvelut ja jatkossa myös koulutus
sosiaaliset tulonsiirrot minimiin
työntekijöiden asemaa ja työttömyyskorvauksia huonontamalla luodaan työssäkäyvä köyhälistö, jonka on pakko sietää millaista kohtelua tahansa. Semminkin kun irtisanomista helpotetaan, määräaikaisuus ei kaipaa perusteita, poliittiset lakot halutaan kieltää
hyvätuloisille annetaan veronkevennyksiä, pienituloisille asumistuen ym. tukien leikkauksia
ilmastotoimia vesitetään
maahan ollaan neuvottelemassa Yhdysvaltojen kanssa sotilastukikohtia, ”yhteiskäyttöalueita”, joiden alueella eivät päde yksin Suomen lait. Niihin tuotavat yhdysvaltalaiset rotaatiojoukot eivät ole Suomen lainkäytön piirissä.
ydinkoekiellon allekirjoittamisesta ei haluta edes keskustella, päin vastoin ”yhteiskäyttöalueille” saatetaan tuoda ydinaseita. Hallituksella ei ole mitään sitä vastaan – ei tosin ollut Marininkaan hallituksella.
Kuopion Rissalan lentokenttää remontoidaan yhdysvaltaisille F35-hävittäjille soveltuvaksi ja Yhdysvaltain ilmavoimat antaa ohjeet. Samaan aikaan ostetut sekundakoneet saavat kovaa kritiikkiä jopa kotimaassaan.
itärajan pakolaismuurin koekappale on valmis ja rajaa tukitaan sotaa pakenevilta Venäjän kansalaisilta, Venäjän rekisterissä olevilla autoilla ei enää voi tulla Suomeen. Junat ja lentokoneet eivät kulje, bussiyhteyksiä on vähän – millä pakolaiset pääsevät maahan?
Jo Marinin hallitus siirtyi ulkopolitiikassaan pohjoismaisesta ryhmästä EU:n sotahaukkojen Puolan ja Baltian maiden viiteryhmään. Pääministeri Marin ja ulkoministeri Haavisto kannustivat sotaa ja Ukrainan maksimaalista aseistamista neuvotteluratkaisujen etsimisen sijasta. Länsieurooppalainen varovaisuus ja eskalaation pelko ei vaivannut, opit haettiin Virosta. Niinpä yhteydet venäläisiin tieteen, kulttuurin ja kansalaisyhteiskunnan toimijoihin katkaistiin ja täten ruokittiin Kremlin propagandaa siitä, että länsi vihaa Venäjää. Nähtävästi osa lännestä todella vihaa; Suomessa median yksiäänisyys ja sotaisuus on tosin taitavampaa, mutta asettuu silti sodan osapuoleksi. Se muistuttaa sikäli mustavalkoisuudessaan pikemminkin Kremlin propagandisteja kuin ammattimaista journalistiikkaa. Jo Saksassa on toisin.
Tyypillinen esimerkki yksisilmäisyydestä: Venäjän hyökättyä Ukrainaan Latvia tarjosi tyyssijaa venäläiselle oppositiomedialle. Muutaman kuukauden kuluttua kuitenkin ilmeni, että julkaisujen tuli välittää vain Ukrainan ja Naton viestiä: eri osapuolten näkemysten uutisointi ja kommentointi johti kuulusteluihin ja karkotuksiin. Tunnettu tv-kanava Dozhd joutui muuttamaan Hollantiin, jossa aidolle journalismille löytyi tilaa. Kanavan venäläinen toimittaja kun oli erehtynyt sanomaan ”meidän sotilaamme” kritisoidessaan sotaa ja kuvatessaan Putinin liikekannallepanon kaaosta.
