Kirjoituksessa on Karjalan Heilissä 23.8.23 julkaistu tulos Rauhanryhmän tekemästä kyselystä.
Rauhanryhmän jäsenet kyselivät 18.8. Joen Yössä joensuulaisilta, miten Suomen pitäisi toimia nyt, kun ollaan sotilasliitto Natossa.
Kysyimme, pitäisikö Suomen ottaa alueelleen ydinaseita. Pohjoismaissa niitä ei ole tähän mennessä ollut, Tanskan ja Norjan ydinaseettomuus on nyt ajankohtainen aihe. 59 vastaajasta 54 vastusti ydinaseiden ottamista, kannattajia oli 4, yksi ei osannut sanoa.
Suunnitteilla olevien Yhdysvaltojen sotilastukikohtien tuloa Suomeen kannatti 9, vastusti 48. Kaksi vastaajaa ei osannut sanoa.
Kolmas kysymys koski puolustusmenojen ja ilmastotoimien osuutta budjetista. Tällä hetkellä puolustusmenot ovat 7,4 % (nousua 0,5 miljardista v. 2017 tämän vuoden 1,5 miljardiin). Vastauksissa alle yhden prosentin puolustusmenoja ehdotti lähes neljännes, 1-5 prosenttia yhtä moni. Reilusti nykytasoa kannatti joka viides.
Viisi vastaajaa esitti ilmastotoimiin nollaa prosenttia, 5-10 prosentin osuutta ehdotti 15 henkilöä. Seitsemän henkilöä esitti 12-30 prosentin osuutta, 50 prosenttia kolme, samoin kuin sataa prosenttia. Reippaat lukemat kuvastanevat tietoa, että meitä uhkaa juuri ympäristökriisi.
Terveisissään päättäjille moni toivotti Naton joukoille tervemenoa. Todettiin myös että pyssyjä on jo liikaa, aseet eivät tuo rauhaa ja haluttiin kaikkien armeijoiden hävittämistä. Rauhaa ja rakkautta!
Konkreettisia nykyhetken vaatimuksia ovat, että mahdollisesti tulevien jenkkisotilaiden rikokset pitää tuomita Suomessa ja että Suomen pitää Naton jäsenenäkin pyrkiä puolueettomuuteen. Eräs vastaaja korosti, ettei Nato tuo pelkkää turvaa, vaan Suomi joutuu myös antamaan ja menettämään jotain.
Varsin moni kypsemmän ikäisistä jätti vastaamatta: ”meidän mielipiteellä ei ole mitään vaikutusta”. Moni muisteli myös unohtuneita lupauksia Nato-kansanäänestyksestä. Yleisesti peräänkuulutettiin kunnollista keskustelua siitä, mitä on tulossa. Muun muassa laajaa paneelia tukikohdista.
Valitettavasti tänään kuultiin uutisissa, että Yhdysvallat aikoo luovuttaa Ukrainalle köyhdytettyä uraania (DU) sisältäviä ammuksia. Ne levittävät ympäristöön saastetta, joka säilyy tuhansia vuosia. Se aiheuttaa syöpää ja vahingoittaa kaiken elollisen perimää. DemocracyNown haastattelussa DU:n käytön seurauksista Irakissa asiantuntija kertoo, että niiden takia Fallujassa syöpätapaukset lisääntyivät 1991-1995 20-kertaisesti ja vastasyntyneillä on ollut hirvittäviä epämuodostumia. Uraaniaseiden kieltämistä vaativan kampanjan Hiroshiman järjestö vaati jo huhtikuussa niistä luopumista viljatuottaja Ukrainassa .
Uraaninaseiden kieltoa vaativan kansainvälisen kampanjan logo (Hiroshima)
Tänään on Hiroshiman atomipommituksen vuosipäivä. Siinä menehtyi välittömästi 75 000 ihmistä ja parin päivän kuluttua Nagasakin pommituksessa 72500. Ydinaseet tekivät mahdolliseksi valtavan joukkotuhon, ja myöhemmin valmistetut ydinarsenaalit mahdollistavat koko eliökunnan tuhoamisen moneen kertaan.
Suomen liityttyä Natoon on tullut ajankohtaiseksi ratkaista, sallitaanko Nato-maiden tuoda alueellemme ydinräjähtein varustettuja aseita. Hallituksen ja eduskunnan pitää ottaa tähän selvä kielteinen kanta. Etenkin koska aiemmat Naton, Yhdysvaltojen ja Englannin kanssa solmitut sopimukset sallivat niiden olla kertomatta, mitä täällä vierailevissa hävittäjäkoneissa ja sotalaivoilla on lastina.
Erityisen vaarallinen on Helsingin Sanomien juhlima linjaus, että Suomeen ostettaisiin F-35-koneisiin ballistisia ohjuksia, joiden kantomatka ylettysi Moskovaan. On päivänselvää, että vastatoimena Venäjä suuntaisi omat ballistiset ohjuksensa uudelleen ja myös Nato-Suomesta tulisi niiden maalitaulu. Miten joku voi kuvitella tällaisen kehityksen lisäävän Suomen tai minkään maan turvallisuutta? – Yhdysvaltojen asefirmoille se tietenkin on ilouutinen.
Kun Ruotsikin liittyy Natoon, vanha rauhanliikkeen tunnus ydinaseettomasta Pohjolasta ajankohtaistuu. Norja ja Tanska ovat kieltäneet tuomasta alueelleen ydinaseita. Elleivät Ruotsi ja Suomi omaksu samaa linjaa, myös Norjan ja Tanskan tilanne saattaa muuttua. Tämäkin lisäisi jännitteitä ja sodan uhkaa Itämeren piirissä.
Suomen pitää vihdoin allekirjoittaa ja ratifioida ydinaseiden kieltosopimus. Selvää on, ettei mikään hallitus toteuta rauhan kannalta hyviä vaatimuksia ellemme aktiivisesti aja niitä järjestöissä ja pidä niitä esillä mm. sosiaalisessa mediassa.
Aavikoituvalla, tulvivalla, maastopaloissa loimuavalla maapallolla ei ole olemassakaan asevaraista turvallisuutta. Asevarustelu, sotaharjoittelu ja sota tuhlaavat ja tuhoavat resursseja ja luontoa, tuottavat päästöjä ja kuolemaa. Sellainen ei ole maanpuolustusta vaan Maan tuhoamista. Hiroshiman päivänä vaadimme rauhaa ja aseriisuntaa ja kunnioitamme satojen tuhansien uhrien muistoa.
Ydinpommituksen jälkeen Hiroshimassa (kuva: ICAN )
Luin arvion tuoreesta kirjasta Talouskuri tuli Suomeen (Vastapaino) : se kannattaa selvästikin lukea. 2010-luvun talouskuri on meillä ollut poliittinen valinta, ei EKP:n komentotaloutta, kuten Kreikassa. Se liittyy jo 1980-luvulla alkaneeseen pääomavirtojen => valuutan vapauttamiseen valtion valvonnasta, yksityistämiseen, julkisten menojen kauhisteluun ja yli 30 vuotta jatkuneeseen velalla pelottelemiseen.
