Ainakin 15 vuotta ovat poliittista keskustelua leimanneet talouden ensisijaisuus ja kaiken turvallistaminen. Moni asia leimataan nyt turvallisuusuhkaksi: poliittisten päätösten avoin valmistelu, tiedotus ja avoin keskustelu niistä, eritoten armeijan toimista. Saati sitten pakolaiset ja muut maahanmuuttajat, venäläisten omistusasunnot, venäläiset työntekijät IT-firmoissa tai peräti varuskunnan keittiössä. Venäjä ja sen raja ylipäätään. Rajalle rakennettavaan aitaan hakataan isot rahat, vaikkei se estä muiden liikkumista kuin pakolaisten ja eläinten.
Erityiseksi vaaraksi kuvataan eriävä näkemys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Sellaisen esittäjä leimataan mielipuoleksi tai Putinin trolliksi, siis vieraan vallan kätyriksi vähän kuin 1930-luvulla. Median otsikot lietsovat sodan uhkaa; täten meitä motivoidaan maksamaan mutinoitta yhä kasvavat asemenot. Kiihtyvän ilmastokriisin yhteyttä sotimiseen ei hahmoteta eivätkä edes Etelä-Euroopan maastopalot ja evakuoinnit pane vauhtia ilmastotoimiin EU:ssa eikä Suomessa. Tätä todellista turvallisuusuhkaa eri tunnisteta.
Sen sijaan luulotellaan, että turvallisuus paranee kun päätökset valmistellaan salassa ja tuodaan eduskuntaan yllättäen. Tai kun asemenot kaksinkertaistetaan, sallitaan maassa vieraan vallan (Yhdysvaltain) sotilastukikohdat ja ydinaseet. Maanpuolustuskursseja lisätään ja ampumaratoja samoin, viestintäsalaisuutta heikennetään. Asevarustelun ongelmallisesta suhteesta turvallisuuteen eli turvallisuusdilemmasta kirjoittaa professori Patomäki täällä.
Todellisuudessa leikkaukset koulutuksen ja terveyspalvelujen rahoituksesta heikentävät kansalaisten turvallisuudentunnetta, eihän lääkärille oikein pääse kuin työterveyshuollon kautta. Työttömät ja eläkeläiset siis eivät mitenkään. Samoin ilmastotoimien laiminlyöminen, joka vielä kostautuu, ja realistit näkevät uhkan. Kansalaisjärjestöjen näivettäminen heikentää matalan kynnyksen tukea esimerkiksi väkivallan uhreille, samaten kansalaisten harrastustoimintaa, siis sosiaalista elämää ja kansanterveyttä.
Kansalaisten terveys- ym. tietojen luovutus amerikkalaisiin pilvipalveluihin on todellinen turvallisuusriski. Samoin ulkomaiset datakeskukset ympäri Suomen, mutta eipä siinä surra sähkön ja veden hintaa ja riittävyyttä tai armeijan kohteiden naapuruutta, toisin kuin venäläisten asuntojen kohdalla.
Turvallistamispuheella kasvatetaan sodanpelkoa ja luodaan syvää turvattomuutta. Täten pohjustetaan koko eduskunnan budjettilinja, jossa armeijan piikki on auki ja se saa aina kaiken mitä ilkeää pyytää. EU:n tarkkailuluokka tai valtion velkaantuminen eivät pelota, ja EU antaakin sotamenoille ohituskaistan.
Valtionvelkaa tarvitaan viikunanlehdeksi heikennettäessä työttömyys- ja sosiaalitukia, terveys- ja sosiaalipalveluja, koulutusta, kulttuuria tai teiden ylläpitoa. Siis rapautettaessa turvallisen arjen takeita. Turvalölisuusparadoksin tästä puolesta keskustellaan Joensuun Rauhanryhmän ja Suomen Rauhanpuolustajien seminaarissa Turvallisuus ympäristökriisin aikaan Joensuun Näyttämöllä (Koskik. 8) lauantaina 8.8. klo 13 alkaen.
Rauhanveteraani Kirsti Era 