Täällä Baltian viiteryhmässä halutaan rajoittaa venäläisten maahanmuuttoa ja matkustamista. Niinpä ystäväni ei päässyt kirjan julkistamistilaisuuteen, vaikka julkaisija oli kutsunut ja hän on aktiivinen toimija niin suomensukuisten kansojen puolustajana kuin suomalaisen kulttuurin välittäjänä Venäjällä. Suomessa oleskelevien venäläisten elämä on vaikeaa, kun Venäjältä ei pysty siirtämään rahaa (esim työeläkettä, vanhempien raha-apua opiskelijalle) pankin kautta. Kuitenkin juuri he ovat Suomen ystäviä – toistaiseksi. Oligarkkeja ja Putinin lähipiiriä rajoitukset eivät estä, heillä on esim. Maltan passi.
Venäjän eristäminen ei ole lopettanut eikä lopeta sotaa. Venäläisten eristäminen ja ulossulkeminen ruokkii Kremlin propagandaa. Samoin tietenkin Suomen ja Ruotsin paniikinomainen liittyminen Natoon: ei liene ketään, joka voisi väittää turvallisuuden lisääntyneen. Me olemme maksajia, olemme nyt Naton etulinjassa ja menettäneet vuosikymmeninä kootun pääoman puolueettomana rauhanvälittäjänä ja -turvaajina, neuvottelupaikkana.
Mikä kumma tällaisessa tilanteessa siis ilahduttaa?
ay-liike on topakoitunut protestoimaan työelämän ja -lainsäädännön huononnuksia vastaan
tuhannet ihmiset ja eritoten nuoret ovat eri kaupungeissa aktivoituneet osoittamaan mieltään rasistihallitusta vastaan. Helsingissä 3.9. osallistujia oli jopa 20 000.
Yhä useampi hahmottaa, että persut sättivät maahanmuuttajia, vähemmistöjä, feministejä, Elokapinaa kääntääkseen ihmisten huomion sivuun hallituksen raa’asta politiikasta, selittääkseen siitä johtuvat ongelmat ja pahoinvoinnin ”punavihermädätyksellä”. Etsitään syntipukkeja, kuten Hitler syytti juutalaisia ja romaneja. Traagista kyllä myös Ben Zyskowicz on tukemassa moista.
Yhä useampi myös huomaa, miten Kokoomus esiintyy arvoliberaalina, kunnes tulee kysymys rikkaiden etujen ajamisesta rasistien, uusnatsien ja kristilliskonservatiivien tuella. Jos valittavana on työnantajien saneluvalta ja rahapiirien rikastuminen vai yhtäläiset ihmisoikeudet, Kokoomus valitsee suuren rahan palvelemisen. Se on aito luokkapuolue.
Tänään 26.9. kävin tervehtimässä Joensuun kampuksella yliopiston valtaajia, jotka kamppailevat opiskelijoiden toimeentulon ja terveydenhoidon puolesta lukukausimaksuja vastaan, myös tunnuksella ”yliopisto ei ole tutkintotehdas, tieteellä ja opiskelulla on itseisarvo”. Tämä lämmitti mummoa, joka oli vuonna 1976 Jyväskylän yliopiston päärakennuksen valtauksessa. Nytkin valtaajat olivat yöpyneet päärakennuksessa, tosin aulassa eikä juhlasalissa, jossa me silloin kokoonnuimme ja yövyimmekin muutaman päivän ajan. Tsemppiä nuoret ja vanhat, jatketaan protesteja Orpon sinimustaa hallitusta vastaan!
Kirjoituksessa on Karjalan Heilissä 23.8.23 julkaistu tulos Rauhanryhmän tekemästä kyselystä.
Rauhanryhmän jäsenet kyselivät 18.8. Joen Yössä joensuulaisilta, miten Suomen pitäisi toimia nyt, kun ollaan sotilasliitto Natossa.
Kysyimme, pitäisikö Suomen ottaa alueelleen ydinaseita. Pohjoismaissa niitä ei ole tähän mennessä ollut, Tanskan ja Norjan ydinaseettomuus on nyt ajankohtainen aihe. 59 vastaajasta 54 vastusti ydinaseiden ottamista, kannattajia oli 4, yksi ei osannut sanoa.
Suunnitteilla olevien Yhdysvaltojen sotilastukikohtien tuloa Suomeen kannatti 9, vastusti 48. Kaksi vastaajaa ei osannut sanoa.