Minun ikäiseni muistavat, kuinka VVM Sauli Niinistö vaati 90-luvulla lyhentämään valtion velkoja ja leikkaamaan julkisia menoja, ”etteivät velat jää lastemme maksettaviksi”. Lapsemme pantiin maksamaan ne velat jo alaikäisinä. Koko ajan on kansalaisia peloteltu ja uskoteltu, että valtion velka on sama kuin yksityinen – vaikka valtiolla on veronkanto-oikeus eikä se siksi voi mennä konkurssiin.
Kirjassa kuvataan talouskurin tuottamia leikkauksia työttömyystuesta, lapsilisistä, koulutuksesta, opintotuesta, eläkkeiden indeksikorotuksista. Palkankorotuksia on korvattu heikentämällä julkista taloutta: alentamalla verotusta, mistä hyötyvät vain hyvätuloiset, jotka maksavat valtionveroa. Verouudistus siirsi suuret pääomatulot veroalen piiriin. Nyt Orpon hallitus suunnittelee omavastuuosaa eli leikkauksia jopa toimeentulotukeen.
Kaikki tämä herättää tyytymättömyyttä, jonka oikeistopopulistit suuntaavat maahanmuuttajiin ja muihin vähemmistöihin. Kun tuotanto on samaan aikaan siirtynyt laajasti Itä-Aasiaan ja kauppa verkkoon, kokevat monet työntekijät epävarmuutta. Samoin pienyrittäjät, jotka ovat alihankkijoita tai riippuvaisia kotimaisesta kulutuskysynnästä, jota reaalipalkkojen ja tulonsiirtojen aleneminen pienentää. Tämä luo pohjaa syntipukkien etsimiselle ”niistä toisista”, äärioikeistolaisuudelle ja rasismille. Semminkin, kun poliittisissa keskusteluissa ennen vaaleja ja vaalien välillä puhutaan vain valtionvelan pienentämisestä (leikkaamalla julkisia menoja asemenoja lukuunottamatta), kilpailukyvyn kohottamisesta (polkemalla palkkoja ja työehtoja) ja asevaraisesta turvallisuudesta. Vähävaraisten arkinen turvattomuus ei kiinnosta ketään.
Edes Vasemmiston ja SDP:n poliitikot eivät kysy keskusteluissa, kuka uusliberaalista politiikasta hyötyy (rikkain 10%, eniten rikkain promille), kuka kärsii, maksaa viulut (pieni- ja keskituloiset). Sellainen kysymys olisi luokkapolitiikkaa, hyi hyi! Kun rahan ja vallan suhteista ei puhuta julkisuudessa vaan julkaistaan palvovia juttuja Postipankin yksityistämisellä rikastuneesta Wahlroosista, luokkapolitiikka korvautuu arvopolitiikalla, edut ja intressit mieltymyksillä. Arvo-ja identiteettipolitiikka asettaa jakolinjan arvoliberalismin kohdalle, helpottaa vihan lietsomista. Pohtimatta jää, missä ihmisryhmien todelliset edut ja oikeudet eroavat ja yhtenevät. Näin persuille on kenttä vapaana syyttää vähävaraisten ongelmista maahanmuuttajia.
Pienituloisten tilanne on raskas ja epävarma äidinkielestä, ihonväristä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Köyhien ei kannata tapella keskenään vaan yhdistää voimansa suurta rahaa ja sen politiikkaa vastaan.
Arvopolitiikassa kokoomus voi esiintyä ”edistyksellisenä”, kunhan ei koidu julkisten menojen ja verotuksen korotuksia. Esimerkkejä ovat rasismin vastustaminen sanoissa (ei toki rakenteissa) tai sukupuolineutraali avioliittolaki. Ne ovat oikein ja välttämättömiä, mutta samalla ilmaista PR:ää kokoomukselle. Moni nuori aikuinen pitää Kokoomusta edistyksellisempänä kuin Kepua, koska Kepu ei kannata homoavioliittoja. Kuitenkin Kepu on kannattanut ja Kokoomus vastustanut peruskoulua, julkista sairasvakuutusta, kansanterveyslakia, eläkkeiden korjaamista. Kepu on toki siirtynyt oikealle, mutta Kokoomus on yhä työnantajien ja rikkaiden oma puolue.
Televisiokeskustelussa myönnettiin taannoin, että armeijan johto ja oikeisto ovat hivuttaneet Suomea Natoon 90-luvulta asti, kuten Pentti Sainio 2000-luvun kirjoissaan osoitti. Natoa ei lakkautettu, vaikka kylmä sota päättyi, tarvitseehan asebisnes myynninedistämiskonttorin. Ensin se keksi viholliseksi islamin ja terrorismin, 2005 alkaen vanhan tutun Venäjän. Asetelma sopii myös Venäjän silovikkitaustaiselle johdolle, joka saa ”maata piirittävistä vihollisista” kätevän perusteen demokratian, kansalaistoiminnan ja lehdistönvapauden tuhoamiselle.
Liukuminen Natoon on merkinnyt militarismin kasvua – sotilaallisten keinojen painottamista diplomatian sijasta, naisten vapaaehtoista asepalvelusta, automaattiaseita reserviläisille. Historian käsittelyssä velat ovat muuttuneet saataviksi ja sotatappiot voitoiksi 90-luvulta lähtien. Nolo todiste tästä oli Marinin väite, että Suomi on voittanut Venäjän kaikissa sodissa. Valitettavan tyypillistä sekin, että historioitsija ja kansanedustaja Teemu Keskisarja on vaihtanut Historiallisen aikakauslehden uusnatsien Sarastukseen.
Venäjän hyökkäyssodan raivattua viimeisetkin esteet Nato-jäsenyyden tieltä on militarismi vain pahentunut. Vihreä UM Haavisto keskittyi sotilasliitto Naton vahvistamiseen Suomella ja Ruotsilla, Turkin edessä madeltiin häpeällisellä tavalla eikä Naton ydinaseistus tunnu olevan ongelma, vaikka onkin vastoin Suomen lakia. Linnake-EU:n julma siirtolaispolitiikka on aiheuttanut 20 000 ihmisen hukkumisen Välimereen yhdeksässä vuodessa, mutta se ei juuri aiheuta mediareaktioita. Militarismi ja asevarainen turvallisuuskäsitys kytkeytyvät väkivallan normalisointiin. Suuret varustelumenot tarvitsevat viholliskuvia, sekä ihmisten että valtioiden toiseuttamista. Sekin ruokkii rasismia ja äärioikeistolaisuutta.
