Tänään 6.4.2025 me Suomen asukkaat tulemme kuluttaneeksi tämänvuotisen osuutemme maapallon resursseista. Loppuvuoden syömme lasten ja tulevien polvien lautaselta, sillä maapalloja on vain yksi.
Globaali ylikulutuspäivä on vasta elokuussa, koska maailman köyhät osallistuvat juhlaan vain valmistamalla sekä tarpeellisen että roinan, kärsimällä tuotannon aiheuttamista päästöistä, kaivelemalla Euroopasta rahdatuista jätekasoista myytäviä raaka-aineita. He myös kohtaavat pahiten ilmastokriisiistä seuraavat kuivuuden, maastopalot, tulvat, jäätiköiden sulamisen aiheuttaman jokien kuivumisen ja elinmahdollisuuksien katoamisen.
Ympäristökriisin pääsyylliset ja -hyötyjät, ”sivistyneet eurooppalaiset” pesevät käsiään ja syyttävät ilmastonmuutoksesta niukoissa oloissa rehkiviä kiinalaisia ja intialaisia. Jotka tavoittelevat kylläisyyttä, helpompaa arkea, parempia elinoloja, siis asioita, jotka useimmilla meistä on ollut jo pitkään.
EU puhuu vihreästä siirtymästä ja ilmastotoimista – jotka kääntyvät akkuteollisuudeksi, autokannan uusimiseksi sähköön, kasvavaksi kaivostoiminnaksi, bioenergian ”vaatimiksi” metsänhakkuiksi. Tärkeintä EU:lle on kuitenkin nyt asevarustelu, johon käytetään ”rauhan”rahaston varoja, suunnitteilla on aseistuksen modernisointi ja asetuotannon kasvattaminen sadoilla miljardeilla. Varustelubudjetit päätetään lähes yksimielisesti niin EU:ssa kuin Suomen eduskunnassa. Jos joku kyseenalaistaa sodan ratkaisuna ongelmiin ja puhuu vastakkainasettelun lieventämisestä, hänet heitetään ulos ja hajotetaan Euroopan vasemmisto. Näinkö kootaan muutosvoimia ja edistys edistyy?
”Eurooppa patoaa Ukrainan sodassa Venäjän imperiaalisia pyrkimyksiä” sortuen yhä useammin Kremlin tyyliseen militarismiin, euronationalismiin ja toisinajattelijoiden vaientamiseen (tekemällä heistä epähenkilöitä), raja-aitojen pystyttämiseen. Muusta leikataan päästäen kulttuuri, tutkimus, infra ja julkiset palvelut –siis turvallisuus – rapautumaan. Orpon hallitus aikoo kasvattaa varustelubudjettia 50 prosentilla. Ilmankos Kokoomuksen MEP Aura Salla iloitsee ”Thank God I bought these!” sijoitettuaan aseteollisuuteen, jonka kurssikehitys on huikeaa. Raaka-aineet, energia, osaaminen ja poliittinen tahto käytetään tuhon edistämiseen, vaikka kuudes sukupuuttoaalto ja ilmastokriisi etenevät joka päivä. Ydinase”turvaa” haikaillaan, vaikka jo nykyiset riittävät hyvin tuhoamaan elämän vaikka kolmelta maapallolta.
Kaksoisstandardit juhlivat jälleen niin Israelin tekemän kansanmurhan ja deportaation kuin USA:n imperiaalisten aikeiden suhteen. Ennestäänkin ongelmallisen demokratian nopea mureneminen huolestuttaa kyllä, muttei aiheuta toimia, eristämistä tai pakotteita. Myös Kiinan johdolta siedetään käytännössä mitä vain, mutta Venäjän johdon kanssa ei voi edes yrittää keskustella. Kuitenkin etenevän katastrofin pysäyttämiseksi pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, neuvotella vaikka pääpirun kanssa.
Tällaista politiikkaa tekevät eduskunnassa ja europarlamentissa pienten lasten vanhemmat ja isovanhemmat. Se on käsittämätöntä. Tai sitten ei: politiikasta päätetään katsomalla ensin iltalehtien lööpit (ja muun median niitten kintereillä), sitten näin tuotetut kannatusluvut. Tältä tieteelliseltä, realistiselta ja vastuulliselta pohjalta päätetään miten äänestetään. Sen ylemmäs ei katse kohoa.
Pikku sukulaiseni opettelevat puhumaan, kiipeilemään, heittämään kuperkeikkaa, piirtämään, rakentamaan torneja ja palapelejä. He hihkuvat ilosta oppiessaan uutta, he suuntaavat tulevaisuuteen.
Sedät ja tädit suuntaavat taas yksiin vaaleihin. Voisikohan rimaa hieman korottaa?
(Kirsi Kunnas: Krylovin faabeleita. Juva 2004)
Rauhanveteraani Kirsti Era 