Kolmas kysymys koski puolustusmenojen ja ilmastotoimien osuutta budjetista. Tällä hetkellä puolustusmenot ovat 7,4 % (nousua 0,5 miljardista v. 2017 tämän vuoden 1,5 miljardiin). Vastauksissa alle yhden prosentin puolustusmenoja ehdotti lähes neljännes, 1-5 prosenttia yhtä moni. Reilusti nykytasoa kannatti joka viides.
Viisi vastaajaa esitti ilmastotoimiin nollaa prosenttia, 5-10 prosentin osuutta ehdotti 15 henkilöä. Seitsemän henkilöä esitti 12-30 prosentin osuutta, 50 prosenttia kolme, samoin kuin sataa prosenttia. Reippaat lukemat kuvastanevat tietoa, että meitä uhkaa juuri ympäristökriisi.
Terveisissään päättäjille moni toivotti Naton joukoille tervemenoa. Todettiin myös että pyssyjä on jo liikaa, aseet eivät tuo rauhaa ja haluttiin kaikkien armeijoiden hävittämistä. Rauhaa ja rakkautta!
Konkreettisia nykyhetken vaatimuksia ovat, että mahdollisesti tulevien jenkkisotilaiden rikokset pitää tuomita Suomessa ja että Suomen pitää Naton jäsenenäkin pyrkiä puolueettomuuteen. Eräs vastaaja korosti, ettei Nato tuo pelkkää turvaa, vaan Suomi joutuu myös antamaan ja menettämään jotain.
Varsin moni kypsemmän ikäisistä jätti vastaamatta: ”meidän mielipiteellä ei ole mitään vaikutusta”. Moni muisteli myös unohtuneita lupauksia Nato-kansanäänestyksestä. Yleisesti peräänkuulutettiin kunnollista keskustelua siitä, mitä on tulossa. Muun muassa laajaa paneelia tukikohdista.
Valitettavasti tänään kuultiin uutisissa, että Yhdysvallat aikoo luovuttaa Ukrainalle köyhdytettyä uraania (DU) sisältäviä ammuksia. Ne levittävät ympäristöön saastetta, joka säilyy tuhansia vuosia. Se aiheuttaa syöpää ja vahingoittaa kaiken elollisen perimää. DemocracyNown haastattelussa DU:n käytön seurauksista Irakissa asiantuntija kertoo, että niiden takia Fallujassa syöpätapaukset lisääntyivät 1991-1995 20-kertaisesti ja vastasyntyneillä on ollut hirvittäviä epämuodostumia. Uraaniaseiden kieltämistä vaativan kampanjan Hiroshiman järjestö vaati jo huhtikuussa niistä luopumista viljatuottaja Ukrainassa .
Uraaninaseiden kieltoa vaativan kansainvälisen kampanjan logo (Hiroshima)
Tänään on Hiroshiman atomipommituksen vuosipäivä. Siinä menehtyi välittömästi 75 000 ihmistä ja parin päivän kuluttua Nagasakin pommituksessa 72500. Ydinaseet tekivät mahdolliseksi valtavan joukkotuhon, ja myöhemmin valmistetut ydinarsenaalit mahdollistavat koko eliökunnan tuhoamisen moneen kertaan.
Suomen liityttyä Natoon on tullut ajankohtaiseksi ratkaista, sallitaanko Nato-maiden tuoda alueellemme ydinräjähtein varustettuja aseita. Hallituksen ja eduskunnan pitää ottaa tähän selvä kielteinen kanta. Etenkin koska aiemmat Naton, Yhdysvaltojen ja Englannin kanssa solmitut sopimukset sallivat niiden olla kertomatta, mitä täällä vierailevissa hävittäjäkoneissa ja sotalaivoilla on lastina.
Erityisen vaarallinen on Helsingin Sanomien juhlima linjaus, että Suomeen ostettaisiin F-35-koneisiin ballistisia ohjuksia, joiden kantomatka ylettysi Moskovaan. On päivänselvää, että vastatoimena Venäjä suuntaisi omat ballistiset ohjuksensa uudelleen ja myös Nato-Suomesta tulisi niiden maalitaulu. Miten joku voi kuvitella tällaisen kehityksen lisäävän Suomen tai minkään maan turvallisuutta? – Yhdysvaltojen asefirmoille se tietenkin on ilouutinen.