Uusliberalismi luo tyytymättömyyttä ja epävarmuutta, joiden hallitsemiseen käytetään oikeistopopulismia ja militarismia 1930-luvun malliin. Kuitenkin tiedämme, että ilmastokatastrofi etenee, nykymenoon ei ole varaa. Vasemmiston puolueilla olisi nyt opiskelun, tutkimuksen ja miettimisen paikka. Toiminta vaaleista vaaleihin johtaa myöhästymiseen globaalien ongelmien ratkomisesta. Tarvitaan tiedon ja valistuksen lisäämistä jäsenten ja kansalaisten keskuudessa. Kaikkien on nyt syytä etsiä kumppaneita ja liittyä kansalaistoimintaan.
Kuuntele myös Susanna Hastin kolumni militarismin leviämisestä kieleen ja kirjallisuuteen.
”Luokkataistelua kyllä esiintyy, mutta minun luokkani, siis rikkaat käyvät tätä sotaa, ja me olemme voitolla. ”
(Tämä mielipiteeni julkaistiin Karjalaisessa 1.6.2023) Karjalaisen pääkirjoituksessa (maksumuuri) 25.5. korostettiin välttämättömyyttä vähentää lihan osuutta suomalaisten ruokalautasella. Kirjoituksen tehoa tosin murensi parin aukeaman päässä ollut laaja tekstimainos makkaroista.
Surullista kyllä Karelia AMK:n lehtori Markus Huhtinen katsoo 26.5. taaksepäin ja kritisoi lihankulutuksen vähentämispyrkimystä. Hän vähättelee lihantuotannon ilmastovaikutuksia ja jää tässä yksin: metaani on erittäin paha kasvihuonekaasu, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta hiilidioksidiakin nopeammin.
Taannoin luimme lehdistä (The Guardian 18.3.2023), että maapallon nisäkkäistä 220 miljoonaa tonnia on ihmisiä, 630 miljoonaa tonnia (lihan)tuotantoeläimiä, 22 miljoonaa tonnia lemmikkieläimiä ja vain 22 miljoonaa tonnia (2,5 %) luonnoneläimiä. Kuitenkin ekosysteemi nojaa luonnoneläimiin: hyönteisiin, matelijoihin, lintuihin, kaloihin mutta myös nisäkkäisiin. Ne turvaavat kasvintuotannon ja ne ekologiset palvelut, joihin koko elämämme perustuu. Valtava ihmisten, tuotantoeläinten ja lemmikkien määrä sen sijaan tuhoaa lajikirjoa ja uhkaa ekosysteemiä.
Valtaosa tuotantoeläimistä käytetään rikkaan pohjoisen vähemmistön ravinnoksi ja tavaroiden raaka-aineiksi. Afrikkalaiset syövät lihaa vähän.
Pitkään maalla asuneena seuraan ihmeissäni, miten Kepu, MTK ja niitä lähellä oleva bisnes ja ilmeisesti koulutuskin takertuvat tuhoisaan tehotuotantoon ja lihatalouteen menettäen tilaisuuden pohtia Suomen maataloutta aidosti kestävältä kannalta. Ei ihme, että kannatus romahtaa. Yksilöllinen omavaraisuus ei ole ratkaisu näin kaupungistuneessa maassa, mutta kestävään kasvintuotantoon, luonnonkalan, marjojen ja sienten hyödyntämiseen ja erittäin harkittuun eläintuotantoon (maatiaislajit, pitempi elinaika) paneutumalla olisi mahdollista pelastaa perheviljelmiä. Samoin ylivelkaisia ja uupuneita viljelijöitä perheineen.
Tämä olisi tärkeää myös siksi, että Välimeren tienoota uhkaa kuivuus ja muuttuminen autiomaaksi, jolloin pohjoisen maatalouden merkitys ruuantuotannossa korostuu. Kääntäkääpä siis Kepussa ja maatalousopetuksessa katse eteenpäin älkääkä hirttykö menneisiin erehdyksiin.
”Kun Euroopan unioni alkuvuodesta 2022 päätti käyttää Euroopan rauhanrahastoa aseellisen tuen toimittamiseen Ukrainaan, ylittyi merkittävä periaatteellinen kynnys. EU:n perussopimukset estävät unionin budjetin käytön sotilaallisiin operaatioihin, eikä EU ole aiemmin tukenut kolmansia maita aseellisesti. ”(Ulkopolitiikka naistenpäivänä 2023)
Paitsi että EU:n rauhanrahasto ei ole rauhanrahasto vaan koordinoi EU-maiden asetuotantoa ja -kauppaa, se nyt suoranaisesti rahoittaa ja aseistaa sotaa. Rauhanprojekti on siis sotapolulla. Aloitteita Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi tulitauon tai neuvottelujen avulla ei ole nähty. Sen sijaan Baltian maiden ja Puolan sotahaukkojen asenteet on omaksuttu myös Suomen hallituksessa, jopa Ruotsissa. Pitkä ja kunniakas sodanjälkeinen pohjoismainen sovittelun, liennytyksen ja kehittyvien maiden tuen linja korvautuu militarismilla ja epärealistisella Ukrainan voiton hehkutuksella.
Ukrainan voiton korostamisen käsittää Venäjän oppositiossa, kun sen toiminta on maassa tehty mahdottomaksi, näkyvät oppositiopoliitikot ovat maanpaossa tai vankeina, media järjestyksen kourissa ja sosiaalinenkin media joko estetty tai vaarallinen – tykkäyksistä voi seurata vankeutta. Maan tilanteesta kirjoittaa 8,5 vuodeksi vangittu moskovalainen poliitikko Ilja Jašin facebook-päivityksissään, joita olen suomentanut Rauhanveteraani-profiiliini.
Putinin vallan siis ajatellaan kaatuvan vain Ukrainan voitettua sodan. Niin ollen Ukrainan hallituksella ei oikein olisi mahdollisuutta neuvottelemiseen vaikka olisi halujakin. Tuskin lienee, vaikka sotavankien vaihto on käynnissä. – Pelkään kuitenkin, että Venäjän tappio nostaisi valtaan Putiniakin nationalistisempia ja imperialistisempia toimijoita (Kadyrov / Girkin-Strelkov / Rogozin / Prigožin…). Kehnokin neuvotteluratkaisu ja suuntautuminen kohti jännityksen liennytystä olisi parasta apua sekä Venäjän demokratisoinnille että Ukrainan jälleenrakentamiselle. En näe muita mahdollisuuksia myönteiselle kehitykselle. Vastakkainasettelun nykyinen kiristyminen on tuhoisaa sekä kaikkien maiden demokratian että koko elonkehän tulevaisuuden kannalta. Joka hetki menetetään korvaamatonta aikaa suunnan kääntämiseksi.
Kirjoitettuani ”nationalistisempia” pysähdyin miettimään, ettei tämä uhka taida juuri hätkäyttää, sellaisessa nosteessa on militarismi ja nationalismi (”isänmaallisuus”, ”maanpuolustustahto”) nyt niin Suomessa kuin pitkin Eurooppaa ja maailmaa. Erdogan voitti vaalit Turkissa ja Italian hallitusta johtaa Mussolinin ihailija. Ukrainalaisia tukevat Itä-Euroopan maat syrjivät avoimesti muita pakolaisia. EU on suvaitsevainen Puolan ja Unkarin ihmisoikeus- ja oikeusvaltiorikkomuksia kohtaan, puhumattakaan miten se torjuu Välimeren ylittäviä pakolaisia.
