Suomen lähin sotilaallinen ja poliittinen liittolainen on Yhdysvallat.
Se on kuulemma vakaa ja luotettava demokratia. Ainakin se on kerkeä: kylmän sodan jälkeen se on hyökännyt 90-luvulla Irakiin, pommittanut Jugoslaviaa, hyökännyt hallinnon vaihtamiseksi Afganistaniin 2001, Irakiin 2003 (öljyä), Libyaan 2011 (öljyä), uhannut valtaamisella Panamaa ja Grönlantia (strategisia maametalleja) 2025 ja aseistanut EU-rahalla (proxy)sotaa Ukrainassa (maametalleja, humusta).
Eilen 2.1.2026 se kävi pommittamassa suvereenia Venezuelaa (öljyä) ja kaappasi maan presidentin puolisoineen. Trump aikoo alistaa Venezuelan USAn hallintaan haluamakseen ajaksi, esimerkiksi kunnes maan öljyvarat on rauhannobelistin, oppositiojohtaja Machadon avustuksella ryöstetty Trumpin perheen ja lähipiirin haltuun. Samalla media unohtaa skandalöösit Epstein-kansiot.
Maduroa aiotaan syyttää Yhdysvaltain oikeusjärjestelmässä Venezuelassa tehdyksi väitetystä huumekaupasta. Mikäli tunnen oikeuskäytäntöä, ovat lait voimassa vain omassa maassa. Rikossyytteet käsitellään sen maan oikeuslaitoksessa, jonka alueella rikos tapahtui. Niinpä Trumpia voitaisiin syyttää Venezuelassa presidentin kaappaamisesta ja öljyvarojen ryöstöaikeesta, koska se tapahtui Caracasissa. Maduro taas ei liene tehnyt USAssa rikoksia.
En ole Maduro-fani, en viimeisinä elinvuosinaan edes Chavezin. Vallankumousretoriikka ei muuta kansanvallaksi suppean sisäpiirin korruptoitunutta hallintoa, joka sitten testamentataan lähimmälle miehelle. Ja jolle ostetaan kannatus jakamalla kansalaisille vallan sijasta almuja.
Silti ulkopuoliset eivät voi vaihtaa valtaa Venezuelassa, kaikkein vähiten imperialistinen USA . Pistimien kärjissä ulkoa tuotu demokratia, ihmisoikeudet tai työväenvalta ei toimi saati kestä. Tästä on vahvat näytöt jo Terijoen hallituksesta lähtien. Lisätään Kongo, Irak, Kosovo, Afganistan, Libya, Iran ja muut luonnonresursseiltaan rikkaat maat, joissa ”demokraattinen” länsi on kaatanut ylikansallisten firmojen kannalta hankalan ja siksi autoritaariseksi moititun hallinnon. Tuloksena on säännönmukaisesti kaaos, usein sisällissota ja aiempaakin surkeampi ihmisoikeustilanne.
Nyt Yhdysvallat voi DCA-sopimuksen perusteella tuoda Suomeenkin joukkojaan harkintansa mukaan 15 varuskuntaan ja operoida täältä käsin haluamillaan aseilla ja joukoilla missä mielii. Entä jos Trump keksisi kaapata Venäjän tai Valko-Venäjän presidentin ja operoisi vaikkapa Rissalasta käsin? Semminkin kun maassa on nyt valtiojohto, joka ei suostu edes vastaamaan Kremlin puheluihin.
Nerokkaan DCA-sopimuksen Suomen eduskunta hyväksyi kesällä 2024 yksimielisesti, sillä Anna Kontulan vastaesitystä ei kannattanut kukaan. Tätä on median lietsoma gallupdemokratia käytännössä. Vastuussa tästä vaarallisesta päätöksestä ovat kaikki eduskuntapuolueet. Tosi paikassa vastuun kannamme me rivikansalaiset, puolueet luikkivat taas galluplukujen taakse.
Olen tänään DCA-sopimuksen seuraamuksista entistäkin huolestuneempi. Ainoa lohtu on, että me protestoimme sitä vastaan.
Rauhanveteraani Kirsti Era 