Kun Ruotsikin liittyy Natoon, vanha rauhanliikkeen tunnus ydinaseettomasta Pohjolasta ajankohtaistuu. Norja ja Tanska ovat kieltäneet tuomasta alueelleen ydinaseita. Elleivät Ruotsi ja Suomi omaksu samaa linjaa, myös Norjan ja Tanskan tilanne saattaa muuttua. Tämäkin lisäisi jännitteitä ja sodan uhkaa Itämeren piirissä.
Suomen pitää vihdoin allekirjoittaa ja ratifioida ydinaseiden kieltosopimus. Selvää on, ettei mikään hallitus toteuta rauhan kannalta hyviä vaatimuksia ellemme aktiivisesti aja niitä järjestöissä ja pidä niitä esillä mm. sosiaalisessa mediassa.
Aavikoituvalla, tulvivalla, maastopaloissa loimuavalla maapallolla ei ole olemassakaan asevaraista turvallisuutta. Asevarustelu, sotaharjoittelu ja sota tuhlaavat ja tuhoavat resursseja ja luontoa, tuottavat päästöjä ja kuolemaa. Sellainen ei ole maanpuolustusta vaan Maan tuhoamista. Hiroshiman päivänä vaadimme rauhaa ja aseriisuntaa ja kunnioitamme satojen tuhansien uhrien muistoa.
Ydinpommituksen jälkeen Hiroshimassa (kuva: ICAN )
Luin arvion tuoreesta kirjasta Talouskuri tuli Suomeen (Vastapaino) : se kannattaa selvästikin lukea. 2010-luvun talouskuri on meillä ollut poliittinen valinta, ei EKP:n komentotaloutta, kuten Kreikassa. Se liittyy jo 1980-luvulla alkaneeseen pääomavirtojen => valuutan vapauttamiseen valtion valvonnasta, yksityistämiseen, julkisten menojen kauhisteluun ja yli 30 vuotta jatkuneeseen velalla pelottelemiseen.
Minun ikäiseni muistavat, kuinka VVM Sauli Niinistö vaati 90-luvulla lyhentämään valtion velkoja ja leikkaamaan julkisia menoja, ”etteivät velat jää lastemme maksettaviksi”. Lapsemme pantiin maksamaan ne velat jo alaikäisinä. Koko ajan on kansalaisia peloteltu ja uskoteltu, että valtion velka on sama kuin yksityinen – vaikka valtiolla on veronkanto-oikeus eikä se siksi voi mennä konkurssiin.
Kirjassa kuvataan talouskurin tuottamia leikkauksia työttömyystuesta, lapsilisistä, koulutuksesta, opintotuesta, eläkkeiden indeksikorotuksista. Palkankorotuksia on korvattu heikentämällä julkista taloutta: alentamalla verotusta, mistä hyötyvät vain hyvätuloiset, jotka maksavat valtionveroa. Verouudistus siirsi suuret pääomatulot veroalen piiriin. Nyt Orpon hallitus suunnittelee omavastuuosaa eli leikkauksia jopa toimeentulotukeen.
Kaikki tämä herättää tyytymättömyyttä, jonka oikeistopopulistit suuntaavat maahanmuuttajiin ja muihin vähemmistöihin. Kun tuotanto on samaan aikaan siirtynyt laajasti Itä-Aasiaan ja kauppa verkkoon, kokevat monet työntekijät epävarmuutta. Samoin pienyrittäjät, jotka ovat alihankkijoita tai riippuvaisia kotimaisesta kulutuskysynnästä, jota reaalipalkkojen ja tulonsiirtojen aleneminen pienentää. Tämä luo pohjaa syntipukkien etsimiselle ”niistä toisista”, äärioikeistolaisuudelle ja rasismille. Semminkin, kun poliittisissa keskusteluissa ennen vaaleja ja vaalien välillä puhutaan vain valtionvelan pienentämisestä (leikkaamalla julkisia menoja asemenoja lukuunottamatta), kilpailukyvyn kohottamisesta (polkemalla palkkoja ja työehtoja) ja asevaraisesta turvallisuudesta. Vähävaraisten arkinen turvattomuus ei kiinnosta ketään.