29.5. saimme kuulla, että hyviskerho EU on ottamassa seuraavan askeleen: kokoomuksen viiteryhmä EPP aikoo estää luonnon ennaltamiseen tähtäävän asetuksen, koska se edellyttäisi muutoksia maatalouteen. Glyfosaatin yms. käyttö pitäisi lopettaa, soita, metsiä ja vesistöjä palauttaa luonnontilaan ja fossiilimaatalous joutuisi muutenkin ongelmiin. MEP Sarvamaa perustelee kantaa ruokakriisin uhkalla – samaan aikaan kun EU osallistuu Ukrainan sodan pitkittämiseen ja todella aiheuttaa globaalia ruokakriisiä. Semmoinen ”EU:n vihreä siirtymä”!
Siirtymä kasvispainotteisempaan maataloustuotantoon estäisi ruokakriisiä, samalla kun se jarruttaisi ympäristökriisiä ja lajikatoa. Sitä paitsi mm. pölyttäjien hävittäminen on pakko lopettaa, muuten päättyy sekä kasvin- että lihantuotanto. Kokonaisvaltaisesta käänteestä ja vaihtoehdosta ruuantuotannossa ei kuitenkaan puhu kukaan – ei tietenkään EPP tai meillä Kepu bisnestaustoineen, mutta eivät myöskään demarit, Vas tai Vihreät. Poliittisen keskustelun sisällön sanelevat finanssimaailma, metsä- ja elintarvikebisnes ja niitä palvelevat valtiovarainministeriön virkamiehet.
Vuoden kuluttua on EU-vaalit. Toivottavasti omahyväinen bisneslobbareiden juoksupoika saa silloin kriittistä analyysia osakseen muiltakin kuin kommunisteilta (persut haukkuvat EU:ta väärin perustein). Ylikansallista yhteistyötä tarvitaan, mutta asebisnes ja finanssivalta eivät saa määrätä sen tahtia.
Puolueet ja poliitikot eivät visioi vaan reagoivat. Laajempi näkökulma maan ja luonnon puolustamiseen asevarustelun ja ympäristökriisin tuhoilta jää kansalaistoimijoille. Hartiat ovat kapeat ja hennot, mutta jospa kehät tästä alkavat laajeta.
Pidin puheen Joensuun rauhanmielenosoituksessa 25.2.2023. Vaadin tulitaukoa ja aselepoa, mutta samalla Venäjän joukkojen vetämistä Ukrainasta. Ensisijaista olisi kuitenkin neuvottelujen aloittaminen. Sotimalla tämä sota ei lopu, kuten ammattisotilas sanoo. Русский вариант под финским текстом.
Hyvät rauhanystävät. Kuten edelliset puhujat sanoivat, Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli julma ja rikollinen teko. Venäjän ja sen kansalaisten kannalta se oli myös typerä teko, pilasi kansainväliset suhteet ja estää normaalin kanssakäymisen. Mielestäni on pikimmiten saatava aikaan tulitauko, Venäjän on vedettävä joukkonsa Ukrainasta ja YK:n asetuttava turvaamaan rauhaa maiden rajalla.
YK:n turvaama aselepo on saavutettava mahdollisimman pian uhriluvun ja tuhon vähentämiseksi ja ydinsodan torjumiseksi.
Suomessa on lisättävä voimavaroja, jotta pakolaisille voidaan turvata säälliset asunnot, mahdollisuus työhön, koulutukseen ja päivähoitoon. Parannuksia tarvitaan erityisesti terveydenhoitoon ja kuntoutukseen.
Sota on koko maailmassa onnettomuus. Turkki on viime ajat miehittänyt ja pommittanut Pohjois-Syyriaa ja vainonnut kurdeja. Saudi-Arabia sotii Jemenissä jo yhdeksättä vuotta ja maassa vallitsee humanitäärinen kriisi. Kuitenkin Suomi myy asetekniikkaa sekä Turkille että Saudi-Arabialle. Ylipäätään vuosi 2022 oli aseteollisuuden ja asekaupan kulta-aikaa ja tilanne jatkuu, pörssikurssit ovat korkealla. Valitettavasti sota ja sen tuhoisa jatkuminen ei kaikille ole huono uutinen.
Sodat riehuvat, vaikka ilmastokriisi ja lajikato etenevät. Sotiminen ja asetuotanto nopeuttavat tuhoisaa kehitystä, mutta silti armeijoiden päästöt on jätetty pois ilmastosopimusten laskelmista. Sotilasliittojen laajentaminen ja vahvistaminen kärjistää kansainvälistä vastakkainasettelua. Kuitenkin pitäisi kiireesti koota voimat varmimman globaalin uhkan, ympäristökriisin torjumiseksi. Siihen tarvittaisiin se tieteellinen osaaminen, raha ja materiaaliset resurssit, jotka nyt tuhlataan tappovälineisiin. Tähdättäköön siis kansainvälisen vastakkainasettelun lieventämiseen ja yhteistyöhön, ihmiskuntaa ja koko elonkehää uhkaavan vaaran torjumiseen. Tähdättäköön rauhaan.
Elämän puolesta sotaa ja aseistautumista vastaan! Rauha Ukrainaan, Rojavaan, Jemeniin! Miehittäjät ulos! Ei sodalle! Stop all wars now!
Дорогие друзья! Прежде всего поддерживаю предыдущих ораторов. Война России против Украины – жестокая и преступная. Кроме того она идиотская, она надолго испортила положение России в мире и уничтожила нормальное общение между Россией и странами ЕС. Необходимо быстро прекратить огонь, вывести российские войска из Украины и вводить в Донбасс миротворцев от ООН.
Скорое перемирие под контролем ООН необходимо, чтобы предотвратить ядерную войну и чтобы уменьшить число жертв и разрушений.
У нас в Финляндии надо увеличить ресурсы, чтобы обеспечить беженцам нормальные жилищные условия, образование, детсады и занятость. Улучшений требуют особенно здравоохранение и социальная поддержка.
Война разрушает не только Украину, но и другие регионы: Турция бомбит курдов в Сирии, а Саудовская Аравия уже девятый год воюет в Йемене, создавая там гуманитарный кризис. Тем не менее Финляндия экспортирует военную технику и в Турцию, и в Саудовскую Аравию. Во всем мире акции и дивиденды военной промышленности взлетели год назад и остаются высокими. Кому война, кому мать родна.