Edes Vasemmiston ja SDP:n poliitikot eivät kysy keskusteluissa, kuka uusliberaalista politiikasta hyötyy (rikkain 10%, eniten rikkain promille), kuka kärsii, maksaa viulut (pieni- ja keskituloiset). Sellainen kysymys olisi luokkapolitiikkaa, hyi hyi! Kun rahan ja vallan suhteista ei puhuta julkisuudessa vaan julkaistaan palvovia juttuja Postipankin yksityistämisellä rikastuneesta Wahlroosista, luokkapolitiikka korvautuu arvopolitiikalla, edut ja intressit mieltymyksillä. Arvo-ja identiteettipolitiikka asettaa jakolinjan arvoliberalismin kohdalle, helpottaa vihan lietsomista. Pohtimatta jää, missä ihmisryhmien todelliset edut ja oikeudet eroavat ja yhtenevät. Näin persuille on kenttä vapaana syyttää vähävaraisten ongelmista maahanmuuttajia.
Pienituloisten tilanne on raskas ja epävarma äidinkielestä, ihonväristä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Köyhien ei kannata tapella keskenään vaan yhdistää voimansa suurta rahaa ja sen politiikkaa vastaan.
Arvopolitiikassa kokoomus voi esiintyä ”edistyksellisenä”, kunhan ei koidu julkisten menojen ja verotuksen korotuksia. Esimerkkejä ovat rasismin vastustaminen sanoissa (ei toki rakenteissa) tai sukupuolineutraali avioliittolaki. Ne ovat oikein ja välttämättömiä, mutta samalla ilmaista PR:ää kokoomukselle. Moni nuori aikuinen pitää Kokoomusta edistyksellisempänä kuin Kepua, koska Kepu ei kannata homoavioliittoja. Kuitenkin Kepu on kannattanut ja Kokoomus vastustanut peruskoulua, julkista sairasvakuutusta, kansanterveyslakia, eläkkeiden korjaamista. Kepu on toki siirtynyt oikealle, mutta Kokoomus on yhä työnantajien ja rikkaiden oma puolue.
Televisiokeskustelussa myönnettiin taannoin, että armeijan johto ja oikeisto ovat hivuttaneet Suomea Natoon 90-luvulta asti, kuten Pentti Sainio 2000-luvun kirjoissaan osoitti. Natoa ei lakkautettu, vaikka kylmä sota päättyi, tarvitseehan asebisnes myynninedistämiskonttorin. Ensin se keksi viholliseksi islamin ja terrorismin, 2005 alkaen vanhan tutun Venäjän. Asetelma sopii myös Venäjän silovikkitaustaiselle johdolle, joka saa ”maata piirittävistä vihollisista” kätevän perusteen demokratian, kansalaistoiminnan ja lehdistönvapauden tuhoamiselle.
Liukuminen Natoon on merkinnyt militarismin kasvua – sotilaallisten keinojen painottamista diplomatian sijasta, naisten vapaaehtoista asepalvelusta, automaattiaseita reserviläisille. Historian käsittelyssä velat ovat muuttuneet saataviksi ja sotatappiot voitoiksi 90-luvulta lähtien. Nolo todiste tästä oli Marinin väite, että Suomi on voittanut Venäjän kaikissa sodissa. Valitettavan tyypillistä sekin, että historioitsija ja kansanedustaja Teemu Keskisarja on vaihtanut Historiallisen aikakauslehden uusnatsien Sarastukseen.
Venäjän hyökkäyssodan raivattua viimeisetkin esteet Nato-jäsenyyden tieltä on militarismi vain pahentunut. Vihreä UM Haavisto keskittyi sotilasliitto Naton vahvistamiseen Suomella ja Ruotsilla, Turkin edessä madeltiin häpeällisellä tavalla eikä Naton ydinaseistus tunnu olevan ongelma, vaikka onkin vastoin Suomen lakia. Linnake-EU:n julma siirtolaispolitiikka on aiheuttanut 20 000 ihmisen hukkumisen Välimereen yhdeksässä vuodessa, mutta se ei juuri aiheuta mediareaktioita. Militarismi ja asevarainen turvallisuuskäsitys kytkeytyvät väkivallan normalisointiin. Suuret varustelumenot tarvitsevat viholliskuvia, sekä ihmisten että valtioiden toiseuttamista. Sekin ruokkii rasismia ja äärioikeistolaisuutta.
Uusliberalismi luo tyytymättömyyttä ja epävarmuutta, joiden hallitsemiseen käytetään oikeistopopulismia ja militarismia 1930-luvun malliin. Kuitenkin tiedämme, että ilmastokatastrofi etenee, nykymenoon ei ole varaa. Vasemmiston puolueilla olisi nyt opiskelun, tutkimuksen ja miettimisen paikka. Toiminta vaaleista vaaleihin johtaa myöhästymiseen globaalien ongelmien ratkomisesta. Tarvitaan tiedon ja valistuksen lisäämistä jäsenten ja kansalaisten keskuudessa. Kaikkien on nyt syytä etsiä kumppaneita ja liittyä kansalaistoimintaan.
Kuuntele myös Susanna Hastin kolumni militarismin leviämisestä kieleen ja kirjallisuuteen.
”Luokkataistelua kyllä esiintyy, mutta minun luokkani, siis rikkaat käyvät tätä sotaa, ja me olemme voitolla. ”
”Kun Euroopan unioni alkuvuodesta 2022 päätti käyttää Euroopan rauhanrahastoa aseellisen tuen toimittamiseen Ukrainaan, ylittyi merkittävä periaatteellinen kynnys. EU:n perussopimukset estävät unionin budjetin käytön sotilaallisiin operaatioihin, eikä EU ole aiemmin tukenut kolmansia maita aseellisesti. ”(Ulkopolitiikka naistenpäivänä 2023)
Paitsi että EU:n rauhanrahasto ei ole rauhanrahasto vaan koordinoi EU-maiden asetuotantoa ja -kauppaa, se nyt suoranaisesti rahoittaa ja aseistaa sotaa. Rauhanprojekti on siis sotapolulla. Aloitteita Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi tulitauon tai neuvottelujen avulla ei ole nähty. Sen sijaan Baltian maiden ja Puolan sotahaukkojen asenteet on omaksuttu myös Suomen hallituksessa, jopa Ruotsissa. Pitkä ja kunniakas sodanjälkeinen pohjoismainen sovittelun, liennytyksen ja kehittyvien maiden tuen linja korvautuu militarismilla ja epärealistisella Ukrainan voiton hehkutuksella.
Ukrainan voiton korostamisen käsittää Venäjän oppositiossa, kun sen toiminta on maassa tehty mahdottomaksi, näkyvät oppositiopoliitikot ovat maanpaossa tai vankeina, media järjestyksen kourissa ja sosiaalinenkin media joko estetty tai vaarallinen – tykkäyksistä voi seurata vankeutta. Maan tilanteesta kirjoittaa 8,5 vuodeksi vangittu moskovalainen poliitikko Ilja Jašin facebook-päivityksissään, joita olen suomentanut Rauhanveteraani-profiiliini.
Putinin vallan siis ajatellaan kaatuvan vain Ukrainan voitettua sodan. Niin ollen Ukrainan hallituksella ei oikein olisi mahdollisuutta neuvottelemiseen vaikka olisi halujakin. Tuskin lienee, vaikka sotavankien vaihto on käynnissä. – Pelkään kuitenkin, että Venäjän tappio nostaisi valtaan Putiniakin nationalistisempia ja imperialistisempia toimijoita (Kadyrov / Girkin-Strelkov / Rogozin / Prigožin…). Kehnokin neuvotteluratkaisu ja suuntautuminen kohti jännityksen liennytystä olisi parasta apua sekä Venäjän demokratisoinnille että Ukrainan jälleenrakentamiselle. En näe muita mahdollisuuksia myönteiselle kehitykselle. Vastakkainasettelun nykyinen kiristyminen on tuhoisaa sekä kaikkien maiden demokratian että koko elonkehän tulevaisuuden kannalta. Joka hetki menetetään korvaamatonta aikaa suunnan kääntämiseksi.