Самая реальная угроза человечеству и жизни на планете – усиление климатического кризиса и массового вымирания видов. Война и производство оружия подстрекают опасное развитие. К тому же военные блоки и противопоставление препятствуют международному сотрудничеству. Деньги, знания и ресурсы нужно направить не на оружие, а на совместные усилия для предотвращения экологического коллапса. Это необходимо ради будущего наших внуков и правнуков.
За жизнь, против войны и гонки вооружений. Мир Украине, Рожаве, Йемену! Окупанти геть! Ни вiйнi! Stop all wars now!
Näin sanoi presidentti Niinistö viime keväänä Putinin määrättyä hyökkäyksen Ukrainaan. Se oli totta, ehkä useammassa katsannossa kuin silloin huomasimme.
Uudenvuoden puheessa hän sanoi: ”Miten on mahdollista, että Eurooppaa halkova maantieteellinen raja onkin tosiasiassa kahden kokonaan erilaisen maailmankuvan raja? Rajan tällä puolen on mahdotonta edes kuvitella, että jonkun kansakunnan mieleen tulisi aloittaa sotiminen. Venäjän puolella rajaa asia on toisin.” Onko todellakin näin?
Jos kerran Venäjän ”kansakunnan mieleen on tullut aloittaa sotiminen”, niin miksi siellä on helmikuusta asti ollut rikos nimittää Ukrainan sotaa sodaksi? Presidentti Putin tuli 24.12. nimittäneeksi Ukrainan sotaa sodaksi, mutta rivikansalainen voinee yhä saada ’sodasta’ vuosien vankilatuomion (moskovalainen sodanvastustaja Ilja Jašin tuomittiin 8,5 vuodeksi, tosin myös ”armeijan häpäisemisestä”).
Miksi ’sota’ sitten on tabu? Venäläiset ovat vuosikymmeniä toistelleet ”kunhan vain ei tulisi sotaa” (лишь бы не было войны): kehnoihin asuntoihin, tavaroiden puuttumiseen, korruptioon, surkeaan tiestöön, veden-, kaasun- ja lämmöntoimitusten katkoihin voi alistua, kunhan ei tule sotaa. Siinä missä USA ja muu länsi ajaa ”ihmisoikeuksia ja demokratiaa”, on Kreml esiintynyt ”vakauden ja rauhan takeena”. Melkoinen osa kansalaisista uskoo tähän yhä. Sodan pelkoa selittävät Neuvostoliiton asukkaiden kärsimykset toisen maailmansodan aikana. Kuolleita vähintään 20 miljoonaa, nälkä ja pula kaikesta, natsimiehityksen ja totaalisen sodan valtava hävitys.
Tästä johtuu, ettei sotimista Afganistanissa sanottu sodaksi, vaan Kabulin hallituksen ”veljelliseksi avustamiseksi”. Samoin Syyriassa on ”puolustettu laillista presidenttiä”. Nykyistä Ukrainan ”sotilaallista erikoisoperaatiota” on myyty kansalle erikoisjoukkojen ja yksityisen Wagner-armeijan toimintana, eikä aluksi myönnetty, että myös asevelvollisia on lähetetty taisteluihin. Muistettakoon myös, ettei tämäkään sota ulotu Venäjälle (Engelsin lentokenttää ja Belgorodia lukuunottamatta) eivätkä siviilit siis joudu kärsimään. Tilanne muistuttaa amerikkalaisten tilannetta Yhdysvaltojen sodissa.
Ei Venäjän ”kansakunnan mieleen tullut aloittaa sotiminen”, se tuli Putinin lähipiirin mieleen. Kansalaisilta ei kysytty mitään ja heille on valehdeltu koko ajan. Kreml salailee sitä, että kyseessä on sota eikä ”erikoisoperaatio”. Venäjän media ei näytä siviilikohteiden pommituksia ja tuhoja, paitsi Ukrainan armeijan Donbassissa aiheuttamia. Kaatuneiden määrää ei kerrota. Osittainen liikekannallepano aloitettiin vasta syyskuussa. Kyse ei ole ”kansakunnan” ominaisuuksista vaan politiikasta, kuten Niinistön puheessakin.
Myös länsipuolella ”on tullut mieleen aloittaa sotiminen”
1. 2001-2021 länsi soti Naton lippujen alla Afganistanissa, ja Suomi osallistui sotaan sen osapuolena. Täten maamme sitominen Naton komentoketjuihin alkoi jo 21 vuotta sitten. Seurauksena kymmeniä tuhansia kuolleita ja valtava pakolaiskriisi, jota pahentavat EU:n pystyttämät muurit. 2. Yhdysvallat hyökkäsi valheellisin perustein Irakiin 2003 ja tuhosi maan, se on yhä sekasortoinen ja sieltä paetaan. Mm. toimittajille Irak ja Syyria ovat maailman vaarallisimmat maat. 3. Venäjä ja länsi ovat aseistamalla ja sotimalla sekaantuneet Syyrian sisällissotaan 2012 alkaen ja maa on sekasortoinen, kansalaiset paossa. 4. Länsimaat, mm. Suomi tekevät yhteistyötä Saudi-Arabian kanssa ja myyvät sille aseita, vaikka se on sotinut Jemenissä vuodesta 2015 ja aiheuttanut siellä humanitäärisen katastrofin. 5. Yhdysvallat tukee ja mm. Suomi käy asekauppaa Israelin kanssa, vaikka apartheid-valtio vainoaa palestiinalaisia ja sotii heitä vastaan mainostaakseen asetuotantoaan kenttäoloissa testatuksi. Israeliin ei kohdistu kritiikkiä saati sanktioita. 6. Suomen ja Ruotsin ”demokraattinen liittolainen”Turkki miehittää Pohjois-Syyriaa ja pommittaa kurdialueita. Samalla Turkki sopii asioista Putinin kanssa, sillä maata johtaa ovela mies.
Vielä yksi naamio
Puheensa lopulla Niinistö totesi ”Mitä vuosi sitten saatoimme vasta aavistella, toteutui jo keväällä. Haimme Nato-jäsenyyttä nopean mutta perusteellisen käsittelyn jälkeen.” Niinistö kävi Washingtonissa tapaamassa Bidenia jo kaksi kuukautta ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Sitä pohtii, alkoiko Suomen ja Ruotsin tiekartta Natoon konkretisoitua silloin. Valmistelua oli ollut osallistuminen Nato-maiden Afganistan-operaatioon ja keväästä 2016 jatkunut tiivis sotaharjoittelu Nato-maiden kanssa Lapissa ja Venäjän rajan tuntumassa. Karttaharjoituksineen niitä on ollut kymmeniä vuodessa, mutta kansalaisilta Nato-kytkentä naamioitiin.
Niinistö on oikeistolainen Naton kannattaja, joten äänestin vastaehdokasta sekä 2012 että 2018. Putinin katastrofaalinen sota avasi Nato-puolueelle tilaisuuden, jonka se käytti hyväkseen. Oikeistolaisen presidentin innokkaita apureita ovat olleet demaripääministeri Marin, vihreä ulkoministeri Haavisto ja kepulainen puolustusministeri Kaikkonen. Vasemmistoliiton ministeriryhmä on ollut hiljaa; eduskuntaryhmästä sentään löytyi jokunen kyllin rohkea ja harkintakykyinen äänestämään Nato-hakemusta vastaan.