Kirjoitettuani ”nationalistisempia” pysähdyin miettimään, ettei tämä uhka taida juuri hätkäyttää, sellaisessa nosteessa on militarismi ja nationalismi (”isänmaallisuus”, ”maanpuolustustahto”) nyt niin Suomessa kuin pitkin Eurooppaa ja maailmaa. Erdogan voitti vaalit Turkissa ja Italian hallitusta johtaa Mussolinin ihailija. Ukrainalaisia tukevat Itä-Euroopan maat syrjivät avoimesti muita pakolaisia. EU on suvaitsevainen Puolan ja Unkarin ihmisoikeus- ja oikeusvaltiorikkomuksia kohtaan, puhumattakaan miten se torjuu Välimeren ylittäviä pakolaisia.
29.5. saimme kuulla, että hyviskerho EU on ottamassa seuraavan askeleen: kokoomuksen viiteryhmä EPP aikoo estää luonnon ennaltamiseen tähtäävän asetuksen, koska se edellyttäisi muutoksia maatalouteen. Glyfosaatin yms. käyttö pitäisi lopettaa, soita, metsiä ja vesistöjä palauttaa luonnontilaan ja fossiilimaatalous joutuisi muutenkin ongelmiin. MEP Sarvamaa perustelee kantaa ruokakriisin uhkalla – samaan aikaan kun EU osallistuu Ukrainan sodan pitkittämiseen ja todella aiheuttaa globaalia ruokakriisiä. Semmoinen ”EU:n vihreä siirtymä”!
Siirtymä kasvispainotteisempaan maataloustuotantoon estäisi ruokakriisiä, samalla kun se jarruttaisi ympäristökriisiä ja lajikatoa. Sitä paitsi mm. pölyttäjien hävittäminen on pakko lopettaa, muuten päättyy sekä kasvin- että lihantuotanto. Kokonaisvaltaisesta käänteestä ja vaihtoehdosta ruuantuotannossa ei kuitenkaan puhu kukaan – ei tietenkään EPP tai meillä Kepu bisnestaustoineen, mutta eivät myöskään demarit, Vas tai Vihreät. Poliittisen keskustelun sisällön sanelevat finanssimaailma, metsä- ja elintarvikebisnes ja niitä palvelevat valtiovarainministeriön virkamiehet.
Vuoden kuluttua on EU-vaalit. Toivottavasti omahyväinen bisneslobbareiden juoksupoika saa silloin kriittistä analyysia osakseen muiltakin kuin kommunisteilta (persut haukkuvat EU:ta väärin perustein). Ylikansallista yhteistyötä tarvitaan, mutta asebisnes ja finanssivalta eivät saa määrätä sen tahtia.
Puolueet ja poliitikot eivät visioi vaan reagoivat. Laajempi näkökulma maan ja luonnon puolustamiseen asevarustelun ja ympäristökriisin tuhoilta jää kansalaistoimijoille. Hartiat ovat kapeat ja hennot, mutta jospa kehät tästä alkavat laajeta.
Pidin puheen Joensuun rauhanmielenosoituksessa 25.2.2023. Vaadin tulitaukoa ja aselepoa, mutta samalla Venäjän joukkojen vetämistä Ukrainasta. Ensisijaista olisi kuitenkin neuvottelujen aloittaminen. Sotimalla tämä sota ei lopu, kuten ammattisotilas sanoo. Русский вариант под финским текстом.
Hyvät rauhanystävät. Kuten edelliset puhujat sanoivat, Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli julma ja rikollinen teko. Venäjän ja sen kansalaisten kannalta se oli myös typerä teko, pilasi kansainväliset suhteet ja estää normaalin kanssakäymisen. Mielestäni on pikimmiten saatava aikaan tulitauko, Venäjän on vedettävä joukkonsa Ukrainasta ja YK:n asetuttava turvaamaan rauhaa maiden rajalla.
YK:n turvaama aselepo on saavutettava mahdollisimman pian uhriluvun ja tuhon vähentämiseksi ja ydinsodan torjumiseksi.
Suomessa on lisättävä voimavaroja, jotta pakolaisille voidaan turvata säälliset asunnot, mahdollisuus työhön, koulutukseen ja päivähoitoon. Parannuksia tarvitaan erityisesti terveydenhoitoon ja kuntoutukseen.
Sota on koko maailmassa onnettomuus. Turkki on viime ajat miehittänyt ja pommittanut Pohjois-Syyriaa ja vainonnut kurdeja. Saudi-Arabia sotii Jemenissä jo yhdeksättä vuotta ja maassa vallitsee humanitäärinen kriisi. Kuitenkin Suomi myy asetekniikkaa sekä Turkille että Saudi-Arabialle. Ylipäätään vuosi 2022 oli aseteollisuuden ja asekaupan kulta-aikaa ja tilanne jatkuu, pörssikurssit ovat korkealla. Valitettavasti sota ja sen tuhoisa jatkuminen ei kaikille ole huono uutinen.
Sodat riehuvat, vaikka ilmastokriisi ja lajikato etenevät. Sotiminen ja asetuotanto nopeuttavat tuhoisaa kehitystä, mutta silti armeijoiden päästöt on jätetty pois ilmastosopimusten laskelmista. Sotilasliittojen laajentaminen ja vahvistaminen kärjistää kansainvälistä vastakkainasettelua. Kuitenkin pitäisi kiireesti koota voimat varmimman globaalin uhkan, ympäristökriisin torjumiseksi. Siihen tarvittaisiin se tieteellinen osaaminen, raha ja materiaaliset resurssit, jotka nyt tuhlataan tappovälineisiin. Tähdättäköön siis kansainvälisen vastakkainasettelun lieventämiseen ja yhteistyöhön, ihmiskuntaa ja koko elonkehää uhkaavan vaaran torjumiseen. Tähdättäköön rauhaan.
Elämän puolesta sotaa ja aseistautumista vastaan! Rauha Ukrainaan, Rojavaan, Jemeniin! Miehittäjät ulos! Ei sodalle! Stop all wars now!
Дорогие друзья! Прежде всего поддерживаю предыдущих ораторов. Война России против Украины – жестокая и преступная. Кроме того она идиотская, она надолго испортила положение России в мире и уничтожила нормальное общение между Россией и странами ЕС. Необходимо быстро прекратить огонь, вывести российские войска из Украины и вводить в Донбасс миротворцев от ООН.
Скорое перемирие под контролем ООН необходимо, чтобы предотвратить ядерную войну и чтобы уменьшить число жертв и разрушений.
У нас в Финляндии надо увеличить ресурсы, чтобы обеспечить беженцам нормальные жилищные условия, образование, детсады и занятость. Улучшений требуют особенно здравоохранение и социальная поддержка.
Война разрушает не только Украину, но и другие регионы: Турция бомбит курдов в Сирии, а Саудовская Аравия уже девятый год воюет в Йемене, создавая там гуманитарный кризис. Тем не менее Финляндия экспортирует военную технику и в Турцию, и в Саудовскую Аравию. Во всем мире акции и дивиденды военной промышленности взлетели год назад и остаются высокими. Кому война, кому мать родна.
Самая реальная угроза человечеству и жизни на планете – усиление климатического кризиса и массового вымирания видов. Война и производство оружия подстрекают опасное развитие. К тому же военные блоки и противопоставление препятствуют международному сотрудничеству. Деньги, знания и ресурсы нужно направить не на оружие, а на совместные усилия для предотвращения экологического коллапса. Это необходимо ради будущего наших внуков и правнуков.
За жизнь, против войны и гонки вооружений. Мир Украине, Рожаве, Йемену! Окупанти геть! Ни вiйнi! Stop all wars now!
Rauhanveteraani Kirsti Era 