Nyt sitten ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme on Naton, käytännössä mm. Turkin taskussa. Turkki vaikuttaa myös sisäpolitiikkaan, Suomessa asuvien kurdipakolaisten kohteluun. Sijoitummeko tässäkin Eurooppaa halkovan rajalinjan paremmalle puolelle? Tämäkö on Niinistön puheessaan esittämän mystisen pahan vastavoima? Viittailut liiallisesta suvaitsevaisuudesta panevat pelkäämään, että autoritaarisen ja epädemokraattisen, oppositiota vangitsevan ja sotaa käyvän Turkin vaatimuksiin tullaan suostumaan, kuten Ruotsissa.
Toimittajat ja mediat ajoivat Nato-jäsenyyttä lietsomalla pelkoa ja sotahysteriaa – ikäänkuin Suomeen kohdistuisi uhkaa. 90-luvulla alkanut sotanostalgia ja ”Tali-Ihantalan torjuntavoiton” hehkutus pohjusti mielialan, jossa Venäjän hyökkäys Ukrainaan muuttui talvisodan jatko-osaksi ja pinnan alla kytenyt venäläisviha pääsi ilmoille kaikessa alkeellisuudessaan. Nekin naamiot riisuttiin. Uudenvuoden puhe valitettavasti jatkaa tätä rodullistamalla ”Venäjän kansakuntaa”. Se ruokkii viholliskuvia lähes Kailaksen hengessä (Raja railona aukeaa,/ edessä Aasia, Itä, / takana Länttä ja Eurooppaa, / varjelen, vartija, sitä. ).
Hyvisten joukossa?
Presidentin mukaan ”kahden kokonaan erilaisen maailmankuvan raja” halkoo Eurooppaa – ilmeisesti Venäjän länsirajaa pitkin. Onko siis pohjoismainen maailmankuvamme sama kuin tuomioistuimien riippumattomuutta tuhoavien, antisemitististen ja homofobisten Puolan ja Unkarin hallitusten? Tai sama kuin Baltian ja Puolan sotahaukkojen ja rajojen kiinni pistäjien. Kuin Latvian, joka ensin kutsui maahan Venäjän oppisitiomedioita ja alkoi sitten syyttää niitä Venäjän tukijoiksi, jos ne tekevät propagandan sijasta aitoa journalismia, kuten tv-kanava Dožd (nykyään Georgiassa). Hämärät puheet hyvästä ja pahasta ja liiallisesta suvaitsevaisuudesta saavat pohtimaan, mitä kaikkea Nato-ratkaisussa tulikaan hyväksyttyä.
Marinin hallitus on kasvattanut Suomen varustelubudjetin puolitoistakertaiseksi keskusteluitta, se suunnittelee muuria Suomen itärajalle. Viholliskuvia ”pahasta” tarvitaankin, jotta veronmaksajat nielisivät tämän, kun moneen välttämättömään asiaan ei ole varaa. Toivokaamme, että kevään vaalikeskusteluissa kuultaisiin rohkeita järjen ääniä, niin että asehankintoja supistetaan ja häpeällinen raja-aita unohdetaan.
Presidentin kunniaksi sanottakoon, että hän totesi myös, että ympäristö- ja ilmastokriisien takia tarvittaisiin kansainvälistä yhteistyötä. Ja että sota tappaa ja tuhoaa joka päivä, pitäisi siis saada aikaan rauha.
Näille ajatuksille ei nykyisessä ilmapiirissä tahdo tulla tukea: laajasti oletetaan, että Ukraina voittaa sodan, jos sitä aseistetaan riittävästi. Venäjän ydinasedoktriinin takia moisesta voi kuitenkin seurata kaiken loppu, ja silloin ukrainalaiset eivät voitakaan Suomen talvisotaa eivätkä kaada Putinin hallintoa, mitä toivovat mm. Venäjän oligarkit Lontoossa. Kannattaa siis laittaa jäitä hattuun. Ukrainalaisten pelastamiseksi tarvitaan aselepo ja rauhanneuvottelut. Putinin hallinnon kaatamiseen tarvitaan venäläisten aktiivista toimintaa, vieläpä Venäjällä olevien. Toivottakaamme heille voimia, viisautta ja rohkeutta ja tukekaamme heitä – mutta varoen.
Itse voimme toimia liennytyksen ja kansainvälisen yhteistoiminnan puolesta kilpavarustelun ja ympäristökriisin torjumiseksi. Liennytys olisi parasta tukea niin ukrainaisille kuin kaikille venäläisille.
Kustantamo Vastapaino ja toimittajat Pertti Koistinen ja Ilpo Salonen ovat kiitettävän nopeassa tahdissa julkaisseet kirjan Ukrainan sota ja maailma sen jälkeen (Vastapaino 2022). Eri alojen asiantuntijat arvioivat siinä sodan tilannetta ja ulospääsyä, samoin sen jälkien korjaamista. Artikkelien välissä on prof. emer. Pertti Koistisen runoja.
Teoksen ensimmäiset artikkelit kyseenalaistavat sotaa ja sotavarustelua. TAPRIn pitkäaikainen tutkija Unto Vesa pohtii, olisiko sota ollut vältettävissä toisenlaisella politiikalla, Sia Spillopoulou Åkermark Ahvenanmaan rauhaninstituutista tarkastelee asevoimien demokraattista kontrolloimista Natossa. Lapin yliopiston emeritusprofessori Lassi Heininen pohtii asevaraista ”turvallisuutta” etenevän ympäristökriisiin oloissa. Artikkelit ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme uudessa tilanteessa hyödyllisiä sekä kansalaistoimijoille että eduskuntaehdokkaille.
Kirjan toinen osa sisältää artikkelit sodan kuvastosta mm. videopeleissä, pakolaisuudesta Euroopassa, joka on globaalisti pakolaisuuden pientoimija Afrikkaan ja Lähi-itään verraten. Sotakokemusten käsittelemisestä kirjoittaa prof. emer. Raija-Leena Punamäki, joka kuvaa valaisevasti traumakuvastoa, jolla suomalaiset säikyteltiin pelkäämään sotaa ja käymään uudelleen talvisotaa. Ja etsimään turvaa sotilasliitosta! Vuodesta 1945 lähtien hyvin toimineen rauhanpolitiikan sijaan – sen ansiosta Neuvostoliitto palautti Porkkalan tukikohta-alueen jo 1955 eikä meitä uhkaa samanlainen vaara kuin Sevastopolin suuren sotilastukikohdan alueen omistajaa Ukrainaa: ensin Krimin anneksio ja nyt sota.
Kolmannessa osassa on Pertti Koistisen ja Heikki Hiilamon artikkeli sosiaalipolitiikasta rauhanpolitiikkana; se on kehittynyt maailmansotien jälkiä korjattaessa. Valitettavasti artikkeli ei oikein aseta kysymystä varustelukierteen ja mm. Suomen asevarustelun nielemistä miljardeista, jotka uhkaavat viedä sosiaalipolitiikalta rahoituksen. Tästä näkyy mielestäni jo merkkejä asennoitumisessa maahanmuuttajiin, etenkin Venäjältä tuleviin opiskelijoihin ja pakolaisiin.
Tarja Väyrynen tarkastelee sodan ja rauhan vaikutuksia ympäristöön ja sen suojeluun ja Sirkka Ahonen viholliskuvien ja väkivaltaisuuksien luoman katkeruuden voittamista aselevon ja rauhan jälkeen. Nato-prosessissa olemme nähneet, ettei Talvisodasta kuluneet 82 vuotta riittäneet tähän.
Ongelma tulee olemaan erittäin vaikea Venäjän ja Ukrainan kohdalla. Kremlin propagandistit ovat lietsoneet vihaa ja levittäneet valheita Ukrainan tilanteesta vuodesta 2014 lähtien. Taustalla on vielä venäläisten perinteinen väheksyntä ukrainalaisten etnistä identiteettiä ja kielen itsenäisyyttä kohtaan. Ukrainan kielen kehittäminen taantuikin Stalinin vainoista 1935 alkaen itsenäistymiseen 1991 saakka. Nyt hyökkäyssota, sen kauhut ja ryöstely ovat paitsi yhdistäneet ukrainalaiset kansaksi myös lietsoneet nationalismia ja nostattaneet vihaa hyökkääjiä ja muitakin venäläisiä kohtaan. Ulospääsy tilanteesta tulee olemaan tuskallista, semminkin kun joka kymmenennellä venäläisellä on lähisuvussaan ukrainalaisia. Ukrainan asukkailla osuus on vielä korkeampi.
Useat kirjoittajat korostavat, että sodat päättyvät yleensä neuvotteluihin tulitauosta ja aselevosta. Tätä on toivottava nytkin, kummankaan osapuolen voittoon en usko. En tietenkään halua, että Ukraina joutuisi taipumaan alueluovutuksiin, semminkään pysyviin, mutta aselepo antaisi maan asukkaille tilaisuuden turvallisuuteen ja normaalimpaan elämään. Toisaalta Venäjän voittaminen sodassa edellyttäisi Naton täyttä osallistumista siihen, siis avointa kolmatta maailmansotaa. Sitten hyvin mahdollisesti ydintalvea ja elämämme loppua. Tällaisen toivominen ei osoita humanismia eikä kypsää harkintaa.
Kirjaa Ukrainan sota ja maailma sen jälkeen voi suositella joululukemiseksi. Sen pohjalta on hyvä pohtia rauhaa, rauhanpolitiikkaa ja ympäristön pelastamista edistävää toimintaa. Niitä maailma nyt vaatii kiireesti.
[PS Prof. emer. Koistinen olisi voinut tarkistaa runoissaan eräitä nimiä: ei ”Budza” vaan Butša, eikä ”Kretchin” vaan Kertšin salmi. Ja kirjailijan sukunimeen olisi riittänyt ihan k: ei Gorgi vaan Gorki.]
Suomennos Ihmisoikeuskeskus Memorialin juristin Natalja Morozovan Telegram-julkaisusta 14.11.2022 Putin allekirjoitti marraskuun 9. päivänä määräyksen Venäjän perinteisten henkisten ja moraalisten arvojen säilyttämistä ja vahvistamista koskevan valtiollisen politiikan perusteitten vahvistamisesta. Siinä on vihdoin lueteltu ne ”perinteiset arvot”, joista huolehtimisella valtio oikeuttaa monenlaista: syrjivästä lainsäädännöstä aina sotaan asti.
Arvoihin kuuluvat vankka perhe, isänmaan palveleminen, henkisen etusijaisuus verrattuna aineelliseen, kollektivismi ja Venäjän kansojen yhtenäisyys. Näitä uhkaavat puolestaan esimerkiksi eräät tiedotusvälineet ja ulkomaiset voittoa tavoittelemattomat järjestöt, jotkin Venäjän järjestöt ja henkilöt ja tietenkin Yhdysvaltojen toiminta. Ihmisoikeuskeskus Memorialin juristi Natalja Morozova on käynyt läpi määräyksen ja piirtänyt Putinin kauden ihanneihmisen kuvan sellaisena, kuin asiakirjan kirjoittajat sen näkevät.
Sodan 259. päivänä presidentti allekirjoitti ideologisen ohjelman. Jotta ymmärtäisimme, ettemme käy sotaa muuten vain, vaan perinteisten arvojen puolesta.
Uuden ideologisen ohjelman tekstiä, joka samalla on presidentin määräys numeero 809, tekisi mieli siteerata kauttaaltaan, se on sellainen valikoima väärennöksiä, latteuksia, kliseitä, kapulakieltä ja epäloogisuutta. Mutta kun toimimme ihmisoikeuksien alalla, tarkastelkaamme niitä.
Ihmisoikeudet ovat nykyiselle valtiollemme eräänlainen lastikultti. Ne eivät koostu edes paskasta ja kepeistä. Kyseessä on pelkkä mantra, jota he toistelevat väsymättä ja katsovat ilmeisesti, että tämän seurauksena ihmisoikeudet vihdoin ilmaantuvat maahamme.
Määräyksen kirjoittajat ovat kahlanneet perustuslakia sentään 13. pykälään saakka ja havainneet, että ideologia on kielletty. Siksi tällä termillä nimitetään sellaista, jota on niillä siellä, siis mätänevässä lännessä. Sanaa käytetäänkin vain määreen ”destruktiivinen (tuhoisa)” kanssa. ”Destruktiivinen ideologinen vaikuttaminen Venäjän kansalaisiin on muuttumassa uhkaksi maamme väestötilanteelle.” Ei suinkaan sota, liikekannallepano tai väestön aktiivisen osan pakottaminen maastamuuttoon, kuten ehkä luulitte.
Meillä tätä kutsutaan perinteisiksi arvoiksi (alempana PA). Uskomatonta kyllä uudessa ideologiassa ihmisoikeudet ovat yksi PA. Kuten muuten elämäkin. Yhdessä kaikki PA:t auttavat ”säilyttämään Venäjän kansan ja kasvattamaan inhimillistä potentiaalia”.
Jos taas luulitte, että ihmiset ovat samanarvoisia, erehdyitte. Ideologia sallii vain erinäisten ihmisten oikeuksien suojelemisen. Millaisen ihmisen oikeuksia he siis aikovat puolustaa?
Heteroseksuaalisen cisihmisen. Naista merkitsevät sanat nähtävästi lähestyvät myös tuhoisaa ideologiaa, eivät PA:ja. Niinpä syntyy kuva, että etusija annetaan miessukupuolisen ihmisen oikeuksille;
Naimisissa olevan, sillä vankka perhe kuuluu PA:n piiriin. Pohdin, onko tässä sopivaa muistuttaa määräyksen allekirjoittajan avioerosta ja mahdollisista avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista;
usean lapsen vanhemman;
ortodoksin. Muiden uskontojen kannattajien ja ateistien oikeuksia puolustetaan, jos jää aikaa, koska kaikki uskonnot ovat vaikuttaneet PA:n muodostumiseen, mutta ortodoksialla on ”erityinen rooli”;
valtion työntekijän (näin lienee tulkittavissa ”isänmaan palveleminen ja vastuu sen kohtalosta”);
joka ei kuitenkaan ota lahjuksia (”henkinen on etusijalla aineelliseen nähden”);
korkeamoraalisen (ks. kakkoskohtaa);
jolla ei ole ongelmia perhetaustassaan. Tämä siksi, että historiallista muistia ja sukupolvien siteitä tulee vaalia. Tunnetusti emme pidä kaikenlaisesta historiallisesta muistista. Kuten määräyksen allekirjoittaja sanoi joulukuussa 2019, tavatessaan ihmisoikeusneuvoston jäsentiä: ”Tiedämme, miten sisäasiain kansankomissariaatti (turvallisuuspoliisi) toimi 1930-luvulla, eikä sukulaisten ehkä aina ole miellyttävää saada tietoa esi-isiensä oikeusjutuista.” Niinpä on parempi, että puolustamme sellaisten ihmisoikeuksia, joiden esi-isissä ei ole mitään epäilyttävää.
joka viestii ainoastaan kapulakielellä, koska juuri sellaista venäjänkieltä on kirjoittajien mielestä puolustettava (haluaisin tietää, kenen vaikutukselta).
Tätä nimitetään nykyisin yleisvenäläiseksi identiteetiksi. En tiedä muista, mutta minusta vaikuttaa, että periaatteessa sellaisia ihmisiä ei ole olemassakaan. Tämä on Putinin kauden ihanneihmisen projektio, sellaisen, jota eivät vaivaa epäilykset, ongelmat tai huolet, lyhyesti: ei mikään inhimillinen. Kaikkiaan siis ortodoksinen biorobotti, joka lisääntyy ahkerasti ja lähtee nöyrästi sotimaan.
Hänen luomisekseen on olemassa ”positiivinen skenaario”. Mutta kun positiiviseen slenaarioon osoitetut rahat on kavallettu eikä Venäjä edelleenkään ole täynnä ortodoksisia biorobotteja, määräys uhkaa ottaa käyttöön ”negatiivisen skenaarion”: ”Negatiivinen skenaario saattaa toteutua destruktiivisen ideologian leviämisen vastatoimien puuttumisen tapauksessa” (ja nämä ihmiset aikovat siis puolustaa venäjän kieltä). Toistaiseksi on epäselvää, panevatko he ensin tyrmään ja sitten teloittavat, vai teloittavatko heti, ellet parantanut tapojasi positiivisen skenaarion toteuttamisen aikana.
Asia: VN/21891/2022. Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi
Lausunto Eduskunnan ei pidä hyväksyä hallituksen esitystä vaan torjua Suomen liittyminen Pohjois-Atlantin puolustusliittoon, sotilasliitto Natoon.
Esityksen keväällinen taustapaperi ei sisältänyt asian vakavuuden edellyttämää tarkastelua turvallisuuspoliittisesta asemastamme eikä sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuvan ulko- ja turvallisuuspolitiikamme kehityksestä, sen saavutuksista ja ongelmista. Keski-iältään nuoren hallituksen riittävän harkinnan kannalta kunnollinen taustapaperi olisi välttämätön, eihän maassamme ole käyty laajaa julkista turvallisuuspoliittista keskustelua sitten Hornet-hankinnan 1993. Sen jälkeiset asehankinnat, varuskuntien lakkauttamiset ja sopimukset Nato-maiden kanssa on päätetty suppeassa piirissä ilman edeltävää julkista keskustelua.
Päätöksen perustelujen näkemykset Itämeren turvallisuustilanteen muutoksesta ovat ongelmallisia – meren asema Venäjän ulkomaankaupassa ja meriliikenteessä Pietariin ja Kaliningradiin on niin keskeinen, ettei ole sen intressissä horjuttaa alueen vakautta. Mustanmeren ja Krimin niemimaan tilanne on täysin toinen: Sevastopolissa on Venäjän suuri laivastotukikohta, joka v. 2014 näytti päätyvän Naton alaisuuteen. Tämä selittää laittoman anneksion, mutta vastaavaa uhkaa ei kohdistu Suomeen, tuskin Baltiaankaan. Presidentti Putinin tai edesmenneen Žirinovskin uhkailut Baltian suuntaan ovat pelkkää puhetta. Suomen liittyminen Natoon muuttaa tilannetta dramaattisesti: Pietari jää pussin perälle, mikä todella vaarantaa Itämeren vakauden.
Nato on ydinaseisiin nojautuva sotilasliitto, jonka jäsenenä Suomi joutuisi eturintamaan, mm. Venäjän ydinaseiden potentiaaliseksi maalitauluksi. Turvallisuutemme vähenisi myös täten.
Presidentti ja muut poliitikot ovat vuosien ajan vakuuttaneet, että Nato-jäsenyydestä järjestetään kansanäänestys, mutta nyt päätöstä ajetaan läpi paniikkireaktiona, ottamatta itselle ja antamatta kansalle harkinta- ja keskusteluaikaa. Päätöksen syntyprosessi todistaa, miten välttämätöntä olisi turvallisuuspolitiikkaan perehtyminen ja monipuolinen, kiihkoton keskustelu siitä.
Venäjän veroinen autokratia Turkki käyttää luonnollisesti hyväkseen hallituksen ilmaisemaa paniikkia. Se pakottaa Suomen ja Ruotsin tinkimään demokratiasta ja ihmisoikeuksien puolustamisesta, joista olemme olleet syystä ylpeitä ja joita Naton väitetään edustavan ja edistävän.
Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon vahvistaa sotilasliittoa ja maailman jakautumista sotilasblokkeihin. Naton vahvistaminen ei Ukrainan sotaa lopeta, puhumattakaan Jemenin, Etiopian tai Kongon taisteluista. Pikemminkin päin vastoin, se lietsoo asevarustelua ja hupenevien resurssien haaskaamista tuhoaseisiin.
Kuitenkin pandemioiden ja ympäristökriisin torjuminen ja hoitaminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä, rahan ja osaamisen suuntaamista biosfäärin pelastamiseen. Asialla on kiire. Muutoin lapsenlapsemme tulevat kiroamaan lyhytnäköistä blokkiajatteluamme hetkellä, jolla paljon olisi vielä tehtävissä maapallon pelastamiseksi.
Rauhanveteraani Kirsti Era 